Pitkä tauko akillesjänteen osalta, joten tässä kootusti juttua. Vacoped lähti pois 15.1. ja sitä ennen olin päässyt tasaisen osan kanssa kävelemään melko hyvin viikon ajan. Totutteluun meni hetki, mutta sitten homma alkoi sujua kohtuuhyvin. Kepit olivat käytössä pitkillä (no ”pitkillä”) kävelyillä, mutta muuten eivät juuri. Pisin lenkki tuli juuri ennen vacopedin poistoa (vajaa 3 km), joka tosin sitten kipeytti kunnolla akilleksen – ahnehdin liikaa.
Vacopedin poistoon varustauduin parilla eri kenkävaihtoehdolla sekä kepeillä. Ja olihan järkytys aluksi lähteä kävelemään pelkällä kengällä jalassa! Varovaisesti ja hitaasti matka lähti liikkeelle. Lääkärin tutkimus ei kauaa kestänyt, totesi, että suurimmaksi osaksi jänne on kiinni ja kirjoitti lähetteen fyssarille, siinäpä se. Pari ensimmäistä päivää meni hissutellessa sekä varoessa liukastumista, maa kun oli aika jäässä. Turvotusta oli joka päivä ja kävely kipeytti jalkaa, joten en kovin paljon kävellyt aluksi. Kenkäpolitiikka oli hankalaa, kun ei meinannut löytyä sopivia kenkiä jalkaan. Vacopedin poistamisen jälkeen oli viikonlopun reissu edessä ja kenkävalinta ei ollut kovinkaan onnistunut. Kävelin crocseilla – ei hyvä, vaikka aluksi siltä vaikutti, mutta jalka kipeytyi niissä. Huono idea!
Kenkäasian säätämisessä meni pitkään, oikeastaan lenkkarit ovat ainoa järkevä vaihtoehto verrattuna muihin kenkiin. Pitää olla joustoa, pehmeyttä ja kuitenkin jämäkkyyttä. Sekä tilaa riittävästi. Liukkaat kelit pakottivat nastakenkiin, jotka eivät ihan optimaaliset. Sisällä pidin aluksi koko ajan jotain kenkiä, mutta n. kuukauden kuluttua pärjäsin jo mainiosti ilman kenkiä.
Sain fysioterapeutille ajan reilun viikon päähän kipsikengän katoamisesta ja siellä sainkin erinomaiset ohjeet jalan kuntouttamiseksi sekä jalkaa käsiteltiin pohkeen ym. osalta. Näitä noudatin ja auttoivat kyllä, venyttelyä kuminauhalla, varpaille nousua (molemmat jalat käytössä) ym. Lisäksi aloin kävellä enemmän sekä lähdin liikkeelle salille. Salilla olisi pitänyt käydä aikaisemmin, kuntopyörä oli aivan ehdottoman hyvä (koska kävely oli hidasta eikä kohentanut kuntoa yhtään): ei painetta jalalla ja kuitenkin sai kuntotreeniä vähän tehtyä sillä.
Pari viikkoa vacopedin poistamisen jälkeen menin ensimmäistä kertaa ratsastamaankin. Ilman toista jalustinta ja rauhallisesti maahan laskeutuen, siinä toimenpiteet. Oli kovin jännittävää, vaan onnistui kyllä ja kaikki tehtävätkin pystyi tekemään, kun olin tunnilla mukana (tosin oikea jalka on voimaton).
Kävelymatkat ovat kasvaneet koko ajan, askeleita parhaimmillaan alkaa tulla päivässä yli 10 000 eli paluu normaaliin alkaa häämöttää. Matkat / ajat ovat vielä kohtuulyhyet, n. 3 km lenkkejä tms. kerrallaan. Mutta pystyn jo vähän kävelemään epätasaisemmalla alustalla (varoen) ja uskoisin, että pian matka on jo normaalimman pitkä. Hyvät kengät jalassa ja pehmeällä pohjalla kävely ei enää satu, huonot kengät ja kova alusta eivät toimi. Jalka on iltaisin turvonnut, mutta ei aina julmettu tukki eikä kipeydy samaan tapaan (paitsi päivän tuomaroinnin jälkeen/aikana – paikallaan seisominen on vaikeaa). Jänne ei veny tietysti vielä kunnolla ja on jäykkä liikkeellelähtiessä, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan!
