Jalostusneuvojien jatkokurssilla osa 1

Suomen Kennelliitto järjesti jalostusneuvojien jatkokurssin, jossa aiheet keskittyvät etenkin käyttäytymisen jalostustyöryhmässä kovasti kiinnostavaan aihepiiriin eli koirien luonteisiin. Parin päivän aikana saatiinkin erittäin hyvä katsaus koirien luonteista ja käyttöominaisuuksista sekä myös jonkin verran tietoa siitä, miten näitä ominaisuuksia voisi olla mahdollista jalostaa. Tässä jotain huomioita esityksistä ja keskusteluista, muistiinpanoistani ja mahdolliset asiavirheet ovat siis minun virheitäni.

Tilaisuuden aluksi oli kaksi luentoa koirien terveydestä, mm. tuki- ja liikuntaelimistöstä sekä sisätaudeista (http://elainystavasilaakari.fi/). Ykkösenä koirissa on terveys – jos koiran terveys prakaa, ei sitä voi myöskään käyttää töihin tai jalostukseen. Huono rakenne vaikuttaa suoritukseen; koira ei pysty tekemään hyvää fyysistä suoritusta, jos rakenne ei toimi. Kivusta puhuttiin myös, sen tunnistaminen on vaikeaa ja koira peittää sen, voi tehdä innostuneena suorituksia vaikka on kipeä. Vasta kova kipu estää suorittamisen, voi tulla aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, ylivireyttä, hermostuneisuutta jne.

Lonkista puhuttiin myös, C-lonkka ei enää ole terve ja siihen voi tulla nivelrikkoa (kontrolloitava koiran tilaa, ettei pahene ennen aikojaan, D:hen tulee varmasti, ei käyttökoira). Eriparilonkat vs. yhtä huonot lonkat -> eriparilonkista huono oireilee ja tulee esille, että on ongelma, kun taas yhtä huonot lonkat ovat ”tasaisesti huonot” ts. ei niin selkeää oireilua. Venäjänvinttikoirilla on yleisesti tiukimmat lonkat, käytetään tutkimuksissa verrokkirotuna (esim. http://www.uskbtc.com/about-kerries/health-genetics/use-of-ofa-pennhip/). Niitä ei kuvata kovinkaan paljon, mutta syynä on (ehkä) se, että lonkat ovat kauttaaltaan hyvät. Jos alkaisi tulla huonoja lonkkia -> pitäisi alkaa kuvata, koska terveystilastot eivät pysy samoina (voi huonontua, parantua jne. tilanne). Malikoiden lonkkatilanne on viimeisten 15 v. aikana huonontunut. Seurakoirissa on paljon kuvaamattomia lonkkia ja joissakin roduissa puolet koirista on ”huonolonkkaisia” eli tilanteet voivat olla todella huonoja.

Kasvuaikana koiraa täytyy pitää (liikuttaa) rajoitetusti, jotta esim. löysä lonkka ei kehittyisi selkeästi huonoksi. Välikuvissa huonolonkkaista koiraa voi auttaa systemaattisella ja jatkuvalla fysioterapialla ja jumpalla (mutta jaksaako + tuleeko hyvä).

Rasituksesta: lihaskunto, kestävyys ja voima kasvavat 1-2 v. iässä, luusto n. vuoden iässä alkaa olla valmis. Tähän asti liikuttamisen pitää olla kontrolloidumpaa, ei äärisuorituksia, suoritustaso nousee vähitellen esim. agility (oma huomautus: eli jos ajattelee koiran parasta, kisatreeniä koiralle vasta lähempänä 2 v. ikää, jos haluaa edetä koiran kehittymisen mukaan). Ja jos pentu haluaa hajottaa itsensä, rymyää jne. <- rajoitetaan tätä, ei anneta kaahata hulluna aikuisten koirien kanssa kilpaa tai riekkua liukkailla pinnoilla.

Muista vaivoista mieleen jäi olkanivelen osteokondroosi, joka kannattaa karsia pois (leikatut koirat EJ:hin?), koska se voi ”levitä” kohta polviin jne. Kyynäristä muistaakseni todettiin, että 1-aste pois jalostuksesta, 2:sta ”tulee romu”. 1:ssä on jo nivelrikkoa, ongelmaa, kun se todetaan. Polvilumpioista todettiin, että luksaatiot pitää hoitaa eikä koirasta enää tule harrastuskoiraa, vaiva etenee ja tulee kulumaa. Huonoa etenkin, jos polvi luksoituu ja on huonot lonkat. Polven ristisideongelmiin liittyi kirurginen korjaus, ei jalostukseen sellaista koiraa.

Sisäelinpuolella mieleen jäi suolistomikrobien periytyminen emältä pennuille -> emän mahavaivat pitää saada kuntoon ennen pentujen syntymää, jottei huonomahaisuus tule pentuihinkin emältä. Atopiaa pidettiin voimakkaasti periytyvänä ja se ilmenee yleensä ennen 3 v. ikää. Täten kovin nuoria koiria ei kannata käyttää jalostukseen, koska moni (perinnöllinen) vika ja sairaus tulee esille vasta hieman vanhempana. Ruoka-aineallergia on harvinaisempaa kuin atopia. Hampaiden osalta tuli esille myös sama kuin mahassa eli emän hampaat pitää hoidattaa kuntoon ennen pentuja, jottei emä siirrä huonoa mikrobiflooraa pennuille. Uusi tuttavuus oli feokromasytooma, joka voi aiheuttaa hermostuneisuutta koirissa (esim. rotikoissa tätä ollut), alidiagnosoitu sairaus?

Tärkeä pointti tuli myös luennolla esille eli se, että terveyskyselyjä pitäisi teettää vanhempien, yli 5-vuotiaiden koirien kohdalla. Samoin myös se, että jos terveysriskejä ei tiedä (ts. tietoa ei ole terveydestä), sitä pidetään parempana kuin jos tietoa on ja jokin riski tiedetään olevan esim. jalostusyhdistelmässä. Kun kerrotaan, että yhdistelmässä on x ja x sairauksien riski vanhempien ja/tai niiden sukulaisten perusteella, niin se tuntuu vaarallisemmalta kuin jos vanhemmista ja/tai sukulaisten terveystietoja ei ole. Terveysriskejä on kuitenkin aina, tiedon puuttuminen ei riskejä poista.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*