Reilut 6 viikkoa takana, muutama vielä edessä. Tuntuu kamalan pitkältä tämä aika, ei kulu millään ja toisaalta onhan tämä kulunut nopeasti. Ensimmäisellä kerralla (nilkka) tuntui, että aika kuitenkin kului jollain tapaa, vaikka en voinutkaan varata jalalle oikeastaan kunnolla koko aikana. Ehkä syynä se, että oli niin uusi juttu ja siitä on kulunut pitkä aika, joten en muista ajan kulumattomuutta. Toinen (luudutus) kului nopeampaan, koska sain silloin sen walkerin heti ja sen kanssa pääsin kävelemään nopeammin kuin mitä kipsillä tai miten tämän kanssa pääsin liikenteeseen (ekvinus…). Mutta 15.1. on lääkäriaika, jolloin vacopedin pitäisi lähteä muualle ja sitten jalka pääsisi vapauteen – jos kaikki menee kuten pitääkin. Siihen tähtäillään!
Mitään jumppia tms. en ole tehnyt ja kävelyinnostuskin on ollut laimeaa (ja hidasta). Positiivisena seikkana se, että ennen koulun loppumista pääsin jo kävelemään pieniä matkoja ilman keppejä, vähitellen enemmän ja melkein voisi sanoa reippaasti (jos toisessa jalassa oli korkkari tasoittamassa korkeuseroja). Noin viikon ajan siis ilman keppejä onnistui käpsyttely esim. kaupassa käyminen. Mitään isompaa liikuntaa ei kyllä tullut tehtyä, mutta koiria pääsin treenamaan sisällä hallissa pari kertaa jollain tapaa.
27.12. oli ortoosin säädön aika ja olin kovin innoissani: korokepohja pois, tilalle matalampi osa ja nilkkaan vähän liikkuvuutta. Odotukset ehkä liian korkealla, koska enhän minä osannut jalkaa käyttää, kun siihen lupa tuli säätöjen jälkeen. Kuulemma tyypillistä, että tullaan viimeiseen säätöön ilman keppejä ja kova ikävä niitä tulee säädön jälkeen. Ei vain ottanut jalka oikein vastaan eikä kävely sujunut. Köpöttelyksi siis meni ja nyt on mennyt pari päivää ihan miniaskelten kanssa. Kepit sentään kotona pysyvät pois, lenkillä en ole yrittänytkään käydä (sori koirat…).
Jalka on edelleen surkastunut, mutta luulen, että nyt kun jalkaa saa käyttää vähän enemmän ja opin käyttämään sitä, se ehkä vahvistuu jo tässä ennen kengän poisottamista. Saan myös tehdä pieniä venytyksiä nilkalla ylös-alas. Mitään sen isompaa ei vielä ja muutenkin olen supervarovainen. Pelkään, etteivät jänteen päät ovat kunnolla yhdistyneet toisiinsa (pipontupsut vastakkain, niinhän se meni) ja sitten jänne venyykin yhtäkkiä liikaa ja naps uudelleen (näitä tarinoita olen lukenut). Tai että jänne on koko ajan liian venyneenä ja jää liian pitkäksi ja sitten sitä pitää lyhentää (tai ei voi lyhentää eli sitten sillä ei tee mitään). Eikä saa kaatua (helppoa talvella, kun tuossa kengän päällä on vielä muovipussi ulkona, ettei kastu), sekin vielä. Mutta vähitellen, päivä kerrallaan tämä etenee ja on siinä mielessä helppo juttu, että voi yleensä kuntouttaa kohtuullisen hyvin. 6 kk – alkaa olla jo kohtalainen ja 12 kk jälkeen pitäisi olla jo hyvinkin kunnossa.
