Lisenssi tulee!

SPKL kertoi lisenssin tulevan pakolliseksi useille PK-liiton alaisille lajeille 1.1.2018.

http://www.palveluskoiraliitto.fi/palveluskoiraliitto/ajankohtaista/spkl-lisenssi-kayttoon-1.1.2018-alkaen.html

http://www.palveluskoiraliitto.fi/palveluskoiraliitto/ajankohtaista/miksi-spkl-lisenssi.html

Lisenssi tulee siis koskemaan monia kilpailijoita ja kokeissa kävijöitä, joten ei ihme, että tästä on noussut paljon keskustelua. Osa ihmisistä on päättänyt (tai on kertonut toimivansa näin, eri asia sitten todellistuus) olla ensi vuonna kilpailematta, koska he kisaavat vain harvoin ja tällöin koemaksun suuruus nousee suhteessa aiempaan huomattavasti. Lisenssimaksulla saa Palveluskoirat-lehden, mutta juttujen perusteella kovinkaan moni ei ole siitä kiinnostunut (samoin kuin eivät tunnu olevan kiinnostuneita Koiramme-lehdestä eli eivät koe tarvetta maksaa Kennelliiton jäsenmaksua). Lisenssi sisältää myös vakuutuksen, mutta sellainen taisi olla aiemminkin PK-liiton alaisissa tapahtumissa. Näistä molemmista on monenlaista mielipidettä ja ajatusta, joihin en sen kummemmin ota kantaa, vaan mietin asiaa kisaajan sekä kokeiden järjestäjän kannalta.

Lisenssimaksu tulee kieltämättä nostamaan harvakseltaan kilpailevan yhden koiran omistajan koemaksuja suhteessa enemmän kuin tiheämmin, useamman koiran kanssa tai useammassa lajissa kilpailevan maksuja. Täten 1-2 kertaa vuodessa kisaava voi miettiä, kannattaako lisenssiä maksaa juuri ko. vuodelle vai odottaisiko seuraavaan vuoteen, jolloin kokeita/kilpailuja voisi olla enemmän. Tai voi miettiä, että kävisikö 1-2 kerran sijaan useammassa kokeessa/kilpailussa tai ottaisiko mukaan jonkun toisenkin lajin, jottei lisenssiä tulisi maksettua ”turhaan”.

Lisenssimaksun ajatuksena lienee saada useampi ihminen osallistumaan kokeiden ja kilpailujen kustannusten maksamiseen kuin vain SPKL:n jäsenyhdistysten jäsenet? Jäsenyhdistykset maksavat SPKL:lle jäsenmaksua jäsenmäärän mukaisesti ja PK-kokeeseen osallistuvan pitää edustaa jotain SPKL:n jäsenyhdistystä. Tokossa ym. näin ei ole, joten nämä ihmiset eivät (ehkä) kuulu SPKL:n alaiseen yhdistykseen eivätkä täten ole mukana jäsenmaksujen muodossa ylläpitämässä SPKL:n toimintaa.

Jos miettii toimintaa tokon osalta, niin SPKL:llä on toimikunta ja sen alainen työryhmä, jotka hoitavat toko-asioita (säännöt, lomakkeet, kisakirjat, koulutusohjaajakurssit, liikkeenohjaus- ja koetoimitsija-asiat (esim. koulutusmateriaalien tekeminen), yhteys kennelpiiriin ja kokeiden järjestäjiin, koeohjeet, edustusjoukkue, tuomarikoulutus, tuomaripäivät jne.) sekä virkku.net, jossa tapahtuu kokeiden hallinta (anominen, ilmoittautumiset jne.). Töitä tokon eteen tekevät sekä liiton palkattu henkilökunta että joukko ei-palkattuja ihmisiä omalla ajallaan kulukorvausta tai ei mitään korvausta vastaan (toimikunta, työryhmä, tuomarit, koetoimitsijat, liikkeenohjaajat, kouluttajat, koetalkoolaiset jne.). Nämä kaikki ylläpitävät koe- ja kilpailutoimintaa.

Kilpailijat tokossa maksavat koemaksun, josta pieni osa menee SPKL:n toimintaan (häntäraha) ja loput kokeen järjestäjälle (ja voin kertoa, että voittoa ei tokosta juurikaan tule vrt. esim. agility tai näyttelyt). Ne ihmiset, jotka tokossa käyvät ”vain” kisaamassa, kustantavat esim. tokon osalta kolmella kokeella vuodessa SPKL:n toimintaa n. 10€ verran. Sillä ei paljoa saa aikaiseksi. Kilpailija, joka toimii esim. kerran koetoimitsijana ja kaksi kertaa liikkeenohjaajana, vaikuttaa koko tokon osalta koetoimintaa ylläpitävänä voimana merkittävästi. Hän mahdollistaa esim. kahden kokeen järjestämisen ja tätä kautta tuo omalle yhdistykselleen, muille tokoharrastajille sekä koetoimintaa ylläpitävälle PK-liitolle huomattavan panoksen myös rahallisesti, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, että kokeita voidaan järjestää.

Edelleen mielestäni jokaisen, joka jossain lajissa kilpailee, pitäisi osallistua kokeiden järjestämiseen edes joskus jollain panostuksella, esim. hoitaa kanttiinia, auttaa kehänrakennuksessa tms. – pienikin apu on tärkeää. Tokossa kaivataan aina liikkeenohjaajia ja koetoimitsijoita eivätkä ne hommat ole ylivoimaisia haasteita normaaliälyiselle ihmiselle, joka on lajiin perehtynyt. Mars kurssille ja talkoisiin siis, jos toko (tai jokin muu lajin) kiinnostaa kisamielessä, niissä hommissa oppii lajista paljon ja on hyötyä itsellekin harrastajana. Jos talkoolaisia / kulukorvauksella työskenteleviä ihmisiä ei koiramaailmassa olisi, tulisi koiraharrastuksesta selkeästi parempituloisten maailma, esim. yhden toko-kokeen hinta siten, että kaikki siinä tapahtuisi ilman talkootyötä/tuntipalkalla, olisi varmaan lähempänä sataa euroa kuin nykyistä hintaa. Kiitokset siis kaikille yhdistysten talkoolaisille panostuksesta koiramaailmassa!

Olen ymmärtänyt niin, että nyt halutaan lisenssin kautta toiminnan järjestämiseen (rahoittamiseen) myös niitä ihmisiä, joiden panostus esim. tokoon on pieni suhteessa saatuun hyötyyn (= saa osallistua kokeeseen, koetulokset tallennetaan tietokantoihin jne.). Ja tämä tapahtuu lisenssimaksun kautta. Vaihtoehtona lisenssille olisi ehkä ollut häntärahan korottaminen, jolloin kokeeseen osallistujat olisivat maksaneet kuluja suoraan suhteessa koekäynteihin. Tämä olisi kirpaissut harvakseltaan kilpailevia vähemmän kuin kertamaksuinen lisenssi. Mutta pääideana lienee se, että koulutus- ja koetoimintaa hyödyntäviä tahoja (kilpailijat, harrastajat) halutaan mukaan ylläpitämään tätä toimintaa, ei vain käyttämään sitä. Ajatusta kokeissa käymisen maksattamisesta kisaajilla ei voi suoraan tyrmätä, koska jonkun pitää maksaa myös kokeiden taustalla olevat toiminnat (suorat koekulut maksavat yhdistykset, välilliset kulut menevät nyt pääasiassa PK-liiton kautta). Lisenssistä ja maksun kohdentamisesta tulee varmaan vielä lisäinfoa, joten jäämme odottamaan niitä.

Ps. Kyllähän tämä itseäkin hieman harmittaa, mutta toisaalta olen maksanut monia koirapuolen jäsenmaksuja ja lehtitilauksia ym. vuosia ajatellen, että koiraharrastus on minun harrastukseni ja se maksaa kuten harrastukset maksavat.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*