Alli tokoilee – ajatuksia ”hitaasta” kisaamisen aloittamisesta

Allin piti aloittaa tokoileminen jo viime vuoden keväällä-kesällä, mutta silloin kuitenkin epäröin ja päätin venyttää aloittamista vähän. Kesä meni nomehommissa, joten tokoilu piti aloittaa syksyllä. En kuitenkaan saanut seuraamista kasaan (Alli keuli ja irtoili innoissaan + nomeseuraamisen vaikutus näkyi) ja kaukojen kanssa piti tehdä vielä töitä (etujalkailut). Niinpä koeuran aloittaminen jäi ja sen sijaan Alli kävi rallyssa alo+avo läpi, koska ne tuntuivat sopivammilta meille sillä hetkellä.

Sitten sain aikaiseksi ilmoittaa Allin tokoon Tornioon. Valmistautuminen oli melko ”lievää” verrattuna siihen, mitä se on joskus ollut. Lähinnä testailin vähän pitempää palkatonta seuraamista ja muutamien liikkeiden kokonaisuuksia sekä kehääntuloja ja aloituksia. Viimeisellä viikolla taisin treenata alkuviikosta, loppuviikosta en. Ei siis paniikkitreenaamista, koska tiesin, että Alli osaa asiat, vaikka jotain teknisiä puutteita sattuisi mukaan. Palkattomuus toki mietitytti, ei motivaation kannnalta, vaan sen kannalta, että kun nami/lelu jää tulematta, niin ettei Alli hämmenny tästä – siksi tein aina jotain pelkällä sosiaalisella palkalla, johon tuo ”aina onnellinen” reagoi hyvin.

Koe jännitti kuitenkin kovasti, olihan se ensimmäinen toko-koe Allin kanssa. Siitä huolimatta Alli tuntui kokonaisuutena oikein hyvältä: innokkaalta ja iloiselta mutta siitä huolimatta keskittyneeltä. Kaikki menikin hurjan hyvin, kehässä oli mukavaa ja Allilla kivaa – tuloksena hyvä koe ja hyvän kokeen tuloksena 200/200!

Marge kävi myös kehässä, mutta ei mennyt hyvin. Vanha vika hermostuneisuus iski ja Marge vinkui kovasti paikallamakuussa (malttaminen on todella vaikeaa, ollut aina). Ruutu oli ensimmäinen liike, eteenmeno vinoon, korjausta siihen, ruudussa liian taakse, korjausta eikä sitten mennyt maahan kuin kolmannella. Kehuin jne. tästä, mutta kuitenkin hermostuneisuus vei voiton ja Z:ssa istuminen jäi puuttumaan -> annoin lisäkäskyn ja kehuin siitä. Samoin kaukoissa tuli yksi lisäkäsky, joten senkin liikkeen nollasin kehuilla. Marge ei kuitenkaan oikein siitä edennyt, vaan oli vieläkin hermostuneen oloinen. Tämä tarkoitti siis sitä, että Marge ei pitänyt katsekontaktia, esitti rauhoittavia signaaleja ja alistumiseleitä.

Miksi näin – miksi Alli onnistui (ja on onnistunut yleisestikin), miksi Margen kanssa ei onnistu? Näiden koirien luonteissa on eroja: Alli on rohkeampi ja itsevarmempi koirana kuin Marge, joka on selvästi herkempi ja vähemmän rohkea. Alli pystyy keskittymään paremmin, on maltillisempi eikä yhtä ahne kuin Marge (joka ei pysty irrottamaan ajatuksiaan ruuasta kuin kovalla työllä). Margella on aika heikko itsehillintä enkä ole sille kovin hyvin opettanut luopumista ja malttia. Allille näitä on tehty enemmän (esim. nomessa), mikä on parantanut sen ”hermoja” (vaikka on näissä luontainen ero olemassa). Muutoin kasvatus on ollut samanlainen eli sellainen ”melko vapaa”, mutta mikään erityinen kuri ei ole ollut tarpeen, koska nämä molemmat ovat ”kilttejä” arjessa. Molempia on koulutettu erittäin paljon positiivisella vahvistamisella ja hyvin lievillä rangaistuksilla (ei ole ollut koulutusmielessä tarpeen), helppoja tapauksia sinänsä.

Luonneasiat poistettuna ero lienee ollut siinä, että Alli on saanut kehittyä rauhassa tokon suhteen. Nomessa Alli on edennyt nopeammin kuin Marge (tai muut koirani), mutta on se koulutettukin sinne paremmin (+ sopivat nome-ominaisuudet). Tokoon Alli meni ehkä juuri sopivaan aikaan eli silloin, kun kaikki oli ”valmista”. Ikää Allille oli kertynyt 2 v. eli kokemusta elämästä oli jo jonkin verran. Oli ehditty tehdä muissa jutuissa ”palkkaamattomuutta”, tokoasiat olivat jo piirtyneet aivojen hermoratoihin ja tietyt rutiinit oli saatu aikaan.

Tuntuu, että päätös aloittaa tokoilu vasta nyt oli erittäin hyvä, minun jännittämiseni ei päässyt vaikuttamaan suoritukseen, koska Alli oikeasti osasi ne asiat ja oli jo oppinut työskentelemään pitempiä aikoja. Nuorempana aloitettaessa liikkeet eivät olisi olleet näin varmat. Omat koirani ovat ihan hyväoppisia, mutta toistoja joutuu tekemään niiden kanssa oppimisen takaamiseksi. Vrt. ”Aivot” ja flow – tämänkin perusteella toistoja tarvitaan, jotta tilanne olisi automaattista koiralle. Ja koska noiden kanssa ei voi hinkata jatkuvasti asioita (eikä edes kannata oppimisen kannalta) ja muut lajit vievät oman aikansa treeneistä (ja aivojen kapasiteetista), turha kiirehtiminen on…turhaa.

Margen kanssa tuli tehtyä se virhe, että sen kanssa menin kokeeseen about samaan aikaan kuin muidenkin eli reilun vuoden vanhana / alle 2-v. Jollekin koiralle tämä sopii, mutta minun treenitavallani yhdistettynä herkempään koiraan se ei sovi. Sama näkyi Hellevin kanssa – liian nuorena kokeeseen. Jotenkin vain päähäni oli tarttunut tuo ”reilun vuoden ikäisenä alokkaaseen” ilman mitään järkevää perustelua, siitä oli tullut (huono) tapa. Margen kohdalla hämäsi se, että se oli ja on treeneissä oikeastaan aina iloinen ja innokas. Tähän vaikuttaa varmasti se, että se on erittäin ahne ja ruokahimo voi peittää alleen epävarmuutta. Ja kun kokeessa ei ruokaa tule -> epävarmuus pääsee esille helpommin.

Margen kohdalla olisi pitänyt antaa sille aikaa, vaikka se oli innokkaan oloinen, mutta alo-avo-kokeissa näkyi jo tämä epävarmuus, keskittymisen puute ym. juttuja, jotka kertoivat, ettei se ollut ihan valmis. Ja huono treenaaminen (= aina nakkia) yhdistettynä jännittyneeseen (= painostavaan) ohjaajaan ei sopinut sille. Koetilanteeseen yhdistyi jotain huonoa, joka näkyy vieläkin. Motivaatiosta ei sinänsä ole kyse, vaan palkkion odottamisen malttamattomuudesta sekä ”paineistumisesta”, kun kokeessa on tullut eteen liian suuria vaatimuksia, joihin Marge ei ole osannut (pehmeyttään ja liian vaikeaan tilanteeseen vietynä) vastata oikein.

Mitä tästä voi oppia? Kokeeseen mennään sitten, kun koira on valmis. Ei liian aikaisin, vaan silloin, kun hommat oikeasti sujuvat treeneissä. Tai sitten kokeeseen mennään sillä fiiliksellä, että siellä harjoitellaan ja mahdolliset virheet korjataan (ystävällisesti) – mutta tuosta ei ehkä ole kovin suurta hyötyä, ellei sitä oikeasti osaa ottaa harjoituksen ym. kannalta eikä koira voi tehdä sellaista virhettä, joka pilaa kouluttamisen tulosta. Ainakin herkemmän koiran kanssa maltillinen eteneminen on parempi kuin nopea. Eikä siitä hitaammasta etenemisestä näytä rohkeammankaan koiran kanssa olevan haittaa. Nyt vain pitää muistaa pitää maltti mukana ja treenata, siinä kun olen kovin laiska (aivojen syy tämäkin!).

Lukusuositus: Eagleman ”Aivot”, youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=BvPu2kYstcg&list=PL88lJZZ6UJYvOhEemdW5hXtXWd8cH0p40

Allin tokoa ennen koetta: https://www.youtube.com/watch?v=b4PJvla5eUU

Kategoria(t): Omat koirat, Toko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*