Masun tilanne ei kovin paljon ole muuttunut: ripuli hävisi, mutta verta oli kakassa jonkin aikaa. Se lähti (kop kop) pois Canikurilla jne. Masu oli aluksi kovin reipas verensiirron jälkeen, mutta nyt on taas hyytynyt, ei jaksa lenkkeillä (ei tosin siirron jälkeenkään, mutta pomppi ja laukkasi ulkona). Nyt kävelee taas vain, tosin liukastakin on. Limakalvot ovat olleet suhteellisen vaaleanpunaiset, mikä on hyvä (aluksi en niitä uskaltanut katsoakaan, mutta nyt päivittäin olen tarkistellut ja punaisuutta on ollut). Se on hyvä merkki kuitenkin (kai).

Ennen reissua ja joskus syksyllä huonossa kunnossa ollessaan Masu piti lähes koko ajan "öninä-ääntä" ts. sellaista ääntä, jota koirat pitävät, kun ne huokaavat syvään ääneen. Masu siis piti sitä ääntä joskus ennen kuin aloitettiin kortisonit jne. ja ääni loppui samalla kun Masu piristyi. Nyt siis ennen reissua sama ääni kuului usein, etenkin kun Masu nukkui, se önisi hengityksen tahtiin (aloin nukkuakin huonosti, kun kuuntelin sitä ääntä). Öninää kuului vielä viime viikolla, mutta nyt se on jäänyt pois. Ja mahaa tutkittaessa oli pitänyt samaa öninää (lääkärissä). En tiedä, onko sitten ollut jotain kipuja (annoin kerran öninän aikaan Rimadyliä ennen reissua ja se ehkä helpotti), mutta nyt siis se on jäänyt pois. Ehkä hyvä merkki?

Lihakset ovat hävinneet kokonaan Masusta, joten ollaan otettu sisäjumppaa mukaan kuvioihin. Samalla on tullut huterammaksi (liukkaalla), joten jumppaa pitää tehdä usein. Ei uskalla ulkoilla (Masu ei jaksa ja siellä on liukasta). Odottelemme kokeiden tuloksia ja sitten katsotaan, mitä tehdään.

Selmalle ei kuulu mitään erityistä. Ollaan käyty joka päivä ratsastamassa ja Selma on ollut onnellinen varastellessaan tallilla ruokaa. Iikki on ollut ylisäpsy, ei ole päästy kovin hyvin kaahaamaan, koska on niin liukasta. Lisäksi Selma on treenaillut tokoa med Päivi/Katja/Petra useamman kerran. Ollaan muokattu taas seuraamista (älkää opettako koiraa kävelemään oudosti humpsuttaen seuraamisessa), luoksetulon seisomista ja kaukoja. Motivaatiota pitäisi saada itselle hieman lisää tuohon Selman tokoon, se raukka ollut ihan hunningolla tokon (ja kaiken muunkin) suhteen, kun Masu (ja Elvi) on sairastanut syksyn ajan ja muutenkin.

Viikonloppuna ei tullut muutoksia Masun tilaan, limakalvot vaaleat eikä lenkkejä tehty. Joten maanantaina soittelin YESsille ja saatiin sitten pika-aika tiistaille. Samaan aikaan tuli tieto Olgan menehtymisestä, mikä tuntui kamalalta, koska olimme kesällä Marin kanssa jutelleet siitä, että sekä Olga että Masu olivat vaisuja ja vanhuksetkin jo heikentyneitä. Ja sitten Olgalle kävi huonosti, kuten Aikolle aikoinaan Italian tokoreissulla :-(. Pienten järjestelyjen jälkeen lähdimme tiistaina matkaan ja Masu jäi osastolle iltapäivällä. Edellisenä yönä Masulla alkoi kova ripuli, joka jatkui autossakin...hieman verta mukana, joten suolisto oli rasittunut.

Masu sai verensiirron (hullun hommaa, juu) ja keskiviikkona mahaa ultrattiin sekä otettiin rtg-kuvia. Ti hematokriitti oli laskenut jo 19.6% eli oli todella huono. Muutkin veriarvot olivat huonoja ja etenkin verihiutaleiden määrä oli surkea. Lisäksi Masulla oli ongelmia veren hyytymisen kanssa eli ei saisi tulla minkäänlaisia vuotoja, sisäisiä tai ulkoisia. Ultrassa Masulla havaittiin suurentunut maksa (johtuu ehkä kortisonista) ja mahdollisesti tulehtunut haima. Ei selviä merkkejä kasvaimista ultrassa tai rtg-kuvissa. Otettiin haimatesti, koska siellä ärtymistä. Verikokeissa ei mitään selvää uutta, aneeminen jne. Virtsassa oli hieman verta, joka voi liittyä yleisiin sairastamiseen. Siitä tehtiin viljelyt. Maksa-arvot korkeat, mutta toimii. Samoin luuydin tuntuisi toimivan, koska punasoluja edelleen muodostuu - ne tosin tuhoutuvat.

Uutena tutkimussuuntana johtuen anemiasta sekä verihiutaleongelmasta olisi se, että Masulla voisi olla jokin punkkitauti (ehrlichioosi, anaplamoosi, borrelioosi, babesioosi) tai leptospiroosi. Masuhan on reissaillut ulkomailla ja siellä on punkkeja. Toki aina on punkkilääkkeet laitettu, mutta se ei estä kaikkea, esim. Päivi sai Pihkalta punkin viime reissulla ja Welmultakin yksi sellainen napattiin pois. Mitään muuta selkeää ei löydy, maksatulehdus voi toki olla ja hankala sellainen, kasvain periaatteessa, lymfoomaan ei uskota, koska Masu on vielä mukana kuvioissa jne. Kokeillaan tätä, aloitettiin heti Doximed ja mahansuojalääkkeet sekä tueksi muitakin lääkkeitä. Otettiin punkkitestit ja ne lähtivät menemään Saksaan. Tulokset sieltä tulevat 2-3 viikon kuluttua - aika kauan menee, varsinkin kun mikään ei ole varmaa. Toki Masulla voi olla jokin kasvain, joka esim. vuotaa hieman ja siksi Masu on aneeminen, mutta ainakaan tutkimuksissa sellaista ei selvästi löytynyt. Toivotaan, että tämä auttaisi!

Jotain hauskaakin reissulla: Itiksessä kävin syömässä keskiviikkona ja kappas, ruokapaikassa törmäsin Heidiin ja Pekkaan. Sama juttu kuin viimeksi Masun lekurireissulla, silloin sama parivaljakko oli kävelemässä yhden koiran kanssa Keravalla, jossa heihin törmäsin. Melkoisia sattumia ja pieni maailma!

Masu on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan, veriarvot ovat todella matalat, en jaksa edes laittaa niitä tänne. Kortisoni on nostettu, mutta en tiedä, onko siitä apua enää. Mieliala on kuitenkin edelleen Masulla hyvä ja iloinen, vaikka kotona läähättelee (kortisoni ilmeisesti aiheuttaa sen). Otin taas yhteyttä YESsiin ja soittelen sinne ensi viikon alussa. Paljon ei ole vaihtoehtoja tiedossa, pitää miettiä, mitä tässä enää voi tehdä. Sinänsä ikävä (tai hyvä), että Masu on ihan reippaan ja iloisen oloinen, ruoka maistuu ja innostuu edelleen asioista, mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Eli mietinnässä on se, että kannattaako lähteä vielä käymään YESsissä vai pitääkö luovuttaa. Se ei tunnu hyvältä idealta, kun on muutenkin ollut maailman hankalin (kesä ja) syksy, enpä kovin montaa iloista päivää muista syksyllä olleen - ei pelkästään koirien takia vaan muutenkin. Onneksi edes joku ongelma on poistunut päiväjärjestyksestä, mutta Masu-asia on vielä akuutti. Olisi edes masentunut ja surkea, niin olisi helppoa, mutta ei. Ja ikää ei mielestäni oli vielä paljon, 10,5 ei ole ikä eikä mikään! Mietintää siis riittää, pelottaa koko ajan, että Masu romahtaa ja kärsii, mutta toisaalta ei nyt juuri sellaisista ole viitteitä. Limakalvot ovat todella vaaleat, joten veriarvot koko ajan tuntuvat huononevan. Hyviä ideoita otetaan vastaan. Jouluntoivotuksia ei ehkä tänä vuonna meiltä tule, joten tässä samalla hyvää joulua kaikille. Katsotaan, mitä muita joululahjoja tässä saa kuin mitä nyt on saanut, toivottavasti parempia!

Kuukauteen on mahtunut kaikenlaista. Selma kävi yhdessä tokokokeessa, josta tuli ykkönen - alkaa viimeinkin osata liikkeet. Paitsi paikallamakuuta ei osaa, istuskeli...Istuminen siis sujuu, mutta levotonta vielä. Muissa liikkeissä ei nyt ollut ongelmia.

Masu on ollut taas vaisu, läähättelee eikä jaksa. Yksi antibioottikuuri tuli syötyä välissä, kun tulehdusarvot kohosivat. Kuurin jälkeen arvot palautuivat, mutta veriarvot olivat huonontuneet. Joten kortisonia nostettiin taas hieman, oli alennettu. Lihaksia ei Masulla enää ole, kun ei pääse liikkumaan. Jumppapallolla yritetään pitää edes jotain lihaskuntoa yllä, tosin ei paljon taida auttaa. Ultrauksessa ei näkynyt mitään erityistä, mikä on hyvä. Sydän lyö kiivaasti, mutta vielä normaalin rajoissa. Keuhkoissa ei kuulunut mitään. Odotellaan verikokeita (taas).

Itse olen megaflunssassa, n. viikon verran kärvistelyä ja nyt poskiontelon-, keuhkoputken- ja silmätulehdus. Kurkku kipeänä myös. Kotona Oulussa siis tämä viikko. Edellinen viikko meni Comenius-hankkeen merkeissä Ranskassa ma-to (liekö sieltä tullut ranskalainen pöpö?). Kävimme Hansun kanssa tutustumassa ranskalaiseen "koirakouluun", virallinen nimi (ehkä) Etablissement Public Local d’Enseignement et de Formation Professionel Agricole des Combrailles site de Saint Gervais D’Auvergne. Matka oli mielenkiintoinen ja ranskalaisesta koulusta saatiin hyvä kuva sekä jotain kuvaa ranskalaisesta elämästä. Kaunista siellä oli myös, upeita vuoristomaisemia (vanhoja tulivuoria) jne.

8.11.2007

Kaikkea on ehtinyt tapahtumaan muutamassa viikossa, eikä nyt kovin hyvää :-( Elvistä kirjoittelen sitten, kun jaksan. Kova ikävä on Elviä vielä kauan. Masun verikokeet eivät olleet parantuneet ollenkaan, vaikka niin luulin. Maksa-arvotkin olivat korkeat. Niistä lisää, kun ollaan tsekattu ne vielä uusiksi. Ja kun jaksaa kirjoitella. Pitäisi avata se avautumisblogi, mistä on ollut puhetta. Tosin se olisi ehdottomasti sensuroitu, Sari tietää, mistä on kyse :) No joo, sekin olisi selän takana puhumista, mikä on tosi kieroa (vaikka itsekin siihen sorrun, mikä pitää jättää pois, koska se on tosi huono tapa! Ja sitä on kaikissa piireissä, aikuiset ja nuoret, sama ralli päällä).

Selma tokoili tässä välissä kahteen otteeseen, molemmista kokeista 2-tulokset. Ekassa meni ruutu ja ohjattu pieleen, muut 9-10. Toisessa Selma oli hösö, mikä napsutteli pikkupisteitä sieltä täältä. Pieleen meni idiootti (ei istunut) ja molemmissa paikallaoloissa oli tepsuttanut paljon. Muuten osasi jotain, mutta kaikessa hässäämistä ihan liikaa. Agissa käytiin myös, ei tosin ihan parhaissa mahdollisissa tunnelmissa. Siellä saldo 5 (rima), 0 ja 3. sija, 10 (puomi ylös ja alas, jonne stoppasin Selman liian aikaisin) sekä 10 (sama juttu puomilla, en osaa sitä ja sitten muurilta pala alas). Muuten Selmeri meni "ihan kivasti", treenimäärään nähden huipusti.

Tanskassa tuli käytyä mutka PM-tokoissa joukkueenjohtajana. Matka meni tällä kertaa loistavasti ts. ei eksytty tms. Joukkueen majapaikka oli aika kamala, suihkuverhot homeessa ja huone kostea kuin kasvihuone aamuisin...ei ihme, että hometta oli kylppärissä. Kokeen järjestelyt olivat hyvät, mutta tulostaso jäi suomalaisten osalta odotettua vaatimattomammaksi, Päivin ja Pihkan 6. sija oli paras ja joukkue oli kolmas. Ykkösiä tosin ropisi useampia eli DK TVA/LCH on nyt monella tulossa. Arvostelussa oli toivomisen varaa pikkuisen lauantaina ja paljon sunnuntaina, jolloin esim. haukkumisesta kehässä ei huomautettu eikä kaulapannasta raahaamisesta, vaikka toisin oli ilmoitettu. Arvostelun tiukkuus muuttui sunnuntaina melko löysäksi ja hieman epämääräiseksi. Tulospalvelu toimi hyvin ja pisteet olivat heti selvillä suoritusten jälkeen.

Ei tarvinnut kuunnella sydäntä, kun Elvin imusolmukkeet turposivat ja muutaman päivän niitä ihmeteltyäni sekä rohimista kokeilin saada aikaa lekurille. Saatiinkin ja siellä imusolmukkeet kaulassa ja kainalossa olivat turvonneet. Rtg-kuvissa näkyi jotain suurentuneita alueita sydämen lähellä (imusolmukkeita?) sekä maksan takana. Ei oikein selvää niistä. Verikokeissa anemiaa ja sitten imusolmukkeesta otetussa näytteessä oli havaittaivissa syöpäsoluja (näin ainakin tulkitsen ell sanonnan, oli hieman epämääräisesti sanottu, mutta ei kai se muuta voi olla, jos on lymfooma? No ehkä liiallista solujen kasvamista tms.). Eli ei hyviä uutisia, tähänkään väliin. Aloitetaan kortisonihoito ja katsotaan, mitä tapahtuu. Hyvällä tuurilla imusolmukkeet laskevat ja tilanne tasoittuu hetkeksi. Vielä ei Elvi kuitenkaan ole ihan surkeassa kunnossa, vaisu ja läähättelee. Katsotaan tosiaan, miten etenee tilanne. Ja reissuja tiedossa, joten koirat joutuvat olemaan hoidossa tms. Pitää yrittää saada ne reissulle mukaan (majoitus pitäisi vain saada sellaiseksi), koska lymfooman ennuste on netin mukaan pari päivää - kuukausia. Huomenna taas reissuun, Caniksen luennolle, mikä on ihan mielenkiintoista, mutta ei ihan juuri nyt kiinnosta.

Testitulosten perusteella Masun oireet voivat olla Addisonia, ainakaan ei tullu tulosta, joka sanoisi, ettei tämä sitä olisi. Mutta ei 100% varmaa kuitenkaan. Hoitona joka tapauksessa kortisoni, jolla jatketaan ja käydään verikokeissa jonkun ajan kuluttua ellei tule jotain erityistä romahdusta tms. muutosta huonompaan. Epäselvä tilanne edelleen, mutta Masu on reippaampi ja ollaan käyty edelleen oikeilla lenkeillä. Ihan pitkillä ei vielä, mutta 4km kuitenkin käpsyttelyä, jossa Masu ei jää jumimaan taakse, vaan jaksaa kipitellä menemään.

Elvi on puolestaan ollut jotenkin laiskempi ja läähättää enemmän. Pitää kai käydä taas kuuntelemassa sydäntä, pitäisikö annoksia nostaa tms.

Masu kävi perjantaina Addisonin taudin testissä, tuloksia saa maanantaina. Samalla otettiin taas verikokeet, joissa ei suuria muutoksia. K oli laskenut normaalille tasolle ja HGB oli noussut. Muutoin aika lailla samaa, maksa-arvot olivat jälleen parempaan suuntaan menneet. Aloitettiin sitten samantien kortisonihoito, johon mahdollisesti lisätään mahaa hoitavia lääkkeitä ja antibiootti. Mutta aluksi nyt siis kortisonilla mennään. Masu sai siellä tiputuksessa nestettä, B-vitamiinia ja glukoosia.

Selman kanssa ei ole tehty mitään, ei olla paljon treenattu kuin vähän tokoa. Nomeen ei menty (8.9.), kun silloin juuri Masu oli todella väsynyt (kävin muka treenaamassa Selman kanssa ja otin kaikki lopuksi suolammelle kävelemään. Masu yritti pari kertaa tehdä noudon, mutta niiden 10-20m pyrähdysten jälkeen huohotteli ja hyvä että pääsi vedestä ylös, jos sellaiseen joutui). Jälkikokeisiin ei enää päästä minnekään (luulen näin, pitää yrittää ilmoittautua), nomeihin ei huomattu ilmoittautua ja agilityä ei olla treenattu. Toko olisi edessä ensi viikolla. Aika heikko syksy kokeiden suhteen siis meillä, treenaamiset ovat jääneet taka-alalle melko lailla kokonaan. 

Elvi on ollut hitusen parempi uuden lääkkeen kanssa, joten jotain hyvääkin. Masu kävi uusissa verikokeissa, koepaloista ei ole saatu mitään selvää, joten tällä hetkellä diagnoosi on avoin. Addisonin taudin epäilys olemassa, joten tehdään siitä testit ja aloitetaan mahdollisimman pian kortisonihoito. Na/K taso ei kunnossa, mikä aiheuttaa ongelmia sydämelle (rytmihäiriöt). Kaikki epäselvää, katsotaan, miten alkaa sujua. Taas. Sappihappotesti hieman ylärajoilla (19, raja 10).

Ell-käynnin tuloksia: Elville uutta lääkettä sydämeen, kuuluu suhinaa ja ei oikein jaksa lyödä tehokkaasti. No, jatketaan näillä.

Masulta otettiin verikoe, mutta se ei mennyt hyvin :-( Ensin oikeasta etujalasta, mutta Masu alkoi huutaa kuin syötävä, kun neula osui suoneen. Toisen jalan kanssa sama juttu, suonta ei löytynyt ja kun siihen osui, niin taas kamala huuto. Ja Masu ei todellakaan valita mistään, piti ihan muistella milloin oli tuolloin valittanut enkä muistanut kuin silloin, kun sen selkä oli tosi kipeä ja kiljahteli hyppiessään ulkona aamulla. Muuten se ei koskaan ole sanonut mistään mitään, ei tuntunut yhtään kivalta, niin outoa Masulta. Suonet kipeinä!?! Sitten otettiin verinäyte toisella tapaa, ei suonesta.

Verikokeiden tulokset masunmassussa, ei hyviä tuloksia. Labra eri kuin aikaisemmin, mutta löytyi oikeat jutut. Hematokriitti oli laskenut alle 30 eli huono juttu. Ja kaikki muutkin arvot mitä sattuu. Maksa-arvoista toinen ehkä laskenut normaaliksi, mutta en ole varma. Sappihappotesti ei vielä tullut. Ja Masu on väsynyt, ei jaksa YHTÄÄN lenkkeillä, ei edes pientä kävelyä. Epätoivoinen tilanne alkaa olla. Mitään uutta tietoa ei muutoin ole kuulunut.

Selma kävi viimeinkin PK-kokeessa avoimessa luokassa Rovaniemellä. Koe alkoi maastoilla, jossa Selma kerrankin teki hyvän janan ja siitä suoraan jäljelle. Jäljellä tuli kaikki kepit, ei mitään ongelmia koko jäljellä. Kulmilla parilla  pyörimiset, mutta S ei hätääntynyt, vaan etsi pikkulenkillä jäljen jatkon. Sitten esineruutuun, jossa lähetys oikealta etukulmasta. Aikaa meni 41 s. koko ruudussa, eka esine oli heti siinä edessä ja se tuli ensin. Sitten lähetys samasta kohdasta kohti takakulmaa, mutta S juoksi sivulinjasta ulos - kutsu ja ohjaus alueelle. Siellä hieman eteenpäin ja tuulen avulla kääntyminen ja esine. Hyvä juttu, matkailujen takia treenit olivat painottuneet kahteen jälkeen pe ja la, sitä ennen pari viikkoa sitten jälki ja esineet.

Tottis oli huono, Selma ei oikein ollut mukana. Seuraamisessa oli edessä ja haisteli ilmavirtausta koko ajan, otti hajua jo kentän ulkopuolella. Kulki kyllä muka kontaktissa, mutta nenä kävi. Sitten rauhoittui. Hlöryhmässä erkani, vaan ei sitä olla treenattukaan. Luoksetulo eteen, samoin noudot. Hyppynoudossa kiersi toiseen suuntaan ja hipsu mennessä - pitää treenata tuotakin. A-esteellä sitten ei enää jaksanut keskittyä, meni kapulalle ja kuulemma söi ruohoa. Odottelin aikani ja sitten kutsuin - otti kapulan ja se + ruohoa suussa kiipesi takaisin. Eteenmenossa ensin hyvin, sitten äkkipysäytys ja haisteli maata ja jatkoi matkaa + tokon peruina 2 maahankäskyä (ekalla aina pysähtyy hienosti seisomaan kuten ruudussa). Pisteet tottis 83 ja maasto 200, 283 ja JK2. Harmi vain, ettei enää tälle vuotta ilmeisesti päästä kokeisiin, joten kolmoseen mennään sitten ensi vuonna.

31.8.2007

Viimein koepalojen tulokset tulleet, ne täydellisinä täällä. Ei selvää vielä, onko kasvain vai onko hepatiitti. Jatkohoitoa ei vielä sen kummemmin määrätty, odotetaan lisälausuntoja koepalasta. Tukihoitoina tosin maksaruoka jne. Ensi viikolla uudet verikokeet ja mahdollisesti uudet tulokset maksasta ja sitten hoitosuunnitelmaa, toivottavasti. Masu on muuten ok, mutta ei jaksa riehua eikä olla käyty kunnon lenkeillä.  

Tikit poistettiin maanantaina ja samalla otettiin verikoe, jossa hematokriitti parempi, mutta muuten sekavaa. Tehty Masun massu sivut, joilla sairasjuttua nyt sitten tulee olemaan enemmän, samoin kuvia.

Elvi on ollut väsynyt, kun on ollut niin kuuma. Ei oikein jaksa lenkillä kävellä. Pitää käyttää sitä jälleen lääkärillä, kun Pirkko tulee tänne (Pipetti) ja katsoa sydänlääkitystä uusiksi.
 

Ei mitään erityisiä muutoksia Masu-rintamalla: haava on hieman punertunut, koska Masu pääsi nuolemaan sitä, mutta tuntuu muuten paranevan ihan ok. Kyljessä oleva patti on mielestäni isontunut, vaikka Masu ei ole raapinut sitä tms. Pitää tarkkailla ja soitella, jos on vielä huomenna isomman näköinen. Masu ei tunnu enää kipeältä, pomppelehtii, jos pystyy. Pitkiä lenkkejä ei ole tehty, koska ei oikein vieläkään jaksa (kuumuus osin voi vaikuttaa?) ja limakalvot ovat vielä aika vaaleat.
 

Otin lappuset pois haavojen päältä ja tein myös hienon suoja-asun Masulle. Jota se ei kovasti arvosta. Limakalvojen väri edelleen haaleanvaalea, muuten ei mitään erityistä. Pikkukävelyllä oli laiska, ei olla käyty kuin ihan lähellä. Haavat näyttävät siisteiltä, mutta muuten mahassa on karvanleikkuun yms. aiheuttamia nirhaumia. Hauskasti tämä uusi haava menee edellisen vieressä, kuvassa alapuolella näkyy arpi. Masun masu onkin avattu kolmesti, sukkatukos n. vuosikkaana, sterilointi muutama vuosi sitten ja nyt tämä.
 

Ollaan oltu Kannuksessa yö ja nyt sitten takaisin Ouluun. Masu on ollut aika ok, ei mitään erityistä. Limakalvot vaaleat. Alla pari kuvaa, haava mahan alla on melkein koko mahan mittainen, kyljessä on pattihaava ja sitten laastarin paikka. Molemmista etujaloista on karvat pois, verikokeet ja tippa. Tilanne siis tällä hetkellä ok. 

3.8.2007

Masun leikkausreissu takana! Oli hieman pitempi, kuin oli tarkoitus...maanantaina oli tarkastus sekä ultraus YES:sillä sekä verikokeet. Tilanne oli kaikessa suhteessa entisellään. Se päivä meni shoppaillessa sekä löysin yhden PK-kentän, jossa treenailin vähän. Tiistaiksi ei saatu kuitenkaan leikkausaikaa, koska siellä oli kiirettä ja Masu oli ihan ok. Joten leikkaus oli keskiviikkona n. klo 11 aikaan. Tiistai meni sitten jälleen shoppaillessa, opaskoirakoululla vieraillessa sekä illalla tokotreeneissä noutajaporukan kanssa (sateessa). Keskiviikkona sitten mentiin uudelleen YES:lle ja Masu pääsi/joutui leikkaukseen. Illalla n. klo 16.30 aikaan kaikki oli ohi ja Masun oli tarkoitus päästä mukaan. Mutta sitten sieltä soitettiinkin, että veriarvot olivat melko alhaiset (verihiutaleet), joten Masu jäi sinne tehohoitoon yöksi. Torstaina oli tarkoitus päästä pois. Mentiin mutkien kautta Keravalle yöksi.

Torstaina aamupäivällä sain viestiä osastolta Kaijalta, että kaikki oli ok, kiitos! Keravalla käväisin kiertämässä paikallista "ostoskeskusta", mutta eipä tuota tullut tiistain jälkeen enää mitään ostettua. Olin juuri lähdössä, kun törmäsin melkein autolla Heidiin ja Pekkaan, jotka olivat testaamassa tulevaa opasta. Koskapa mulla ei ollut mitään erikoista tekemistä, lähdin heidän matkaansa ko. koiran reissulle ja samalla tuli hieman tutuksi testaussysteemi, josta oli hieman hajua Minnan ja Heidin koululla vierailun jälkeen. Nyt näki sitten "oikeasti" testaamista ja pienten juttujen tarkkailemista koiran käyttäytymisessä eri tilanteissa. Tämän jälkeen sitten lähdin kohti YES:siä, mutta matkalla sinne tulikin soitto, että Masua ei saakaan torstaina kotiin, koska veriarvot olivat huonot ja joutui veritankkaukseen. Pääsin kuitenkin käymään siellä katsomassa Masua, joka oli melko surkeana tippa tassussa. Yöksi jälleen mutkien kautta meni paikalliselle leirintäalueelle, inte hyvä.

Perjantaina sitten päivällä tuli soitto ollessani jälleen ko. PK-kentällä, että veriarvot ovat pysyneet hyvinä ja Masu pääsee kotiin! Lähdettiin sitten heti hakemaan Masua, joka oli nyt paljon pirtsakampi. Kotimatka sujui nopeasti, ei varmaan koskaan ole noin lyhyeltä tuntunut matka Hesasta pois. Kannuksen kautta Ouluun siis.

Masulle tehdyt operaatiot: verikokeita n määrä, ultrauksia, röntgenkuvat, morfiinia ja opioidikipulaastari, veritankkaus, pernan poisto, maksasta 4 koepalaa ja kyljestä patti pois sekä se ja perna myös patologille. Tikkien poisto mahasta jonkun ajan kuluttua ja samalla verikokeet, että onko siellä kaikki normaalia. Ei kovaa liikuntaa, hihnassa vain, että saa "voimiaan takaisin". Proteiinipitoista ruokaa ja hyvää valkuista. Limakalvojen tarkkailua, pitäisi punastua sievästi eikä olla kovin vaaleat. Noin 3 viikkoa menee ennen kuin saa tuloksia koepaloista. Sitä odotellessa ollaan kuin ennenkin paitsi Masu ei lenkkeile kovasti. Lisäksi selästä tuli lausuntoa rtg-kuvien kautta (vaikka ei niistä sen enempää ollut puhetta, mutta osuivat kuvatulle alueelle): 8.-10. rintanikamien kohdalla skolioosi ja kyfoosi (kyttyräselkäisyys!) sekä spondyloosia. Synnynnäinen muutos tai vanha trauma syynä.

Kiitoksia kaikille viesteistä ja tuesta reissun aikana!

UNOHTUI: Selma starttasi "ankaran" treenin jälkeen Naisten Haussa, josta saatiin ALO3-tulos. Haku tökki pahasti, kuten silloin treeneissä Tiinan & Hennan kanssa, lutakkoinen alue = ei tajua. Joten toi sieltä vain yhden. Muutoin asiallisesti, pinnallisia otteita höyhenistä kuljettaen ensimmäisillä riistoilla, sitten ok. Haku on huono, sitä pitää paljon treenata, muut jutut menevät ja riistan kanssa sujuu, kun on vettä - Selma hullaantuu siitä. Alman kanssa haettiin myös huono tulos, VOI3. Ohjaus...aika heikkoa, kun väistelin hakualueen riistaa ja Alma ui liian kaukaa vasemmalta kaislikkoon eikä kuunnellut pillitystä. Muuten meni melko ok, haku olisi voinut olla tehokkaampaa, kun kävi hyvin alueella, mutta ei löytänyt yhtä hyvin.

Ja unohtui, että ennen leikkausreissua oltiin Kannuksessa "PK-leirillä" Hansun "Shepmatesien" kanssa. Paljon hakua Selman kanssa, pari jälkeä, tokoa ja agilityä - siinä viikon saldo. Oli kiva viikko, vaikka odottelinkin koko ajan, että jos tulisi YES:ltä soitto ja pääsisi sinne. Mutta koko viikon puuhailu metsässä ja jopa paimennusta katsomassa piti ajatukset hyvin kurissa eikä aika tullut liian pitkäksi ja seurassakaan ei ollut mitään valittamista, päinvastoin! Varsinkin Jeti jäi hyvin mieleen...Iikkiä tosin ei ole tullut moikattua pariin viikkoon :-(
 

23.7.2007

Elvi on reipastunut, ainakin näennäisesti. Masu kävi ell ja ultrassa ja maksassa näkyi ilmeisesti kasvaimia ja pernassa oli joku tiivistymä myös. Mennään Hkiin ottamaan koepalat ja katsotaan sitten, miten siitä eteenpäin. Veriarvot olivat huonontuneet. Masu on kuitenkin maailman paras masu ja reipas vielä!

Saatiin aika YES:siin vasta ensi maanantaille ellei tule peruutuksia tai Masu mene heikommaksi tms. Tuntuu hassulta, että menisi heikoksi, koska on ihan iloinen oma itsensä. Levossa pitämistä ja paljon ruokaa lääkkeeksi, ei muuta. Odotellaan ja katsellaan. Mennään leirille Kannukseen ja sitten on naisten haku edessä, tosin ei kiinnosta yhtään. Ja sitten, jos ei muuta kuulu, niin maanantaiksi Hesaan. 
 

19.7.2007

Elvi on lopettanut oksentelun, mutta on vielä hieman vaisuna. Ruoka onneksi maittaa jo. Verikokeiden tulokset tulivat ja niiden mukaan toinen maksa-arvo (afos) koholla ja munuaisarvot koholla eli Elvillä on munuaisten vajaatoiminta. Iän mukanaan tuomaa tuo munuaisten meneminen. Elvi alkaa nyt sitten syömään Hill'sin munuaisruokaa, vaikka ei se Elviä paranna. Mutta ei ainakaan huononna, joten mennään sillä niin kauan kuin onnistuu. Tämä on siis ehkä viimeinen Elvin kesä, se eletään kuten Elvi haluaa ja tehdään sitä, mitä Elvi haluaa tehdä.

En uskalla alkaa syöttämään pelkkää kotiruokaa, jota Elvi nyt syö tai barffausta, ainakaan heti (http://www.luontaisnetti.fi/elaimet_munuaistenvajaatoimintakoirilla.htm).

Vanha koira
Obi

Onneksi Masu hoitaa Elviä!

18.7.2007

Masun verikokeiden tulokset tulivat: verihiutaleita ei muodostu tarpeeksi ja punasolujen uudistumisessa on häikkää. Samoin maksa-arvot kohollaan, joten varattiin sitten aika ensi maanantaille uusiksi, katsotaan sitä maksaa jne. BLAAH! Ei yhtään hyvältä kuulosta. Masun lepo on jatkunut, tosin on käynyt lenkeillä, mutta ei rankoilla. Lisäksi on syönyt verituotteita, jotta saisi sieltä potkua. Ihan reipas se on nyt ollut, kun ei ole rasitettu liikaa.

Elvi alkoi oksennella ti-ke yönä ja oli aamulla aivan vetämätön sekä jatkoi oksentamista. Iltapäivällä mentiin lekuriin ja siellä tutkailtiin. Oli hieman kuivunut (oksensi melkein kaiken veden mitä ruiskutin sisälle), joten laitettiin tippaan. Sitten oli hieman kuumetta. Verikokeissa ei tulehdusta, mutta otettiin iso verenkuva ja siitä saa tietoja myöhemmin. Sai oksentamislääkkeitä myös. Tai siis estolääkkeitä. Nyt on edelleen kovin veltto ja vaisu, on vähän juonut, mutta ei kovin reipas. Toivottavasti tuosta reipastuu ja selviää, mikä vaivaa. Ei hyvä viikko meillä. Selma ainoa tällä hetkellä terveen papereilla liikkuva koira.
 

13.7.2007

Johtuen Masun väsymisestä ja läähättämisestä Masu pääsi leirin jälkeisellä viikolla ensin hierottavaksi Eeva-Liisalle (ja Selma kanssa). Siellä selässä oikealla puolella oli kipeitä kohtia, rintarangan kohdalla eli missä on luutumaa. Sitten perjantaina vuorossa oli eläinlääkäri, "veteraanitarkastus". Siellä kuunneltiin sydän ja keuhkot, ei mitään erityistä, imusolmukket ok. Sitten otettiin kuvat rinnan alueelta, hieman jotain pientä oli keuhkoputkissa, mutta ilmeisesti vain vanhuuteen liittyvää. Verikokeissa selvisi ainakin jotain syytä siihen, miksi Masu ei jaksa eli se on aneeminen. Eli ei ihme, että se tulee lenkillä hitaammin kuin ennen ja pallonheittelyn jälkeen on väsynyt jne. Ja miksi SM-kokeessa sunnuntaina ekan kehän jälkeen oli tosi väsyneen oloinen (onneksi tankkasi sen jälkeen ruokaa säkistä)...eli ei jaksa. Syytä selvitellään, ensi viikolla pitäisi saada verikokeen tuloksia. Sitä ennen syöttelen verilettuja ja lihaa sekä C-vitamiinia, ei ne nyt ehkä vaikuta näin äkkiseltään, mutta kuitenkin. Masu on kuitenkin ollut tässä kevään mittaan mun mielestä paljon rauhallisempi eli pitemmän aikaa lienee ollut aneeminen. Lisäksi Masu saa nyt paljon ruokaa, se on mielestäni liian laiha (ja onkin) ja vain kävelylenkkejä. Jos jollain on ongelmia pitää koirien paino kurissa ylipainon suhteen, niin mulla on laihuuden kanssa. Tosin Masu syö suurinpiirtein samoin kuin Selma, mutta Selma on ihan sopivassa kunnossa. Pitää nyt ainakin kokeilla lisätä lihan osuutta ruuassa, jos se vaikuttaisi.
 

9.7.2007

Selmeri on osallistunut kahteen PK-kokeeseen kesäkuussa, joista ensimmäinen oli Kemissä 16.6. (yökoe). Sopivasti heti EM-reissun jälkeen, ehdin pari jälkeä ajaa ja tehdä hieman tottista ennen koetta. Koe alkoi tottiksilla aamusesta, joissa hieman mietitytti, miten ne menevät lievän harjoituksen puutteen takia...Selma meni ensin paikallaoloon, pysyi maassa (heh) eli se ok. Seuraamisessa hypplehti eikä ollut kovin sievää, istuminen ok, maahanmenossa tuli suoraan sivulle. Tasamaan noudossa teki klassisen eli otti kapulan - yäk tätä on pitänyt joku muu - pudotti - nuuski ja toi suoraan sivulle. Tekee tuota otan - pudotan - nuuskin vieraiden käyttämillä kapuloilla. Hyppynoudossa olin tosi kaukana ja kappas - kiersi mennen tullen. A-noudossa menin lähelle, ei ongelmia, huono luovutus. Eteenmenossa hyvin eteen, mutta kaksi maahan-käskyä (tulee niin vahvasti toko ja ruutu, jossa pysäytän sen aina ensin seisomaan ja sitten vasta maahan). Pisteet 79. Maastossa jälki lähti tosi läheltä janaa, mikä aiheutti kai pyörimistä sen päällä. Selma lähti liikkeelle hitaasti ja tutki parissa kohdassa tarkkaan. Sitten tultiin kulmalle, jossa pyöri ja lähti ojanvartta pitkin / ojaa pitkin. Ei hyvä, ajattelin, otin takaisin ja mentiin siitä eri suuntaan. Ja tultiin tielle (samaan kohtaan, josta vastapuolelta jäljeltä tultiin kanssa tielle). Uusiksi, ei onnannut, samassa tökki. Joten se siitä, ei keppejä. Kaavion näin myöhemmin ja ekalla suoralla ei ollut keppejä, kulman jälkeen, mutta kun me sekoiltiin jo siinä kulmalla! Outo juttu, varsinkin kun ei nuo muut ole mua harhaan vieneet tai olleet noin epävarmoja. Ei siis tulosta, esineitä ei jaksanut ottaa.

Juhannus meni Rokualla agilityn merkeissä, Selmalla oli 4 starttia ja Masu-parka oli laitettu ehdolle kahdelle hyppyradalle. Selman kanssa kaikki meni pieleen, sitä pitää ohjata paljon paljon tiukemmin kuin mitä tein eli saatiin loistavasti 3 hylkyä ja yksi joku huono tulos. Masu oli mukana mietinnöistä huolimatta (on ollut jäykkä) hyppiksellä, josta tuli 5, kun Masu kolautti hypätessään siivekkeeseen ja rima putosi. Menin Masun kanssa toisenkin hyppyradan, mietin kyllä pitkään, mutta sitten mentiin. Sieltä tuli pujottelulla iso kielto ja okserilla rimanpudotus, muuten kulki asiallisesti. Sen kanssa nyt kun ei ole treenattu oikeastaan ollenkaan, vähän keppejä ja putkia. Meno ei kyllä ollut entisenlaistaan, Masun kanssa olisi nyt mukava kisata, kun se ei kuumu juuri lainkaan, mutta selkä ei kyllä salli sitä. Harmitti toisaalta, kun menin sen kanssa, vaikka se tykkää, mutta ei varmaan selkä tykkää. Ei tosin ollut kisan jälkeen mitenkään enemmän jäykkä kuin ennen kisaa, mutta kuitenkin.

Sitten takaisin PK:hon eli sain paikan toiseen kokeeseen eli 30.6. Pietarsaareen. Ensin tosin ajattelin olla jäljestämättä ollenkaan koskaan Selman kanssa...mutta mentiin kuitenkin. Janalla otti kauniisti takajäljen, sitten ok, tarkkaa työtä ja kaikki kepit. Sen jälkeen esineet, tuuleton keli, joten joutui etsimään tarkasti. Löyti helposti, palautuksessa olin ahneena käsi ojossa, joten pudotti. Maastopisteet 192 muistaakseni. Tottiksessa yöllä yhden aikaan ötököiden saartamana tms. seikasta johtuen paikallaolossa istui yli puolet ajasta (hyvää treeniä tokoa ajatellen). Seuraaminen ok, istu ok, maahanmeno ok, edessä vino (keplottelin sen eteen). Nouto kuten Kemissä eli otti, nuuski ja toi. Hyppynoudossa hieman koski palatessa, estenouto ok, palautukset sivulle estenoutoa lukuunottamatta. Eteenmeno kuten Kemissä eli kaksi maahanmenoa, pisteet 88 ja Selmalle JK1. Velipoika Simosta leivottiin suurin piirtein samoihin aikoihin KVA jäljeltä, joten meillä on vielä hieman tekemistä tässä lajissa...

Kokeen jälkeen sitten alkoi matka kohti SNJ:n kesäleiriä eli Loviisaan. Leirillä pidin pari kurssia ja tuomaroin leirikokeessa alo+avo luokat sekä sitten kouluteltiin tokoakin jossain välissä. Omat koirat Elviä lukuunottamatta pääsivät vain tokoilemaan ja agilitaamaan sekä mukaan flattien tuomarikollegioon. Leirillä oli mukana vahva oululaisedustus sekä tokossa (Maria ja Ammi), mejässä (melkein kaikki Oulusta) ja nomessa. Lisäksi leirikokeessa työläisiä oli "meiltä" eli Kirsi ja Tanja ja vähän kai Tainakin. Leiriviikko kului nopeasti mm. evl-auringonottamisen merkeissä ja Fridan 15-vuotissynttäreitä vietettäessä. 

Tokossa keskiviikkona 4.7. Selmeri starttasi ja teki viimein vimpan 1-tuloksensa eli TVA on plakkarissa. Hetkinen...siihen meni Elvillä 5 EVL-koetta, Masulla 6 (tosin enemmän alempien luokkien kokeita) ja Selmalla 15 koetta! Tosin Selman kokeista puolet olisi pitänyt jättää käymättä, en tajunnut, että se on niin häiriöherkkä ja kesken. No, nyt kuitenkin asia on kunnossa ja saa hellittää tokon suhteen. Kokeessa istuminen ok, paikallamakuussa oli levoton (on aina, tosin PK on hieman rauhoittanut sitä). Seuraaminen oli Selmaksi hyvää, leiriviikko oli vienyt koheltamista pois eikä Selmeri pomppinut juuri ollenkaan! Idiootissa ei jostain syystä istunut? Luoksetulossa eteni seisomisessa. Ruutuun mentäessä ennen merkkiä nuuski ruohon seassa ollutta merkkiteippiä (onneksi huomasi sen, se olisi voinut olla jotain tärkeää), muuten hyvä ruutu, alkaa olla siinä varma paikasta. Ohjatussa sama kuin PK:ssa eli nuuski kapulaa ennen ottoa ja palautuksessa jäi sivulle viistoon seisomaan, olisiko jotenkin sekoitellut PK:hon, jossa olen auttanut sitä eteen tms.? Hyppynoudossa hieman hidas otto. Tunnarissa sitten outoilua, etsi hyvin oman, pudotti suusta ja nuuski paria, meni palatessa multakasalle kehän reunaan ja tonki sitä! Sitten "muisti" noudon olevan kesken ja toi kapulan mulle iloisesti. Juu, se oli tosi tärkeä se kasa...Kaukoissa aika asiallinen, yksi istuminen huono eli ei mennyt kunnolla taakse. Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen, koska Selma voi keksiä ihan mitä vain milloin vain ja nyt oli ekan osion tosi skarppina ja keskittyi hyvin.

Voiton vei Annina Speedyn kanssa ja joukkuekisan voiton veivät Labbikset - hyvä juttu! OSN:n porukka (Jarkko & Becksu, Kaija & Hessu, Teija & Opri ja Maria & Ansa) oli kolmas.

Leirin päätteeksi oli vuorossa NAM eli noutajien agilitymestaruus. Siellä otin taas Masunkin mukaan, koska rimat olivat matalalla. Ekalla radalla Selma meni pujottelussa väärään väliin ja lopussa ohjautui niin, että kierrettiin yksi este päästäksemme oikein maaliin. Tulos 5 + pari sekkaa yliaikaa. Masu oli näppärä eli kaahasi puomin kontaktin ja pudotti ehkä yhden riman, mutta kipitti kuitenkin radan nopeimpaan aikaan. NAM-radalla sitten Masulle tuli kepeiltä liian aikainen poistuminen, joka piti korjata ja tulos 5,89. Selmerin kanssa menin tiukalla asenteella ja se tuotti 0-radan ja koska NAM jaetaan vielä vain yhden radan perusteella, Selmasta tuli vuoden 2007 NAM. Kakkosena Olga, joka teki kaksi nollarataa ja kolmantena Wilho. Selma kyllä tuntuu niin kamalan hitaalta, etten oikein jaksa sen kanssa agia, mutta toisaalta jos alkaisi viedä sitä paljon napakammin ja vedättäen, voisi se saada jotain tuloksia aikaan. Kuitenkin sillä nyt on se yksi 0-voitto, joten pitäisi jaksaa alkaa haalia niitä loppuja (loputon urakka ehkä...).

Leirin jälkeen lauantaina oli vuorossa tokon SM-kisat, joista juttuja Masun sivuilla.

14.6.2007

Tokoreissu Zagrebiin ohi eli maajoukkueen mukana joukkueenjohtajana siellä. Ei joukkuetta tosin tarvinnut paimentaa, sen verran kokenutta porukkaa oli mukana ja tulostaso sen mukainen eli EM-1 joukkue sekä hlökohtaisessa kisassa 1,2,4 ja 6 kärkipään sijoituksina! Lisää matkasta kuvasivulla, jossa joitakin kuvia. Viralliset sivut täällä ja siellä paljon kuvia.
 

19.5.2007

Selma on tokoillut, mutta menestys on jäänyt heikoksi. Oulussa huhtikuun lopussa teki jotain nollia, en muista edes mitä kaikkea. Saatiin muistaakseni 3-tulos. Sitten tuli Kankon tokot 3.5., joissa sadesäässä Selma oli vallan mainio ja rauhallinen (tehtiin liikkeet peräkkäin, hyvä meille), sai 257,5 eli toisen ykkösen. Nollilta ei vältytty eli kaukot ovat siinä mallissa, että Selma pakittaa. Pakitti nyt paljon, koska tekee seiso-maahan hissinä, maahan-seisossa tassut pomppaavat taakse ja istu-seiso ei ole puhdas etutassuilla tehty, vaan myös takasilla.

6.5. oltiin Oulussa OSN:n tokossa, jossa Selma oli löysä, paikallaolossa meni maahan. Ja maaten paikallaolossa hoksasi, että liikkuri + käsky = maahan eli meni itsekseen maahan. Seuraaminen melko ok mielestäni, samoin idiootti ja luoksetulo. Ruutuun hieman mutkitteli ja tuli väärälle puolelle seuraamaan. Siitä katki ja toinen osa. Se meni huonosti: Selma keksi, ettei ole nähnyt maahan vedettyjä viivoja hiekkakentällä koskaan eikä voinut istua kunnolla ohjatun lähtöpisteen rastin päälle. Samoin LO tekemä viiva maassa ohjatun noudettavan alle kiinnosti ja sitä piti tutkia. Tunnarissa etsi kauan, siirsi väärän kapulan pois rivistä tassullaan haisteltuaan sitä (kuopaisi kauniisti tyyliin "tämä ei ole oma") ja tutki maassa olevaa viivaa. Toi oman kuitenkin. Kaukoissa liikkui taaksepäin 20-25 cm. 248,5 tulokseksi, voihan pöllö.

18.5. inspiroiduin ilmoittamaan Selman Vaasan tokoon - TVA:sta on tullut pakkomielle. Idea oli ok, iltakoe -> Selma oli puuhanut päivän, käynyt lenkillä jne. Koepaikka oli agilitykenttä veden ympäröimänä, tuttu juttu. Ihmettelin tullessani heikkoa tulostasoa ja sitä, että sitä selitettiin veden läheisyydellä - häh, outoja koiria. Sitten Selma autosta VOI-luokan aikana. Ja huomasin, että Selmasta oli tullut HULLU. Selmeri oli aivan valmis nometreeneihin (joita tehtiin edellisenä v-loppuna sorakuopilla ja Selma oli Selmaksi todella innokas, vesi tekee siitä kuuman) ja kaahasi edestakaisin hullunkiilto silmissä, juoksi rantaan ja halusi jahdata lokkeja, joita oli paljon. En päästänyt uimaan, koska paikallaolossa on rapsutellut ja sitten mennyt maahan (Oulun toko), allergiataipumusta ilmeisesti, koska rapsuttelee nyt taas jonkin verran. No, Selma oli aivan kierroksilla, ei pystynyt seuraamaan kunnolla vaan pompotti, ei pysynyt aloillaan ja kaahasi koko ajan vapaana ollessaan (yritin taktiikkaa: juokse, niin kohta jaksat keskittyä).

Paikalloloihin meno oli hankalaa, Selma halusi kaahata. Istuminen meni ok, oli ylitarkkana ja oli kuulemma kyttäillyt lokkeja. Makuussa sama juttu, lokit kiinnostivat. Palkaksi paikallaoloista Selma pääsi käymään uimassa. Seuraaminen oli kamalaa, koko ajan tuntui, että Selma lähtee pinkomaan jonnekin. Veijo kiteytti asian hienosti suurin piirtein näin: ylivirittynyt koira ja jos se ei olisi ollut koulutettu, se olisi lähtenyt. Ei Selmalla ollut mitään suuntaa mielessä, juokseminen edestakaisin lintujen perään ja veteen jne. Liikkeet tehtiin liike kerrallaan eli pääsin taas vähän juoksuttamaan Selmaa. Idiootissa muuten ok, maahanmeno jäi vajaaksi eli kyttäili, ei ole tuota tehnyt. Luoksetulossa ajattelin alussa, että maahan-käsky oli varmaan liian mieto (olin testannut jättämistä kehän ulkopuolella ja kuumumisvika tuli esille eli nousee seisomaan jätön jälkeen). No kääntyessäni Selma seisoikin kauniisti paikoillaan. Luoksetulo itsessään oli hyvä, ilmeisesti tämä hulluvirittyneisyys aiheutti sen eli kova vauhti ja pysähtymiset ok. Ruutuun menossa hyvä merkki, mutta lähetyksessä pinkaisi vinosti pois kehästä eli se nollille. Ja sen jälkeen sitten kaahaamista rantaan...Otin vielä ohjatun, koska ottamisessa on ollut hankaluutta - nyt oli niin kierroksilla, että otti kapulan ilman mitään tuumailuja. Sen jälkeen keskeytettiin, koska epäilin että tunnari olisi mennyt kaahaamiseksi ja kaukot ainakin

.

Hullu koira, oli koko ajan kuten kuvissa yllä, mutta mitään palloa ei ollut esillä alun jälkeen, jolloin erehdyin sitä vähän heittelemään ennen kuin huomasin, että Selma oli hullu. Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut Selman heti pihalle autosta = olisin huomanut sen olevan hullu -> olisin treenannut sen kanssa ennen kehään nomea, vesityötä jne., jolloin se olisi ehkä pysynyt kasassa (no, ei ollut damejakaan mukana). Nyt ei, oli aivan transsissa koko ajan. Koskaan en ole ollut noin hullun koiran kanssa toko-kehässä, tuntui, kuin olisi ollut Masun kanssa agilityradalla ja se on jo aika kaameaa...Selma ei kyennyt, pystynyt eikä osannut toimia tokomuotin mukaan, vaan ajatuksissa pyöri vain nome/vesi (aika outoa, mutta toisaalta Selma on kyllä vesihommissa ollut aina yli-innokas). Pitää lisätä Selman häiriötreenilistaan outoja elementtejä: viivat maassa, tuomarin arvosteluviuhka, liikkurin paperit, roskat ja lehdet sekä vesi + linnut. Luulin, että roskat ja lehdet ovat pahimmat häiriöt, mutta vesi ja linnut veivät voiton.

3.4.2007

Selman tokoura lähti parempaan suuntaan, vaikka treenit olivat jääneet edelleen kiireistä johtuen heikoiksi. Edellisellä viikolla ehdittiin tehdä paljon jälkiä, mutta sen jälkeen kaikki jäi hetkellisesti. Toko Oulussa 1.4. meni hyvin, vaikka aamulenkki jäikin pyrähtelyksi hallin luona. Siitä johtuen (ja treenin puutteesta) paikallaoloissa Selma oli levoton molemmissa. Seuraaminen kohenee koko ajan, ei isoja kämmejä. Itse taidan joskus siirtyä koiraa kohti perusasennoissa, pitää tarkkailla itseä. Idiootissa hieman liikkui seistessä. Luoksetulo parempi, mutta olisi voinut olla napakampi seisominen. Ruutu muuten ok, mutta tuuskasi jotain ruudussa ennen kuin sain maahan. Ohjatussa ei erikoisuuksia, tosin liikkurin viedessä kapuloita ei katsellut oikein sinne, mutta ei ongelmia. Metalli oli ihan ok Selluksi. Tunnari samoin, perusasennot tosin taas hieman huonot. Tunnarissa jälleen nuuski muita oma kapula suussa, ei tee sitä treeneissä. Kaukoissa alkuosa ok, mutta sitten takaa kuului joku ääni ja seiso-istu meni huonosti, liikkui eteen. Saatiin kuitenkin siitä vielä pisteitä. Yhteensä 298 ja eka ykkönen. Onpas se ollutkin tiukassa, jospa se tästä vähitellen lähtisi liikkeelle. Kokeessa meni muilla(kin) hienosti, Senta ja Ruska molemmat ykköset, Vickystä TVA jne. jne. Tuomaroin itse avokkaan, josta jäi harmittamaan, kun pari jäi juuri hilkun verran alle ykkösen.

Tuomarointia tein myös Seinäjoen tokoissa, joista myöhästyin, kun olin merkinnyt itselleni kokeen alkavaksi klo 10! Ensimmäinen kerta ja suunnaton hävetys sen takia :-(

31.3. olivat Dognessin avajaiset, joissa menikin koko päivä avoimissa ovissa.

17.3.2007

Seniorikerho muodostettu: jäseninä Masu 10-v. synttäreineen sekä Elvi 13-v. synttäreineen. Ikäneitoja alkavat olla, tosin Masu vielä sinnittelee nuorten joukossa (omasta mielestään). Masu varsinkaan ei tunnu noin vanhalta, varsinkin kun on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa ja pitäisi alkaa viritellä senkin kanssa tokoja tai jotain muuta mukavaa. Agilityä olisi kiva kokeilla myös, mutta ei oikein uskalla niitä hyppyjä...jos alkaa taas jäykistellä tms. Pitää katsoa uusiksi kun pääsee ulos harjoittelemaan. Elvi saa olla kuten ennenkin eli ei paljon aktiviteetteja, tallityttönä parhaimmillaan.

Selman tokoura tökkii edelleen. Pitää jättää kohta kokonaan pois tokosta ja mennä Masun kanssa. 17.3. Torniossa

Positiivista kokeessa oli se, että Selma ei tällä kertaa reagoinut ympäristöön. Ehdin lenkittää sen ennen koetta sekä tehtiin esineruutua jne., joka kai auttoi. Huonoa on paikallamakuun levottomuus (harjoittelun puutetta) sekä kaukojen vaikeus. Muut virheet ovat harjoiteltavissa helpommin pois. Aloitetaan perusasennosta! Tyhmää, että itse jaksan siitä huomautella, mutta Sellun kanssa en ole treenannut sitä oikeastaan ollenkaan. Masun kanssa sitä tuli jankattua paljon, Selman kanssa olen tehnyt ehkä n. 1/5 siitä määrästä mitä Masun kanssa (askeltreenit sisällä). Pitää alkaa tehdä niitä. Nyt meni melkein 10 pistettä perusasentoihin ja se on turhaa. Ja kuten aikaisemminkin - pitäisi harjoitella enemmän kaikenkaikkiaan. Jos joku antaisi aikaa jostain...?
 

1.3.2007

Masu kävi leikkurissa eli poistettiin ikävä patti reidestä. Sen vuoksi lyhyt sairasloma päällä. Muuten on ollut suurinpiirtein kunnossa.

Selma kävi taas tokossa, Torniossa jälleen 17.2.. Muuten meni kohtalaisesti, ehdittiin lenkkeillä ennen koetta. Seuraaminen oli huonoa, edisti ja väljeni paljon. Idiootissa ei istunut, vaikka se on lempiliike. Syynä ilmeisesti se, että seisomaan jääminen tökki (istui aina) ja tein sitä paljon ennen kehää. Luoksetulo jonkinlainen, ruudussa lisäkäsky. Ohjatussa lähti oikeaan suuntaan, sitten käänsi keskelle, joten jouduin antamaan lisäkäskyn että sain Sellun oikeaan suuntaan. Metalli meni. Tunnari OUTO: meni kasalle, etsi ja toi väärän! Olen saanut ekan tunnariongelmaisen koiran, kiva kiva...Siinä samassa sitten kaukot pieleen, lisäkäskyä eikä sitten tehnyt, joten se sai sitten mennä nollille, tehtiin lähempää muutama nousu. Kaukot alkoivat tökkiä, Selma meni sekaisin käskyistä ja otin maahanmenoon uuden käsimerkin, joka ei vielä ollut valmis. Tulos 220 ja EVL3. Hoh hoijaa, tulee Masua ikävä Sellun kanssa tokoillessa.

Tunnarissa tein testejä ja jos Selma ei heti löydä oikeaa, ottaa se jonkun vain, koska ilmeisesti ajattelee, että jotain pitää tuoda. Tehtiin sitten kahta tunnariympyrää vierekkäin, jossa toisessa ei omaa, jotta tajuaa, että aina ei pidä ottaa jotain kapulaa. Samoin rivin kävelyä, jossa ei omaa tai oma mukana, eikä saa edelleenkään ottaa vain jotain kapulaa. Eikä saa mennä kuumana kapuloille. Ehkä hieman parannusta havaittavissa. Kaukoissa käsimerkit alkavat olla selvät eikä virheasentoja enää tule kuin harvoin verrattuna entiseen arpomiseen. Lisätty videosivulle pari Selman tokovideota.

Selma ja Elvi kävivät näyttelyssä tokoreissun yhteydessä. Selma oli kovin pikkuruisen näköinen muutaman tosi suuren nartun vieressä (joiden rinnalla Elvikin oli pienen näköinen). Ja huono tulos tuli, PIENI ja MASSAA sekä eturintaa. Eturinta puuttuu, juu, pitäisi olla paksumpi (lihaksia eteen saisi tulla lisää, muuten ei paksumpi mun mielestä). H:n kanssa pois kehästä, käydään sitten joskus taas uudelleen, kun Sellu on aikuinen. Joskus veteraaneissa? Elvi pyyhälsi kehässä EH ja KP verran, lihasköyhä, mutta muuten "anatomisesti oikein rakentunut" ja hyvä liike. Outoa on se, että Elvi on näistä koirista paras rakenteeltaan, parhaat liikkeet ravissa, MUTTA laukassa ja nopeassa liikkeessä ehdottomasti kaikista kömpelöin ja hyppää surkeasti. Omituista, voiko vetää johtopäätöksen, että mitä parempi rakenne flatilla on (flattirakenne), sitä surkeampi se on äksönissä? Ehkä, ainakin aika moni hvyärakenteinen flatti on "täysravaaja", jolloin niiden kanssa voi yrittää agilityä jne., mutta kovin kömpelöiksi jäävät. Muutenkin aika moni flatti on kovin kömpelön oloinen, elvityyppinen jaksan ravata ikuisesti -koira. Elvi on muutoin ihan hyvässä kunnossa, jaksaa lenkillä edelleen, mutta takasten asentotunto on huonontunut ja muutenkin hutera. Onneksi koululla kävi FT pitämässä luentoa, josta otettiin oppia Masun ja Elvin lihashuoltoon. Molemmat pomppivat nyt jumppapallon päällä ja tekevät muitakin harjotuksia.
 

Masu on taas kunnossa :-) ainakin on ollut nyt ok. Lisäksi sai pari kertaa akupunktiota selkään ja on taas laukannut menemään innokkaasti. Tauko tuli tähän väliin, mutta otetaan taas pian uusiksi. Hyvä juttu, tosin on taas oma ärsyttävä itsensä ts. kaahaa ja riehuu kuten ennenkin. Elvi myös kuten ennenkin, tosin on alkanut tuhota kansioita jne. eli niihin pääsy pitää estää. Paluu pentuaikaan tai jotain vastaavaa dementiaa? Selma on pöllö...

Selman kanssa tokoissa 27.1. Torniossa. Aivan karmeaa! Joululoman jälkeen treenit jäivät minimiin Kannuksessa, yksin puuhastelua pari kertaa viikossa. Tulos karmaiseva lisättynä sillä, että edellisenä päivänä käytiin päiväreissu Helsingissä (koirat kennelissä), illalla kotiin ja aamulla taas puoli kuudelta matkaan kohti Torniota. Selma oli lievästi sanottuna vilkas, kaikki hämmästytti ja kummastutti. Eniten Selmaa kiinnostaa tuomarin numeroviuhka, joten pitää kai ottaa se mukaan treeneihin. Se kun heiluu mukavasti...Kiireellä siis kokeeseen, ei lenkkiä alla ja Selma oli kovin "tarkkaavainen" (= huomasi taas kaiken mielenkiintoisen, kuten hallin alaosan tavarat, olisi halunnut ehdottomasti mennä sinne). Paikallaistumisessa meni maahan (höh), oli kuulemma käännellyt päätään koko ajan. Sama jatkui makuussa eli siinäkin pää pyöri. Seuraaminen parempaa, hitaassa kiihkoilua, mutta parempaa kuin ennen. Idiootti ok, tosin alussa ihmetteli merkkiä ja uunoili jossain. Luoksetulo ok, tosin seisominen olisi voinut olla parempi. Ruutuun meno...lähti merkin sijaan kohti ruutua, huusin ei, meni merkille. Sieltä ruutuun ja merkkejä ihmettelemään. Käskin jotain epämääräistä ja sitten maahan pihalle ruudusta. Siitä eka osa katki.

Toinen alkoi ohjatulla, hieman hidas, mutta ok. Samoin hyppynouto. Tunnari oli OUTO: nuuski, otti oikean, nuuski ja vaihtoi väärään!?! Häh? Sitten laitoin muka hakemaan oikean --> toi väärän, ei tajunnut ollenkaan. En minäkään, outo otus?! On tuonut treeneissä tottakai oikeaa, joskus nuuskii pitkään, mutta tuo oikean. Kaukot sitten jo huonolla mielellä ja sekoilin käskyissä, sanoin Sellulle Masun käskyjä (seiso-istu), jossa Selma vain steppaili ensin jonnekin. Muutenkin miten sattuu, siitäkin 0. Olipas siis HUONO päivä! Hyvää vain seuraaminen. Tuon jälkeen liikkuroin avoimen luokan.

Kokeen perusteella: Selman kanssa on pakko treenata monta kertaa viikossa, koska on noin pönttö. Yksin treenaaminen ei hyvä juttu, koska silloin kaikki on ok, mutta heti, jos jokin asia muuttuu vähänkään --> ei pysty keskittymään ennen kuin on tutkinut asian. Sama näkyy kaikessa elämässä, joten ei hämmästeltävä asia. Kaikkiin treeneihin (jos yksin) pitää saada jotain häiriötä. Muiden kanssa ei niinkään, koska muut ihmiset jo ovat häiriö sinänsä. Lisää treeniä siis, pakko vain on keksiä aikaa jostain tuohon koiraan. Halli tulee koekäyttöön nyt helmikuussa, joten se auttanee asiaa. On ainakin hyvä paikka treenata! Ja pitää pakottaa kaikkia, esim. naapureita, auttamaan treeneissä = häiriköimään. Ruutumerkkejä pitää vaihdella paljon, koska jos ne ovat uudet --> Selma tarkistaa ne aina, ei "kestä" uusia merkkejä.
 

Masu on ollut hieman kipeänä, jotain outoa kipuilua tms. Nyt pissatulehduskuurilla, katsotaan, miten alkaa sujua. Joten ei kovin paljon ole Masun kanssa puuhailtu. Joululomalla oli kipuhässäkkää, tallilla oloa eikä juurikaan muuta. Elvi pääsi pitkästä aikaa mukaan tallilla ratsastuslenkeille, koska Iikki on edelleen suurimmaksi osaksi satulattomalla kuurilla, joten ollaan käyty jäisissä maastoissa kävelylenkkejä koirien kanssa. Ja Elvi on päässyt syöpöttelemään kikkareita oikein urakalla.

Selma treenaili joululoman aikana pyhien jälkeen innokkaasti - tai minä kerrankin innostuin treenaamaan sen kanssa, seura kun oli hyvää. Päivin & Katjan kanssa treenaamisesta oli paljon hyötyä, koska puuttumista tuli kaikkeen pieneen. Ja ensimmäistä kertaa treenasin "oikeasti" Selman kanssa, ei vain puuhastelua ja valittamista, että Selma on huono jne. Edistymistä tapahtui pienessä ajassa paljon (mun päässä) ja motivaatio treenaamiseen tuli ensimmäistä kertaa Selman kanssa. Ehkä Masun kipeilykin vaikutti asiaan?

Kajaanissa käytiin 6.1. iltakokeessa. Liikkeet oli pilkottu satunnaiseen järjestykseen. Aloitus paikallamakuulla -> Selma nousi ennen aikojaan istumaan (ei olla harjoiteltu, joten oma moka). Sitten tuli hyppynouto, jossa otti kapulan pitkällä viiveellä -> ei pidä metallista, sitä pitää harjoitella paljon. Sitten idiootti, jossa seuraaminen aluksi huonoa ja seisominen huono, Selma katseli merkkejä taustalla ja oli hieman poissa kuvioista. Loppuosa idioottia hyvin. Viimeisenä ekassa osassa oli luoksetulo, joka oli huono (oli treeneissäkin: joko ei tule, koska aluksi lähti lo:n käskyistä tai tulee liian lujaa ja pysähtyy huonosti tai ennakoi eli ihan kesken ja epävarma vielä): kutsuin (huonoa kuuluvaisuutta ajatellen) Selman luokse Selmatule -käskyllä -> tuli liian lujaa eikä pysähtynyt seisomaan (normaali kutsu tule), maahan meni. Toisessa osassa taisivat olla ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Ohjatussa vino pa. Tunnarissa nuuskutteli tosi kauan (epävarma) ja jotain muitakin juttuja nuuski, joten se aika heikko. Palautuksen lopussa tiputti raville. Seuraaminen oli yli-innokasta (sitä ollaan treenattu aika paljon "uusiksi" ts. rauhallisempaa seuraamista, ei pomppelehtimista, suoruutta jne.). Aivasteli ja pompotti ja oli ihan kierroksilla. Sitten kaukot ja ruutu. Kaukoissa ollaan tehty hulluna hommia ja alkaa vähitellen sujua, jos en tee ylimääräisiä eleitä ja Selma ei ole yli-innokas (jota yleensä on). Siihen yksi lisäkäsky ja ehkä tepasteli eestaas, en tiedä. Ruudun alku ok, mutta merkki oli outo meille ja Selma nappasi sen ruutu -käskyllä suuhun ja lähti sen kanssa kohti ruutua. Siellä meni etureunaan ja tuumaili, mitä pitäisi tehdä merkki suussaan...pudotti ja yritin ohjailla, mutta lopputulos oli merkin tuominen mulle. Silleen...enkä ole edes koskaan käyttänyt palloa tms. merkin takana. Viimeisenä istuminen, se ok. Pisteet 231 eli EVL2. Päivi & Pihka todistivat treenien varmuuden olevan enteilevää voittaen yli 300 pisteen suorituksella.

Hyvää kokeessa oli keskittyminen eli siinä suurta parannusta edellisiin verrattuna. Jonkin verran pomppi ja ihmetteli tuomarin ja lo:n menoja, mutta ei kehän ulkopuolelle vrt. aiemmat kokeet. Innokas (ylikin) koko ajan, vaikka vietti liikeiden väliset ajat vain kehän reunalla aidassa kiinni ja siinä aluksi seisoskeli eli ei häkkiä tms., missä olla. Ja koe kesti kokonaisuudessaan n. 5 tuntia... Osasi paremmin tietyt liikkeet kuin odotin (kaukot esim.), ruudussa hämmennystä, vaikka se on treeneissä alkanut olla varma. Pitää alkaa tehdä Sellulle vaikeampia treenejä, koska osaa helpot, mutta uudet tilanteet tuottavat omia ratkaisuja (vähän sama muuallakin, miettii omia ratkaisujaan esim. miten päästä karkuun ollessaan hihnassa kiinni, avata ovi jne.) eli paljon erilaisia tilanteita ja varmuutta niihin. Kuumenee kokeen mittaan sellusti eli on kovin touhukas ja tohkeissaan -> palkkaamattomia treenejä enemmän, koska motivaatio on ok tekemiseen. Seuraamisessa paljon tekemistä, se on liian hauskaa ja kuumenee siinä liikaa (alkaa tepsuttaa enemmän ja tuhina+aivastelu alkaa). Kokonaisuus siis hyvä, kyllä kai tuon kanssa voi jatkaa harrastusta, koska nyt selvästi tykkää itse tekemisestä ja liikkeistä. Vaikka ei olekaan Masu...