MM-tokot takana

Vuoden suurtapahtuma koiramaailmassa alkaa vähitellen olla ohi eli Maailmanvoittaja-näyttely oheistapahtumineen lähestyy loppua. Oheistapahtumat itse asiassa kiinnostivat minua hieman enemmän kuin näyttely, jossa en ehtinyt ollenkaan vierailla. MM-toko alkoi tiistaina harjoituksilla ja joukkueenjohtajien sekä tuomareiden miitingillä. Tuomareina itseni lisäksi kilpailussa toimivat ylituomarina Carina Savander-Ranne (Suomi) sekä arvostelevina tuomareina Stein Freagen (Norja), Uwe Wehnwer (Saksa) ja ja Christian Steinlechner (Itävalta). Tuomareista vain Uwe oli sellainen, joka ei harrastanut flatteja – mielenkiintoinen yksityiskohta.
Minä arvostelin keskiviikkona ja torstaina yhdessä Christianin kanssa kehässä kaksi, jossa tehtiin ensin paikallamakuu. Sen jälkeen koirakot menivät toiseen kehään tekemään istumisen ja sen jälkeen tulivat meidän kehäämme yksilöliikkeisiin: hyppynouto, luoksetulo, kaukot ja ruutu (kivat liikkeet!). Keskiviikkona ja torstaina piti kehissä kiirettä, kun n. 50 koiraa kävi tekemässä suorituksensa. Meidän kehässämme tapahtui muutamia hasseja ruudun suhteen, kun koirat lähtivät merkiltä hyppyä kohti ja osa jopa ehti suorittaa sen, vaikka se oli aika kaukana merkistä. Osa vain teki kaarroksen mennessään ruutuun. Muissa liikkeissä ei tullut paljon nollia, muutamia vain – koirien taso oli todella hyvä! Molempina päivinä tuli kohtuullisesti ykkösiä ja koko karsinnan voittaja oli todella hyvä (saksalainen bc). Samoin ruotsalainen tolleri oli hyvä (voitti toisen päivän kilpailun).
Perjantaille pääsi mukaan 20 koiraa, jotka tekivät ensin paikallamakuun ”pois alta”. Sitten aloitettiin yksilöliikkeillä Z, kaukot, ohjattu ja seuraaminen. Toisessa osassa tehtiin tunnari, luoksetulo, hyppy ja ruutu. Viimeiseksi paikallaistuminen. Ensimmäisessä osassa eniten vaikeuksia aiheutti ohjattu, jossa muutama koira lähti ihan väärälle kapulalle. Seuraamisen ensimmäinen istuminen osui lähelle kehän reunaa ja ainakin puolet koirista jollain tapaa reagoi tähän istumalla jossain määrin huonosti. Samoin lopun askellukset olivat usealla aika huonot. Toisessa osassa tuli vähemmän virheitä, toki ruudussa tapahtui jonkin verran kommelluksia, mutta ei mitään isompia. Istumisessa ratkottiin mitalit lopullisesti, vaikka isoja pistemenetyksiä ei suurimmalle osalle siinä tullutkaan – mutta näin hyvin koirien kohdalla pienetkin virheet missä tahansa liikkeessä maksavat paljon. Voittaja (edelleen sama saksalainen bc) oli erinomainen, harvoin näkee niin hyvää koiraa sekä teknisesti että kokonaisuutena, nopeuttakin riitti hyvin. Toisena Suomen Katja ja Zen, oikein hyvä suoritus ja kolmantena Italian bc. Mutta kaikki finaalin koirat olivat hyviä ja paikkansa siellä ansainneet, näyttivät hienosti miten tokoillaan.
Joitakin asioita tuli mieleen suorituksista ja siitä, mikä on tyyli tehdä asioita. Pitääpä siis tässä niitä vähän valottaa.
paikallaolot: edelleen ja jälleen koirat ovat keskimäärin huonoja paikallamakuussa. Ja tällä tasolla se on huono juttu, koska siinä menettää aika turhaan pisteitä. Koirat makaavat vinossa tai vaihtavat vinoon asentoon. Pää maassa makaavat koirat ovat lähes aina huonompia kuin pää ylhäällä olevat (pää maassa makaava koira makaa monesti samannäköisenä kuin koira, joka on rauhoitettu eläinlääkärissä eli ei ollenkaan skarppina ja sellaisena epämääräisenä myttynä). Istumaannousuissa olisi myös toivomista, mutta suurempia virheitä tulee tosiaan makuussa ja makuuasennossa. Istumisia näin vain 20 koiran osalta, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi hyviä.
seuraaminen (finaali): näin jälleen vain finaalin koirat, jotka tietysti olivat hyviä. Virheitä tuli kuitenkin liian tiiviistä seuraamisesta, rakoa ohjaajan ja koiran välillä oli joskus liian vähän (ei ollenkaan). Kontakti olisi saanut olla joillakin koirilla parempi, ne katselivat enemmän eteensä kuin ohjaajaa. Istumisten tulisi tapahtua heti, ei viiveellä tai ”jousilla”. Yllättävän moni koira peruutti huonosti (vinossa asennossa) ja askeleet oikealle -> koirat eivät pysyneet seuraamispaikassa. Ja pieniä käsivippauksia näkyi siellä täällä, kuten aina näkee perusasentoihin liittyen (ehkä tahattomia nykäisyjä?).
Z (finaali): maahanmenon nopeus ei aina miellyttänyt, saisi mennä heti, pamahtaa maahan. Seisomiset olivat aika kivoja, istumiset tuttuun tapaan saisivat olla nopeampia. Pieniä perusjuttuja, ehkä maahanmeno olisi helpoin kehittää nopeaksi?
luoksetulo: matto on usein hankala luoksetulon kannalta – se ei yleensä suosi nopeita koiria ja niiden pysähtymisiä heti (mittansa sisällä). Itse annan matolla periksi vauhdista, joku toinen pysähtymisistä (makuasia). Seisomisissa oli jonkun verran kyhjöttämisiä eli seisomisasento ei ollut hyvä. Maahanmenossa ryömien maahanmenoja, mikä ei hyvä. Loppuosuus oli osalla kaartava ja perusasentoon tuleminen – se vanha juttu…ei hyvä, hidas/takaa/kaartava.
ruutu: tässä näin n. 100 koiraa, joista todella moni teki aika ison kaarroksen merkille. Ja osa (bc:stäkin) teki hienon suoran reitin merkille kuten toivottavaa on. Ruudussa osa ei stopannut heti ja osalla maahanmeno oli hidas – sen tulisi olla tietysti samanlainen on koira lähellä tai kaukana. Seisomisasennot olivat osalla taas huonoja, kyhjöjä.
ohjattu (finaali): finaalin koirat vain nähneenä yllätyin siitä, että osa sekoili suunnan kanssa. Ehkä odottivat niin kovasti noutoa? Kapulan otto matolla on hankala, kun kääntyminen ei tapahdu yhtä hyvin kuin esim. hiekalla (tai sitten osa koirista vain juoksi…). Perusasennon kanssa oli noudoissa taas jonkin verran hankaluuksia (hidastelua, takana käymistä).
hyppynouto: aika hyviä noutoja, kapulan otto ja perusasento oikeastaan vain pieniä miinuksia aiheuttamassa.
tunnari (finaali): nopeus on tämän liikkeen perusongelma eli miten saada koira lyhyellä matkalla ripeäksi (ihan samaa vauhtia ei voi vaatia kuin perusnoudossa). Osa meni ensin kapuloiden yli ja vasta sitten alkoi haistella, mikä oli pieni virhe.
kaukokäskyt: iloisin yllätys kilpailuissa oli se, miten hienoja kaukoja koirilla oli! Nopeus riittävä ja paikallapysyminen asiallista. Hankalin edelleen seiso-istu, mutta jos koira muuten teki kaiken hyvin (ja i-m-i ripeästi), niin hyviä pisteitä sai jaella.
Mikä sitten oli muodissa, mikä perussettiä ja mikä tulossa? Muodissa on edelleen käsikosketus perusasennossa (jopa kädessä kuljettamista oli vähän), ehkä alkaa olla jo perussettiä. Oletan, että tämä muuntuu vain istu-pomppu-istu vaiheeksi (ilman kättä), koska sitähän siinä haetaan. Parantaa perusasennon kivasti tuo kosketus, kunhan koiraa ei koko ajan pidetä kädessä. Liikkeestä pysähtymisissä ei ainakaan finaalissa näkynyt paljon pomppu-istu tai pomppu-seiso, ihan hyvä sinänsä, koska pompun kanssa näistä tulee helposti tavallaan hitaat, kun koira ensin pomppaa ja sitten vasta pysähtyy. Tyylikkäämpää on pysähtyä heti ilman pomppua tai sitten ihan pienen pienen pompun kanssa. Seuraamisessa (finaalissa) näkyi kivasti hyviä katsekontakteja eikä kovin paljon häntä alhaalla tylsänä seuraamisia (joo, keskittyy, mutta on se ihan tylsän näköistä). Kaukoissa näkyi tuttuja istu-maahan-pomppuvaihtoja, samoin jokunen istu-seiso-istu pomppua. Varmasti tulevat kasvattamaan suosiotaan kaukoissa erityyppiset pomppusysteemit, koska niillä saadaan nopeutta kaukoihin ja tempun (pompun) yhdistämisen luopumiseen tekee asiasta koiralle vähän erilaisen kuin pelkkä istuminen/seisominen/maahanmeno kaukaa. Helpottaa koiraa tajuamaan, että sen pitää pysyä paikoillaan. Sitten näkyi hyviä etujalat paikallaan -kaukoja ja veikkaan, että ne alkavat kokea voimakkaampaa suosiota, koska ne on helpompi opettaa ja koiran helpompi tehdä (ja niitä alkaa näkyä enemmän, tulevat tutuiksi). Ongelmana niissä voi olla hitaus sekä huonot seisomisasennot. Mutta ehdottomasti hyvä vaihtoehto takajalat paikoillaan -kaukoille. Paikallamakuussa voisi olettaa, että pää alhaalla -makaamiset eivät ehkä ole jatkossa yhtä suosittuja, ellei koira makaa siinä suorassa ja hyvässä asennossa.
Ja sitten se iänikuinen murheenkryyni eli perusasento. Kun se etukautta sivulletulo ei toimi ilman todella, todella ankaraa treeniä (ja kroppajumppaa). Kiepit ohjaajan takana, hidastelut jne. ei hyvä. Kilpailussa ei kovin monella koirall ollut sellaisia sivulletuloja, joita haluaisin eli tietyllä tapaa pompulla, mutta ei ylöspäin eikä liian aikaisin. Se vaatii koiralta vauhdin sovittamista siten, että koira pystyy ohjaajan lähellä oikeassa paikassa kerralla kääntymään sivulle istumaan (itse muistelen, että Masu teki jotenkin tähän tyyliin sivulletulot, mutta se oppi ne jotenkin itse). Oletus on nyt se, että pomppusivulletuloja (ilman ylöshyppyä) aletaan treenata aika paljon, koska voittajalla oli näyttävän viimeistellyt sivulletulot ja kaikki haluavat sellaiset, tietysti (ja kannattaa haluta, kannattaa katsoa suoritus netistä). Jos koira ei luonnostaan sitä osaa, niin hyppyesteet ym. systeemit avuksi opettamaan oikeaa pompun paikkaa. Ja takakautta kiertäen, siinä ei mitään vikaa ole, jos koira tekee sen nopeasti ja tiiviisti. Ja se on monelle koiralle helpompi ja tuo paremmat pisteet kuin vähän väkisin etukautta väännetty sivulletulo.
Siinäpä ajatuksia kilpailusta, hieno tapahtuma, järjestelyt hyvät ja kilpailijat erinomaisia. Tuloksia täällä: http://www.koetulos.fi/obwc-2014
Kategoria(t): Toko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa MM-tokot takana

  1. Hinni sanoo:

    Mielenkiintoista lukea kisoista tuomarin kirjoittamana, valaisi monta asiaa mitä mietin itse kun katsoin kisoja livestreamilta. Kiitos siis selventävästä tekstistä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*