|
Jenni Minkki Elvi Masu Selma Hellevi KOIRAT MUISTOISSA JA NYKYÄÄN Pikkutyttönä haaveilin aina saavani koiran (tai itse asiassa hevonen oli ykköstoive). Sitten meille tulikin oma koira, labradori Jenni, joka haettiin Outokummun läheltä Liperistä. Jennin kanssa en muista meidän mitään kovin erikoista tehneen, joskus sen kanssa käytiin koirakentällä Joensuussa, mutta muuten Jenni eli kotikoirana. Jennin kaveriksi hieman vahingossakin meille tuli cockeri Minkki n. vuoden vanhana Isojoella asuessamme. Itse en ollut kovin innokas Minkin tulosta taloon, mutta sitten siskoni Anu lähti lomareissulle Italiaan ja sinä aikana Minkistä tulikin minun koirani. Minkin ollessa vanhempi aloitin sen kanssa agilityn harrastamisen ja hieman myöhemmin tokoilut. Jenni sai myös kokeilla tokoa ja agilityä harrastusmielessä. Lisäksi Minkki harrasti vähän noutamista eli oli muutaman kerran ihan kunnialla sorsajahdissa mukana sekä mejää. Näissä missään ei kovin suurta menestystä saavutettu, olihan Minkki jo aika vanha koulutuksen alkaessa. Jennin vanhetessa olin alkanut jo suunnitella ihan omaa koiraa ja olin koirakirjoista katsellut flatteja. Ja kun Jenni kuoli v. 1994, soittelin saman tien muutamille flattikasvattajille. Rotu oli minulle vielä melko outo, naapurissa oli yksi flatti ja olin nähnyt flatteja yhteensä ehkä max. 10, joten mitenkään kovin kokenut flattien suhteen en ollut. Elvi tuli taloon 9 vko vanhana, oli jäänyt pahnanpohjimmaiseksi kotiin. Elvin kanssa aloitimme harrastamisen kaikissa niissä lajeissa, joista kasvattajalle mainitsinkin ja kaikissa niissä Elvi ylitti odotuksetkin, tosin agilityssä (agilitykoiraksi Elvin otin...) jäimme tavoitteestamme yhdellä nollavoitolla. Mutta kaiken kaikkiaan Elvi oli hieno ensimmäinen flatti, rauhallinen (koska en uskaltanut ottaa villimpää), ystävällinen, hyvähermoinen jne. Puutteita toki oli myös, mutta nyt jälkeenpäin katsottuna niistäkin osa oli oman koulutukseni tulosta. Terveyspuoli oli aivan loppua lukuunottamatta hyvä, ei allergioita eikä eläinlääkärikäyntejä rokotuksia lukuunottamatta. Elvin ollessa muutaman vuoden ikäinen aloin haluta parempaa koekoiraa. Elvi oli tasaisen hyvä kaikessa, ei puutteita millään alueilla, mutta liiankin tasainen. Täten soittelujen ja lehtien tutkimisen jälkeen silmiini osui ensin Masun isän siskon pentue (Blackpicks), jossa narttu jäi kuitenkin tyhjäksi. Sieltä sain vinkin Essin pentueesta (Jevreidars Kalk), jossa emällä oli tuloksia tokosta. Täten päädyin siihen pentueeseen enkä ole katunut sitä koskaan. Masu on "elämäni flatti", luonne on...mukava..., omanlaisensa kaikilla tavoilla. Ikävä kyllä selkävaivat laittoivat Masun ennenaikaiselle eläkkeelle osin agilitystä ja PK:sta, tokossa pystyttiin jatkamaan 10v. saakka. Ikävä kyllä jouduin luopumaan Masusta liian aikaisin, ennen kuin Masu ehti täyttää 11 vuotta. Masun siskon Veerun pennun Selman otin hieman huonoon aikaan, koska en ehtinyt paneutua Selman koulutukseen alussa kunnolla. Siten osa pohjatyöstä on tehty huonosti ja kun Selman luonne on erittäin vilkas, hieman keskittymätön ja pentumainen, ei sen kanssa olla päästy koepuolella sille tasolle kuin toivoin. Osin tilanteeseen vaikutti myös se, että halusin Masun kloonin ja kun Selma ei sellainen ollut, oli se pettymys. Nyt tilanne on parantunut, Selma on omanlaisensa tapaus enkä enää ajattele, että sitä ei olisi pitänyt ottaa. Selmalla on erittäin huumorintajuinen luonne ja Selma on aina iloinen, vaikka saisi olla tekemisissään joskus enemmän tosissaan. Lisäksi koepuolella on alkanut tulla hieman tasaantumista, vaikka edelleen höpsöttelee ja saattaa keksiä outoja tempauksia ihan milloin vain. Mutta on opettanut kouluttamisesta edelleen paljon, motivoitunut ja innokas, mutta se keskittyminen... Selman kaveriksi tuli keväällä 2008 Ruotsista Flatterhaft -kennelistä ruskea tyttönen, Hellevi. Hellevi on ollut kovin erilainen taas verrattuna Masuun ja Selmaan, enemmän kuten Elvi, mutta ei kuitenkaan. Omanlaisensa siis. Ikää on kertynyt sen verran vähän, ettei vielä kovin syvällisiä analyysejä voi tehdä. Kovin rauhallinen on, ehkä liiankin? En tiedä, aika näyttää. Oppii helposti, kiltti pikkuinen tytteli, helppo kouluttaa muutoin paitsi että ei voi tehdä toistoja kovinkaan paljon. Nomehommissa tuntuisi olevan hyvä, samoin jäljellä ja agilitystä pitää. Tokojutuissa hieman vaisu, tekee kyllä, mutta "se jokin" puuttuu. Mutta katselemme, miten tulevaisuudessa Hellevin kanssa käy.
|
