Kilpailujännitys ja sen vaikutus koiraan

Kilpailu (koe) tulossa ja jännittää kamalasti! Tuttu juttu monelle, ehkä liki kaikille kisaajille. Jännityksen asteeseen vaikuttavat kilpailun/kokeen merkitysaste, miten usein pääsee kilpailemaan/kokeeseen, onko tarjolla yksi vai monta starttia, kuinka moni niistä on ns. tärkeä vai ovatko kaikki, miten hyvin on valmistautunut tilaisuuteen, osaako koira kaiken mitä siltä vaaditaan vai onko jossain vielä harjoittelemista (tai ei osata ollenkaan), onko harjoiteltu kokeenomaisia tilanteita, miten koira reagoi häiriöihin ja onko niitä harjoiteltu, kilpaillaanko siellä muita vastaan vai tehdäänkö vain omaa tulosta, keitä muita on osallistumassa, miten näiden muiden osallistuminen vaikuttaa omaan suoritukseen vai vaikuttaako mitenkään, kuka on tuomarina, millainen kisa-/koepaikka on, miten osaa itse valmistella itsensä kilpailuun, onko kilpailu/koe kaukana ja vieraassa paikassa, pitääkö sinne matkustaa ja miten jne. Monta erilaista asiaa liittyy kilpailemiseen ja kaikkiin niihin pitää varautua jollain tapaa. Ei kovinkaan helppoa!
Koska kilpaileminen (tai kokeissa käyminen, sinänsä aika sama asia, vaikka kokeissa pitäisi enemmän testata osaamista ilman muihin vertaamista ja kilpailuissa kilpaillaan muita vastaan) ei ole kaikille helppoa, on olemassa monenlaisia tekniikoita ja valmennuksia kilpailujännityksen hallitsemiseksi. Näistä on hyötyä, varsinkin jos tuntuu siltä, että kilpailutilanne tuntuu pelottavalta tai ei voi mennä kilpailuun jännityksen takia. Henkisen valmennuksen kursseilla saa apua omaan jännittämiseensä, työkaluja ja toimintamalleja, miten säilyttää toimintakykynsä erilaisissa tilanteissa.
Koiran kanssa kilpailuihin valmistaudutaan kokeenomaisilla (kisamaisilla) harjoituksilla. Rakennetaan vähitellen kokonainen kilpailusuoritus alkurutiineineen, lämmittelyt, pissatukset ja ruokinnat huomioiden. Tehdään kehäänmenoja, sisääntuloja, suorituksen alkuja, väliaikoja ja lopetuksia. Mietitään kokeenomainen palkitsemissysteemi ja mahdollinen loppupalkka. Tehdään kokonaisia suorituksia harjoituksissa, rakennetaan kisatilanne, häiriöt ja pidetään möllikokeita. Näiden avulla koiralle kisatilanne ei ole poikkeava ja outo, vaan tuttu entuudestaan.
Entäpä sitten, jos näistä kaikista huolimatta koira ei toimi kisoissa hyvin, se tekee kaiken huonommin, virheitä, paineistuu, lamaantuu tai kiihtyy? Miksi näin?
Jonkun koiran kohdalla voi olla kyse siitä, että sen kanssa ei ole tehty kokeenomaisia harjoituksia tarpeeksi usein, niihin on siirrytty liian aikaisessa vaiheessa koulutuksessa tai niitä on tehty liian paljon. Tai kokeenomaiset harjoitukset ovat olleet epäonnistuneita ja sitä kautta koira on oppinut yhdistämään kokeenomaiseen tilanteeseen vääriä asioita. Joskus näitä tehdään liian myöhään ja koira on jo oppinut, että tekemiseen liittyy hetkellisyys, esim. yksi liike/asia ja palkkio. Sen on vaikea ymmärtää, että nyt pitääkin yhtäkkiä tehdä monta asiaa peräkkäin ja kerralla. Joskus koiralla on huonoja kokemuksia kisatilanteesta ja nämä palaavat uudelleen koiran mieleen, kun ollaan taas samassa tilanteessa (saman ohjaajan kanssa). Koiran kanssa on voitu mennä koetilanteeseen ilman kokeenomaista harjoittelua ja vähitellen koira on alkanut alkuhämmenyksen jälkeen työskennellä kokeessa huonommin (ei tule palkkaa, ei auteta, ei rangaista tms.). Voi olla myös niin, ettei ohjaaja ei ole tehnyt huolellista valmistelua kilpailemiseen, ei käytä jännityksenhallintatekniikoita eikä ole osannut valmistella koiraa oikein tilanteeseen.
Joskus kaikki on tehty kuten pitääkin, vähitellen nostettu kriteerejä kohti kokeenomaisuutta, tehty monipuolista harjoittelua, on suunniteltu kisarutiineja ja harjoiteltu jännityksen hallintaa, eikä tilanne kuitenkaan suju. Mistä kiikastaa? Voisiko ”vika” olla koirassa? Kyllä, koirallakin on merkitystä siinä, miten se hallitsee kisatilanteen.
Jotkut koirat eivät jaksa venyttää pinnaansa kauan odotellessaan palkkion tulemista ”sitten joskus”, niiden kiinnostus lakkaa jossain vaiheessa, kun tilanne vaikuttaa hankalalta. Ongelma syntyy helposti silloin, jos koiraa palkitaan yleensä tiheästi pienestäkin tekemisestä. Ero koetilanteen ja treenipalkan välillä on liian suuri. Samoin hankaluuksia voi syntyä, jos koiraa eivät palkkiot kiinnosta kovinkaan paljon eikä se koe ihmiseltä tulevaa sosiaalista palkkaa kiinnostavana. Se voi myös olla sen rotuinen, jolla näissä on ”vaikeuksia” tai sen luontainen työskentelytyyli on tarkoitettu lyhytaikaiseen toimintaan. Koira voi myös olla sellainen, ettei siinä ole paljoakaan perustyöskentelyhalua ja palkkioiden pitkä odottelu sammuttaa kiinnostusta työskentelyyn entisestään. Kaikkeen tähän on lääkkeenä vähittäinen pinnan venyttäminen, superpalkkiot koesuorituksesta ja koiralle pitää opettaa sosiaalisen palkan merkitys muiden palkkioiden opettamisen ohessa.
Joskus ohjaajalle sanotaan, että ”koira reagoi sun jännitykseen, sen takia se tekee huonosti – älä jännitä”. Jos kaikki yllä mainittu kisavalmistautuminen on kunnossa, voi tilanne olla se, että koira on the jännittäjä tilanteessa, ei ohjaaja. Koira voi olla ohjaajaansa herkästi lukeva, reagoi ohjaajaan myönteiseenkin kisajännitykseen, reagoi kisapaikan tunnelmaan (jännitykseen) tai kisapaikkaan tai mihin vain. Ja tämä reagoiminen koirassa saa aikaan sen, että koira ei pysty hyvään suoritukseen. Koiralla ns. on huonot kisahermot, se stressaantuu ja sitä kautta ei toimi hyvin.
Tämä käy ilmi etenkin saman ohjaajan eri koirien kanssa. Jos toinen samalla tavalla koulutettu koira on kisatilanteessa ”ihan ok” ja toinen ei, niin syy ei ehkä ole ohjaajassa vaan koirassa. Toisaalta jos ”huono” koira on toisen ohjaajan kanssa kisoissa hyvä, niin sitten vikaa kannattaa etsiä ohjaajasta. Koirissa on persoonallisuuseroja sekä eroja stressinsietokyvyssä, ihan kuten ihmisilläkin. Osa koirista selviää kisatilanteissa lähes ilman valmentautumista, mikä tekee niistä mukavia kisakumppaneita myös jännittäjäihmiselle (ja helppoja). Jotkut koirat eivät ole hyviä kisakoiria ellei niitä valmenneta erittäin taitavasti kilpailuja varten (eikä osa valmennettunakaan toimi hyvin kisoissa). Niillä on suuria odotuksia tilanteessa, niitä saattaa vähän ahdistaa, jännittää mitä tulee tapahtumaan ym. ja tämä tulee esille huonona suorituksena, vinkumisena, rauhoitteluna, lamaantumisena, sijaistoimintoina, virheinä jne. Stressitaso nousee liian korkealle eikä koira silloin pysty optimaaliseen suoritukseen. Tällaisen koiran kanssa pitää tehdä paljon rutiinia kisaan, miettiä stressin hallintaa kisatilanteessa, rauhoittelutekniikoita, ehkä matalampaa virettä ylipäänsä, paljon onnistumisia treeneissä, supervankka osaaminen taustalle jne., jotta sen kanssa pystyisi onnistumaan. Tavoitteena pitäisi olla aina koiran sopiva/hyvä vire kokeessa, ei hyvä tulos.
Jokaisen kilpailijan pitää tehdä hyvät suunnitelmat koetilanteisiin, etenkin jos itse on kova jännittäjä ja koira reagoi jännitykseen paljon. Hyvin harjoiteltu kisasuoritus helpottaa molempien jännittämistä, joten kannattaa yrittää ensin harjoitella kisasuoritusta ennen kuin toteaa, ettei tästä mitään tule.
Hevosten persoonallisuus ja ratsastus/sopivuus eri lajeihin: eroja löytyy
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(03)00083-2/abstract
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10888700802101254
http://old.eaap.org/Previous_Annual_Meetings/2006Antalya/Papers/H36.9_G%C3%B3mez.pdf
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(16)30100-9/abstract
Kategoria(t): Toko Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*