Mietintöjä Cruftsin pikareissusta

Pääsin osana Kennelliiton nuorisotoimikuntaa mukaan Cruftsiin tutustumaan heidän YKC-toimintaansa. Se tuntui toimivan hieman eri painotuksella kuin täällä, vaikka samoja piirteitä toki oli. Mm. kilpaileminen oli heillä isossa roolissa, mikä näkyi Cruftsissakin, kun siellä nuoret taitajat pääsivät esittämään taitojaa mm. tokossa ja agilityssä jonkinlaisissa mestaruuskisoissa.

Mutta niihin mietteisiin. Ensinnäkin reissu oli sen verran nopsa (johtuen päällekkäisbuukkauksesta), että käytännössä siellä tuli vain käväistyä. Jäi kuitenkin mieleen, että pitäisi käydä katsomassa noutajakokeita (flatteja…) siellä sekä uudelleen Cruftsiin. Se on valtava tapahtuma, messari on aika pieni siihen verrattuna. Putiikkeja riitti ja riitti, ei ehtinyt kuin vilkuilla siellä jotain. Kovasti olisi ollut hienoja ”jahtivaatteita” ja jalkineita tarjolla…hintataso ei olisi ollut paha. Birminghamissa majoituimme ihan keskustaan, jossa olisi ollut jos vaikka mitä kauppaa tarjolla (ja hieno ostoskeskus, jonne jäimme illalla vähän jumiin, kun etsittiin ruokapaikkaa).

Yleisiä havaintoja: liikenne oli aivan kaaosmaista ja ruuhkaista, ei hiventäkään siitä kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä, jota muuten näkyi (love, dear). Kannattaa muistaa adapteri…kokolattiamatot ja hajusteet tulivat tutuiksi. Paikat olivat aika siivottomat, roskia todella paljon teiden varsilla ym., jotenkin yllättävän epäsiistiä. Ja omanlaistaan, liikenteen ajosuunnat, hanat, aamiainen jne. Pitää mennä paremmalla ajalla käymään, sellainen olo jäi.

Cruftsissa ehdimme katsoa vähän nuorten agilityä. Siellä oli hienoja working cockereita, ai että – todella mahtavia! Samoin ihania sekarotuisia ja yksi upea labbiskin näkyi. Hyvin nuoret ohjasivat ja poikiakin oli mukana kisaamassa. Katsoimme vähän myös tavis-agia, jossa medeissä myös hienoja sekoituksia sekä wockereita, maxeissa oli vain bortsuja. Tuli palo takaisin agiin, vaikka selkeästi meillä ei koskaan tule olemaan samanlaista keveyttä siinä kuin pitäisi olla (esim. turvallisuuden kannalta, että koira kestää ko. lajin, hyppytekniikka ja liikkumistapa sellainen, että koiran on helppoa tehdä sitä). Jos alkaisin harrastaa agia, ottaisin medikoiran, jotenkin niiden koko ja liikkuminen on sellaista, että se ei tunnu niin hajottavalta kuin maxien. Ajattelin, että voin harrastaa agia ts. mennä Margen (joka menee esim. A:lle niin, että se tömähtää, auts, hän on sellainen voimakas työskentelijä) kanssa matalilla rimoilla (ja Allinkin, ettei turhaan tule etuosalle kuormitusta), koska agi on kivaa, kun ei yritä saavuttaa sellaista, mitä ei voi saavuttaa. Tekee sitä sen takia, että koira pitää siitä.

Tokossa näimme luokan A suorituksia. Englantilainen käsi, tuttu juttu ja sitten koiraan sai koskea voimakkaastikin ennen liikkeitä, esim. painaa vähän maahan. Nenäliinatunnari, jossa etsittävä liina oli kuvioitu ja aina samassa paikassa, vähän outoa. Perussuorituksia tuossa luokassa, seuraavana päivänä olisi ollut jokin championship, jossa varmaan olisi ollut erilaisia suorituksia ja liikkeitä.

Ostin pari kirjaa ja tämä oli tähän mennessä luettuna (muutama kymmen sivua): Dog Food Logic. Alussa vähän psykologiaa, tuli ajatuksia koiranruokamarkkinoinnista (esim. somatic marker -> pitää tutkia). Lisäksi kognitiivista vinoumaa, vahvistusharhaa, post hoc, herkkyys negatiivisuudelle – heti ajatus, kun ”ennen vanhaan” tokossa ajateltiin, että ruotsalaiset pärjäävät aina, niitä pidetään heti hyvinä, pitäisi suomalaisillakin olla sinikeltainen puku päällä <- nyt tilanne on muuttunut Suomen hyväksi. Tai juuri ne väärät johtopäätökset, joita tehdään omien kokemusten perusteella – väärät syy-yhteydet.

Kiva oli lukea myös tutkimusten tärkeydestä ja niiden tekemisideasta (voi, muistoihin tuli heti kaikki opiskeluaikana tehdyt pienet tutkimukset ja raportit, joiden avulla harjaannutettiin oppimaan pois ”väärästä” tiedosta). Ja anekdoottien merkitys vs. tiede -> vaikka samaa tarinaa toistetaan tuhat kertaa, niin se ei tee siitä totta! Painotettiin ”EBM”-menetelmää eli faktoihin perustuvaa ajattelua (vrt. rosmariini aiheuttaa epilepsiakohtauksia, josta tuli ”totta”). Tai esim. ruokamerkkien esittelmät suositukset, miten koiraa tulee ruokkia ja joilla ei ole perusteluita. Paljon todella hyviä ajatuksia ja itselleni selkeni käsitys siitä, mitä ”systematic review” tarkoittaa – ne ovatkin the jutut, joita pitää lukea ja minä olen ajatellut, että ne ovat vain kivoja koonteja. Hups. Hyvä lainaus: Science is a long history of learning how not to fool ourselves. Tykkäsin kirjasta ja siitä, että en ole ollut väärässä (kognitiivinen vinouma ja emootiot heti vauhdissa…), kun olen ajatellut, että ihmisten tarinoiden syy-yhteydet eivät riitä minulle tai että haluan sitä tutkimusta taustalle. Tai sitten olenkin väärässä (äh, en halua olla).

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*