Akillesjänne osa 1 (päivät 1-5)

Kirjoittelin aikoinani paljonkin murtuneesta nilkasta ja jalkapöydän luista (lisfrancin murtuma) sekä jalkapöydän luiden luuduttamisesta. Lyhyesti näistä: kaaduin hevosen kanssa lokakuussa siten, että vasen jalka jäi hevosen alle ja vääntyi siinä. Nilkkaan tuli sisäkehräsen murtuma, joka leikattiin ja ruuvattiin. Myös jalkapöydän luita murtui / siirtyi paikaltaan, niille ei sen kummemmin tehty muuta kuin olivat mukana kipsin sisällä. Kipsi oli 6 vko (muistaakseni) ja sen jälkeen käveleminen oli pitkään vaikeaa, koska jalalla ei voinut astua. Nilkka oli kunnossa, jalkapöytä ei. Lopulta menin lääkäriin ja siellä todettiin, että jalkapöydän luissa oli murtumia ja liikkumista sivuttain eli eivät kuten pitäisi. Jalka leikattiin huhtikuussa ja siinä jäykistettiin jalkapöydän luut. Aikaa kokonaisuudessaan meni n. pari vuotta, että jalkaa pystyi sanomaan suhteellisen normaaliksi. Jäykkä se tietysti on, mutta pystyy tekemään melkein kaiken normaalisti.

Nyt innostuin ja pääsin mukaan pelaamaan sählyä. Tätä ennen olin vain ulkoillut koirien kanssa, juossut erittäin satunnaisesti, ratsastanut säännöllisesti ja käynyt jumpassa epäsäännöllisesti. Toisella sählykerralla sitten astuessani muistini mukaan taaksepäin lattiaan ”tuli kuoppa” – luulin, että alla oli sellainen metallinen levy, joka kääntyi alas ja takaisin jalan mukan, kun kuului myös kova ääni. Mutta se olikin jalka, kantapää hävisi kokonaan alta ja siinä sitä oltiin. Pystyin hätäisesti kävelemään reunalle, kantapää oli pois, mutta jalan pystyi laittamaan maahan. Kylmää ja koholle, alkoi vähitellen sattuakin. Tuli heti epäilys, että akilles oli mennyt. Soitto Heidille, että apua tarttis. Kotona tuumailin, että pitääkö mennä lääkäriin vai ei. Vähän kuljin siinä tukea pitäen ja Heidi sanoi: ”Jos sun koira kävelisi noin, veisitkö lääkäriin?”. Soitto päivystykseen, buranaa ja panadolia nassuun, kylmää jalkaan ja Kokkolaan. Kipua alkoi olla jo enemmän ennen kuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa.

Kokkolassa lääkäri käski pötkölleen ja kokeili akillesta – ei reagoinut nilkka eli sökönä. Sain heti ajan seuraavalle päivälle ultraan tämän varmistamiseksi. Jalkaan laitettiin väliaikainen lasta, jalkaterä alaspäin eli ns. ekvinus-asento. Kipuja ei sinänsä ollut, otin yhden panadolin yötä vasten ja keppien kanssa kotiin. Aamulla ultrassa selvisi, että revennyt/katki oli. Siitä sitten eteenpäin ja lääkäri totesi, että repeämä on sen verran ylhäällä, että konservatiivisella hoidolla jatkuu. Jalkaan tuli kipsi niin, että se on alta auki ja jalka edelleen ekvinuksessa. Tätä ainakin pari viikkoa, sitten katsotaan tilanne, aletaan kääntää jalkaa kohti 90 asteen kulmaa ja sitten ortoosia, kantakiilaa ym. Fysioterapiaa myös.

Tein virheen siinä, että olin jo keskiviikkona töissä (seuraamassa virkakoirien treenejä) ja siinähän keppien kanssa kinkatessa kämmenet tietysti kipeytyivät kovasti. Kotiin sain pyörätuolin, vanhasta muistista tiesin, että muuten kotona on tosi hankalaa. Torstaina käväisin myös töissä tunnin pidossa, autolla pystyy ajamaan vähän erikoisesti – onneksi on automaatti! Ikävää tässä on se, että nyt tuo huono vasen jalka joutuu kovasti töihin. Tasapainottelu sillä on vaikeaa, koska jalkaterä ei liiku/jousta, vaan on levymäinen. Yhdellä jalalla seisominen on sillä siksi hankalaa, vaan tässähän se kehittyy. Pitää yrittää huoltaa sitä jollain tapaa, ettei rasitu liikaa, kun ei ole ns. normaali.

Rasitus ei ole hyvä jalalle, koska jalka ilmeisesti turposi ja siten jalkaterässä joku hermo tms. puristuu ja se oli kipeä, ei pystynyt oikein olemaan tai nukkumaan. Torstaina illalla vähän ”säädin” kipsin reunaa puristavalta osalta, mutta ei se auttanut enkä uskaltanut enempää sitä muokata. Perjantaina yöllä jossain vaiheessa levossa turvotus oli laskenut ja samalla kipu vähentynyt. En siis lähtenyt uutta kipsiä anomaan, vaan nyt olen jalka enemmän paikoillaan ja vaakasuorassa, jottei kipeydy uudelleen. Pohje/akilles ei muuten ole kipeä, enemmän sellainen kun on pohjetreenin jälkeen eli ei paha ollenkaan. Koirien ulkoiluttaminen on tuskaa, yritän kehitellä niille kotiohjelmaa.

Yritin pyörätuolin kanssa ulkoiluttaa koiria, raskasta oli

Shooting-lehti ja flattijutut

Mitä tapahtui flatille?

Jeremy Huntin kirjoitus siitä, miksi flatti, aikoinaan Britannian suosituin noutaja, on nyt harvinainen näky metsästyksessä.

Flatti syntyi 1800-luvun puolessavälissä labradorin ja settereiden sekoituksena tavoitteena yhdistää näiden rotujen parhaat piirteet. Jeremy Hunt oli käynyt läpi vanhoja ”Shooting Times”-lehtiä 1930- ja 1940-luvuilta ja havaitsi, että flatti oli erittäin yleinen lehtien kuvissa. Nykyään tällainen näky on harvinainen. Labradorit ovat paljon yleisempiä ja niitä rekisteröidään Kennel Clubissa n. 30 000 vuodessa kun taas flatteja n. 1100.

Kun juttelee flatteja kouluttaneiden ihmisten kanssa, he sanovat, että flatti ei ole ”pikaratkaisu” (quick fix) koulutuksen suhteen tai ennätysnopea etenemään koulutuksessa, joten kouluttajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja flatille pitää antaa aikaa.

Caroline Hewison (kennel Casblaidd, paljon flatteja metsästyksessä ja kokeissa käyttävä) kertoo, että flateilla on suuri persoonallisuus ja huumorintajua. Ne kehittyvät hitaammin kuin labradori ja kaikkien tulee kunnioittaa tätä. Lopputulos on kuitenkin odottamisen arvoista. Ihmiset odottavat nopeita tuloksia, flatilla voi tuloksiin mennä hieman enemmän aikaa. Kun flatti on oppinut tarvittavat asiat hyvin, se on erinomainen markkeeraaja ja tyylikäs työskentelijä.

Jeremy Hunt kävi tumaroimassa flattien working testiä ja huomasi, että flatit olivat oikein koulutettuina erittäin kyvykkäitä, hyvän ”vietin” ja hyvät metsästystaidot omaavia koiria. Nämä yhdistettynä ”virtaavaan” työskentelytyyliin olivat sellaista, jota voisi katsoa koko päivän kyllästymättä.

Palkintojenjaossa Hunt sanoi, että koirien työskentely muistutti labradorien työskentelyä n. 40 vuotta sitten. Tämä oli sydämellinen kehu. Koepäivänä ei nähty hurjaa metsästämistä tai robottimaista ohjausta, mitä on totuttu näkemään labradoreilla. Flateilla näkyi haluttu sitoutuneisuus työhön sekä tarvittava tottelevaisuus ja reagointikyky. Koirat tiesivät, mitä tehdä, eivät metsästäneet turhaan ja noutivat ilman tarvetta tukeutua liialliseen ohjaamiseen. Tässä näkyi näiden ihmisten halu vaalia flattien työskentelykykyä.

UK:ssa on joukko ihmisiä, jotka haluavat ylläpitää flatin dual purpose -metsästyskoiran ominaisuuksia. Dual purpose voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Kirjaimellisesti flatti on juuri tätä. Sillä tarkoitetaan myös sitä, että rotu ei ole geneettisesti jakautunut selviin metsästys- ja näyttelylinjoihin. Olemassa on kyllä joitakin puhtaasti metsästyslinjaisia flatteja, mutta suurin osa kasvattajista pyrkii kasvattamaan koiria, joilla on mahdollisuus menestyä metsästyksessä ja olla rotumääritelmän mukaisia. Eli koira voi olla päivän metsällä ja sitten mennä näyttelykehään saamaan hyvän palkinnon. Kuitenkin tätä voidaan pitää myös selityksenä sille, miksi flatin suosio metsästyskoirana on laskenut ja metsästyskoiraa etsivät päätyvät labradoriin.

Kun puhutaan flatista metsästyksessä, esille tulee aina flatin erinomainen kyky löytää linnut. Ja se on tärkeintä metsästyksessä, saada saalis reppuun. Miksi siis flatti ei ole enää niin suosittu metsästyskoirana?

Miksi flattia nähdään kokeissa niin harvoin?

David Tomlinson

Flatti oli pitkään suosittu metsästyskoira Englannissa. Vuonna 1908 oli ensimmäinen kerta, jolloin noutajamestaruudessa oli mukana enemmän labradoreja kuin flatteja. Tänään flattia ei koekentillä näe kovinkaan usein. Näyttelyissä flatti kuitenkin on suosittu.

Tomlinson sai muistutuksen siitä, miten hyviä flatit voivat olla, ollessaan Neil Gilbertin ja tämän kahden flattinartun kanssa metsästämässä. Neil on tyypillinen flatin omistaja. Hän aloitti labradoreilla, sitten otti working cockerin ja tämän jälkeen flatin tarkan tutkimustyön jälkeen. Neilin mukaan flatin kouluttaminen oli ilo hänelle. Flatti kuitenkin tarvitsi pehmeämpää lähestymistapaa kuin tyypillinen labradori. Flatti on herkkä ohjaajan äänelle ja vartalonasennolle. Jotta koirasta saa parhaan irti, pitää olla kärsivällinen, lempeä menetelmissä ja omata pikkuripaus ”koirapsykologiaa”. On myös tärkeä työstää katsekontaktia.

Kouluttamisessa voi mennä pitempi aika kuin labradorin kanssa ja flatti-ihmiset sanovat usein, että kehittyminen on hitaampaa. Jos teet asiat oikein, saat aikaan erinomaisen metsästyskoiran, joka kääntää katseet kokeissa.

Neil on kääntynyt nyt flatteihin ja kannustaa ihmisiä harkitsemaan rotua monestakin syystä. Ensinnäkin hyvin koulutettu flatti on tyylikäs kentällä. Toiseksi niillä on vaikuttava työtahti, paljon viettiä ja päättäväisyyttä. Hänen koiransa ovat rohkeita mennessään uimaan jäiden sekaan ja rikkomaan jäätä tai mennessään okaiden sekaan kuin spanieli. Lisäksi flatit ovat hyviä markkeeraamaan. Monet labradori-ihmiset eivät arvosta flattien ilmavainuista työskentelyä vs. maavainuinen, mutta nenä ylhäällä ei tarkoita sitä, etteikö koira työskentelisi. Hänen koiransa ovat hiljaisia odotellessaan sekä kiintyneitä ihmiseen ja haluavat olla ihmisen lähellä. Viimeiseksi ne ovat vielä erinomaisen elegantteja hyppääjiä.

Oma mielipiteeni lyhyesti

Näissä jutuissa tulee ilmi se, että flattia nähdään metsästys- ja koepuolella suhteessa rodun ominaisuuksiin turhan harvoin. Aikanaan yleisin noutaja on nyt yleinen lähinnä näyttelykehissä vrt. metsästyskokeet. Flateissa kuitenkin olisi ainesta koe- ja metsästyspuolelle (jossa niitä ehkä käytetään enemmän kuin kokeissa?), vaikka linjojen välillä on painotuseroja. Perusflatin tulisi kuitenkin miniminä päästä taipparit läpi ollakseen myös jalostusyksilö. Jonkinlainen profiilin nostaminen metsästyskoirana olisi ehkä syytä, jos flattia halutaan viedä vielä enemmän metsästyspuolelle?

Flatin kouluttamisessa näissä korostuu se, että se on erilainen koira kuin labradori. Ohjaajan pitää osata toimia flatin kanssa sen ehdoilla ja hyväksyä, että siinä on myös omat herkät ja pehmeät puolensa. Näihin voin yhtyä, flatti ei ole vakava koira perusluonteeltaan, vaan iloinen ja omistajaan kiintyvä koira. Sen koulutus sujuu vallan mainiosti, kun saa flatin haluamaan sitä, mitä itsekin haluaa. Yhteistyö hyvällä ja harjoitusten rakentaminen siten, että niissä onnistuu ja pääsee palkitsemaan osaamisesta (ei huutoja, korjailuja tai kieltoja koulutusmenetelmänä). Koepuolelle haluava päässee labradorin kanssa helpommalla kuin flatin kanssa, mutta en pidä flattia huonona tai hankalana koekoirana, kun vain palaset saa osumaan kohdalleen (kuten ei näissäkään kirjotuksissa).

Vaihtoehtoiset proteiinit koirien ruuissa – hyönteisiä ruokiin?

Hyönteiset ruokana eli entomofagia – ehkäpä yksi viime ajan puhutuimmista ruokatrendeistä (vaikka hyönteisiä on käytetty ruokana tuhansien vuosien ajan). Vuodesta 2017 lähtien hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeina on ollut sallittua myös Suomessa. Varsinkin sirkkoihin liittyvät ruuat ovat olleet kovassa nosteessa ja puheen aiheena, kun mietitään uusia proteiinin lähteitä. Koirien ruokiin on myös mietitty yhdeksi proteiinilähteeksi hyönteisiä. Proteiini on ruuan kallein osa sekä ekologiselta että ekonomiselta kannalta katsottuna. Täten ei ole ihme, että hyönteisten käyttämistä eläintenkin ruuissa on alettu tutkia enemmän.

Yleistä proteiinista

Koirat tarvitsevat proteiinia ravinnosta saadakseen välttämättömiä aminohappoja, joita koira ei voi muodostaa itse elimistössään sekä muodostaakseen muita aminohappoja, joita käytetään mm. energiantuotantoon. Tyypillisesti proteiinia saadaan helposti eläinperäisistä tuotteista. Proteiinia saadaan myös kasveista, esim. soijasta.

Koirat tai tarkemmin koirien elimistö ei piittaa niinkään siitä, mistä valmistusaineista ruoka on tehty kuin ravintoaineista, joita valmistusaineet sisältävät. Ravintoainevaatimukset voidaan saada tyydytettyä monella tavalla ja erilaisilla yhdistelmillä esim. kasvi- ja eläinperäistä proteiinia. Tärkeää on koiran tarpeiden kannalta se, mitä ravintoaineita ruoka sisältää (esim. välttämättömien aminohappojen määrä) sekä miten koira pystyy hyödyntämään näitä ravintoaineita (sulattamaan ja imeyttämään ruuansulatuskanavassaan).

Sulavuus (digestibility) on siinä mielessä hankala asia, ettei sitä kerrota koirien muonien selosteissa. Joitakin tutkimuksia löytyy ruokien sulavuudesta (esim. Daumas ym. 2014). Omistaja voi arvioida sulavuutta mm. ulosteiden määrän perusteella (verrattuna syötetyn ruuan määrään), mutta tarkkoja menetelmiä kotikäyttöön ei vielä ole (ks. esim. Hagen-Plantiga ym. 2014 ja Case 2016). Samoin proteiinin laadusta ei aina ole tarkkaa tietoa, sillä siihen vaikuttavat mm. se, mistä proteiini on lähtöisin (esim. mistä osasta/osista eläintä) sekä miten sitä on prosessoitu valmistuksen aikana (esim. onko käsittely tehty väärin). Esimerkiksi sidekudoksessa on paljon proteiinia, mutta se ei ole helposti hyödynnettävissä. Täten proteiinin suuri määrä (esim. 28 % proteiinia) tai nimi ”kananlihajauho” ei vielä kerro siitä, millaista se on laadultaan ja miten koira pystyy sitä hyödyntämään (ks. esim. Donadelli ym. 2018).

Hyönteiset ja proteiinin laatu

Tutkimuksessa1 käytiin läpi kahdeksan eri hyönteislajin proteiinin laatua: huonekärpänen kotelovaiheessa (Musca domestica), kotisirkka (Acheta domesticus), jauhopukin toukka (Tenebrio molitor), kanatunkkarin toukka (Alphitobius diaperinus), jättijauhomadon toukka (Zophobas morio), mustasotilaskärpäsen toukat ja kotelot (Hermetia illucens) sekä erilaisia torakoita (Eublaberus distanti, Blaberus craniifer ja Blaptica dubia).

Eri lajien rasvan ja proteiinin määrät vaihtelivat paljon. Rasvan määrä oli korkeahko, n. 13-40 % kuiva-aineesta (verrokkina siipikarjanlihajauho n. 13 %, soijapapujauho n. 3 % ja kalajauho n. 9 %). Raakavalkuaisen suhteellinen määrä hyönteisissä vaihteli matalasta (jättijauhomato 47 %) samaan siipikarjanlihajauhon (n. 69 %) ja kalajauhon (n. 71 %) kanssa (kotisirkka n. 71 %). Välttämättömien aminohappojen määrät vaihtelivat hieman eri lajeissa (kuten yleensäkin ne vaihtelevat eri raaka-aineissa). Kokonaisuudessaan korkeimpia aminohappopitoisuuksia oli huonekärpäsen koteloissa, sen jälkeen mustasotilaskärpästen koteloissa ja jättijauhomadon toukissa. Vähiten pakollisia aminohappoja oli torakoissa.

Orgaanisen aineen sulavuus oli korkein jauhopukin toukissa (91,5 %) ja jättijauhomadon toukissa (91,1 %). Mustasotilaskärpästen koteloissa oli alhaisin sulavuus (68,1 %). Verrokkina tutkimuksessa esim. siipikarjan lihajauhon sulavuus oli 85,8 % ja kalajauhon 82,1 %. Typpiyhdisteiden sulavuus oli korkea torakoilla ja jauhopukin toukilla.

Kokonaisuudessaan eri hyönteislajien ravintoainekoostumus vaihteli paljon. Tutkittujen aineiden osalta hyönteiset eivät kuitenkaan olleet huonoja vaihtoehtoja muuhun proteiinin verrattuna. Jos hyönteisiä aiotaan käyttää koirien ruuissa, pitää valita oikeanlainen hyönteisvalikoima kaikkien tarvittavien ravintoaineiden saamiseksi.

SIRKKA VS. NAUDANLIHA (100 g) *
Sirkka 153 kcal proteiinia 20,1 g rasvaa 5,06 g Naudanliha 169 kcal proteiinia 20,6 g rasvaa 9,3 g

Kasvit, levät ja hyönteiset

Tutkimuksessa2 haluttiin selvittää helposti saatavien ja hyväsatoisten kasvilajien (esim. voikukka, lehtikaali ja mustikka), levien (esim. punalevät, ruskolevät ja viherlevät) ja hyönteisten (amerikantorakka Periplaneta americana, harmaa ruutukärpänen Sarcophaga bullata ja muurahainen Pogonomyrmex occidentalis) soveltuvuutta lemmikkieläinten ruokiin. Kaikissa hyönteisissä oli tarpeeksi pakollisia aminohappoja ja raakavalkuaista, joita vaaditaan lemmikkien (koirien) ruokiin. Kaikissa levissä ei ollut tarpeeksi näitä, joten jos leviä haluaa käyttää koirien ruokintaan, pitää lajikkeet valita huolella ja tutkia niitä lisää. Kasvien osalta vaihtelua oli myös paljon ja tähän vaikuttivat mm. vuodenaika ja alue, josta kasvi on kerätty. Täten levät ja hyönteiset vaikuttavat sopivimmalta proteiinien lähteiltä, kun mietitään vaihtoehtoja perinteisille proteiineille.

Yleistä hyönteisistä ravinnonlähteenä

Hyönteiset yleisesti ottaen ovat hyviä proteiinin ja kivennäisten lähteitä. Lisäksi niiden sulavuus on yleensä hyvä. Jotkut koirat ovat allergisia tyypillisesti koirien ruuissa käytetyille proteiinilähteille, joten uusia tarvitaan. Tällöin vaihtoehdoksi voivat myös tulla hyönteiset. Lisäksi hyönteiset ovat yksi vaihtoehto, kun mietitään eläinperäisen proteiinin valikoimien kasvattamista esim. taloudellisista tai ekologisista syistä.

Jos hyönteisiä aiotaan käyttää eläinten ruuissa, tärkeää on taata mm. ruuan puhtaus ja turvallisuus sekä oikeat menetelmät hyönteisten kasvattamisessa ja ravinnoksi käyttämisessä. Lisäksi pitää huomioida, ettei käytettävä hyönteinen sisällä haitta-aineita, jotka heikentävät sen hyödyntämistä ravinnoksi. 

Markkinoilta löytyy jonkin verran hyönteisiä sisältäviä koirien ruokia ja herkkuja. Joitakin merkittäviä investointeja on jo tehty hyönteispohjaisten tai hyönteisiä sisältävien ruokien valmistamiseksi ja uusia tuotemerkkejä alalle on tulossa (esim. Green Petfood Insect Dog, Exclusion Diet Insect tai Entoma’s Natrual Dog Food). Tulevaisuudessa hyönteisiä sisältäviä ruokia nähtäneen vähitellen enemmän myös koirien muonavalikoimissa. Suurin kysymys lienee siinä, miten hyönteisiä sisältävät ruuat löytävät paikkansa ruokamarkkinoilla ja kuluttajien mielissä.

Lähteitä ja linkkejä

* lähde https://www.petfoodindustry.com/articles/7060-infographic-insect-based-pet-food-nutrition

Tutkimukset

  1. Bosch, Zhang, Oonincx & Hendriks 2014: Protein quality of insects as potential ingredients for dog and cat foods
  2. McCusker, Buff, Yu & Fascetti 2014: Amino acid content of selected plant, algae and insect species: a search for alternative protein sources for use in pet foods

Kirjoja ja artikkeleita

Case, L. 2016. Only have eyes for you.

Daumas, Paragon, Thorin, Martin, Dumon, Ninet & Nguyen 2014: Evaluation of eight commercial dog diets. Journal of nutritional science 3, 1-5.

Donadelli, Aldrich, Jones & Beyer 2018: The amino acid composition and protein quality of various egg, poultry meal by-products, and vegetable proteins used in the production of dog and cat diets. Poultry Science, 1- 8.

Hagen-Plantiga, Bosch & Hendriks 2014: Practical approach to determine apparent digestibility of canine diets. Journal of nutritional science 3, 1-4.

Linkkejä esim.

https://www.petfoodindustry.com/articles/7060-infographic-insect-based-pet-food-nutrition
https://www.petfoodindustry.com/articles/7051-insect-based-pet-treats-to-debut-at-global-pet-expo-2018
https://www.entomofago.eu/en/#
https://www.naturalproductsinsider.com/ingredients/insect-protein-it-viable-alternative-pet-and-livestock-food
https://www.buhlergroup.com/global/en/downloads/Baumann_and_Mueller_Alternative_Proteins.pdf

Negatiivisten koulutusmenetelmien vaikutukset koiriin

Ziv: The effects of using aversive training methods in dogs—A review. JVB 19 (2017): 50-60.

Koiramaailmassa on paljon epätietoisuutta ja ristiriitaisuutta koulutusmenetelmien kohdalla. Klassinen ja operantti ehdollistuminen ovat niitä, joita koirankoulutuksessa yleensä käytetään. Näitä on tutkittu jo kauan. Perinteiset koulutusmenetelmät on liitetty positiiviseen rankaisuun ja negatiiviseen vahvistamiseen, joita on pidetty huonoina menetelminä koiran hyvinvoinnin kannalta. Kouluttajien kesken on kiistelyä siitä, onko esim. sähköpannan käyttö koiran käyttäytymisen muokkaajana sopivaa.

Tässä tutkimuksessa käytiin läpi koirien kouluttamistutkimuksia vuosilta 1997-2014. Tulokset jaettiin useampaan osaan. Ensimmäisessä vertailtiin koulutusmenetelmiä. Näistä todettiin, että negatiiviset menetelmät liittyivät useampiin ongelmakäytöksiin, aggressiivisuuteen ja pelkoon. Positiiviset menetelmät liittyivät vain yhdessä tutkimuksissa aggressiivisuuteen. Näistä on kuitenkin vaikea saada selville sitä, mikä esim. johti aggressiivisuuteen – koulutusmenetelmä vai oliko menetelmä otettu käyttöön vasta aggressiivisuuden osoittamisen jälkeen.

Tutkimuksissa, joissa tarkkailtiin koirien käyttäytymistä, havaittiin, että negatiivisilla menetelmillä saattoi olla negatiivinen vaikutus koiran hyvinvointiin. Missään tutkimuksessa ei havaittu, että negatiivinen menetelmä olisi ollut positiivista tehokkaampi.

Koirien välistä aggressiivisuutta tutkittiin vain yhdessä tutkimuksessa. Siinä koirat, joita koulutettiin lyömällä tai ravistelemalla, olivat aggressiivisempia muita koiria kohtaan. Sähkö- ja haukunestopantojen tutkimukset olivat ristiriitaisia joissakin kohdissa, mutta yleisesti sähköpantakoulutetuilla koirilla oli enemmän stressin merkkejä kuin ei-pantakoulutetuilla.

Koirien fyysiseen terveyteen negatiivisilla menetelmillä oli merkitystä stressihormonien erittymisen muodossa. Yhdessä tutkimuksessa oli havaittu silmän sisäisen paineen kohoamista (koira kiskoi pannassa) sekä yksi tapaus koulutuskaulaimessa ”hapettamisessa”, jonka seurauksena koira jouduttiin lopettamaan. Pannasta kiskomisessa tai roikottamisessa on selkeitä terveysriskejä koiralle.

Yhteenvetona todettiin, että negatiivisten koulutusmenetelmien ei ole todettu olevan positiivisia tehokkaampia ja niiden käytöstä löytyy merkkejä koiran hyvinvoinnin vaarantumisesta.

Nomekausi lopussa syksyllä 2017

Kokeiden osalta nomekausi on nyt loppunut. Kauden tavoitteena oli saada Margelle toinen AVO1-tulos ja Allille taipparit läpi, osallistuminen junnumestaruuteen ja tilanteen mukaan startti alossa syksyllä. Lisäksi molemmat (no, Alli) pääsivät muutaman kerran mukaan metsästykseen, mikä tietysti on aina yksi kauden tavoitteista.

Margen osalta tavoite jäi saavuttamatta. Alkukaudesta Marge edelleen oli levoton passissa ja seuraamisessa, loppukaudesta nämä paranivat (koska kiinnitin niihin huomiota, palkkasin seuraamisesta ja passissa olosta eikä iän karttuminenkaan varmaan haitannut). Muutoin ongelmia oli vaihtelevasti eri asioissa: 2-markkeeraus ei oikein ottanut sujuakseen tai ohjattavuudessa oli sanomista. Kaksi kakkosta ja kaksi kolmosta saaliina. Näistä kakkosista harmitti eniten Tornio, jossa Marge missasi erittäin helpon markkeerauksen alussa, kun katseli taakseen eikä heittoa (enkä tiennyt tätä johtuen koeasetelmasta). Mutta tämä lienee Margen taso, voittajaluokka on kuitenkin sen verran vaativa, että sieltä meille hyviä tuloksia tulisi helposti johtuen tästä epätasaisuudesta suorittamisessa. Olisi pitänyt alkutreeneissä keskittyä enemmän itsehillintään sekä ohjattavuuteen (helpoilla, onnistuneilla ohjauksilla + palkkaamalla pysähtymisistä enemmän). Jatketaan kuitenkin treenejä, koska Marge tykkää niistä. Ja Marge on edelleen kiva koira, vaikkei koskaan saavuttaisi sitä toista ykköstä.

Alli-Pallilla puolestaan oli hyvä kausi, mikä tavallaan yllätti ja tavallaan ei. Alli kun on ollut koko ajan ”hyvä” nomessa (ja aika lailla muussakin, luonteestaan johtuen), vaikka pieniä ongelmiakin on ollut (mutta niin kuuluukin, ei kaikki aina suju helposti). Taipparit menivät läpi helposti, vaikka minua kovasti jännittikin. Junnumestaruudessa olin itse huono enkä toiminut rauhallisesti, kuten olisi pitänyt. Oletin, että Alli näkee ohjauksen, vaan ei nähnyt, joten se meni aika lailla vapaalla haulla. 2-markkeerauksessa muistamattomuutta ja treenin puutetta, joten sieltä toinen jäi. Sijoitus kuitenkin 4., joten sinänsä tyytyväinen koiraan, itseeni en.

Ilmoitin Allin kahteen nomeen syyskuussa ja molemmat kokeet menivät hyvin. Odotin kyllä, että Alli suoriutuu niistä – jos ei taidoilla, niin riista- ja työintonsa avulla. Alli kuitenkin tsemppasi oikein hyvin ja molemmista tuli ALO1-tulokset eli ensi vuonna Alli on Margen kanssa samassa luokassa. Alli on vähän ”erilainen nuori”, nomessa siinä on paljon samaa kuin Hellevissä eli itsehillintää, keskittymistä ja intoa työskennellä (mutta Helleviin verrattuna enemmän työskentelyn voimakkuutta ja itseluottamusta). Lisäksi itsevarmuutta, jota lisäsi sen metsästyksessä mukana oleminen (mm. haavakkojahdissa onnistuminen). Näiden takia päätin jo kesällä, että nomesta tulee Allin päälaji.

Tein virheen Hellevin kanssa ottamalla väkisin tokon ensisijaiseksi, vaikka Hellevi selvästi oli lupaava nomekoira (+ agilitykoira) ja se ehdottomasti olisi a) saavuttanut nomessa enemmän jos olisin treenannut nomea ja b) nautti nomesta enemmän. Lisäksi olisin nomen kautta saanut Helleviin itsevarmuutta ja sinnikkyyttä lisää myös tokoon. Harmittaa, mutta ehkä nyt osaan toimia paremmin. Allissa tosin on se ero, että se pitää kaikesta tekemisestä, mutta koska se on nomessa näyttänyt olevansa lupaava, haluan saada nomesta nyt enemmän.

Ajattelin, että Marge voi startata alkukaudesta ja Alli aloittaa sitten myöhemmin, jotta ehdin treenata sen kanssa ohjaukset mahdollisimman hyväksi. Katsotaan, miten käy.

Treeniajatukset jatkoon:

Marge

  • itsehillinnän vahvistaminen
  • monimarkkeeraukset (linja, erikseen)
  • ohjausristikoiden tekeminen ja suunnat siinä vahvaksi
  • pysähtymisestä palkitseminen
  • luoksetulosta palkitseminen
  • hajualueiden ylittäminen

Alli

  • ohjausristikoiden tekeminen
  • monimarkkeeraukset vähitellen helppoina
  • linjan vahvistaminen häiriöiden kanssa
  • hajualueiden ylittäminen
  • pillipysähtymisen ylläpitäminen
  • luoksetulosta palkitseminen

Onhan tuossa treenattavaa koko talveksi!

Tokonuorten leirillä keväällä 2017

Sain taas ilokseni olla mukana kouluttamassa Kennelliiton tokonuorten leirillä huhtikuun alussa v. 2017. Mukana oli 14 reipasta tokoilijaa, joiden kanssa treenattiin perjantaista sunnuntaihin. Kovin päteviä ovat nämä nuoret koiriensa kanssa, täytyy tunnustaa! Ja saavat osallistua kahdesti vuodessa viikonloppuleirille, jossa erilaisia luentoja ja koulutuksia riittää.

Tämänvuotinen luento-osuus liittyi mentaalivalmennukseen, jonka piti erittäin hyvä kouluttaja Anne Talvitie. Siellä tuli itsellenikin hyödyllisiä ajatuksia, näin nuorten siivellä kun sain kuunnella asiaa. Tässäpä muutamia mieleeni erityisesti tarttuneita.

Ensinnäkin mentaalivalmennuksen osista: faktat (mm. oma terveys, nukkuminen, koira, välineet, treenipaikat), kehittyminen (treenit, oppiminen jne.) ja mieli (esim. motivaatio, asenne, ajattelu, tunteet). Treenaamisesta se tuttu juttu, että pitää harjoitella muutakin kuin mitä osaa ja missä on hyvä. Riittävän vaativia treenejä, että oppii uutta, ei vanhan toistamista. Pitää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, siellä voi tulla virheitä ja sitten tietää, että mitä pitää harjoitella lisää. Jos pyörii aina vain onnistumisten parissa, ei kehity. Virheet vievät treeniä eteenpäin.

Ajattelusta nousi esille keho (esim. koppava nokka pystyssä asento -> vaikuttaa myös siihen, että on itsevarmempi olo), mieli ja kieli. Miten puhuu itselleen, mitä ajattelee – sillä suuri merkitys.

Asennekysymykset nousivat myös hyvin esiin. Pysyvät asenteet liittyvät siihen, että pitää todistaa jotain (esim. kokeessa). Mennään kokeeseen onnistumaan ja jos ei onnistu, ajatellaan, että ollaan huonoja. Ei uskalleta epäonnistua kokeessa, etteivät muut näe, että ei ”huono”. Pysyviin asenteisiin liittyi mm. se, että pitää heti osata jokin asia, pitää olla hyvä, ei saa epäonnistua ja verrataan muihin. Voidaan esim. pitää itse ”jonkinlaisena” (esim. jännittäjänä), vaikka on sitä ehkä vain tietyssä tilanteessa. Kehittyvät asenteet ovat niitä, joissa ajatellaan, että kohta osaan ja halutaan haasteita. Se on oppimista ja sitä, että otetaan vastaan palautetta ja kehitytään sen mukaan. Arvostetaan sitä, että harjoitellaan ja kehitytään, ei olla vielä hyviä, mutta voidaan kehittyä hyväksi.

Kisajännityksestä jäi mieleeni mm. se, että kokeelle annettu merkitys vaikuttaa siihen, miten toimii ja millaisia reaktioita itsellä on. Jos merkitys on se, että siinä on pakko onnistua, tehdä täydellisesti tai ajattelee, mitä muut ajattelevat, aiheuttaa tämä helposti painetta ja ahdistusta. Jos merkitys on se, että halutaan tehdä hyvä oma suoritus, ei verrata tätä muihin ja saada tietoa virheistä, jotta voi kehittyä, antaa tämä itsevarmempia tunteita.

Sitten vielä siitä, mihin voi itse vaikuttaa: omiin asioihin eli mihin oikeasti voi kisapaikalla vaikuttaa (esim. kisarutiinit, oma toiminta). Mihin ei voi vaikuttaa kuin vähän ovat ”sun asiat” eli esim. kaverin asiat (voi auttaa, mutta ei voi tehdä muuta). Ja mihin ei voi vaikuttaa ovat ”muiden asiat” eli esim. sää, säännöt, tuomari, ketkä muut ovat kokeessa jne. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa eli omat asiat.

Näistä löysin omia huonoja ajattelutapoja, esim. omien koirien vertaaminen muiden koiriin ja sitä kautta ajattelutapa, että omat koirani ovat ”huonoja”. Vaikka eivät ne ole, tekevät erittäin hyvin, kun miettii niitä resursseja, mitä niille on annettu (koko, rakenne, luonne jne.). Tai keskittyminen kokeita ajatellessa liikaa muiden asioihin, esim. miten muilla menee ja millaisia muut ovat tai jos kokeessa on nopea bc -> Marge ei koskaan voi saada kymppiä ruudusta. Mutta eihän sen näin pitäisi mennä, koska ovat erirotuisia ja työskentelevät eri tavalla. Ja jos on, niin sille en minä voi sitten mitään. Pitäisi olla enemmän tyytyväinen oman koiransa suorittamiseen senhetkisen tason mukaan, ei vertailla koiria toisiinsa (mikä estää kehittymistä), tehdä riittävän vaikeita harjoituksia eikä vain sitä, mikä aina varmuudella onnistuu. Ja tietysti muuttaa ajattelutapaa virheiden suhteen eli jos (kun) kokeessa tulee virhe, niin se on vain tietoa seuraavaa treeniä varten. Koe on vain osa treenaamista, ei liikaa painoarvoa pisteille tms. siellä, vaan sille, miten koira suorittaa liikkeet suhteessa koulutus- ja osaamistasoon. Monenlaista ajatusta siis heräsi (taas) näistä ja suosittelen osallistumaan Annen koulutuksiin tai luentoihin, jos mahdollista – tässä vain pieni pintaraapaisu siitä, millaisia asioita siellä käsiteltiin.

http://www.kennelliitto.fi/nuorille/tule-mukaan-menoon/tokonuoret/kennelliiton-tokonuoret-valmennusryhma

Mistä on huippukoirat tehty?

Pääsin arvostelemaan edustusjoukkueen karsintakoetta Seinäjoella (v. 2017) eli siellä oli hyvä tilaisuus nähdä maailman parhaita tokokoiria. Nyt ihan ajatuksella katsoin enemmän koiria koirina (sen mitä pystyin), yritin selvitellä mitä eroja koetilanteessa näkee koirien välillä ja mikä erottaa hyvät suoritukset ei-niin-hyvistä. Näitä ajatuksia on herännyt tässä vuosien mittaan aina uudelleen, kun mietin, että miksi aikanaan Elvin kanssa toko oli vähän laiskaa, Masun kanssa toko tuntui helpolta, Selman kanssa hankalammalta (mutta hauskalta), Hellevin kanssa oikein hankalalta (ja toisaalta erittäin helpolta) ja näiden kahden viimeisimmän kanssa yritän kuitenkin saada tokossa(kin) jotain aikaiseksi. Mutta millaiset mahdollisuudet hyviin suorituksiin on, kun mietin omiankin koiriani? Millaisia esteitä ja millaisia mahdollisuuksia niissä on, miksi jotkut asiat ovat kovin vaikeita ja toiset helppoja?

Olen pohtinut hyvää tokokoiraa ja sen luonnetta (esim. http://www.pipap.net/koulutus/hyvatokokoira.pdf), temperamentti ja persoonallisuutta. Koirarotujen välillä on selkeitä eroja koulutettavuudessa, esim. paimenkoirat nousevat koulutettavuudessa korkealle, samoin koirat, jotka ovat leikkisiä (ks. linkit). Näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksesta tokossa huipulla on yleensä tietynlaisia koiria. Ne ovat hyvin motivoitavissa, jaksavat tehdä useita toistoja ennen palkkion saamista, palkkaantuvat tekemisestä (etenkin juoksemisesta), palkkaantuvat ohjaajan huomiosta (se on niille tärkeää), oppivat nopeasti, kestävät toistojen tekemistä, ovat luonnostaan nopeita ja nauttivat liikkumisesta, tekevät ilman suurta vaivaa nopeita liikkeitä (ts. erilaiset nopeat toiminnat eivät vaadi niiltä ponnisteluja, ovat terveitä) ja ovat ”hyvähermoisia”.

Hyvähermoisuus on ehkä se osa, joka erottaa nopeat ja näppärät koirat toisistaan tokossa (kokeessa). Hyvähermoisella koiralla ei ole mitään erityisiä pelon kohteita (esim. äänet, pinnat, ihmiset tai koirat), se ei stressaannu liian helposti ja jos se stressaantuu, sen strategia stressitilanteessa on ”fight”, ei pakeneminen tai passivoituminen. Koira pystyy toimimaan ja rentoutumaan erilaisissa tilanteissa. Se myös palautuu stressistä hyvin. Koira kestää ”painetta” ts. ohjaajalta tulevaa painostamista. Tällainen näkyy treeneissäkin, esim. koira tekee jonkun asian huonosti, jolloin sitä käsketään tekemään tehtävä uudelleen, ehkä parikin kertaa, ja koira yrittää tehdä asian uudelleen eri tavalla (tehtävää ei siis epäonnistumisen jälkeen tarvitse heti helpottaa). Koira kestää myös rankaisuja ilman että niiden käyttö näkyy selkeästi sen toiminnassa (eli koira pystyy hallitsemaan negatiivisia tunteita, siirtyy nopeasti positiivisempaan tunnetilaan). Koiran vireystilaa saadaan nostettua ilman että se kiihtyy liikaa (alkaa äännellä tms.) ja vireystilaa saadaan myös laskettua (taas samaa tunteiden säätelyn hallintaa). Koira myös kestää ohjaajan hermostunutta mielialaa (etenkin koetilanteessa), ei lamaannu tai kiihdy liikaa (on ehkä ns. kohtuullisen kova).

Jos koiralla on puutteita hermoissa (stressin sietämisessä), voi tilannetta yrittää parantaa. Voi opettaa koiralle erilaisia rentoutustekniikoita, ehdollistaa koiraa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen, ehdollistaa rauhoittavia tehtäviä, pitää koiran vireystilaa matalampana, tekee paljon erilaisia häiriötreenejä, tekee paljon kokeenomaisia treenejä jne. Näissä on kuitenkin kova työ, ne eivät tapahdu itsestään ja vaatii toistoja, jotta oikea mielentila ehdollistuu varmasti koiralle. Ja jos koiralla on ongelmia kestää stressiä, niin tämä voi kuitenkin näkyä silloin, kun ohjaaja itse on jännittynyt tai koira voi yhdistää jännittyneisyyden koetilanteeseen. Helpommalla siis pääsee, jos koiralla on hyvät hermot.

Ajattelen, että hyvähermoinen koira koetilanteessa on se koira, joka ei ole ylivirittynyt (ellei sitä ole opetettu sellaiseksi), joka ei esitä useita stressin merkkejä tai rauhoittavia signaaleja sekä jonka olemus on kokonaisuudessaan melko rennon oloinen. Koira pystyy keskittymään ohjaajan ohjeisiin, se ei reagoi helposti häiriöihin ja pystyy työskentelemään hyvällä tasolla koko ajan.

Oma koira –asiaa

Koiran hyviä ja heikkoja ominaisuuksia voi olla hankala tunnistaa, ellei koiraa pysty vertaamaan toisiin koiriin. Kun mietin omia koiriani, niin niistä Masulla on ollut luonnostaan eniten hyvä tokokoiran ominaisuuksia. Ei siis yllätys, että sen kanssa tokoileminen oli helpohkoa. Elviä oli hankalahko motivoida, ei jaksanut tehdä kauan eikä nopeasti, rakenne ei ollut paras mahdollinen, mutta hermot olivat hyvä (lt +2). Selma oli erittäin vilkas sekä hieman puutteita ”hermoissa”, mitä olisi voinut korjata paremman koulutuksen avulla. Hellevi pystyi keskittymään hyvin, häiriöt eivät olleet ongelma, mutta perusmotivaation puute ja pehmeys tekivät tilanteen hankalaksi.

Marge on innokas, mutta reagoi häiriöihin, saattaa jänskättää asioita, vinkuu ja tärisee usein paikallaolossa sekä reagoi minun jännitykseeni. Voisi siis olla vahvempihermoinen, mikä aiheuttaa sen, että kokeenomaisia harjoituksia pitäisi tehdä valtavan paljon. Alli vaikuttaa hyvähermoiselta ja seisoo omilla (kapeilla) jaloillaan, palkkautuu ym. asiallisesti. Yllättävän paljon töitä ovat kuitenkin teettäneet muutamat helpot asiat, esim. maahanmeno alkaa vasta nyt sujua nopeasti ja sivulletuloa pitää hinkata teknisesti erilaiseksi (vatitreenin tuloksena astelee hienosti ristiaskeleita eli on hidas).

Kun mietin näitä puutteita ja vahvuuksia omissa koirissani, pitää ne muistaa huomioida koulutuksessa. Pitää asettaa tavoitteet koiran (ja rodun) mukaan, mihin koira pystyy henkisesti ja fyysisesti sillä koulutuksella, jota sille on tarjonnut. Lisäksi haluan, että koirani työskentelevät innokkaina ja rentoina. Jätän siis ajatuksen vireystilan voimakkaasta nostamisesta (jotta vireystila kantaisi kokeessa) pois, keskityn eustressin aikaansaamiseen ja hyvän mielialan luomiseen (CER…) ja toivon, että nämä yhdistettynä kokeenomaiseen harjoitteluun saavat aikaan mieleisiäni suorituksia.

Persoonallisuus

http://koiraseminaarit.blogspot.fi/2011/02/katriina-tiira-koiran-kayttaytyminen-ja.html
http://docplayer.fi/8465257-Koiran-periytyva-persoonallisuus.html
http://shiba-no-kai.com/onewebmedia/Mentalitet%20och%20personlighet%20hos%20hund.pdf
http://extrasida.se/upload/57784072.pdf
http://www.popgen.su.se/hund/dokument/Hundkursen_Personlighet_HO.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&as_sdt=0,5&q=%22dog+personality%22&scisbd=1

Koulutettavuus

http://pets.webmd.com/dogs/features/how-smart-is-your-dog
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(11)00086-4/abstract
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19683035
https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201506/is-there-relationship-between-playfulness-and-trainability
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0376635710000215
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.2752/089279305785594135?journalCode=rfan20
https://scholar.google.fi/scholar?q=dog+breed+trainability&btnG=&hl=fi&scisbd=1&as_sdt=0%2C5

Stressiasiaa

Tuulia Applebyn luennot 18.2.2017

Tuulia Appleby kävi pitämässä luennot koiran tunteista ja niiden merkityksestä sekä hormoneista Kannuksessa. Tunneosasto oli itselleni mielenkiintoisempi, hormoniasiat ovat tutumpia. Kirjoitan tähän jotain muistiinpanoja, hyvin tiivistetysti. Ja paljon tietoa tunteista etenkin löytyy esim. Helena Telkänrannan kirjoista (jotka ovat ”pakollista” luettavaa kaikille koiraharrastajille). Mukana on myös joitakin omia kommentteja sekä linkkejä.

Tunteet

Tietoisuus tunteista

Yleisesti tunteet ovat tärkeitä evoluution kannalta, hengissäsäilyminen perustuu niihin (esim. vältetään pelottavia asioita). Eläimillä on tunteita, ne ovat myös tietoisia tunteistaan ja pystyvät ilmaisemaan niitä (ks. esim. Telkänrannan kirjat).

Pankseppin mukaan olemassa on 7 tunnejärjestelmää, jotka löytyvät ainakin nisäkkäiltä ja linnuilta

  1. Seeking: hakeminen, tavoitteleminen. Tähän kuuluvat saalistaminen ja hajutyöskentely.
  2. Play: leikkiminen
  3. Lust: seksuaalinen himo
  4. Care: hoivaaminen
    ß miellyttäviä tunteita, itsessään palkitsevia – ei pelkästään päämäärä, vaan se, että saa tehdä tätä asiaa
  5. fear: pelko
  6. panic (sadness, grief, separation, anxiety): paniikki
  7. rage: raivo

Toinen tapa tunteiden luokittelussa on sellainen, jossa tunteita katsotaan niiden voimakkuuden ja tunnekokemuksen mukaisesti (nelikenttä / asteikko):

  • fobia – pelko – levottomuus – helpotus
  • euforia – riemu – ilo – turhautuminen – viha – raivo

Esim. turhautuminen: on jotain odotuksia, jotka menetetään à turhautuminen, joka voi johtaa vihaan (aggressiivinen käyttäytyminen).

Aggressio

Aggressiivisuus on käytös, jonka takana on tunnetila (viha, raivo). Aggression portaat on se tuttu kaavio, esim. löytyy https://www.google.fi/search?q=aggression+ladder&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi8zKXOhJrSAhXBhiwKHQfkA8EQ_AUICCgB&biw=1366&bih=662

Oppiminen ja tunteet

Miksi koira oppii, miksi toimii opitulla tavalla? Jos koira saa palkkioita -> siitä tuntuu paremmalta, kokee mielihyvää. Tällöin koira toistaa tekemistään, koska haluaa uudelleen saman mielihyvän tunteen. Tähän liittyy positiivinen vahvistaminen, jonka tunnetilaa voisi kuvata ”ilolla” (esim. koira istuu maltillisesti paikoillaan -> se saa noutaa). Jos koiraa opetetaan negatiivisella vahvistamisella (ikävän asian poistaminen, esim. hihnasta nyppiminen loppuu), tunnetila on helpotus. Helpotus ylläpitää käyttäytymistä (kun teen näin, ikävä asia loppuu ja tunnen helpotusta).

Positiiviseen rankaisuun liittyvä tunnetila pelko, (paha olla, jotain ikävää lisätään tilanteeseen, esim. koiraa läpsäistään kuonolle, kun se vinkuu). Negatiiviseen rankaisuun liittyvä tunnetila on turhautuminen.

On eroa, miten kouluttaa. Jos käyttää palkitsemista -> koiran aivoissa syntyy ilon tunteita, erittyy dopamiinia ja opioideja. Jos käyttää negatiivista vahvistamista, syntyy helpotuksen tunnetta sekä erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia (stressihormoneja), dopamiinia, opioideja sekä serotoniinia. Rankaisujenaikaan erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia sekä CRH (saa aikaan kortisonin erittymistä).

”Liking”-tunne liittyy opioideihin ja ”wanting”-tunne dopamiiniin. Halutaan tietysti saada aikaan hyvää oloa, koirakin! Joten koulutuksessa olisi syytä paneutua siihen, että näitä tunteita syntyy ja koiralle tulee niistä hyvä olo.

Mendlin kaaviota katsottiin myös kouluttamisen ja tunteiden yhteydessä (esim. http://dvg4ol0hclm7o.cloudfront.net/content/royprsb/277/1696/2895/F1.large.jpg). Siinä oli kaksi järjestelmää: palkkion saaminen tai rangaistuksen välttäminen. Koiran halutaan pysyttelevän innoissaan olemisen/ilon sekä rentouden/rauhallisuuden puolella (ei pelko/alistuminen ja suru/masennus).

Kärsivällisyys

Kouluttamisessa tavoitellaan myös tasapainoista koiraa, ilon lisäksi rentoutta (joskus rauhallisuuttakin). Kärsivällisyyttä harjoitetaan siten, että koiran annetaan itse löytää ratkaisu erilaisissa tilanteissa. Esim. koira haluaa kovasti päästä ulos:

  • se voidaan käskyttää istumaan, mutta koiran päässä voi edelleen olla kiihtynyt olotila
  • koiran voidaan itse hoksata, että se pääsee ulos vain kun se on rauhallinen, esim. istuu rauhassa -> koira oppii hallitsemaan omaan tilaansa

Pelko, ahdistuneisuus ja fobia

Pelossa liikutaan järkevässä reaktiossa suhteessa ärsykkeeseen, konkreettiseen uhkaan. Ahdistus on aavistus siitä, että jotain pelottavaa tulee tapahtumaan. Fobia on kohtuuttoman kova pelko, joka ei ole suhteessa ärsykkeeseen.

Koiran reagointitavat:

  • Flight: välttelee, piiloutuu, jos mahdollista
  • Fight: jos ei pysty piilottelemaan, joutuu puolustautumaan
  • Flirt: sosiaalisia eläimiä, yrittää tyynnyttää, tehdä kaikkensa, ettei tapahdu mitään pahaa, mielistelee kovasti
  • Freeze: jähmettyy paikoilleen, ei liiku, toivoo ettei kukaan huomaa. Kissat etenkin ell-käynnillä. Voi jäädä huomaamatta

Mitä useammin pelkojärjestelmä on käytössä, sitä enemmän se vahvistuu (kuten muutkin). Joissakin peloissa on geneettistä alttiutta, esim. äänipelko (esim. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0272735894000395).

Pelkoehdollistuminen tapahtuu usein ”fast but dirty” ts. nopeasti (aivorunko + talamus -> mantelitumake -> hypotalamus). Hitaampi reitti menee ensin aivokuorelle ja sieltä hippokampuksen kautta mantelitumakkeeseen -> hypotalamukseen. Tähän hitaampaan reittiin voidaan vaikuttaa opettamisella (esim. vastaehdollistuminen). Eläimiä on opetettu sietämään kivuliaitakin (= herättävä pelkoa) toimenpiteitä vastaehdollistumisen kautta (esim. totutetaan voimakkaisiin sähköiskuihin vähitellen ruuan avulla). 

Biofeedback

Tässä tuli esille hengittämisen hallinta, joka hallittuna laskee sykettä ja vaikuttaa esim. stressiin. (vähän kuten mindfullnessia tms.). Karen Overallilla on harjoituksia tähän (esim. 15 päivän rauhoittumisohjelma, hengitysharjoituksia).

Stressistä vähän

Stressiasiassa uusi mielenkiintoinen juttu oli paviaaniuroksien ja niiden välisiä tappeluiden tutkiminen kortisolin mittaamisen muodossa. Voittaneilla paviaaneilla kortisolitaso pysyi matalana, mutta hävinneillä se nousi paitsi joillakin. Ne, joilla se ei noussut, olivat hävityn tappelun jälkeen menneet kurmuuttamaan jonkun toisen paviaanin. Siirretty aggressiota, näkyy koiramaailmassakin.

Koulutuksen aikana stressiä usein aiheuttaa se, että eläintä pidetään kiinni. Sillä ei ole mahdollisuutta poistua tilanteesta, jolloin se ajattelee, ettei sillä ole valinnanvaraa. Valinnan ja hallinnan puute aiheuttaa stressiä (ja jopa opittua avuttomuutta). Täten olisi tärkeää, että koiralla olisi koulutuksessa paljon sellaista, jossa sillä on valinnanvaraa ja mahdollisuus vaikuttaa koulutukseen. Tätä on käytännössä shaping, nappaaminen tai targetin käyttö. Tai se, että koira saa hakea namin ohjaajalta eikä sitä tungeta koiran suuhun. Pelkästään se ajatus, että koira voi poistua tilanteesta (esim. ei ole kiinni), vähentää stressiä. Yleensäkin asioiden tekeminen vapaaehtoisesti helpottaa ja koirat/eläimet tekevät helpommin asioita, kun niillä on ajatus siitä, että ne voivat tehdä valintoja.

Stressi ja suorittaminen

Peruskaava vireystilasta ja suorituksesta (esim. http://www.eoslifework.co.uk/Images/stress1.gif) on esimerkki. Jos tehtävä on vaikea, vireystilan pitää olla matala ja helpossa tehtävässä se voi olla korkeampikin (esim. http://www.duncanmcpherson.com/psy1/graph1.gif). Kun koira on stressaantunut, se helposti valitsee tuttuja käytösmalleja, jotka se osaa hyvin. Mukava rento käytös ikävässä tilanteessa -> koira voi rentoutua (operanttia vastaehdollistamista tai ihan tavallista operanttia ehdollistumista). Kisakoira: opetetaan asiat niin hyvin, ettei stressi saa aikaan epätoivottuja käyttäytymismalleja, vaan opetetut asiat ovat vahvoja ja mukavia koiran mielestä, opetettu niin, etteivät ne ole koirasta epämiellyttäviä.

Yhteenvetoa, mielestäni tärkeää

Tärkeää on tunnistaa ja tuntea koiran tunteet, kun sitä kouluttaa (elää arkielämää). Tunteilla on merkityksensä ja taustansa, ne kertovat koiran mielialasta, joka vaikuttaa suoraan kouluttamiseen. Halutaan positiivisia tunteita, jotka saa aikaan vain positiivisen vahvistamisen kautta. Negatiivinen vahvistaminen sekin tuo ”positiivisia” tunteita aikaan, mutta ne liittyvät helpotukseen – ei optimaalista oppimisen kannalta. Evoluutio ohjaa pois vaarasta, epämiellyttävistä tunteista ja kohti positiivisia tunteita.

Opettaminen siten, että koiralla on valinnanvaraa ts. ei pakoteta, pidetä väkisin kiinni, estetä liikkumasta tai poistumasta koulutustilanteesta ja annetaan hoksata itse. Kärsivällisyyden harjoittelua tulee samalla, kun koira itse joutuu hallitsemaan toimintaansa.

Tunnejärjestelmät, yleistä tunteista ja aivosta

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2005/291105_b.htm
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/koirasi_nauraa_tiedatko_mille
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Tunteiden%20aivomekanismit_MAO.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_Laakarilehti_16.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_laakarilehti_15.pdf
http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf

Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053810004001187

Aivojen kemiaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivojen_v%C3%A4litt%C3%A4j%C3%A4aine
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L4.html

Serotonin and emotion, learning and memory.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23104855

Biofeedback / Overall’s relaxation protocol

https://www.google.fi/search?q=mendl+emotions&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&biw=1366&bih=662&source=lnms&sa=X&ved=0ahUKEwj6h4Khh5rSAhVC1ywKHUQyDQsQ_AUIBSgA&dpr=1#q=overall+relaxation+protocol