Kosin reissu

Kiitos aktiivisten opiskelijoiden ja Kpedun KV-tiimin, etenkin Heidin, lähdin (viimeinkin, monen vuoden jahkailun jälkeen) käymään opiskelijoiden mukana Kosilla, jonne he (Kirsti ja Minna) lähtivät työssäoppimaan löytöeläinpaikkaan Gasahiin (Greek And Swiss Animal Help) (animal rescue, miten sen nyt käsitetään suomeksi). Paljon tuli mietteitä reissun aikana, vaikka se oli suhteellisen lyhyt (4 päivää paikan päällä) – monenlaista ehti tapahtua jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tässä jotain ajatuksia eläinpolitiikasta tuolla, matkakertomus ei ehkä ole kovinkaan kiinnostava.

Lehmät: paikalliset pitivät lehmiä laiduntamassa kovin onnettoman näköisillä pelloilla kytkettyinä ts. peltoja ei oltu aidattu. Pellot olivat siis käytännössä joutomaan näköistä aluetta tai peltoja, joista oli sato korjattu. Lehmiä ilmeisesti siirrettiin paikasta toiseen päivän aikana. Osalla oli koko ajan juotavaa saatavilla, monella ei. En sitten tiedä, miten tuottoisia lehmät olivat, tuskin kovinkaan. Joillakin oli vasikka kaverina pellolla, irtaallaan se. Muita lehmäkavereita oli siinä lähettyvillä. Ulospäin lehmät eivät suurimmaksi osaksi näyttäneet huonoilta, siistejä (koska pellolla), eivät laihoja ja liikuskelivat jonkin verran. Sellaista kotikutoista muutaman lehmän pitämistä toiminta ilmeisesti oli. Ongelmia lehmien kanssa kuitenkin on, koska esim. Gashilla oli jonkinlainen Cow Project tiedossa.

Vuohet ja lampaat: lehmien tapaan vuohia ja lampaita näkyi sekä kytkettyinä että sitten vapaana laiduntamassa, myös vuorilla, joissa kävimme kiertämässä. Kaikki on tuolla niin karua, että nämä eläimet ehkä parhaiten saavat jotain kasvillisuudesta irti?

Hevoset: toimenkuvaani kuului myös hevospaikkoihin tutustuminen ja kahteen sellaiseen ehdinkin mukaan. Vähän oli epäilyksiä homman suhteen, turistihommissa kun pollet olivat. Molemmat paikat, joissa kävin, olivat näin päällepäin asiallisen oloisia. Hevoset olivat lähes kaikki sopivan paksuisia, toisessa paikassa muutama turhan hoikka, mutta ei laiheliineja. Ei mitään näkyviä haavaumia tms. Toisessa paikassa hevoset olivat kengässä ja toisessa ilman – niille olisi ehkä kengitys tehnyt hyvää…Monella hevosella oli jonkinlaiset vipukuolaimet, ehkä siksi, että ne saa tarpeen vaatiessa varmasti pysähtymään turistien käpälissä? Rauhallisia, mutta ei flegmaattisia ja liikkuivat ihan ok ainakin ne, joilla itse ratsastin. Käsittely noissa paikoissa ulospäin hevosia kohtaan oli asiallista, samoin varusteet olivat kunnossa. Toisessa paikassa oli tarjolla koko varustesetti ratsastajalle (kengistä lakkiin), toisessa kenkiä ja kypärät. Ratsastus tapahtui pelloilla, vähän teillä ja sitten rannalla – vauhtiakin riitti. Ruokinta näytti olevan (kuten ilmeisesti tuolla kaikkialla) olkipohjaista (tai mitä sieltä pellolta olikaan paalitettu, olkea se oli) ja sitten ilmeisesti väkirehu kaverina, koska kuntoluokka oli asiallinen.


Kissat: kodittomia (tai mitä lie) kissoja näkyi paljon. Osa oli parempikuntoisia, moni heikommassa jamassa (näitä esim. juuri Gasahin ihmiset kävivät hakemassa). Jos kissalla oli lovi korvassa, se oli leikattu – mielenkiintoinen tieto! Jos kissa pääsi pelastuskeskukseen, sen terveys tarkastettiin, se meni hetkeksi karanteeniin ja sitten leikkuriin. Samoin se madotettiin ja punkit otettiin pois ym. Jos kissa ei ollut jotenkin erikoisen seurankipeä tms., se päästettiin sitten takaisin kadulle leikkaushaavan parannuttua. Ruokaa kissat saavat mistä sattuu, esim. joiltakin turisteilta…kissat ovat kyllä viheliäinen eläinsakki, niin huonossa jamassa monessa maassa kissat ovat, Suomessakin. Melkein tekisi mieli ”hävittää kissat maailmasta”, kun niiden elämä ei ehkä juuri missään ole kauttaaltaan hyvää. Hiiret ym. tietysti sitten juhlisivat, joten ainoa hyvä ratkaisu lienee katukissojen leikkaaminen, sillä elinikää tulee heti lisää.

Koirat: koirien asema ei Kosilla näyttänyt kummoiselta. Yritin netistä etsiä jotain koirankoulutuspaikkaa, jossa olisin voinut käydä, mutta ei sellaista ollut. Koiria ei kovin kouluteta, paljon on vain pihalla vapaana, häkissä tai narussa. Tai sitten kulkee vapaana kadulla. Huonostihoidettuja koiria löytyy kuulemma paljon, joita yritetään pelastaa ja toimintamalli on sama kuin kissojen kohdalla. Niitä yritetään kotiuttaa ahkerammin, koska katukoiran elämä ei ole helppoa. Sekarotuisia suurin osa, mutta joissakin erottaa selvästi rotukoirien piirteitä tai ovat jopa rotukoiria.

Muuta: lämpötila oli Kosilla mahtava tällaiselle aina palelevalle, toki vähän vähemmällä pärjäisi, mutta en valita. Eläimet olivat ehkä hissukseen tottuneet tuohon kuumuuteen, eivät ne muuten tuolla eläisi. Kuumimpaan aikaan ei esim. ratsastuksia ollut, vaan vain aamulla ja illemmasta, vähän samaan tapaan kuin kaupat (paikalliset) olivat auki. Ruoka oli hyvää, vettä sai juoda ihan urakalla, auton vuokraaminen helppoa ja ajaminen mielenkiintoista. Maisemat joka puolella upeat, etenkin vuorilta alaspäin katsottuna (pikkuisen pelotti ajaa) ja hienot rannat. Hintataso ei mikään kamalan matala, turistipaikoissa hinnat kohtuukorketa. Muualla halvempaa ja esim. gyrosannos oli edullinen (ja hyvä). Ainakin minun pieni ja edullinen hotellini oli hyvä (Mariliza Beach Hotel), siisti jne. Sanoisin, että ei huono, voisin lähteä toistekin ja ehkä lähdenkin.

Linkkejä:
Gasah  https://www.gasah.ch/english/
Tallit https://horseridingkos.wixsite.com/horseridingkos ja https://www.erikashorsefarm.gr/

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*