Jalostusneuvojien jatkokurssilla osa 2

Koirien käyttäytymisestä ja luonteesta oli useampia esityksiä. Seurakoirien luonnetta käsiteltiin heti aluksi ja ajatuksena siinä oli se, että seurakoirien luonteella on suuri merkitys, vaikka niitä ehkä pidetään ”vain” seurakoirina. Koiran pitäisi olla sosiaalinen, seurallinen, ei saisi pelätä, pitäisi osata liikkua eri paikoissa jne. eli oikeastaan samat vaatimukset kuin käyttökoiriltakin odotetaan. Myös rohkeutta tarvitaan, sillä arkuus isommassa mittakaavassa tekee koiran elämän vaikeaksi, tulee mahdollisesti aggressiivistakin käytöstä. Eri roduilla on erilaiset alkuperäiset käyttötarkoitukset, mutta niistä huolimatta koiran pitää tulla toimeen nyky-yhteiskunnan tavallisissa tilanteissa.

Seurakoiran luonteen tulisi olla niin ”helppo”, että tavallinen ihminen pärjää sen kanssa eikä se vaadi valtavaa kouluttamista. Luonteen tulisi olla myös sellainen, että koira jättää mieluusti päätöksenteon ihmiselle, ei ala tehdä omia päätöksiä. Näistä tuli mieleen, että tosiaan, jos koiraa pitää totuttaa kaikkeen mahdolliseen, harjoitella kovasti käsittelyä jne., niin silloin ehkä jotain on mennyt koiran luonteen kohdalla pieleen. Jos koira on ns. normaali, ei pelkää ja on käsiteltävissä, heikompikin kouluttaja saa opetettua koiran käyttäytymään arjessa ja totutettua hoitotoimenpiteisiin eli kuten yleensäkin pitäisi pystyä koiran kuin koiran kanssa.

Seurakoirien jalostusmeriiteistä tuli hyvä huomio eli mitä ne ovat nyt? Aika usein ne ovat näyttelytulokset, vaikka oikeasti meriitin tulisi olla luonteessa. Hyvä tapa tutkia seurakoirien(kin) luonteita ovat MH-kuvaus ja käyttäytymisen jalostustarkastus, joihin koiraa ei tarvitse treenata eivätkä ne ole koiralle (yleensä) liian vaativia tilanteita. Seurakoirien osalta ajattelen itsekin, että luonne ja terveys ovat tärkeimmät asiat, sitten tulee vasta näyttelymenestys (joka on aina viimeisenä listalla jalostuskoiran valinnoissa, minun mielestäni). Ja mielestäni jos valittavana on koira, jolla on näyttelyistä sertejä tai koira, jolla on perusnäyttelytulos ja esim. rodunomaisesti suoritettu MH-kuvaus -> näistä parempi jalostusyksilö seurakoiraksi on jälkimmäinen, koska sen luonteesta on enemmän tietoa.

Paimenkoirista käytiin keskustelua mm. siinä mielessä, että mikä on ”oikea” paimenkoira. Meillä on voimakas painotus paimenkoirissa bordercollieissa ja working kelpieissä, jotka ovat yleensä silmäkoiria. Sitten on muita paimenkoiria, joissa on mm. kroppakoiria. Keskustelussa tuli hyvin esille erilaisia ajatuksia paimenkoirista ja niiden työskentelystä, millaista pidetään oikeantyyppisenä ja miten eri tavalla paimennusta voidaan katsoa. Näiden jälkeen oma ajatukseni on se, että jos koirarodussa ei paimenominaisuuksia ole (esim. ”paimennusgeenejä” vrt. 1- 3), niin en itse tällaisen rodun kanssa alkaisi paimennusta testailla. Jos rodussa on paimenen vikaa, sen voisi testata (helpolla) paimennustaipumustestillä, jossa saa jotain tietoa koirasta. Joissakin tilanteissa voisi erityyppisestä paimenesta kuin bc tai wk olla enemmän hyötyä ja esim. lappalaiskoirien paimennuksesta olisi mukava saada lisää tietoa (kun niitä on kai siihenkin käytetty enemmän aikanaan, millaisia ovat olleet silloiset koirat ja miten koiria voisi edelleen käyttää). Bc ja wk taas ovat tietyntyypisissä tilanteissa erinomaisia paimenkoiria, isot laumat jne. Se oli itselleni uutta, että maailmalla näyttely-kelpiet ovat selkeässä vähemmistössä working kelpiehin verrattuna.

Laumanvartijakoirista tuli itselleni selkeämpi kuva, vaikka joskus aikaisemminkin olin ollut LGD-luennolla (Teet Otstavel). Näillä koirilla pitäisi oman reviirin ulkopuolella olla suuri kynnys osoittaa uhkaavaa käytöstä kuin omalla reviirillä. Täten esim. luonnetesti ei ehkä sovi testaamaan laumanvartijan puolustushalua. LGD:llä ei ole metsästyskäyttäytymisketjussa selkeää siirtymää tilanteesta toiseen, vaan osat voivat esiintyä yksittäisinä. Leikkikäyttäytyminen suunnataan aina toisiin koiriin, ei muihin eläimiin. Koiran reviiri voi olla todella laaja, esim. se alue, jossa yleensä käydään tekemässä sama lenkki. Puolustuskäyttäytyminen EI saisi alkaa nuorella koiralla, alle vuotiaana, koska silloin se perustuu pelkoon/epävarmuuteen. Tämä hyvä pointti muidenkin koirien kohdalla, nuoren koiran ei kuulu vielä osata puolustautua, sehän on pentu/reviiritön/ei lisääntymisikäinen jne. eli syy puolustautumiseen nuorena on usein pelko. Reviirin muodostuminen voi olla nopeaa, esim. koira menee hoitolaan itse häkkiinsä ja alkaa pitää sitä omanaan. Hoitajan olisi syytä viedä koira sinne ja osoittaa, että se on hoitajan aluetta, ei koiran reviiriä (jota täytyy puolustaa).

Tässä ensimmäisen päivän satoa, jatkoa seuraa vielä toisesta päivästä.

 

Linkki työkoiraprojektiin: http://www.workingdogproject.org/

https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/kennelliiton-jalostustarkastus

1 http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jbg.12234/full
2 http://www.journalvetbehavior.com/article/S1558-7878(09)00054-9/abstract
3 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2253978/

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*