Treeniä, treeniä – miten kauan pitää harjoitella?

Tässä SM-tokojen jälkimainingeissa olen taas hetkellisesti kovin tokotokotoko (kohta se hiipuu, kun alkaa nomenomenome). Mietin tuossa fiiliksen kannalta (pl. paikallaolot) hyvin menneen kokeen jälkeen sitä, että miten kuitenkin kaikki on aika vaikeaa (meille). Marge on nyt 6v. ja on treenaillut tokoa enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko elämänsä (taukoa toki on jossain määrin joskus ollut, tehty muita lajeja tai muuten vain). Nyt Marge alkaa osata liikkeet, siis tietää, miten ne tehdään ja mitä tapahtuu liikkeessä seuraavaksi.

Mutta miksi aikaa on mennyt näin kauan vai onko se normaalia? Ja miksi meillä on mennyt liikkeiden opettamisessa (etenkin EVL) kauan, voisi sanoa n. vuosi / uusi liike (jossa vähän samaa kuin aiemmissa luokissa)? Opetettaessa Marge mielestäni on sellainen, että pitää tehdä paljon toistoja, jotta asiat opitaan vrt. jotkut muut koirani, ei ole ns. nopea oppija. Miksi? Onko Marge vain hidas oppija vai onko koulutustavassani jotain sellaista, joka tekee Margesta vielä hitaamman?

Ensinnäkin oppimisen tahtiin varmasti vaikuttaa koira itse, sen temperamentti ja kokemukset/ympäristö sekä fyysiset ominaisuudet. Onko koira aktiivinen, miten hyvin keskittyy, impulsiivisuus, positiivinen/negatiivinen asenne elämään, arkuus, mistä palkoista luonnostaan pitää jne. Kaikissa koirissa on vahvuuksia ja heikkouksia luonteen ja kropan osalta. Margella ei luonteessa ole sellaisia tekijöitä, jotka suuresti vaikuttaisivat sen kouluttamiseen, kun sitä kouluttaa ilman paineistamista ja vaatimista. Jos Margella on iloinen ja luottavainen olo, kaikki sujuu kivasti. Paikallaoloissa on jostain syystä painetta ja pelkoa mukana, syytä en tiedä, mutta siihen pitää nyt puuttua, jos aion tokoa jatkaa. Ei ole kiva, että koira tärisee paikallaolossa ja on hermostunut. Luonne siis on normaali noutajan luonne, iloinen ja innokas puuhaillessaan.

Sitten omaan toimintaani kouluttamisessa, josta pystyy löytämään oppimista hidastavia tekijöitä. Ensiksikin koulutustapa. Margen kanssa olen käyttäynyt aika paljon eri asioissa namihoukuttelua. Se ei ei sovi Margelle, koska Marge on hulluna nameihin eikä näe eikä kuule mitään, jos nami on jossain sen lähellä. Luopuminenkin on vaikeaa, koska ruoka on niin tärkeää.  Nami esillä oppiminen on siis hitaampaa, vaikka tekeminen itsessään olisi nopeaa. Paremmin meillä toimivat esim. targetit, joista on helpompi luopua.

Jotkut koirat antavat itse valmiita paloja koulutukseen, esim. rauhallisuus paikallaolossa tai irtaantuminen. Margen kohdalla ei näitä ilmaisia juttuja ole ollut turhan montaa tokoa ajatellen, mutta esim. noutamisessa joitakin osia (ottaa tönimättä eikä pure, tunnari ollut helppo – noutajamaisuus ja noutajatreenit auttaneet näissä). Muun on joutunut opettamaan, tekemään toistoja.  Toistoja taas ei kannata tehdä kerralla liian paljon, joten jos koira oppii hitaasti (= useilla toistoilla), niin kouluttamiseen menee kauemmin aikaa kuin jos oppiminen tapahtuisi vähemmillä toistoilla (1. Itse teen helposti liikaa toistoja ja vaikka niissä on variaatiota (2, niin toistojen määrä kerralla on varmasti ollut sellainen, että oppiminen jopa hidastuu.

Syynä toistojen liian suureen määrään on liian harva ja suunnittelematon harjoittelu. Liian harva harjoittelu ei ole hyvä asia, koska ainakin itselläni se johtaa siihen, että harjoittelen myös liian montaa asiaa kerralla. Se voi olla yksi syy siihen, miksi koulutus ei edisty, vaan tuntuu, että samaa asiaa pitää opettaa ja opettaa ja opettaa ja…(3 Eli tulee yksi asia, sitten toinen ja kolmas (uusi) asia ja koiran pää on sekaisin. Ei hyvä.

Sitten liikkeiden kasaaminen. Olen tehnyt sen laiskasti ja ehkäpä jopa huonosti. Kun liikkeet voisi kasata takaperinketjuttamalla (= mennään aina kohti tuttua liikkeen loppuosaa), niin olen tehnyt paljon etuperinketjuttamista tai sitten en mitään ketjuttamista. Sama juttu kokeenomaisuuden kanssa (jota tosin ei Margen tyyppisen koiran kanssa voi tehdä jatkuvasti ilman että koira tylsistyy tekemiseen). Eli kokonaisuudet ovat olleet vähän hukassa ja se, mitä tapahtuu seuraavaksi, on yllätys koiralle. Ja jatkuva yllätyksellisyys ei sovi Margelle, se tuo epävarmuutta tekemiseen eikä Marge koe sitä jännittäväksi (ellei Marge osaa tehtäviä asioita erittäin hyvin). Rally-tokossakin tämä näkyy eli kun tehtävät tulevat nopeasti eteen, tulee sekaannuksia. Tätä pitäisi tehdä vähitellen ja tuttujen asioiden kanssa ensin, sitten pikkuhiljaa lisätä yllätyksiä/häiriöitä mukaan tilanteeseen.

Tässäpä tuli jo hieman alkua siihen, miksi meillä oppi ei ole mennyt perille nopeasti. Paljon pieniä juttuja, joita olisi voinut tehdä toisin. Harjoitella huolellisemmin, liikkeitäkin, totuttaa Margea yllätyksiin ja häiriöihin vähitellen sekä antaa riittävästi aikaa eikä mennä kokeeseen ennen kuin asiat ovat lähes 100% varmasti mielessä.

(1 https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201704/train-too-much-and-dog-wont-remember
(2 Sami Kalajan juttu
(3 https://www.linkedin.com/pulse/dog-training-how-often-long-should-you-train-your-jonckheer-sheehy

Kategoria(t): Toko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*