Luoksepäästävyys toko-kokeessa

Toko-kokeessa koiran luoksepäästävyys tarkastetaan jokaisessa kokeessa ennen kuin koira pääsee tekemään varsinainen suorituksia. Arvostelu on hyväksytty / hylätty.

Toko-säännöt: Luoksepäästävyyden tarkastus tehdään aina kehän ulkopuolella. Tarkastamatonta tai luoksepäästävyydessä hylättyä koiraa ei saa päästää kehään. Luoksepäästävyyden tarkastuksessa ohjaaja tuo kytketyn koiran tuomarin luokse. Tuomarin pitää pystyä koskemaan koiraan. Nartuilta tarkastetaan samalla, onko niillä kiima ja urokset kohdellaan vastaavalla tavalla. Tarkastus voidaan tehdä paikallaoloryhmittäin, jolloin koirat siirtyvät tarkastuksen jälkeen kehään tai koirat voidaan tarkastaa ennen luokan alkua ja ne pääsevät tarkastuksen jälkeen odottamaan omaa suoritusvuoroaan.

Luoksepäästävyydessä koira tulisi tuoda tuomarin luo löysällä hihnalla, mutta juoksutarkastuksen yhteydessä ohjaaja saa tarvittaessa pitää koirasta kiinni.

Ihannesuorituksessa koira tulee paikalle löysällä hihnalla, käskytettynä tai vapaasti. Se tulee ongelmitta tuomarin luokse ja antaa tuomarin koskettaa itseään. Koira voi tarjota kontaktia tuomaria kohtaan, mutta se ei ole välttämätöntä ts. koira saa myös olla välinpitämätön tuomaria kohtaan (ei ota kontaktia, mutta hyväksyy kontaktin). Jotkut koirat ovat innokkaita tervehtimään tuomaria ja tämäkin on sallittua (toki ylitsevuotavan innokasta koiraa voi pyytää tervehtimään rauhallisemmin). Juoksutarkastus/uroksen tarkastamisessa ohjaaja saa esim. ottaa koiraa pannasta kiinni tai pyytää koiralta käsikosketusta, jotta tuomari pääsee koskemaan koiran takapäähän. Ja toivon mukaan koiran pystyy tutkimaan (”kopeloimaan”) ilman että koira siitä kovasti hermostuu.

Osalle koirista luoksepäästävyyden tarkastaminen ei ole helppo juttu. Usein syynä on koiran arkuus tai ”aggressiivisuus”. Arkoja koiria näkee useammin kuin ”aggressiivisia” koiria. Arka koira pyrkii välttelemään koskemista / tutustumista vieraaseen ihmiseen, se ei uskalla tutustua ja kokee tilanteessa huolestumista, pelkoa, jännitystä tai ahdistusta.

Aggressiivisuus ei ole yleensä suoraa aggressiivisuutta vaan useammin ”älä koske minuun” –asennetta. Se ilmenee jonkinlaisena vihamielisenä käyttäytymisenä (esim. jäykistely, etunoja, hännän korkea asento, tiukka katse jne. – vrt. aggression portaat). Syynä ovat epävarmuus, pelko, huonot kokemukset, ei pidä koskemisesta, jotain rotuun liittyvää tai opittu tapa? Jokin sellainen kuitenkin, että koira kokee itseensä koskemisen epämiellyttäväksi ja pyrkii välttämään sitä. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä luoksepäästävyydessä, koska silloin koira ei koe suurta tarvetta vältellä tilannetta, se on sille yhdentekevää.

Molemmissa tilanteissa taustalla on siis jokin syy, jonka takia koira ei halua, että siihen kosketaan. Joissakin tapauksissa ohjaajan jännitys aikaansaa koiraan jännitystä, joka voi vaikuttaa luoksepäästävyyden tarkastamiseen. Toisaalta tavallisen koiran ei kuuluisi tällaiseen kovinkaan paljon reagoida, mutta herkkä koira voi reagoida voimakkaastikin. Syyt ovat siis koiran luonteessa, sille tapahtuneissa kokemuksissa (esim. sosiaalistamisessa) ja oppimisessa.

Luonteiden toivoisi olevan sellaisia, että niihin ei kuulu arkuus eikä arkaa koiraa koskaan saa käyttää jalostukseen, koska arkuuden on monissa tutkimuksissa todettu periytyvän. Tai jos koirat ovat sellaisia, ettei niihin saa koskea (tai pahimmassa tapauksessa edes omistaja ei saa käsitellä niitä), koska koira ”ei halua”, kannattaa ehkä miettiä mihin tuollaista koiraa tarvitaan (henkilökohtainen vartiokoira?). Elämä ei ehkä ole helppoa koiran kanssa, johon ei saa koskea kuin koiran haluamalla tavalla ja haluamassa tilanteessa.

Suurimmaksi osaksi koirien kuuluisi olla sellaisia, että ohjaajan näin sanoessa koira antaa vieraan ihmisen koskea itseensä. Koira pitää opettaa ja totuttaa pienestä pitäen tähän: vieras ihminen koskee sitä, tutkii sitä jne. ja koira saa tästä palkkioita (eli normaalia ehdollistamista siihen, että käsittely on mukavaa). Tämä pätee kaikenlaisiin koiriin; villeihin, yli-innokkaisiin, niihin, jotka eivät pidä siitä, että niihin kosketaan ja arkajalkoihin. Takapään käsittely on joidenkin mielestä ikävää, mutta sitäkin voi ja pitää harjoitella. Jos eläintarhan eläimet saa opetettua tulemaan hoitotoimenpiteisiin tai rokotuksiin vapaaehtoisesti, niin koirien opettamisissa ei pitäisi olla ongelmia.

Tokossa käsittely on hyvin helppoa, koira saa itse tulla tuomarin luokse eikä sitä tilanteessa painosteta eikä siihen kohdisteta uhkaa. Tavoitteena kaikenlaisten koirien kohdalla yleensä on tämänasteinen sosiaalisuus – koiraa pystyy koskemaan, kun ohjaaja näin sanoo eikä koiraa uhata ko. tilanteessa. Luoksepäästävyyttä pitää siis harjoitella, jos siinä on ongelmia (siedättäminen ja vastaehdollistaminen), ettei koe ala koiran kannalta heti epämiellyttävällä asialla.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*