Suggestion voima ja koiraharrastukset?

Jalkavammaisena sitä on aikaa tuumailla ja miettiä kaikenlaista, tulee jopa katseltua telkkaria. Siellä sitten oli ohjelma ”Mitä tuli tehtyä”, joka mielestäni oli hieman epäilyttävä, mutta kuitenkin huvittava mitä sitä olin nähnyt. Pitipä sitten heti mennä katsomaan mitä nettikirjoittelussa ko. ohjelmasta sanottiin. Siellä törmäsin aiheeseen suggestio ja siitä piti hieman lukea enemmän (virallisista nettilähteistä, joihin voi aina luottaa 100%).
Suggestio
– …mikä tahansa yksinkertainen tai monimutkainen kommunikaation muoto, jonka tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asioita tai toimimaan tietyllä tavalla. (wikipedia)
– Suggestiolla voidaan vaikuttaa ihmisen ajatteluun, käyttäytymiseen, kulutustottumuksiin ja uskomuksiin. (http://users.jyu.fi/~jthyvama/lentis/psyyke.htm#menetelmät)
– Suggestio on suostutteleva ehdotus, vakuutus tai väite, joka ei joudu mielen kriittisen pohdinnan kohteeksi vaan hyväksytään sellaisenaan, mikäli se ei loukkaa kohdehenkilön moraalia, eettistä näkemystä tai sopivuuskäsitystä. Koko kulttuurimme on täynnä suggestioita. (http://www.mielikeho.net/9)
– suggestiossa on kyse toiseen henkilöön vaikuttamisesta, hänen ajatustensa, tunteidensa, halujensa ja käyttäytymisensä muuttamisesta (http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/suggestio.html)
Psyykkisessä valmennuksessa voidaan käyttää suggestiota, samoin mainoksissa käytetään niitä, oikeastaan missä vain. Ja miten tämä liittyy koiraharrastuksiin. Tein hienoja päätelmiä…
Tavallaan suggestiot näkyvät siinä, millaisia ennakkokuvitelmia meille annetaan eri koiraroduista erilaisissa harrastuksissa. Bc on paras tokokoira (kuten ehkä onkin), labbis paras noutaja (sama juttu), malikka suojelussa paras (nyt älähtää spk, ehkä se onkin paras), sheltti nopein pienistä agikoirista jne. Kun näitä toistetaan tarpeeksi usein (ja niiltä nähdään hienoja suorituksia), kukaan ei kiistä asian oikeellisuutta. Samalla vahvistuu ajatus siitä, että ne ovat parhaita omassa lajissaan, mikä vaikuttaa ihmisten mielikuviin ko. roduista ja lajeista. Lisäksi vahvistuu ajatus siitä, että muilla roduilla ei ole mahdollisuuksia samaan (vaikka kukaan ei niin sanokaan). Koska niitä muita ei näy menestymässä, niitä eivät ota ihmiset, joilla olisi intoa mennä pitkälle koulutuksessa, niiden virheisiin reagoidaan ehkä siten, että ”tuonrotuinen” tyypillisesti ei osaa tätä jne.
Asiaa aletaan pitää itsestäänselvyytenä ja tästä tulee negatiivinen kehä, vaikka jollain sattuisi olemaan hyväkin koira. Joskus tuntuu, että ihmisten usko omiin koiriin ja niiden koulutettavuuteen on osittain jo valmiiksi hutera, jos päässä on jo valmiiksi (alitajuinen) ajatus siitä, että koira ei ole ”oikeanrotuinen” ko. lajiin. Se ei ehkä ole sopivin ko. lajiin ja ehkä siitä ei ole huippusuorituksiin, mutta se voi olla riittävän hyvä tai vielä parempikin, jos sitä jaksaa kouluttaa suurella intohimolla ja taidolla ko. lajia kohtaan. Ja varsinkin jos kyse ei ole lajista, jossa koiran fyysisellä olemuksella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, miten sen kouluttaa.
Agilityyn, vinttikoiraradalle tai vetohiihtoon on vaikea mennä menestymään koiralla, jolla ei ole huippusuorituksiin vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia. Samoin suojelu voi olla vaikeaa muille kuin spk:lle ja malikalle, koska muidenrotuisten suoritukset poikkeavat näiden suorituksista melko paljon (ovat erityyppisiä koiriakin). Toko, rally-toko, mejä, monet PK-lajit (tottis tosin voi olla ”vääränlaista” vrt. malikka – suomenlapinkoira, ihan erilaisia koiria) puolestaan eivät ole niin paljon fysiikkaa mittaavia, kouluttamisella on osuutensa. Kuitenkin niissäkin mielikuvien merkitys on suuri, miten ajattelee koiransa pystyvän parhaimmillaan menestyvän. Jos mielikuvana on se, että ei me koskaan voida pärjätä rodulle x, niin silloin tuskin sille pärjää. Jos ajatuksena on se, että tottakai voin menestyä, kunhan harjoittelen oikein ja ahkerasti, tilanne voi olla toinen.
Toivon mukaan turhat painolastit ja mielikuvat eivät estä ketään innostumasta harrastuksista ja tähtäämästä niin pitkälle kuin haluaa ja kykenee? Itsekin yritän nyt irrottautua suggestion kahleista ja siirtyä parempaan ajatteluun: kun treenaa hyvin, flatti on hyvä agissa, tokossa ja nomessa ym. – ei kukaan muukaan niillä ”paremmilla roduilla” ilmaiseksi menestystä ole saanut. Ehkä vähemmillä toistoilla ja paremmalla fysiikalla jotain helpotusta, mutta ei ilmaiseksi kuitenkaan. Menestymisen taustalla on ahkeraa harjoittelua, jota pitää kunnioittaa eikä kuitata sillä, että ”tuonrotuinen saa kaiken ilmaiseksi”. Ja tietysti ymmärtää oman koiransa rajoitteet, eivät kaikki koirat ole huippukoiria (ja omat rajoitteensa kouluttajana).
Kategoria(t): Toko, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*