Toko kuolemassa?

Netissä kuohuu tokon ympärillä taas – tällä kertaa länsinaapurissa ollaan aktiivisia. Useammassa paikassa on kommentoitu tokon tulevaisuutta, mihin tokossa ollaan menossa jne. Ja sinänsä ihan aiheellisia kirjoituksia tai ainakin tunnistan niistä myös omia ”murheitani” tokon suhteen.
Kun aloittelin tokoilua, olin kovin innokas ja optimistinen. Ensimmäiset kokeet cockeri Minkin kanssa, saatiin ykköset voittajasta. Elvin kanssa enemmän tokoa, vaikka ei kovin hyvin mennyt, kuitenkin valioksi. Masun kanssa tokoilu oli äärimmäisen mukavaa ja tavoitteetkin ylittyivät. Selman kanssa oli hankalampaa, mutta sinnikkäästi yritin pusertaa eteenpäin ja kaikesta huolimatta kohtalaisesti sujui. Hellevin kanssa alkoi jo tuntua vaikealta ja siihen se into sitten alkoi lopahtaa, vaikka Marge olikin paljon parempi tokossa ja muutenkin. Miksi näin?
Piti ihan pysähtyä miettimään, miksi toko ei nappaa, miksi en treenaa enää. Itse asiassa pidän lajista edelleen, koirien kouluttaminen siihen on mukavaa, varsinkin jos/kun koira siitä pitää. Mutta treenaamattomuuden taustalla on vaatimustason nouseminen tokossa (EVL:ssä) sellaiseksi, että tiedän, etten siihen pysty Margen kanssa (Hellevi on jo unohdettu…) TAI luulen niin. En sinänsä koe liikkeitä tai niiden opettamista vaikeaksi, vaan kokonaisuuden, tokon.
Tokossa vaaditaan tarkkuutta, teknistä osaamista ja nopeutta yhtä aikaa, mikä ei ole helppoa, varsinkin kun liikkeet monimutkaistuvat. Uusi alokasluokka on mukava – siinä ei vaadita valtavia suorituksia. Muissa luokissa on enemmän vaatimuksia, mutta nekin ovat selvitettävissä. Säännöissä on mainittu monenlaisia asioita, joiden perusteella pistealennuksia voi tulla ja kun kaiken lukee, niin arvosanat alenevat helposti paljonkin. Tuomarointi ei ole helppoa, kun vähän kaikesta pitäisi ottaa pisteitä pois. Onneksi jonkinlaista joustoa saa olla liikkeiden tekemisessä (sääntöjen puitteissa) ja sitä voi hyödyntää ainakin joskus. Rally-toko on tässä mielessä ihana laji…
Ohjaajan toiminta on koiran tekemisten lisäksi syynin alla ja se on asia, johon on helpoin vaikuttaa – ei tee mitään sellaista ylimääräistä, josta voidaan sakottaa. Koirien kohdalla vaatimukset varsinkin EVL:ssä tulevat tiukemmiksi, kun mennään kohti ”huipputasoa” = EVL = sääntöjenmukaista arvostelua kaikilta osiltaan. Suurin muutos näiden tokoiluvuosieni aikana on ollut koirien reaktionopeuden ja yleisen nopeuden kasvu, johtuen siitä, että moni EVL:n koirista on nykyään bordecollie – ominaisuuksiltaan moniin harrastuslajeihin tällä hetkellä sopivin rotu. Ne tekevät monesti huippuhienoja, tarkkoja suorituksia saumattomassa yhteistyössä ohjaajan kanssa ja näitä voitaneen usein pitää tokon ihannesuorituksina. Toki on monta muutakin rotua, joiden liikkeet ovat hienoja ja jotka pystyvät huippusuorituksiin, mutta määrällisesti niitä on vähemmän eli niistä ei voi kovin suurta yleistämistä tehdä. Eikä bordereissa ole mitään vikaa, syyttömiä ne ovat siihen, että ovat hyviä (kuten labbikset ovat syyttömiä siihen, että ovat noutajissa ylivertaisia) – hienoa, että on olemassa hyviä koiria!
Kun itse vertaan omien koirieni suorituksia ”ihannesuorituksiin”, havaitsen helposti ”ongelmamme” – isot laukkaloikat, kääntymissäde suuri, laukan pitämisen vaikeus jne. Ja koska luulen tiedostavani, etten saa näitä kuin suurella vaivalla mahdollisesti muokattua, mietin, että miksi vaivautua – mikä on tavoitteemme tokossa? Se on TVA, ei muuta, koska muu vaatisi paljon koiran muokkaamista, aikaa, rahaa, vaivaa jne., johon en oikein ole valmis ilman kohtuullisen suurta takuuta siitä, että vaivannäkö voisi kannattaa.
Sellainen itseensä luottaminen on karissut tässä lajissa ja näin tuntuu olevan muuallakin, kun lukee esim. ruotsalaisia kommentteja. EVL:ssä, ehkä jopa maajoukkuetasolla, kisanneet jättävät lajin, koska se vaatii niin paljon, arvostelu on liian tiukkaa, uudet säännöt tulevat jne. Ja usealla näistä ihmisistä on ”lajiin sopiva rotu” ts. esim. bordercollie – kuitenkin he luovuttavat. Harmi, samoin kuin on harmi omalla kohdallani, että en aio panostaa enää tokoon samalla tavalla kuin ennen. Toko on mukavaa, pidän siitä, mutta en vain usko omalla kohdallani, että siihen kannattaa enää panostaa kuten joskus kannatti.  Vaikka osaan hallita omat eleeni ja käyttäytymiseni, niin koiran kouluttaminen sellaiseksi, että se tekisi liikkeet koko ajan täysillä ja innokkaasti sekä osaisi vaativammat liikkeet, tuntuu liian hankalalta. Kaikkia koiria ole tarkoitettu huipputasolle, mutta mikään ei estä TVA-tavoitteen saavuttamista, joten sinänsä minulle ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä, miten koirat huipputasolla suorituksia tekevät (mutta kuitenkin on, mikä on oma ongelmani, ei muiden).
Ja lopuksi kaikille muille: luottakaa paremmin itseenne kuin minä, tehkää tokon pohjia rauhassa – kontakti, keskittyminen, jumppatreenit, kropanhallinta, nopeustreenit ja pitkäkestoinen suorittaminen. Liikkeet teknisesti rauhassa oikein, häiriöiden sietämistä ja ohjaajan eleet kuriin, niin hyvä tulee. Uudet säännöt on tehty siten, että liikkeet muodostavat jatkumon, joten siirtyminen ylemmäksi on helpompaa. Ehkäpä toko tekee uutta nousua eikä kuolemaa?
Svenska ajatuksia löytyy mm. täältä: http://www.skrivunder.com/lydnad_-_en_folksport_eller_bara_for_den_yttersta_eliten
http://aktivbeardis.com/arkiv/skrivelse-inklusive-bilagor.pdf
Kategoria(t): Toko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Toko kuolemassa?

  1. Nimetön sanoo:

    Hei,
    tavallaan lohduttava tämä kirjoitus, olen vähän soimannut itseäni että into tokoon on lopahtanut, mutta varmaan näitä samoja syitä löytyy itseltänikin. Olen monesti miettinyt että pitäisi riittää että koira tekee liikkeen ja vielä innokkaasti, mutta siihen vaaditaan vielä päälle paljon lisää, tarkkuutta ja vauhtia jajaja…
    Pk-puolella taas harmittaa hyppyeste, kun ei haluaisi koiraansa tieten tahtoen rikkoakaan. No, täytyy harrastella vähän jottain muuten vaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*