Merkin kiertämisen ”tekniikka”

Merkin kiertäminen tehdään tokossa avoimessa luokassa (pelkkä kiertäminen, matkaa merkille 10m) ja erikoisvoittajaluokassa (ns. kiertohyppynouto, jossa matkaa merkille on 20m ja matkan varrella koiran mennä hyppyesteiden ja noutoesineiden välistä, esim. https://www.youtube.com/watch?v=TpdvGuWkxmQ) . Kiertäminen ei ole kovinkaan vaikea opettaa, mutta pelkästään se ei riitä. Koiran toivotaan kiertävän merkin suoraviivaisesti ja ripeästi.

AVO: ”Arvostelussa painotetaan koiran halukkuutta noudattaa käskyjä, koiran tempoa ja suoraviivaista liikkumista. Sillä, miltä etäisyydeltä koira kiertää merkin, on merkitystä arvosanaan, mutta arviossa on otettava huomioon koiran koko ja tempo.” ja ”Kun koiran tempoa arvostellaan, tulee rodunomaisuus ottaa huomioon.”

EVL: ”Arvostelussa painotetaan koiran halukkuutta noudattaa käskyjä ja ohjausta, koiran nopeutta ja lyhyitä reitinvalintoja. Koiran pitää juosta riittävän nopeasti, vähintään reipasta ravia ja säilyttää nopeus liikkeen eri vaiheissa. Koiran liikkumisnopeuden arvostelussa on otettava huomioon koiran rotu.”

Rotu on otettu huomioon nopeusvaatimuksissa ja ravikin on mainittu (mutta se ei ole välttämättä ihanne…). Kiertäminen on epäilemättä vauhtiliike (vrt. esim. kaukokäskyt), mikä toki vaikuttaa kouluttamiseen ja arvosteluun. Pelkkä vauhdikas kiertäminen ei kuitenkaan riitä, vaan suoraviivaisuuskin on tavoite (ts. koira liikkuu merkille ja sieltä takaisin riittävän suoria linjoja pitkin). Moni koirista tekee kiertämisen kaartamalla, joko ennen merkkiä tai merkin jälkeen, jotta koira voi säilyttää nopeutensa. Vähän samaa näkee noudossa: koira ottaa kapulan kovalla vauhdilla ja jatkaa samalla vauhdilla kohti ohjaajaa tehden samalla kaarroksen (ei siis ottovaiheessa käänny kohti ohjaajaa).

Tämä taktiikka (säilytetään vauhti koko ajan) voi olla koulutusvirhe: on kannustettu koiraa aina nopeampaan suoritukseen eikä koira pysty nopeuttamaan toimintaansa kuin kaartamalla (kun koira ei vielä osaa kääntyä kovasta vauhdista). Se voi liittyä koiran rakenteeseen (jäykkyys tms.) tai se on muodostunut koiralle tavaksi (kaartaminen helpottaa kiertämistä).

Parempi tapa suoraviivaisuuden kannalta olisi se, että koira ei koko ajan kaahaa samaa tahtia, vaan ikään kuin menee merkin taakse kääntymään ja siten sen ei tarvitse kaartaa.

Omalla kohdallani Margella on kaartamisongelma: kaartaminen tapahtuu merkin kiertämisen jälkeen. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, koska oli kova työ saada Marge kiertämään ja pitämään sitä hauskana. Matkan ja vauhdin kasvaessa alkoi kaartaminen lisääntyä. Sen estämiseksi olen kokeillut monia tapoja:
– kosketusalusta ennen merkkiä -> sen kautta merkille ja sieltä pois (ei toiminut, koska jumittui siihen, ollaan käytetty sitä enemmän pysähtymiseksi)
– este merkin oikealla puolella (esim. seinä, penkki) -> toimii kun este on paikalla ja hetken sen jälkeen
– verkko-ohjuri kiertämisen aikana -> hämmentyi, koska niitä on käytetty pujottelussa
– ohjurit merkin sivuilla -> kiertää helposti niitä, jos on etäisyyttä ja vauhtia
– lelu merkin takana -> pysähtyy ja kääntyy paremmin
– kosketusalusta merkin takana -> toimii kohtalaisesti, joskus pysähtyy sinne
– palkkio merkistä katsottuna vasemmalla puolella, vapautus sinne heti kierron jälkeen -> parantaa kiertämistä
– palkkio heti kiertämisen jälkeen koiran eteen melkein merkille asti -> hidastaa kiertämistä jonkin verran, tiivistää myös
– tuplakierrot -> ei isompaa merkitystä
– läheltä kiertämiset -> tiiviimpi ja suorempi kiertäminen

Monenlaisia konsteja siis on kokeiltu ja jos näitä olisi tehnyt säännöllisesti (+ ilman muita merkityksiä, joita kikkoihin liittyy), olisi varmaan lähes jokaisesta apua. Suurin ongelma kuitenkin on kiertämisen tekniikka ts. Marge haluaa aina tehdä kierron vauhdin säilyttäen (= kaartaen), jolloin se ei pysty kääntymään nopeasti (kuten ei agilityssäkään käänny). Täten tekniikka pitäisi muuttaa ”mene merkin taakse pisteelle, josta käännyt takaisin kohti minua” -kiertämiseksi. Tähän paras konsti tuntuu olevan kosketusalusta merkin takana (ja satunnaisesti lelu), koska muiden kanssa Marge tuntuu vain jatkavan kaartamista.

Allin tekniikka on erilainen (0petettu eri tavalla heti nuorena) ja Alli on valinnut kiertämisen oikealta puolelta (vaikka se on opetettu kiertämään ensin vasemmalta). Alli hidastaa vauhtia hieman merkin takana, mikä antaa sille mahdollisuuden kiertää merkki tiiviisti ja suoraviivaisemmin. Treeneissä teen sen kanssa molempien puolien kiertämistä tasapainon vuoksi, koska kiertäminen on fyysisesti rankkaa (etenkin nuorelle koiralle). Kiertämisessä pitääkin olla koko ajan hieman varovainen, ettei kierrätä liikaa ja rasita koiraa toispuoleisesti (mihin olen sortunut varmaan opettamisen alkuaikoina Margen kanssa, koska liike oli meille kovin vaikea).

Tässä video kiertämistreeneistä, joissa testaan Margelle lelua ja kosketusalustaa merkin takana – näitä varmaan tulen käyttämään nyt.

Tallennettu kategorioihin Toko | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Älä vertaile

Edelliseen mentaalivalmennusartikkeliin liittyen juttelimme Hansun kanssa treenaamisesta, koirista, niiden erilaisuudesta ym. Ja tähän liittyen se, miten ensimmäisten koirien kohdalla ei ollut kovin paljon vertailukohteita. Oli vain se oma koira, jonka kanssa aloitti harrastamisen, ei ollut mitään suurempia tavoitteita ja oli aika lailla iloinen kaikesta, mitä koira teki ja mitä se oppi. Minkki oli eka kisakoirani, sen kanssa edettiin vähitellen ”vahingossa” eteenpäin. Elvi oli jo sitten tavoitteellisemmin otettu, mutta senkin kanssa eteneminen oli enemmän kokeilua ja sattumaa, jollain tapaa kuitenkin paineetonta. Toki harmitti Elvin rauhallisuus ja Elviä vertasi sähäkämpiin kavereihin, mutta siitä huolimatta sen kanssa pystyi etenemään pitkällekin (vaatimukset kun eivät olleet silloin nopeuden suhteen niin kovia).

Masu oli sitten se murheenkryyni, joka ”pilasi” tulevia koiria. Tai itse asiassa kyse oli mielikuvasta Masusta, joka oli Selman aikaan todellinen, mutta myöhemmin vain muistikuva eikä sellaisenaan luotettava. Masussa olin tyytyväinen sen työskentelytapaan ja asenteeseen, vaikka ongelmiakin oli (esim. agilityssä…). Mutta en verrannut Masua kuin hyvässä mielessä Elviin, lähinnä vertailu oli sitä, missä Masu oli parempi. Selma oli sitten ensimmäinen koira, joka joutui vertailun ”uhriksi”. Ja siitä se sitten lähti, vertailua Masuun ja vertailua muihin koiriin.

Mitä olen nyt oppinut? ÄLÄ VERTAILE! Ainakaan siten, että verrokki on ”väärä” (eri rotu, täysin erirakenteinen koira tms.) eikä negatiivisessa mielessä. Informaatiomielessä voi vertailla, mutta silloin pitää etsiä kohtia, joita voi kehittää eikä voivotella koiran ”huonoutta” muihin nähden. Tuolloin edistyminen on tuhoontuomittua, koska ei ole mitään mahdollisuutta (omassa mielessä) muuttaa tilannetta. Aina on olemassa joku, joka on joskus jossain parempi, joten siinäkin mielessä vertailu on turhaa – muita ei voi muuttaa. Energian kuluttaminen sellaiseen, mitä ei voi muuttaa (muut), on turhaa.

Tästä eteenpäin siis en vertaile (turhaan) koiria ja niiden suorituksia toisiin koiriin. Vertailukohtana on yksilö ja sen kyvyt toimia, kehittyminen itseensä nähden. Helpottaa elämää, kun jättää vertailuajatuksia vähemmälle.

Ja näin jälkikäteen: Masulla oli hyvä asenne ja tykkäsin luonteesta, mutta kyllähän teknisessä osaamisessa oli puutteita. Mutta sinä aikana niillä menetelmillä mentiin tietyllä tapaa, nyt ollaan tarkempia (ja omatkin koirani teknisesti parempia).

Masun treenejä nuorena koirana: https://youtu.be/WDPpD8F5Fnk
Masun PM-tokot -02:  https://www.youtube.com/watch?v=HzWkHzVhBe4 ja https://www.youtube.com/watch?v=EXSLMbvDTz8

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Tokonuorten leirillä

Sain taas ilokseni olla mukana kouluttamassa Kennelliiton tokonuorten leirillä huhtikuun alussa. Mukana oli 14 reipasta tokoilijaa, joiden kanssa treenattiin perjantaista sunnuntaihin. Kovin päteviä ovat nämä nuoret koiriensa kanssa, täytyy tunnustaa! Ja saavat osallistua kahdesti vuodessa viikonloppuleirille, jossa erilaisia luentoja ja koulutuksia riittää.

Tämänvuotinen luento-osuus liittyi mentaalivalmennukseen, jonka piti erittäin hyvä kouluttaja Anne Talvitie. Siellä tuli itsellenikin hyödyllisiä ajatuksia, näin nuorten siivellä kun sain kuunnella asiaa. Tässäpä muutamia mieleeni erityisesti tarttuneita.

Ensinnäkin mentaalivalmennuksen osista: faktat (mm. oma terveys, nukkuminen, koira, välineet, treenipaikat), kehittyminen (treenit, oppiminen jne.) ja mieli (esim. motivaatio, asenne, ajattelu, tunteet). Treenaamisesta se tuttu juttu, että pitää harjoitella muutakin kuin mitä osaa ja missä on hyvä. Riittävän vaativia treenejä, että oppii uutta, ei vanhan toistamista. Pitää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, siellä voi tulla virheitä ja sitten tietää, että mitä pitää harjoitella lisää. Jos pyörii aina vain onnistumisten parissa, ei kehity. Virheet vievät treeniä eteenpäin.

Ajattelusta nousi esille keho (esim. koppava nokka pystyssä asento -> vaikuttaa myös siihen, että on itsevarmempi olo), mieli ja kieli. Miten puhuu itselleen, mitä ajattelee – sillä suuri merkitys.

Asennekysymykset nousivat myös hyvin esiin. Pysyvät asenteet liittyvät siihen, että pitää todistaa jotain (esim. kokeessa). Mennään kokeeseen onnistumaan ja jos ei onnistu, ajatellaan, että ollaan huonoja. Ei uskalleta epäonnistua kokeessa, etteivät muut näe, että ei ”huono”. Pysyviin asenteisiin liittyi mm. se, että pitää heti osata jokin asia, pitää olla hyvä, ei saa epäonnistua ja verrataan muihin. Voidaan esim. pitää itse ”jonkinlaisena” (esim. jännittäjänä), vaikka on sitä ehkä vain tietyssä tilanteessa. Kehittyvät asenteet ovat niitä, joissa ajatellaan, että kohta osaan ja halutaan haasteita. Se on oppimista ja sitä, että otetaan vastaan palautetta ja kehitytään sen mukaan. Arvostetaan sitä, että harjoitellaan ja kehitytään, ei olla vielä hyviä, mutta voidaan kehittyä hyväksi.

Kisajännityksestä jäi mieleeni mm. se, että kokeelle annettu merkitys vaikuttaa siihen, miten toimii ja millaisia reaktioita itsellä on. Jos merkitys on se, että siinä on pakko onnistua, tehdä täydellisesti tai ajattelee, mitä muut ajattelevat, aiheuttaa tämä helposti painetta ja ahdistusta. Jos merkitys on se, että halutaan tehdä hyvä oma suoritus, ei verrata tätä muihin ja saada tietoa virheistä, jotta voi kehittyä, antaa tämä itsevarmempia tunteita.

Sitten vielä siitä, mihin voi itse vaikuttaa: omiin asioihin eli mihin oikeasti voi kisapaikalla vaikuttaa (esim. kisarutiinit, oma toiminta). Mihin ei voi vaikuttaa kuin vähän ovat ”sun asiat” eli esim. kaverin asiat (voi auttaa, mutta ei voi tehdä muuta). Ja mihin ei voi vaikuttaa ovat ”muiden asiat” eli esim. sää, säännöt, tuomari, ketkä muut ovat kokeessa jne. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa eli omat asiat.

Näistä löysin omia huonoja ajattelutapoja, esim. omien koirien vertaaminen muiden koiriin ja sitä kautta ajattelutapa, että omat koirani ovat ”huonoja”. Vaikka eivät ne ole, tekevät erittäin hyvin, kun miettii niitä resursseja, mitä niille on annettu (koko, rakenne, luonne jne.). Tai keskittyminen kokeita ajatellessa liikaa muiden asioihin, esim. miten muilla menee ja millaisia muut ovat tai jos kokeessa on nopea bc -> Marge ei koskaan voi saada kymppiä ruudusta. Mutta eihän sen näin pitäisi mennä, koska ovat erirotuisia ja työskentelevät eri tavalla. Ja jos on, niin sille en minä voi sitten mitään. Pitäisi olla enemmän tyytyväinen oman koiransa suorittamiseen senhetkisen tason mukaan, ei vertailla koiria toisiinsa (mikä estää kehittymistä), tehdä riittävän vaikeita harjoituksia eikä vain sitä, mikä aina varmuudella onnistuu. Ja tietysti muuttaa ajattelutapaa virheiden suhteen eli jos (kun) kokeessa tulee virhe, niin se on vain tietoa seuraavaa treeniä varten. Koe on vain osa treenaamista, ei liikaa painoarvoa pisteille tms. siellä, vaan sille, miten koira suorittaa liikkeet suhteessa koulutus- ja osaamistasoon. Monenlaista ajatusta siis heräsi (taas) näistä ja suosittelen osallistumaan Annen koulutuksiin tai luentoihin, jos mahdollista – tässä vain pieni pintaraapaisu siitä, millaisia asioita siellä käsiteltiin.

Ps. Jos seisoskelen nokka pystyssä kädet lanteilla kisoissa, niin se on osa mentaalivalmennusta.

http://www.kennelliitto.fi/nuorille/tule-mukaan-menoon/tokonuoret/kennelliiton-tokonuoret-valmennusryhma

Tallennettu kategorioihin Toko | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Rodunvaihto

Rodun vaihtaminen, sehän voi olla harrastajalla mielessä, kun suunnittelee seuraavaa koiraansa. Pysyttäytyäkö samassa rodussa vai vaihtaa toiseen rotuun. Ja jos vaihtaa rotua, niin mihin ja millä perusteilla? Tai jos ei vaihda, niin miksi ei.

Entä sitten se, joka vaihtaa rotua / ottaa toisenrotuisen koiran kuin mitä edelliset ovat? Joku ehkä on yleisesti kiinnostunut erilaisista koirista ja roduista ja sen takia sitten valitsee erilaisia koiria itselleen. Voi olla harrastuskoira ja sitten seurakoira tai yksi koirista on vaikkapa näyttelykoira ja muut käyttökoiria. Tai ihminen harrastaa näyttelyitä ja haluaa käydä niissä erilaisten koirien kanssa. Tai sitten on vain kiinnostunut erilaisista roduista, niiden käyttäytymisestä ja luonteesta ja sen vuoksi haluaa erilaisia koiria. Metsästyspuolella on erilaisia koiria erilaisia metsästystarkoituksia varten (esim. ajokoira, luolakoira ja lintukoira), joten metsästäjä tarvitsee mahdollisesti useammanlaisia koiria. Jos koiraa käyttää työssään, pitää koira valita työhön sopivuuden perusteella, joka ei välttämättä korreloi omien rotumieltymystensä mukaan.

Entäpä harrastaja, joka on aloittanut koiraharrastuksen rodulla x. Jos harrastajalla ei alun perin ole ollut paljoa tietoa koirista, on rotuvalinta tehty ehkä enemmän tunteella kuin järjellä. Järjen ääni on tullut kuuluviin ehkä siinä mielessä, että on otettu koira läheltä kotipaikkakuntaa tai lehti-ilmoituksen perusteella. Mutta muutoin vasta-alkajalla ei ehkä ole ollut käytössään riittävästi tietoa siitä, millainen koira olisi sopiva juuri niihin harrastuksiin, joita hän tulevaisuudessa tulee harrastamaan (kun ei ehkä edes tunne koiraharrastuksia). Sitten hän jollain tapaa saa vihiä koiraharrastuksista ja siirtyy mukaan toimintaan.

Tässä vaiheessa voi tulla esille se, ettei hänen koiransa olekaan sopivin ko. harrastuksiin. Voi olla fyysisiä esteitä, ominaisuuksiin liittyviä tai terveysongelmia. Ja sitten eteen tuleekin seuraavan koiran valinta ja rotukysymys. Tässä vaiheessa on helppoa ja ehkä järkevääkin valita toinen rotu, sellainen, jolla onnistuu helpommin harrastuslajeissa ja joka on niihin sopivampi (esim. ei aiheuta terveysriskejä koiralle). Tai sitten rodun harrastajalla vaihtaminen voi tapahtua rodun sisällä ts. vaihdetaan esim. näyttelylinjasta käyttölinjaan, jonka kanssa jatketaan saman harrastuksen parissa. Tällainen koiranvaihto on koirapiireissä aika hyväksyttävää, esim. agilityharrastaja vaihtaa raskasrakenteisen matalan koiransa sporttisempaan malliin. Aika harvalla koiraharrastajalla on harrastuskaverina juuri nyt samanrotuinen koira kuin mikä hänen ensimmäinen koiransa (harrastuksissa) oli (etenkin kun on kyse pitemmän linjan harrastajista).

Joskus vähemmän hyvällä silmällä katsotaan koiran vaihtamista silloin, kun takana on pitempi harrastaminen tietyllä rodulla (pl. agilityssä säkäryhmän vaihdot tai harrastuslajin vaihdot, ne ehkä suodaan). Mietitään, miksi entinen rotu ei enää kelpaa, onko kyllästynyt rotuun, haluaako helpomman vai haasteellisemman koiran, onko koira vain väline tavoitteiden saavuttamisessa, eikö kouluttaja osaa kouluttaa omaa rotuaan, haluaa helposti ”huipulle” jne. Osalla syyt voivat olla pinnallisia (äkkiä nyt heti onnistumisia rodulla x), osa haluaa oikeasti päästä pitkälle harrastuksessaan ja siksi ”joutuu” vaihtamaan rotua, joku on ihastunut näkemiinsä hyviin koiriin jossain lajissa ja haluaa itsekin saada sellaisen, joku toteaa rotunsa menneen terveyden tai luonteiden osalta niin huonoon suuntaan, ettei löydä enää mieluisaa koiraa, joku haluaa vaihtelua jne. Jokaisella on omat perustellut syynsä vaihtamiselle eikä vaihtamisessa ole mitään pahaa, vaikka voi olla vähän tylsää, jos jonkun lajin kaikki koirat ovat samanrotuisia.

Itsekin olen joskus miettinyt, että pitäisikö vaihtaa rotua (tai lisätä rotuvalikoimaa omien joukossa) ja millä perusteella vaihtaisin. En kuitenkaan ole löytänyt vielä kovinkaan hyviä perusteluita vaihtamiselle, koska flatti tuntuu itselleni sopivalta rodulta: se on tuttu rotu, helppo koira arjessa, ns. tervepäinen rotu, normaalirakenteinen, terveyden suhteen ”normaalin sairas rotukoira” (jos ei kuole nuorena), riittävän vilkas ja aktiivinen sekä normaalisti koulutettavissa. Lisäksi flatin ulkomuoto miellyttää omaa silmääni. Muita mukavia rotuja on myös olemassa, mutta jotenkin en kuitenkaan ole kokenut niitä samalla tavalla omikseni kuin flatteja, joiden kanssa voin harrastaa kaikkia niitä lajeja, joista olen kiinnostunut. Lisäksi se on erittäin hyvä käyttökoira sekä seurakoira. Kaikki yhdessä paketissa! Rodunvaihto ei siis ole kovinkaan vahvana mielessä, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa voisin kuvitella jotain muuta rotua. Mikä se muu rotu olisi? En tiedä, ehkä tolleri, aussie tai labbis, en ole muita itselleni sopivia keksinyt. Ja noidenhan keskiarvo on flatti eli saan nuo kaikki rodut suunnilleen flatissa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Tuulia Applebyn luennot 18.2.2017

Tuulia Appleby kävi pitämässä luennot koiran tunteista ja niiden merkityksestä sekä hormoneista Kannuksessa. Tunneosasto oli itselleni mielenkiintoisempi, hormoniasiat ovat tutumpia. Kirjoitan tähän jotain muistiinpanoja, hyvin tiivistetysti. Ja paljon tietoa tunteista etenkin löytyy esim. Helena Telkänrannan kirjoista (jotka ovat ”pakollista” luettavaa kaikille koiraharrastajille). Mukana on myös joitakin omia kommentteja sekä linkkejä.

Tunteet

Yleisesti tunteet ovat tärkeitä evoluution kannalta, hengissäsäilyminen perustuu niihin (esim. vältetään pelottavia asioita). Eläimillä on tunteita, ne ovat myös tietoisia tunteistaan ja pystyvät ilmaisemaan niitä (ks. esim. Telkänrannan kirjat).

Pankseppin mukaan olemassa on 7 tunnejärjestelmää, jotka löytyvät ainakin nisäkkäiltä ja linnuilta:

  1. Seeking: hakeminen, tavoitteleminen. Tähän kuuluvat saalistaminen ja hajutyöskentely.
  2. Play: leikkiminen
  3. Lust: seksuaalinen himo
  4. Care: hoivaaminen
    <- miellyttäviä tunteita, itsessään palkitsevia – ei pelkästään päämäärä, vaan se, että saa tehdä tätä asiaa
  5. fear: pelko
  6. panic (sadness, grief, separation, anxiety): paniikki
  7. rage: raivo

Toinen tapa tunteiden luokittelussa on sellainen, jossa tunteita katsotaan niiden voimakkuuden ja tunnekokemuksen mukaisesti (nelikenttä / asteikko):

  • fobia – pelko – levottomuus – helpotus
  • euforia – riemu – ilo – turhautuminen – viha – raivo

Esim. turhautuminen: on jotain odotuksia, jotka menetetään à turhautuminen, joka voi johtaa vihaan (aggressiivinen käyttäytyminen).

Aggressio

Aggressiivisuus on käytös, jonka takana on tunnetila (viha, raivo). Aggression portaat on se tuttu kaavio, esim. löytyy https://www.google.fi/search?q=aggression+ladder&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi8zKXOhJrSAhXBhiwKHQfkA8EQ_AUICCgB&biw=1366&bih=662

Oppiminen ja tunteet

Miksi koira oppii, miksi toimii opitulla tavalla? Jos koira saa palkkioita -> siitä tuntuu paremmalta, kokee mielihyvää. Tällöin koira toistaa tekemistään, koska haluaa uudelleen saman mielihyvän tunteen. Tähän liittyy positiivinen vahvistaminen, jonka tunnetilaa voisi kuvata ”ilolla” (esim. koira istuu maltillisesti paikoillaan -> se saa noutaa). Jos koiraa opetetaan negatiivisella vahvistamisella (ikävän asian poistaminen, esim. hihnasta nyppiminen loppuu), tunnetila on helpotus. Helpotus ylläpitää käyttäytymistä (kun teen näin, ikävä asia loppuu ja tunnen helpotusta).

Positiiviseen rankaisuun liittyvä tunnetila pelko, (paha olla, jotain ikävää lisätään tilanteeseen, esim. koiraa läpsäistään kuonolle, kun se vinkuu). Negatiiviseen rankaisuun (jotain mukavaa otetaan pois, esim. koira ei saa makupalaa) liittyvä tunnetila on turhautuminen.

On eroa, miten kouluttaa.
– Jos käyttää palkitsemista -> koiran aivoissa syntyy ilon tunteita, erittyy dopamiinia ja opioideja.
– Jos käyttää negatiivista vahvistamista, syntyy helpotuksen tunnetta sekä erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia (stressihormoneja), dopamiinia, opioideja sekä serotoniinia.
– Rankaisujen aikaan erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia sekä CRH (saa aikaan kortisolin erittymistä).

”Liking”-tunne liittyy opioideihin ja ”wanting”-tunne dopamiiniin. Halutaan tietysti saada aikaan hyvää oloa, koirakin haluaa sitä ja tavoittelee sitä. Joten koulutuksessa olisi syytä paneutua siihen, että näitä tunteita saa aikaan. (huom! ei kuitenkaan mitään superkiihtymystä, koska sitten oppiminen heikkenee – sopiva ilo ja aktiivisuus.)

Mendlin kaaviota katsottiin myös kouluttamisen ja tunteiden yhteydessä (esim. http://dvg4ol0hclm7o.cloudfront.net/content/royprsb/277/1696/2895/F1.large.jpg). Siinä oli kaksi järjestelmää: palkkion saaminen tai rangaistuksen välttäminen. Koiran halutaan pysyttelevän innoissaan olemisen/ilon sekä rentouden/rauhallisuuden puolella (ei pelko/alistuminen ja suru/masennus).

Kärsivällisyys

Kouluttamisessa tavoitellaan myös tasapainoista koiraa, ilon lisäksi rentoutta (joskus rauhallisuuttakin). Kärsivällisyyttä harjoitetaan siten, että koiran annetaan itse löytää ratkaisu erilaisissa tilanteissa. Esim. koira haluaa kovasti päästä ulos:

  • se voidaan käskyttää istumaan, mutta koiran päässä voi edelleen olla kiihtynyt olotila
  • koiran voidaan itse hoksata, että se pääsee ulos vain kun se on rauhallinen, esim. istuu rauhassa -> koira oppii hallitsemaan omaan tilaansa

Pelko, ahdistuneisuus ja fobia

Pelossa liikutaan järkevässä reaktiossa suhteessa ärsykkeeseen, konkreettiseen uhkaan. Ahdistus on aavistus siitä, että jotain pelottavaa tulee tapahtumaan. Fobia on kohtuuttoman kova pelko, joka ei ole suhteessa ärsykkeeseen.

Koiran reagointitavat uhkaavassa/pelottavassa tilanteessa:

  • Flight: välttelee, piiloutuu, jos mahdollista
  • Fight: jos ei pysty piilottelemaan, joutuu puolustautumaan
  • Flirt: sosiaalisia eläimiä, yrittää tyynnyttää, tehdä kaikkensa, ettei tapahdu mitään pahaa, mielistelee kovasti (näkee joskus kovakouraisten koirien kouluttajien koirilla – mielistelevät ohjaajaa, etenkin rankaisujen jälkeen tai ennen oletettua rankaisua)
  • Freeze: jähmettyy paikoilleen, ei liiku, toivoo ettei kukaan huomaa. Kissat etenkin ell-käynnillä. Voi jäädä huomaamatta (koirat esim. hoitotoimenpiteissä, trimmaus)

Mitä useammin pelkojärjestelmä on käytössä, sitä enemmän se vahvistuu (kuten muutkin). Joissakin peloissa on geneettistä alttiutta, esim. äänipelko (esim. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0272735894000395).

Pelkoehdollistuminen tapahtuu usein ”fast but dirty” ts. nopeasti (aivorunko + talamus -> mantelitumake -> hypotalamus). Hitaampi reitti menee ensin aivokuorelle ja sieltä hippokampuksen kautta mantelitumakkeeseen -> hypotalamukseen. Tähän hitaampaan reittiin voidaan vaikuttaa opettamisella (esim. vastaehdollistuminen). Eläimiä on opetettu sietämään kivuliaitakin (= herättävä pelkoa) toimenpiteitä vastaehdollistumisen kautta (esim. totutetaan voimakkaisiin sähköiskuihin vähitellen ruuan avulla).  Tiedostamaton pelko myös mahdollista, kun tilanteessa on ollut jotain ikävää -> jatkossa jokin asia pelottaa, mutta ei osaa sanoa miksi.

Biofeedback

Tässä tuli esille hengittämisen hallinta, joka hallittuna laskee sykettä ja vaikuttaa esim. stressiin. Karen Overallilla on harjoituksia tähän (esim. 15 päivän rauhoittumisohjelma, hengitysharjoituksia). Ihmisille on paljon erilaisia hengitysharjoituksia olemassa, esim. stressin hallintaan tai jännitykseen. 

Stressistä vähän

Stressiasiassa uusi mielenkiintoinen juttu oli paviaaniuroksien ja niiden välisiä tappeluiden tutkiminen kortisolin mittaamisen muodossa. Voittaneilla paviaaneilla kortisolitaso pysyi matalana, mutta hävinneillä se nousi paitsi joillakin. Ne, joilla se ei noussut, olivat hävityn tappelun jälkeen menneet kurmuuttamaan jonkun toisen paviaanin. Siirrettyä aggressiota, näkyy koiramaailmassakin (koirat toisilleen tai ohjaaja koiralleen).

Koulutuksen aikana stressiä usein aiheuttaa se, että eläintä pidetään kiinni. Sillä ei ole mahdollisuutta poistua tilanteesta, jolloin se ajattelee, ettei sillä ole valinnanvaraa. Valinnan ja hallinnan puute aiheuttaa stressiä (ja jopa opittua avuttomuutta). Täten olisi tärkeää, että koiralla olisi koulutuksessa paljon sellaista, jossa sillä on valinnanvaraa ja mahdollisuus vaikuttaa koulutukseen. Tätä on käytännössä shaping, nappaaminen tai targetin käyttö. Tai se, että koira saa hakea namin ohjaajalta eikä sitä tungeta koiran suuhun. Pelkästään se ajatus, että koira voi poistua tilanteesta (esim. ei ole kiinni), vähentää stressiä. Yleensäkin asioiden tekeminen vapaaehtoisesti helpottaa ja koirat/eläimet tekevät helpommin asioita, kun niillä on ajatus siitä, että ne voivat tehdä valintoja.

Stressi ja suorittaminen

Peruskaava vireystilasta ja suorituksesta (esim. http://www.eoslifework.co.uk/Images/stress1.gif). Jos tehtävä on vaikea, vireystilan pitää olla matala ja helpossa tehtävässä se voi olla korkeampikin (esim. http://www.duncanmcpherson.com/psy1/graph1.gif). Kun koira on stressaantunut, se helposti valitsee tuttuja käytösmalleja, jotka se osaa hyvin. Mukava rento käytös ikävässä tilanteessa -> koira voi rentoutua (operanttia vastaehdollistamista tai ihan tavallista operanttia ehdollistumista).

Kisakoira: opetetaan asiat hyvin ja mukavalla tavalla, eivät herätä koirassa tiedostamatontakaan pelkoa (ts. opetus ollut positiivista vahvistamista + negatiivista rankaisua tarpeen mukaan) -> stressitilanteessakin ovat vahvoja ja koira mielellään valitsee ne käytökset, tuovat koiralle varmuutta eikä se esim. ala rauhoitella. 

Yhteenvetoa, mielestäni tärkeää

Tärkeää on tunnistaa ja tuntea koiran tunteet, kun sitä kouluttaa (elää arkielämää). Tunteilla on merkityksensä ja taustansa, ne kertovat koiran mielialasta, joka vaikuttaa suoraan kouluttamiseen. Halutaan positiivisia tunteita, jotka saa aikaan vain positiivisen vahvistamisen kautta. Negatiivinen vahvistaminen sekin tuo ”positiivisia” tunteita aikaan, mutta ne liittyvät helpotukseen – ei optimaalista oppimisen kannalta.Jos käyttää esim. positiivista rankaisua, ei voi välttää sitä, ettei koira tuntisi pelon tai alistumisen tunteita.  Evoluutio ohjaa pois vaarasta, epämiellyttävistä tunteista ja kohti positiivisia tunteita.

Opettaminen siten, että koiralla on valinnanvaraa ts. ei pakoteta, pidetä väkisin kiinni, estetä liikkumasta tai poistumasta koulutustilanteesta ja annetaan hoksata itse. Kärsivällisyyden harjoittelua tulee samalla, kun koira itse joutuu hallitsemaan toimintaansa.

Tunnejärjestelmät, yleistä tunteista ja aivosta

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2005/291105_b.htm
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/koirasi_nauraa_tiedatko_mille
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Tunteiden%20aivomekanismit_MAO.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_Laakarilehti_16.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_laakarilehti_15.pdf
http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf
Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053810004001187

Aivojen kemiaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivojen_v%C3%A4litt%C3%A4j%C3%A4aine
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L4.html
https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/
Serotonin and emotion, learning and memory. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23104855

Biofeedback / Overall’s relaxation protocol
https://www.google.fi/search?q=mendl+emotions&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&biw=1366&bih=662&source=lnms&sa=X&ved=0ahUKEwj6h4Khh5rSAhVC1ywKHUQyDQsQ_AUIBSgA&dpr=1#q=overall+relaxation+protocol

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kilpailujännitys ja sen vaikutus koiraan

Kilpailu (koe) tulossa ja jännittää kamalasti! Tuttu juttu monelle, ehkä liki kaikille kisaajille. Jännityksen asteeseen vaikuttavat kilpailun/kokeen merkitysaste, miten usein pääsee kilpailemaan/kokeeseen, onko tarjolla yksi vai monta starttia, kuinka moni niistä on ns. tärkeä vai ovatko kaikki, miten hyvin on valmistautunut tilaisuuteen, osaako koira kaiken mitä siltä vaaditaan vai onko jossain vielä harjoittelemista (tai ei osata ollenkaan), onko harjoiteltu kokeenomaisia tilanteita, miten koira reagoi häiriöihin ja onko niitä harjoiteltu, kilpaillaanko siellä muita vastaan vai tehdäänkö vain omaa tulosta, keitä muita on osallistumassa, miten näiden muiden osallistuminen vaikuttaa omaan suoritukseen vai vaikuttaako mitenkään, kuka on tuomarina, millainen kisa-/koepaikka on, miten osaa itse valmistella itsensä kilpailuun, onko kilpailu/koe kaukana ja vieraassa paikassa, pitääkö sinne matkustaa ja miten jne. Monta erilaista asiaa liittyy kilpailemiseen ja kaikkiin niihin pitää varautua jollain tapaa. Ei kovinkaan helppoa!
Koska kilpaileminen (tai kokeissa käyminen, sinänsä aika sama asia, vaikka kokeissa pitäisi enemmän testata osaamista ilman muihin vertaamista ja kilpailuissa kilpaillaan muita vastaan) ei ole kaikille helppoa, on olemassa monenlaisia tekniikoita ja valmennuksia kilpailujännityksen hallitsemiseksi. Näistä on hyötyä, varsinkin jos tuntuu siltä, että kilpailutilanne tuntuu pelottavalta tai ei voi mennä kilpailuun jännityksen takia. Henkisen valmennuksen kursseilla saa apua omaan jännittämiseensä, työkaluja ja toimintamalleja, miten säilyttää toimintakykynsä erilaisissa tilanteissa.
Koiran kanssa kilpailuihin valmistaudutaan kokeenomaisilla (kisamaisilla) harjoituksilla. Rakennetaan vähitellen kokonainen kilpailusuoritus alkurutiineineen, lämmittelyt, pissatukset ja ruokinnat huomioiden. Tehdään kehäänmenoja, sisääntuloja, suorituksen alkuja, väliaikoja ja lopetuksia. Mietitään kokeenomainen palkitsemissysteemi ja mahdollinen loppupalkka. Tehdään kokonaisia suorituksia harjoituksissa, rakennetaan kisatilanne, häiriöt ja pidetään möllikokeita. Näiden avulla koiralle kisatilanne ei ole poikkeava ja outo, vaan tuttu entuudestaan.
Entäpä sitten, jos näistä kaikista huolimatta koira ei toimi kisoissa hyvin, se tekee kaiken huonommin, virheitä, paineistuu, lamaantuu tai kiihtyy? Miksi näin?
Jonkun koiran kohdalla voi olla kyse siitä, että sen kanssa ei ole tehty kokeenomaisia harjoituksia tarpeeksi usein, niihin on siirrytty liian aikaisessa vaiheessa koulutuksessa tai niitä on tehty liian paljon. Tai kokeenomaiset harjoitukset ovat olleet epäonnistuneita ja sitä kautta koira on oppinut yhdistämään kokeenomaiseen tilanteeseen vääriä asioita. Joskus näitä tehdään liian myöhään ja koira on jo oppinut, että tekemiseen liittyy hetkellisyys, esim. yksi liike/asia ja palkkio. Sen on vaikea ymmärtää, että nyt pitääkin yhtäkkiä tehdä monta asiaa peräkkäin ja kerralla. Joskus koiralla on huonoja kokemuksia kisatilanteesta ja nämä palaavat uudelleen koiran mieleen, kun ollaan taas samassa tilanteessa (saman ohjaajan kanssa). Koiran kanssa on voitu mennä koetilanteeseen ilman kokeenomaista harjoittelua ja vähitellen koira on alkanut alkuhämmenyksen jälkeen työskennellä kokeessa huonommin (ei tule palkkaa, ei auteta, ei rangaista tms.). Voi olla myös niin, ettei ohjaaja ei ole tehnyt huolellista valmistelua kilpailemiseen, ei käytä jännityksenhallintatekniikoita eikä ole osannut valmistella koiraa oikein tilanteeseen.
Joskus kaikki on tehty kuten pitääkin, vähitellen nostettu kriteerejä kohti kokeenomaisuutta, tehty monipuolista harjoittelua, on suunniteltu kisarutiineja ja harjoiteltu jännityksen hallintaa, eikä tilanne kuitenkaan suju. Mistä kiikastaa? Voisiko ”vika” olla koirassa? Kyllä, koirallakin on merkitystä siinä, miten se hallitsee kisatilanteen.
Jotkut koirat eivät jaksa venyttää pinnaansa kauan odotellessaan palkkion tulemista ”sitten joskus”, niiden kiinnostus lakkaa jossain vaiheessa, kun tilanne vaikuttaa hankalalta. Ongelma syntyy helposti silloin, jos koiraa palkitaan yleensä tiheästi pienestäkin tekemisestä. Ero koetilanteen ja treenipalkan välillä on liian suuri. Samoin hankaluuksia voi syntyä, jos koiraa eivät palkkiot kiinnosta kovinkaan paljon eikä se koe ihmiseltä tulevaa sosiaalista palkkaa kiinnostavana. Se voi myös olla sen rotuinen, jolla näissä on ”vaikeuksia” tai sen luontainen työskentelytyyli on tarkoitettu lyhytaikaiseen toimintaan. Koira voi myös olla sellainen, ettei siinä ole paljoakaan perustyöskentelyhalua ja palkkioiden pitkä odottelu sammuttaa kiinnostusta työskentelyyn entisestään. Kaikkeen tähän on lääkkeenä vähittäinen pinnan venyttäminen, superpalkkiot koesuorituksesta ja koiralle pitää opettaa sosiaalisen palkan merkitys muiden palkkioiden opettamisen ohessa.
Joskus ohjaajalle sanotaan, että ”koira reagoi sun jännitykseen, sen takia se tekee huonosti – älä jännitä”. Jos kaikki yllä mainittu kisavalmistautuminen on kunnossa, voi tilanne olla se, että koira on the jännittäjä tilanteessa, ei ohjaaja. Koira voi olla ohjaajaansa herkästi lukeva, reagoi ohjaajaan myönteiseenkin kisajännitykseen, reagoi kisapaikan tunnelmaan (jännitykseen) tai kisapaikkaan tai mihin vain. Ja tämä reagoiminen koirassa saa aikaan sen, että koira ei pysty hyvään suoritukseen. Koiralla ns. on huonot kisahermot, se stressaantuu ja sitä kautta ei toimi hyvin.
Tämä käy ilmi etenkin saman ohjaajan eri koirien kanssa. Jos toinen samalla tavalla koulutettu koira on kisatilanteessa ”ihan ok” ja toinen ei, niin syy ei ehkä ole ohjaajassa vaan koirassa. Toisaalta jos ”huono” koira on toisen ohjaajan kanssa kisoissa hyvä, niin sitten vikaa kannattaa etsiä ohjaajasta. Koirissa on persoonallisuuseroja sekä eroja stressinsietokyvyssä, ihan kuten ihmisilläkin. Osa koirista selviää kisatilanteissa lähes ilman valmentautumista, mikä tekee niistä mukavia kisakumppaneita myös jännittäjäihmiselle (ja helppoja). Jotkut koirat eivät ole hyviä kisakoiria ellei niitä valmenneta erittäin taitavasti kilpailuja varten (eikä osa valmennettunakaan toimi hyvin kisoissa). Niillä on suuria odotuksia tilanteessa, niitä saattaa vähän ahdistaa, jännittää mitä tulee tapahtumaan ym. ja tämä tulee esille huonona suorituksena, vinkumisena, rauhoitteluna, lamaantumisena, sijaistoimintoina, virheinä jne. Stressitaso nousee liian korkealle eikä koira silloin pysty optimaaliseen suoritukseen. Tällaisen koiran kanssa pitää tehdä paljon rutiinia kisaan, miettiä stressin hallintaa kisatilanteessa, rauhoittelutekniikoita, ehkä matalampaa virettä ylipäänsä, paljon onnistumisia treeneissä, supervankka osaaminen taustalle jne., jotta sen kanssa pystyisi onnistumaan. Tavoitteena pitäisi olla aina koiran sopiva/hyvä vire kokeessa, ei hyvä tulos.
Jokaisen kilpailijan pitää tehdä hyvät suunnitelmat koetilanteisiin, etenkin jos itse on kova jännittäjä ja koira reagoi jännitykseen paljon. Hyvin harjoiteltu kisasuoritus helpottaa molempien jännittämistä, joten kannattaa yrittää ensin harjoitella kisasuoritusta ennen kuin toteaa, ettei tästä mitään tule.
Hevosten persoonallisuus ja ratsastus/sopivuus eri lajeihin: eroja löytyy
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(03)00083-2/abstract
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10888700802101254
http://old.eaap.org/Previous_Annual_Meetings/2006Antalya/Papers/H36.9_G%C3%B3mez.pdf
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(16)30100-9/abstract
Tallennettu kategorioihin Toko | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Mistä on huippukoirat tehty?

Pääsin arvostelemaan edustusjoukkueen karsintakoetta Seinäjoella eli siellä oli hyvä tilaisuus nähdä maailman parhaita tokokoiria. Nyt ihan ajatuksella katsoin enemmän koiria koirina (sen mitä ehdin ja pystyin), yritin selvitellä mitä eroja koetilanteessa näkee koirien välillä ja mikä erottaa hyvät suoritukset ei-niin-hyvistä. Näitä ajatuksia on herännyt tässä vuosien mittaan aina uudelleen, kun mietin, että mitkä piirteet erottavat hyvä koirat toisistaan (ja heikommista koirista) ja millaisia vaatimuksia koiralle asetetaan, jos siitä halutaan huipputokokoira? Millaisia esteitä ja millaisia mahdollisuuksia koirissa on, miksi jotkut asiat ovat kovin vaikeita ja toiset helppoja?
Olen pohtinut hyvää tokokoiraa ja sen luonnetta (esim. http://www.pipap.net/koulutus/hyvatokokoira.pdf ja http://www.pipap.net/?p=332). Koirarotujen välillä on eroja temperamentissa ja koulutettavuudessa, esim. paimenkoirat nousevat koulutettavuudessa korkealle, samoin koirat, jotka ovat leikkisiä (ks. linkit). Monen tekijän yhteisvaikutuksesta tokossa huipulla on yleensä tietynlaisia koiria. Ne ovat hyvin motivoitavissa, jaksavat tehdä useita toistoja ennen palkkion saamista, palkkaantuvat tekemisestä (etenkin juoksemisesta), palkkaantuvat ohjaajan huomiosta, oppivat nopeasti, kestävät toistojen tekemistä, ovat luonnostaan nopeita ja nauttivat liikkumisesta, tekevät ilman suurta vaivaa nopeita liikkeitä (ts. erilaiset nopeat toiminnat eivät vaadi niiltä ponnisteluja, ovat terveitä) ja ovat ”hyvähermoisia”.
Hyvähermoisuus on ehkä se osa, joka erottaa näppärät koirat toisistaan tokossa (kokeessa). Hyvähermoisella koiralla ei ole mitään erityisiä pelon kohteita (esim. äänet, pinnat, ihmiset tai koirat), se ei stressaannu liian helposti ja jos se stressaantuu, sen strategia stressitilanteessa on ”fight”, ei pakeneminen tai passivoituminen. Koira pystyy toimimaan ja rentoutumaan erilaisissa tilanteissa ja se palautuu stressistä hyvin. Koira kestää ”painetta”, myös ohjaajalta tulevaa. Tällainen näkyy treeneissäkin, esim. koira tekee jonkun asian huonosti, jolloin sitä käsketään tekemään tehtävä uudelleen, ehkä parikin kertaa, ja koira yrittää tehdä asian uudelleen eri tavalla (tehtävää ei siis epäonnistumisen jälkeen tarvitse heti helpottaa). Koira kestää myös rankaisuja ilman että niiden käyttö näkyy selkeästi sen toiminnassa (eli koira pystyy hallitsemaan negatiivisia tunteita, siirtyy nopeasti positiivisempaan tunnetilaan). Koiran vireystilaa saadaan nostettua ilman että se kiihtyy liikaa (alkaa äännellä tms.) ja vireystilaa saadaan myös laskettua (taas samaa tunteiden säätelyn hallintaa). Koira myös kestää ohjaajan hermostunutta mielialaa (etenkin koetilanteessa), ei lamaannu tai kiihdy liikaa (on ehkä ns. kohtuullisen kova). Samoin koira kestää ympäristön muutoksia ja häiriötä hyvin, esim. koepaikan häslinkiä.
Jos koiralla on puutteita hermoissa (stressin sietämisessä), voi tilannetta yrittää parantaa. Voi ehdollistaa koiraa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen, rauhallisiin tehtäviin, pitää koiran vireystilaa matalampana, tekee paljon erilaisia häiriötreenejä, tekee paljon kokeenomaisia treenejä jne. Näitä joutuu tekemään paljon, ne eivät tapahdu itsestään ja vaatii toistoja, jotta oikea mielentila varmasti ehdollistuu koiralle. Ja jos koiralla on ongelmia kestää stressiä, niin tämä voi kuitenkin näkyä silloin, kun ohjaaja itse on jännittynyt tai koira voi yhdistää jännittyneisyyden koetilanteeseen tai koetilanne sellaisenaan aiheuttaa jännitystä. Helpommalla siis pääsee, jos/kun koiralla on hyvät hermot.
Ajattelen, että hyvähermoinen koira koetilanteessa on se koira, joka ei ole ylivirittynyt (ellei sitä ole opetettu sellaiseksi), joka ei esitä useita stressin merkkejä tai rauhoittavia signaaleja sekä jonka olemus on kokonaisuudessaan melko rennon oloinen. Koira pystyy keskittymään ohjaajan ohjeisiin, se ei reagoi helposti häiriöihin ja pystyy työskentelemään hyvällä tasolla koko ajan. Työskentely näyttää kaiken kaikkiaan helpolta.
Oma koira –asiaa
Koiran hyviä ja heikkoja ominaisuuksia voi olla hankala tunnistaa, ellei koiraa pysty vertaamaan toisiin koiriin. Kun mietin omia koiriani, niin niistä Masulla oli luonnostaan eniten hyvä tokokoiran ominaisuuksia. Ei siis yllätys, että sen kanssa tokoileminen oli helpohkoa. Elviä oli hankalahko motivoida, ei jaksanut tehdä kauan eikä nopeasti, rakenne ei ollut paras mahdollinen, mutta hermot olivat hyvä (lt +2). Selma oli erittäin vilkas sekä hieman puutteita ”hermoissa”, mitä olisi voinut korjata paremman koulutuksen avulla. Hellevi pystyi keskittymään hyvin, häiriöt eivät olleet ongelma, mutta perusmotivaation puute ja pehmeys tekivät tilanteen hankalaksi.
Marge on innokas, mutta reagoi häiriöihin, saattaa jänskättää asioita, vinkuu ja tärisee usein paikallaolossa sekä reagoi minun jännitykseeni. Voisi siis olla vahvempihermoinen, mikä aiheuttaa sen, että kokeenomaisia harjoituksia pitäisi tehdä valtavan paljon. Alli vaikuttaa hyvähermoiselta ja seisoo omilla (kapeilla) jaloillaan, palkkautuu ym. asiallisesti. Yllättävän paljon töitä ovat kuitenkin teettäneet muutamat helpot asiat, esim. maahanmeno alkaa vasta nyt sujua nopeasti ja sivulletuloa pitää hinkata teknisesti erilaiseksi (vatitreenin tuloksena astelee hienosti ristiaskeleita eli on hidas).
Kun mietin näitä puutteita ja vahvuuksia omissa koirissani, pitää ne muistaa huomioida koulutuksessa. Pitää asettaa tavoitteet koiran (ja rodun) mukaan, mihin koira pystyy henkisesti ja fyysisesti sillä koulutuksella, jota sille on tarjonnut. Lisäksi haluan, että koirani työskentelevät innokkaina ja rentoina. Jätän siis ajatuksen vireystilan voimakkaasta nostamisesta (jotta vireystila kantaisi kokeessa) pois, keskityn eustressin aikaansaamiseen ja hyvän mielialan luomiseen (CER…) ja toivon, että nämä yhdistettynä kokeenomaiseen harjoitteluun saavat aikaan mieleisiäni suorituksia.

 

Persoonallisuus
http://koiraseminaarit.blogspot.fi/2011/02/katriina-tiira-koiran-kayttaytyminen-ja.html
http://docplayer.fi/8465257-Koiran-periytyva-persoonallisuus.html
http://shiba-no-kai.com/onewebmedia/Mentalitet%20och%20personlighet%20hos%20hund.pdf
http://extrasida.se/upload/57784072.pdf
http://www.popgen.su.se/hund/dokument/Hundkursen_Personlighet_HO.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&as_sdt=0,5&q=%22dog+personality%22&scisbd=1
Koulutettavuus
http://pets.webmd.com/dogs/features/how-smart-is-your-dog
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(11)00086-4/abstract
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19683035
https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201506/is-there-relationship-between-playfulness-and-trainability
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0376635710000215
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.2752/089279305785594135?journalCode=rfan20
https://scholar.google.fi/scholar?q=dog+breed+trainability&btnG=&hl=fi&scisbd=1&as_sdt=0%2C5
Stressiasiaa
https://www.nutrolin.fi/2016/10/18/stressin-merkitys-kayttokoiralle/
https://www.nutrolin.fi/2016/10/18/cornerstone-draft/
https://www.nutrolin.fi/2016/12/02/stressin-alentaminen
Tallennettu kategorioihin Omat koirat, Toko | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Häiriöharjoitukset – millaisia ja miksi?

Tokossa tulee ja menee erilaisia trendejä. Joskus muotia oli käsikosketus, sitä ennen temputtaminen liikkeiden välillä, aikoinaan taaksepalkitseminen, sitten pomppupysähtymiset jne. Nämä ovat hyödyllisiä uutuuksia, jotka parhaimmillaan tehostavat ja monipuolistavat harjoittelua. Häiriöharjoitukset ovat aina olleet osa harjoittelua, mutta niistäkin on erilaisia uusia juttuja, joita kaikki haluavat kokeilla (kun sellaisen näkee esim. youtubessa). Mitä erikoisempi treeni, sitä suositumpi se on. Mikä idea näissä sitten on, miksi tehdä niitä ja millaisia?
Olemassa on epätodennäköisiä häiriöitä ja todennäköisiä häiriöitä.
Epätodennäköisiä häiriöitä ovat sellaiset häiriöt, joita ei kokeessa koskaan tule eteen. Tällaisia ovat esim.
– leluja, ihmisiä tai koiria ym. luoksetulo-, ruutu- tai merkinkierron matkan varrella
– ruutuun lähettäminen siten, että ihan sen takana on ihmisiä, koiria, leluja tms.
– koira seuraa ja ihmiset kulkevat koirakon edessä, tiellä tai kutsuvat koiraa, houkuttelevat sitä leluilla ym.
– paikallaolossa ihmiset yrittävät häiriköidä koiraa nousemaan tai menemään maahan
– tunnarit ovat hyvin lähellä toisiaan, jopa kiinni toisissaan tai kasassa
– kaukokäskyissä koiran vieressä on ihmisiä tekemässä ”kaukokäskyjä” tai muulla tavoin häiritsevät koiraa
– koiran seuratessa sen editse, sivulla tms. heitellään leluja tai ruokaa
Todennäköisiä häiriötä ovat sellaiset häiriöt, joita voi tulla kokeessa eteen, esim.
– paikallaolossa koiran vierestä lähtee koira liikkeelle
– paikallaolossa koiran edessä tai takana juoksee koira
– koiraa seurautetaan kohti ihmisiä
– joku pudottaa koiran työskennellessä vihkon, noutoesineen tms.
– ihmisiä kulkee lähellä koiraa tai koiran editse sen seuratessa
– koiran työskennellessä sen lähellä koirat leikkivät tai niille heitellään palloa
– hiljaiseen halliin tulee joku haukkuvan koiran kanssa sisälle, kun koirat ovat paikallaolossa
– koira lähtetään merkittömälle merkille, mutta koiran linjasta katsottuna viistosti edessä jossain on noutoesineitä tai merkkejä
Lisäksi voidaan tehdä keskittymistä lisääviä harjoituksia, jotka sinänsä eivät ole häiriöharjoituksia, mutta joissa koiralle tulee eteen häiriöitä. Näitä ovat ns. temppuradat (erilaisia tehtäviä vähän rally-tokon tapaan peräkkäin) ja katrillit (useampi koira tekee yhtä aikaa jotain tokojuttuja, esim. ohjatusti rivissä tai vastakkain vaikka luoksetuloja tai ruutuunmenoja). Koirat voivat myös työskennellä kentällä /hallissa yhtä aikaa eli tekevät normaalia treeniä, jossa tulee luontaisesti häiriötä muista paikallaolevista koirista ja ihmisistä. Kokeenomaiset häiriöharjoitukset tähtäävät niihin häiriöihin, joita kokeessa erityisen todennäköisesti tulee eteen. Näissä on mukana tuomari ja LO, kehänauha, koetoimitsijat, yleisö ja yleisön koirat. Näissä simuloidaan koetilanteen häiriöitä, jotka voivat olla todennäköisiä ja/tai epätodennäköisiä. Esim. koirakko siirtyy kehässä paikasta A paikkaan B ja tällöin tuomari pudottaa kädessään olevan numeroviuhkan maahan koiran eteen -> koiran keskittyminen häiriintyy hetkellisesti ja sen tulisi nopeasti siirtää huomionsa takaisin ohjaajaan.
Häiriöinä voivat toimia (suluissa esimerkkiliike, jossa on mukana häiriöharjoitus tai esimerkki häiriöharjoituksesta)
– ihmiset (paikallaolossa LO kiertää koiria)
– koirat (EVL:n paikallaolo + luoksetulo)
– muut eläimet (linturikkaalla paikalla harjoittelu)
– lelut (leluja heitellään, kun koira tekee kaukokäskyjä)
– ruoka (makupaloja koiran edessä sen tehdessä kaukokäskyjä)
– noutoesineet (noutoesineitä maassa koiran tehdessä jättöliikkeitä)
– hyppyesteet (kiertonouto)
– muut esineet (kehätarvikkeet merkittömän merkin takana)
– äänet (ihmiset puhuvat äänekkäästi koiran takana sen ollessa paikallaolossa)
– hajut (nartunhaju uroksen edessä paikallaolossa)
– erilaiset paikat (koulun piha / marketin piha / parkkihalli / maneesi)
– erilaiset alustat (nurmi / hiekka / mattopohja)
Häiriöharjoitusten tavoitteena on lisätä koiran keskittymistä ohjaajaan sekä opettaa koiraa toimimaan monenlaisissa olosuhteissa. Tavoitteena on saada koiraa olemaan reagoimatta muiden käskyihin, olemaan reagoimatta yllättäviin tilanteisiin, kuuntelemaan ohjaajaa paremmin, pitämään parempaa kontaktia tai kuuntelemaan käskyjä paremmin. Häiriöillä koiraa myös valmennetaan koetilanteisiin (todennäköiset häiriöt). Niille koirille, joille esim. EVL:n liikkeet ovat (liian) helppoja tarjoavat häiriöharjoitukset uusia haasteita, joka nostaa koiran mielenkiintoa liikkeitä kohtaan ja estää ennakoimista.
Jos häiriöharjoitus on liian vaikea, monimutkainen tai sisältää sellaisia asioita, joita koira pelkää, ei niistä ole koiralle hyötyä. Samoin jos koira ei osaa niitä asioita, joita häiriöharjoituksissa tulee esille, ei häiriöistä ole hyötyä (esim. koira seuraa huonosti -> seuraamishäiriöharjoituksesta ei hyötyä). Jos koiraa stressaantuu häiriötreeneissä liikaa, pitää niitä helpottaa, koiraa palkita pienestäkin onnistumisesta ja häiriöitä lieventää. Yleensäkin häiriöt kannattaa koiralle esitellä vähitellen voimistuvina eikä rysäyttää niitä kerralla täydellä voimakkuudella. Kokeeseen tähtäävien koirien kanssa pitää tehdä todennäköisiä häiriötä ja ne pärjäävät ilman epätodennäköisiä häiriötä (panostus treeneissä siis todennäköisissä häiriöissä). Muut harjoitukset ovat sitten vaihtelua normaaliin harjoitteluun ja vahvistavat onnistuneina koiran osaamista ja oppimista.
Tallennettu kategorioihin Toko | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Hellevin tarinaa

Hellevin tarina päättyi pitemmän sairastelun jälkeen 29.12.2016. Tässä lyhennelmää kokonaisuudesta:
Huhtikuussa 2016 Hellevi alkoi ontua. Ensin todettiin, että Hellevi arkoo ranteiden taivuttelua ja saatiin tähän kipulääkekuuri. Sen myötä tilanne oli parempi, mutta pian kuurin loppumisen jälkeen ontumista tuli uudelleen (levon jälkeen noustessa ylös). Sitten Helleviä kuvattiin sieltä sun täältä, taivuteltiin ym. Tuloksena hauisjänteen tulehdus ja ranteissa nivelrikkoa. Tähän Hellevi sai kortisonipiikin olkaan, Cartropheniä ja lepoa. Hetkellisesti tilanne oli parempi, mutta muutaman viikon jälkeen ontuminen palasi pahempana toukokuussa. Etujalat olivat kipeät ja nivelissä turvotusta, joten uudelleen tutkimuksiin.
Useampien tutkimusten jälkeen diagnoosiksi tuli autoimmuuni moniniveltulehdus, jota alettiin hoitaa kortisonilla. Aloitusannos oli 80 mg ja sitä alettiin sitten vähitellen pudottaa. Hellevi oli aluksi erittäin vaisu ja kipeä, tulehdusarvotkin olivat todella korkeat. Pissaaminen oli hurjaa ja ruokahalu valtava. Kun tulehdusta saatiin vähennettyä, alkoi toipuminen ja Hellevin liikkuminen helpottua. Aluksi 100m lenkki oli jo paljon, mutta koska Hellevin tila koko ajan parani, hoitamista pystyi jatkamaan. Ongelmaksi tuli kuitenkin kesän alussa maksa-arvojen nouseminen taivaisiin. Syytä ei oikein tiedetty, maksassa oli jotain muutosta, samoin sappirakossa. Hoitona maksaruoka, Samylin ja Adursal (diagnoosina kolangiohepatiitti). Onneksi Hellevin kunto koheni pääasiassa koko ajan, kortisonin määrää sai pudotettua ja maksa-arvot alkoivat pikkuhiljaa pudota – osa arvoista oli syksyllä lokakuussa jopa ihan normaalit.
Kortisonin pudottaminen ei sujunut ongelmitta. Kun sitä pudotti, tuli Helleville helposti jalkaoireita (ontumista, takajalan roikottamista) eikä pudottamista voinut tehdä ihan suunnitelmien mukaan. Kuitenkin loppujen lopuksi sen sai pudotettua 20-25 mg tasolle. Tämä helpotti pissaamista, joka ei ollut tuolla annostuksella yhtä tiheää kuin korkeammalla. Iho ja turkki kuitenkin kärsivät kortisonista, samoin maha pömpötti ja lihakset katosivat. Tukena oli lisäravinteita eli B-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, Nutrolinia ja kalkkilisää. Kaikkea iloisesti sekaisin.
Hellevin tila oli syksyllä paikoitellen erinomainen, kulki n. 45 min lenkkejä mukana eikä ontunut. Välillä oli huonompia päiviä, mikä ilmeni haluttomuuten liikkua. Mutta muutoin tilanne oli n. kuukauden melko vakaa. Sitten marraskuussa Hellevi alkoi läähättää enemmän liikkuessa tai ”treenatessa”. Tämä oli satunnaista, mutta käytin Hellevin kuitenkin perustsekkauksessa. Siellä ei sydämessä eikä keuhkoissa kuulunut mitään erityistä. Samoin Hellevillä oli syksyn mittaan ollut satunnaista yskähtelyä, jonka laitoin nesteen kertymisen piikkiin. Hellevi hengitti kuitenkin välillä melko raskaasti, etenkin tietyssä asennossa nukkuessaan. Ajatus oli, että joululoman aikaan Hellevillä olisi taas aika käydä lääkärissä, jossa katsottaisiin taas veriarvot sekä sitten syytä hengityksen raskauteen.
Joulukuussa messarin reissun aikaan Hellevi oli kennelillä ja siellä alkoi voida huonosti, nousi kuumetta ym. Hellevi pääsi Ouluun lääkäriin, jossa todettiin keuhkoissa muutoksia sekä ruokatorven laajentuma. Tulehdusarvot olivat myös korkeat. Lääkitykseksi antibiootti ja kortisonin nostamista. Hellevi oli kovin väsynyt tuon jälkeen, mutta tila koheni hieman. Hengitys kuitenkin oli aiempaa raskaampaa. Hellevi ulkoili n. viikon kuluttua lääkärireissusta välillä innokkaammin ja välillä vähemmän innokkaasti, hyvin vaihtelevasti.
Kontrolliaika oli joulun jälkeen. Siellä rtg-kuvassa osa muutoksista oli poistunut, mutta isompi selkeärajainen muutos oli edelleen olemassa sekä ruokatorvi oli edelleen laajentunut (megaesophagus). Ei ollenkaan hyvä eikä tilanteelle oikein ollut mitään tehtävissä kuin nostaa kortisonia, ehkä ultrata keuhkot/sydän, että mikä siellä oli vikana. Tästä ei kuitenkaan mennyt kuin päivä, kun Hellevi alkoi oksentaa (pulauttaa ruokaa) ja muuttui kipeän oloiseksi. Koska tilanne oli huono, kasvain jossain, tuli Hellevin aika siirtyä muiden edesmenneiden koirien joukkoon. Kamala ikävä jäi ihanaa Helleviä.
Tallennettu kategorioihin Omat koirat | Avainsanoina | Jätä kommentti

Vihdoinkin Margelle TK4 eli TVA!

Vihdoinkin Margesta tuli TVA (tai virallisesti vasta TK4, anomus pitää vielä laittaa SKL:lle). Tie on ollut mielestäni suhteellisen pitkä ja tuskainenkin jossain välissä. Perustokoilu alkoi melko normaalisti, vaikka saimmekin perinteitä epäkunnioittaen alokkaasta yhden kakkostuloksen (taisi mennä paikallaolo siinä pieleen). Avossa normaalisti, tosin siinä välissä meille tuli taukoa tokosta, kun teloin jalkani. Sen takia kävin avossa hakemassa koulutustunnuksen, kun en oikein pystynyt treenaamaan (kävelemään) ja toimimaan kunnolla yli puoleen vuoteen.
Voittajassa matka alkoi aika takkuisesti. Ongelmia tuottivat kaukokäskyt sekä ikuinen piinamme paikallaolo (levoton, vinkuu). Ja muutenkin tehtiin paljon virheitä, hypyn ohittamisia ym. pieniä ja turhia juttuja. Joku koe siellä oli myös vireen ja yleisen olemisen kannalta huono, Marge stressasi ja oli epävarma, ei ollenkaan hyvällä mielellä. Mutta koska liikkeet sinänsä olivat helpompia, ykkönen tuli kuitenkin huolimatta kokonaisuuden heikentymisestä.
EVL:n rakentaminen olikin sitten pitempi prosessi, kun säännötkin sopivasti muuttuivat. Ensin oli suuria ongelmia kiertonoudon kanssa – yli puoli vuotta treeniä ennen kuin se alkoi edes jotenkin sujua. Ja sitten se yhtäkkiä ei sujunutkaan ja sitten taas sujui. Paikallaolo sujui aluksi, vaan sitten se alkoi mennä totaalisen pieleen. Koko ajan oli vinkumista ja levottomuutta, mutta se yltyi joskus nousemiseksi ym. eli nollia tippui. Seuraaminen ihme kyllä ei huonontunut EVL:ssä, vaan päinvastoin. Z:ssa pelasin pitkään todella varman päälle istumisen kanssa (= valtavat avut), koska istuminen jäi joskus tekemättä. Luoksetuloa osattiin myös nollata: joko heti liikkeelle levottomuuttaan ja sitten usein maahanmenosta tuli seisominen.
Tunnari oli ainoa varmasti luotettava liike koko ajan, kapulan pudottelu + lisätsekkailu jäi itsestään pois. Ohjattu nouto oli joskus hyvä ja joskus Marge meni merkistä läpi tai harhautui muille merkeille tms. Kaukokäskyt menivät aluksi hyvin, sitten huonosti (tuplakäskyjä ja liikkumista) ja sitten treenin muuttamisen myötä taas paremmin. Paljon on töitä joutunut tekemään niihin eikä niistä koskaan varmaan tule hyviä, pompahtava Marge tepsauttaa aina jalkojaan. Kaikista surkein liike on kuitenkin ollut ruutu ja siinä merkitön merkki. Vain muutaman kerran ympyrä on onnistunut edes jotenkin, pääasiassa aina ensin hieman vinoon vasemmalle ja sitten lisäkäskyillä ehkä sisälle. Sen jälkeen sitten ruudussa on ollut lisäkäskyä maahanmenoon tms., kun ympyrää on joutunut säätämään. Ruudusta ei kovin monessa kokeessa tullutkaan pisteitä.
Kaikkiaan Margen EVL:ää on leimannut se, että liikekokonaisuudet ovat olleet huonosti treenatut ja sen takia Marge on ollut kokeessa epävarma ja tehnyt virheitä. Täten todella monessa kokeessa Marge on nollannut jonkun liikkeen (ja monesti useita) sekä näiden lisäksi pienten lipsahdusten takia saanut vitosia. Epätasaisuus ja nollaaminen olivat EVL:n juttu, vaikka Marge sinänsä osaa tehdä liikkeet todella mukavasti.
Sitten tuumailua, että miksi näin kivinen tie? Kun ei se näin hankalalta ole tuntunut muiden kanssa. Ainakin yksi syy on ollut kokeenomaisten treenien puuttuminen ohjelmasta, kun olin yrittänyt muokata säpäkkyyttä ja vauhtia tekemiseen. Mutta tiettyjä asioita ei voi muuttaa, vaikka kuinka palkkaisi ja innostaisi, joten kun annoin tästä (laukan pituus, ketteryys ym.) vähän periksi ja uskalsin tehdä kokeenomaisia (edes muutamaa liikettä peräkkäin tai alokasluokan settiä kokonaisuutena), tilanne helpotti. Margella on oma liikkumistyylinsä, joka on isoloikkainen ”noutajatyyli” ja se on ihan hyvä sellaisenaan, ei ollut hyvä yrittää liikaa muuttaa tätä. Sitten meillä oli teknisiä ongelmia joissakin liikkeissä, joita en meinannut saada millään pois – mutta vähitellen nekin pienenivät hyväksyttävälle tasolle. Paikallaolon levottomuutta en ole saanut pois. Tutussa tilanteessa ja paikassa Marge ei ole niin levoton, mutta muutoin on. Kotona on kyllä samaa, esim. jos Margen pitäisi syödä kongia siten, että minä olen toisessa huoneessa ovi kiinni, ei se onnistu. Marge parkkeeraa vinkumaan oven taakse ja on sitten yli-innokas, kun tulen esille. Tässä olisi vielä kovasti töitä.
Sitten vielä se, että olen treenannut aika laiskan-kiltisti Margen kanssa. Aika paljon enemmän olisi pitänyt treenata porukassa ja erilaisia treenejä, siten että on ihmisiä ja häiriöitä, vieraita koiria, liikkuria ym. Oma treeni on ollut liian pientä ja helppoa, osatreeniä ja paljoa palkkaa omaan tahtiin. Vieraat silmät näkevät ihan eri asioita ja osaavat vinkkailla, mitä voisi kokeilla tai tehdä toisin. Omalle toiminnalle sokeutuu ja tekee kuten on aina tehnyt. Ihan hyvä tehdä kuten on tehnyt ja havainnut toimivaksi. Joskus on tarpeen tehdä asioita myös jollain muulla tavalla. Säännöllinen suunniteltu yhteistreeni on hyväksi ja tätä pitää viritellä lisää, kun alkua on mm. Kannuksessa jo saatu aikaan. Jatkoa pitää kehittää!
Mitäpä sitten tittelin jälkeen? Jos yrittäisi pitää osaamista yllä esim. siten, että n. 1-1,5 viikon sisällä olisi tehnyt kaikki liikkeet jollain tapaa. Mutta kun pakko ei ole vääntää totisena tokoa, voi kokeissa käydä joskus, jos huvittaa. Panostusta voisi nyt talvella laittaa rally-tokoon ja agilityyn. Kesällä sitten pitää miettiä, että miten paljon tekee nomea ja miten paljon jälkeä – molemmat kiinnostavat ja molemmista Margekin pitää. En nyt tokoa kokonaan jätä, varsinkin nyt talven tullessa sitä on helppo tehdä hallilla. Mutta enää se ei ole niin suuressa roolissa, vaan rennommin otettava juttu.
Margen tokoa – hän on aina iloinen treeneissä varsinkin
https://www.youtube.com/watch?v=UV38XAKF4xo&feature=youtu.be

 

Tallennettu kategorioihin Omat koirat, Toko | Avainsanoina , | Jätä kommentti