24.9.2008

Vähän on päivittäminen unohtunut kaiken muun kiireen keskellä. Hellevi on ehtinyt täyttää puoli vuotta, jee. Treenejä on jatkettu, nomepuolella haku on hyvällä mallilla, mutta palautukset eivät tule aina perille saakka, pudottaa tuohon eteen. Riistan kanssa ok kaikki. Hellevi on myös päässyt metsästyksen makuun. Ensimmäisellä kerralla ei ottanut itsenäisesti lämmintä vasta-ammuttua lintua, joka oli jäänyt haavakoksi. Selman piti hakea se ja sitten Hellevi uskalsi ottaa sen. Sitten haki ja löysikin, pellolla oltiin eli helppo maasto. Seuraavilla kerroilla oli kovin skarppina, ampumisen suuntaan osasi tähystää ja riista kiinnosti kovasti. Teki myös ihan oikean noudon, sinisorsan haki, markkeerasi ja kaikki ok. Ääntelyä tuli mukaan eli nyt sitten jää hetkeksi vähän sivuun metsästyksestä. Pääasia oli se, että oppi jutun = tarkkaile, yritä olla paikoillaan ja kun ammutaan, katso ampumisen suuntaan.

Selma on päässyt mukaan metsästykseen myös, vaihtelevalla menestyksellä, mutta selkeästi paremmalla kuin viime vuonna. Mielenkiintoista on se, että passissa on hyvin tarkkana, istuu, on hiljaa ja pysyy paikoillaan kauempanakin, kun ammutaan. Maltti on täysin eri luokkaa kuin normaalielämässä.

Koepuolella käytiin kokeilemassa jälkeä, mutta ei hyvä ollenkaan. Paitsi jana oli hyvä, sieltä 40. Löydettiin pari keppiä, ekojen yli mentiin. Sitten kulmassa harhailulle ja se oli siinä. Selma on hankala lukea, sen huomaa, kun jälki hukkaantuu, mutta etsii sitä eri tavalla kuin esim. Masu ja Elvi eli ei nosta kuonoaan, vaan etsii jälkeä maasta --> näyttää siis jäljestävältä etsiessään hukkaantunutta jälkeä. Siinä tulee mulla virhe, kun en huomaa/tajua sitä, vaan luulen, että se jäljestää (tosin sitten alkaa siksakkailu ja mutkittelu, silloin ollaan jo hukassa). Valejäljestämistä se ei ole, vaan huono tapa etsiä jälkeä - pitäisi pysähtyä ja nostaa nokkaa, ei pitää sitä maassa. Muutenkin Selma kulkee valjaissa koko ajan nenä maassa ja nuuskii, kuten yleensäkin. Näyttää olevan koko ajan jäljellä, hännän asennot samat jne. Pitää panostaa tähän nyt kun metsästyshommat jäävät pois. Samoin pitää tehdä piiiitkiä jälkiä, ei niitä 400m jälkiä...Tehtiin ko. kokeessa (3.9.) vielä esineet epävirallisesti, menivät hyvin ja nopeasti.

Nomessa Selma kävi sitten 6.9. eli melko lailla meni limittäin jäljen kanssa - treenien suunnittelu vähän hankalaa. Siellä ensin markkeeraus, siinä ei mitään. Sitten hausta piti tuoda kaksi, vähän juoksenteli, mutta nopeasti kuitenkin toi riistat. Sen jälkeen seurauttamista ja ampuminen sen aikana. Vesiohjaus (helppo) ja sen jälkeen markkeeraus, jonka meni rannan kautta. Sitten lisää hakua, mutta se meni pieleen. Toi sieltä vain yhden, juoksentelua pitkittäin, mutta ei sinne syvemmälle kuin pikkulenkkejä. Tulos ALO2.

Seuraavaksi mentiin toiseen nomekokeeseen. Välillä piti startata agilityssä, mutta Selman silmät tulehtuivat pystyviljassa lintujen etsimisen takia, joten ne jouduttiin jättämään väliin. 20.9. upea sää Torniossa siivitti meidät "erittäin hyvään" ALO2 -tulokseen. Aloituksessa markkeeraus heinikkoon suht. lähelle. Selma näki sen kohtuullisen hyvin ja vaikka etsi suhteellisen kauan, pysyi alueella. Sitten 2-markkeeraus veteen (kahluu-uintivesi). Selma lähti hakemaan jälkimmäistä, mutta sai hajun ensimmäisestä ja toi sen ensin. Sitten lähetys jälkimmäiselle, mutta ei muistanut sitä hyvin. Meni vastarannalle kaislikkoon ja joudun auttamaan riistalle. Sitten siirtymä ja ohjaus heinikon läpi. Yritin lähettää fiksusti, mutta Selma väänsi kuitenkin samaan kuin muutkin. Pysäytys ja pari ohjausta, niin sitten meni asiallisesti riistalle. Sitten hakua. Ensin toi yhden vedestä, sitten lähetin uudelleen vesialueelle. Kävi aika lähellä riistaa, mutta tuli pois. Laitoin sitten maa-alueelle, josta toi varikset. Sen jälkeen uudelleen vesialueelle, mutta lähteminen tökki. Katseli venettä kiinnostuneena, kun se liikkui ja muutenkin teki vain pientä lenkkiä. Usean lähetyksen jälkeen sain sitten lähtemään oikealle alueelle ja toi vielä yhden lokin. Positiivista on se, että Selma on alkanut keskittyä hommiin hyvin ja haku on pikkuhiljaa parantunut. Siinä oli vuoden viimeinen nome, metsästystä vähän ja jälkien pariin takaisin, agilityä ja tokoa myös (toko ollut totaalitauolla usean viikon ajan).

19.8.2008

Hellevi 5 kk vanha! Ja päivitykset ovat jääneet pahasti jälkeen. Tässä välissä ollaan paitsi lomailtu myös hieman kokeiltu. Muistaisi vain, että mitä...nomessa käytiin Rovaniemellä 9.8. Selma teki periaatteessa ihan ok kokeen läpi. Aloitus oli vesimarkkeeraus, ei pitkä matka. Se meni hieman pieleen, koska lähetys oli hieman kauempaa rannasta ja tarkoitus oli uittaa koira suoraan siitä ohjaukseen. Selma meni kuitenkin rannan kautta, koska en ollut napakkana. Sieltä veteen ja sitten ohjaus riistalle. Sen tuonti kaartaen ja pudotti n. metrin päähän. Sen jälkeen siirtyminen ja 2-markkeeraus. Toinen tuli hieman kaislikon taakse veteen ja toinen pensaiden taakse veteen. Selma haki jälkimmäisen pusikon läpi suoraviivaisesti ja toisen hieman haparoiden uiden ensin hieman kohti jälkimmäisen paikkaa. Onneksi tuuli auttoi tässä...Sen jälkeen hakuun. Siellä vähän samaa kuin ennen eli sivusuuntaista juoksentelua ja alueen laajentamista sivusuunnassa väärälle alueelle. Haku oli puoliksi rannassa kaislikossa ja sitten metsässä. Selma haki kaikki linnut kaislikosta ja sitten metsästä yhden variksen. Kävi metsänreunassa lähellä fasaania, mutta ei löytynyt vaan meni sieltä sitten joko hakkuualueelle (jossa ei mitään) tai takaisin metsään. Haun tehottomuus (4 tuotua, mutta tyhjänä juoksemistakin) laski tuloksen ALO2, mutta kohtalaisen tyytyväinen kuitenkin olin siihen.

Vähän on päivittäminen unohtunut kaiken muun kiireen keskellä. Hellevi on ehtinyt täyttää puoli vuotta, jee. Treenejä on jatkettu, nomepuolella haku on hyvällä mallilla, mutta palautukset eivät tule aina perille saakka, pudottaa tuohon eteen. Riistan kanssa ok kaikki. Hellevi on myös päässyt metsästyksen makuun. Ensimmäisellä kerralla ei ottanut lämmintä vasta-ammuttua lintua, joka oli jäänyt haavakoksi. Selman piti hakea se ja sitten Hellevi uskalsi ottaa sen.

Seuraavana päivänä starttasimme PK-jäljellä Oulussa. Koe oli piirinmestaruuskoe, joka alkoi tottiskarsinnalla. Selma teki juuri niin hyvän tottiksen melkein kuin osaa. Seuraamisessa edisti, muuten ok. Istumisessa itse hieman hidastin. Maahanmeno suht ok, luoksetulo ei eteen suoraan, vaan puoliksi sivulle (oletettu "virhe" tokokoiralle). Seisominen ok, luoksetulon eteentulo...Tasamaan noudossa teki tutut jutut eli otti kapulan, sitten irrotti, nuuski ja toi vasta sitten kauaksi eteen (mutta eteen!). Hyppynouto ok, ei kosketuksia vaikka läheltä estettä hyppäsikin. Estenouto ok. Palautukset vinosti eteen ja sivulle. Eteenmenossa hyvä suora eteenmeno, mutta kaksi maahankäskyä (tokon peruja - tekee ruutua eli pysähtyy aina seisomaan). Paikallaolo ok. Pisteet 91 ja maastoon. Maastossa janalla 30m suoraan, sitten väärä jälki. Sen jälkeen taas suoraan, takajälki ja matkaan. Eka keppi löytyi suht. heti. Sitten tien ylitys ja saikkaaminen alkoi. Harhailtiin, ehkä jäljestettiin, ehkä ei. Kauan oltiin metsässä, löydettiin myös toinen keppi. Sitten harhailtiin ja tultiin takaisin ilmeisesti alla olevan kuvan pinkin ympyrän kohdalla. Tai metsästä löydettiin pois hillasuon kautta vieraalle autolle eli ilmeisesti Selma oli eksynyt jossain vaiheessa jonkun vieraan ihmisen jäljelle. Ei sitten jatkettu kokeilua. Treenaaminen oli jäänyt luvattoman vähälle, joten ei ihme, ettei sujunut. N. 300m jälkiä olin pisimmillään viitsinyt tehdä, joten...olenpas laiska! Paikkaustreeneissä onneksi on sujunut paremmin, pitemmät jäljet jne. eli ehkä tämä tästä. Kuvia löytyy täältä.

Seuraavana v-loppuna sitten käytiin tokoilemassa eli 17.8. Oulussa. Paikallaistuminen hyvä 10, makuussa kaksi maahankäskyä 8 (treenattiin tätä ennen Katjan kanssa down -käskyn epätottelemista, joten ei ihme ettei totellut). Seuraaminen hyvää, vähän laiskaa 9,5. Idiootissa maahanmenossa kääntyi vähän 9. Luoksetulon seisominen napakammaksi, muuten suht. ok 9. Ruudussa hieman sivuun, siirtyi 10. Tuosta sitten katki. Sen jälkeen toinen osa, joka meni todella huonosti! Ohjatun alussa alkoi tuulla ja lehtiä lepatteli, joiden perään Selma sinkosi ja keskittyminen herpaantui. Huono ohjattu, laiska ja melkein keskelle 9. Hyppynoudossa kopsahdus - pitää ottaa korkeampi hyppy 8. Tunnari pohjanoteeraus: meni kapuloiden eteen, alkoi kuopsutella maata, tutki sitä, nuuski kapuloita, tutki maata jne. eli samaa kuin n. vuosi sitten, hermostuu ei keskity ja sijaistoimintoja. Toi kuitenkin oikean asiallisesti sitten, 6. Kaukoissa takenee taas, kun tulee etäisyyttä. Läheltä ok, kaukaa ei, 6. 270,5 pistettä saatiin kasaan. Loppuosa oli siis todella heikko, kun vertaa alkuun, jossa ok (mutta ei mikään reipas, sellainen vähän sinnepäin).

14.7.2008

Hellevi 4 kk vanha! Hieman tuo on jo kasvanut ja hampaatkin alkavat vaihtua. Koulutus on edelleen vaiheessa, ei mitään erityisiä ongelmia ole ollut. Tärkein eli noutaminen sujuu. Osaa jo hieman rikkoa juttuja eli pitää alkaa olla tarkempi. Korkeutta on tullut lisää ja jalat ovat rimppakintut. Muutenkin aika luikero. Pää ei sentään näytä enää yhtä isolta :) Karva alkaa vaihtua ja on edelleen kivan tumma.

Kuukauden aikana ehdimme olla mukana flattileirillä Himangalla to-la, jossa Hellevi oli mukana pentunomessa ja Selma ehti käydä pari kertaa myös nomettamassa. Selman nomet menivät hieman pieleen, koska kiukkuiset nenäpunkit eivät antaneet tilaa hajuaistille lääkityksistä huolimatta. Täten la 28.6. aiottu jälkikoe piti perua, turhaa olisi ollut lähteä jäljelle koiran kanssa, joka ei haista mitään. Tähän mennessä hajuaisti on onneksi palautunut. Hellevin pentunomet menivät kivasti, pentunomenkouluttajina olleet ainakin kehuivat (Tanja Thorsen ja Johnny Henriksen Tanskasta, jotka tiesivätkin Hellevin isän Bobin, Tanjalla oli itse ollut pentue siitä). Jospa Hellevi olisi saanut edes jotain vanhempiensa taidoista perimässään. Ainakin noutaminen on Hellevin mielestä mukavaa ja kanniskelee erilaisia esineitä mielellään, joten ehkä on toivoa.

Flattileirin jälkeen oli pari vapaapäivää, jotka menivät pakatessa MM-tokoreissua varten. Selma ja Hellevi jäivät ilahduttamaan (?) Maria ja Paavoa reissun ajaksi. Olivat saaneet treenatakin siellä! MM-tokot olivat MV-näyttelyn yhteydessä Tukholmassa, jonne lensin keskiviikkoaamuna (joukkue oli tullut laivalla yön yli).

Torstaina olivat vuorossa harjoitukset ja pe-su itse kilpailu. Mukana oli entistä enemmän bordereita ja vähemmän muita rotuja. Erikoiset rodut olivat lähes kokonaan pois, Suomen mitteli Paavo ilahdutti katsojia hyvällä suorituksellaan ja erikoisiin rotuihin voi myös laskea kultaisetnoutajat (3 kpl), joista kilpailun ehkä näyttävimmän suorituksen teki Doubleuse Cloudberry (mutta kuumentuneena häsläsi liikkeitä nollille, joten ei pelkkä iloisuus riitä voittoon). Muuten rotukirjo oli hieman tylsä (mustavalkoinen bc mustavalkoinen bc mustavalkoinen bc, osalla vielä huono rakenne) ja osa koirista selvästi joko kesken koulutuksen tai koulutettu "vähän sinne päin". Osa oli hitaita (etenkin bortsuiksi) ja hieman tylsän näköisiä tehdessään, osa vauhdikkaita ja väärintekeviä ja osa hyviä. Ohjaajilla oli aika paljon apuja etenkin seuraamisessa ja perusasennoissa. Suomalaiset tekivät hyviä suorituksia, kuten SM antoikin olettaa.

Perjantaina Christa oli kakkosena Tanskan Mads Möllerin ja hänen näyttelylinjaisen (!) bc:nsä jälkeen (en nähnyt tästä koirasta kuin loppuosan, jonka teki asiallisesti). Vip teki rauhallisen ja keskittyneen hyvän suorituksen ja hyvät pisteet siitä. Satu & Welmu jäivät nippanappa alle ykkösen ja Katalla ja Paavolla tuli myös kakkonen, Paavo jotenkin sekoitti istumisen ja maahanmenon paikallaolossa ja siitä 0 :( Lauantaina sitten Elina & Sina tekivät huippusuorituksen, suoritus, joka varmasti jäi yleisölle mieleen, ja veivät päivän voiton. Jessica ja Katla olivat tasaisella esityksellään kolmansia. Ja Suomi johdossa joukkueissa...Sunnuntaina vuorossa olivat aluksi Kati & Rho, joiden kompastukseksi kävi luoksetulon jälkeinen tunnari - Rho kuumeni ja otettuaan oman kapulan vaihtoi sen väärään. Näin heille tuli nippanappa 2-tulos. Päivi & Pihka puolestaan tekivät varman ykkösen, superveteraani-Pihka! Lopputuloksissa Suomi oli 1., Norja 2. ja Sveitsi 3. Yksilöissä Mads Möller piti pintansa ja yllätysvoitto siten Tanskaan. Elina oli toinen ja Christa kolmas, joten mitalisijoja tuli jälleen Suomeen eniten. Wau, kolmas kerta peräkkäin hyvällä menestyksellä! Tulokset täällä.

Heti MM-reissulta saavuttuani (lensi ma aamuna Ouluun, muu joukkue pääosin tuli laivalla Suomeen) lähdin jatkamaan reissaamista kohti Loviisaa ja SNJ:n kesäleiriä. Siellä koulutin tokoa ja keskiviikkona tuomaroin toko-kokeessa. Mukana oli paljon oululaisia ja leirillä näki taas paljon tuttuja etelämmästäkin. Selma tokoili keskiviikkona tasonsa mukaan eli huonosti :) Liikkeet oli sekoitettu ja jaettu 4 osaan. Ensin tehtiin idiootti, tunnari ja luoksetulo. Näistä idiootti 9,5, tunnari 8,5 (huono pa ja ote huono) ja luoksetulo 6 (huusin liian napaksti top - Selma meni maahan). Sen jälkeen tehtiin muistaakseni ruutu, metalli ja kaukot. Ruutu 9, ok vaikka Selman mennessä ruutuun sen edestä lensi pikkulintu - Selma ei ihmeekseni lähtenyt jahtaamaan sitä! Metallissa mokasin - otin ison, joka oli painavampi kuin omamme. Mietin hetken, ottaako se vai pienempi, mutta otin sen. Virhe, koska Selma otti sen ok, mutta pudotti ja otti sitten uusiksi sekä koski esteeseen. Olisi pitänyt muistaa, että koska Selma ei pidä metallista, ei siinä voi olla mitään uutta kokeessa. Siitä 5. Kaukot menivät hyvin, 9,5. Sitten vielä ohjattu ja seuraaminen. Ohjattu suht ok, 9? Seuraamiseen olen tyytyväinen, siitä 9,5. Lopuksi paikallaolot, istuminen ja makuu. Istumisessa jätettyäni Selman se kävi seisomassa (viritin liikaa ja tulos tuo). Siitä 0. Makuussa sitten levottomuutta (ylivirittynyt), siitä 8. 2-tulos siis sieltä.

Tyhmää, että tulee nollia, vaan treenin puutetta - juu. Pitää treenata, mutta se on vähän tylsää, ei jaksaisi. Positiivista oli ns. hankalien liikkeiden onnistuminen (kaukot, seuraaminen, idiootti), mutta luoksetulossa, ruudussa ja istumisessa on paljon tekemistä. Samoin metallista pitäisi tehdä mukavampi Selmalle. Treeniä lisää...mutta pitäisi treenata nomeakin, Selma selvästi on syttynyt siihen paremmin ja jälkikokeitakin olisi tulossa. OSN voitti joukkuemestaruuden (Soile & kihnou Nappi, Mirva & Labbis Nala, Kaija & kulnou Hessu, Taina & labbis Erki ja me) ja henkilökohtaisessa kisassa pärjäsivät parhaiten Raija & Ruska.

Leirillä osallistuimme lisäksi NAMiin eli noutajien agimestaruuteen. Siellä Selma kipitti nollan (puomin ylösmeno?) 3-luokan karsintaradalla ja samoin NAMissakin, vaikka yhdessä kohdassa olin ihan väärällä puolella ja jouduin kierrättämään Selman tosi kaukaa, jotta sain sen ohjattua oikein. Kaarros maksoi aikaa sen verran, että Selma sijoittui vasta toiseksi, mutta hyvä niin. Viimeksi käytiin esteillä kertaalleen flattileirillä ja sitten SNJ:n leirillä edellisenä päivänä. Ei oikein ehdi sitä agia...

12.6.2008

Hellevi 3 kk vanha! Tähän mennessä ei mitään erityisiä ongelmia ole ollut mukana. Ollaan harjoiteltu tokoa (leikkimistä, seuraamista, istumista, maahanmenoa, malttamista, noutamista erilaisilla esineillä, kosketusalustaa ja luoksetuloa), nomea (daminoutoja, hakualueen täyttämistä ja Selman työskentelyn seuraamista, erilaisiin riistoihin tutustumista) ja hyvin vähän jälkeä (ruutuja ja ruokakupin etsimistä). Agilityssä ollaan juostu Selman mukana, Selman innoittamana on myös putki tullut tutuksi ja yhden kerran puomin alastuloa (kosketusalustan testaamista, toimi sielläkin kuten tasamaalla). Erilaisia paikkoja ja asioita on Hellevi myös nähnyt ilman ongelmia. Hellevi ei ole mitenkään erityisen villi, ainakin jos vertaa Selmaan, joka hilluu aina. Mutta toisaalta kun Hellevin kanssa tekee jotain, niin ei ole ollut ongelmia. Oppii nopeasti, kuten kaikki pennut eikä ole mikään kaikista pehmein tai toimintakyvyttömin (osaa karata takapihalta jne.). Mukavan oloinen pentu, joka matkii Selmaa kuten Selma aikanaan Masua. Paljon ahneempi kuin Selma, ihan hyvä juttu koulutuksen kannalta, mutta jos on yhtä yritteliäs kuin Elvi, tietää huonoa.

Selma kävi TOKO-SM kokeessa, mutta heikolla menestyksellä. Ensimmäisessä kehässä paikallaolot, ja heti alkuun tiesin, ettei Selma aio istua - katseli taas muualle ja oli poissaoleva alussa. Oli mennyt maahan juuri ennen ajan loppumista. Pöh. Pitäisi (pitäisi ja pitäisi) harjoitella PALJON paikallaoloja ja ryhmässä, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Makuu 9, käsivippi istumiseen. Seuraavassa kehässä seuraaminen ja metalli. Seuraaminen muuten hyvä, mutta kaksi laajalla kaarroksella ollutta täyskäännöstä ja as 9. Samoin metalli 9, ei tullut kovin nopeasti takaisin. Seuraavassa kehässä aloitus ruudulla. Merkki ok, mutta ruudussa meni sivusta sen taakse, nuuskutteli jotain. Kutsuin ja lähti ruudun läpi kohti, yritin pysäyttää maahan huutamalla kamalan kovasti maahan, mutta...ei Selmalla ole maahan -käskyä vaan se on down. Tuli sitten vain kohti - huusin top ja seisahtui, uudelleen ruutuun ja siellä maahan (siis down). Muuten ok, mutta meni jälleen sinne ruudun takareunaan ja hieman yli-ulos. Sen jälkeen keskeytimme, koska ei ollut mahdollisuuksia jatkoon ja tekemistä riitti SM:ien suhteen. Painuimme siis takaisin toimistolle ja viikonloppu jatkui toimitsimisen merkeissä sunnuntai-iltaan n. klo 21 asti. Itse kilpailut sujuivat hyvin, ainakin siltä tuntui ja sunnuntaina olo oli "väsynyt mutta onnellinen".

Harmittaa toki huonosti mennyt koe, mitä en laita toimitsemisen syyksi (tai jos se on syy, niin koira on todella huono, samoin ohjaaja), vaikka siihen menikin kaikki liikenevä aika tuolta viikolta. Treenit olivat menneet suhteellisen hyvin, joten siinäkään ei syytä, liikkeet alkavat olla tietyllä tasolla. Missä sitten vika, ehkä liikaa treenejä neutraalissa ympäristössä ja samalla kentällä, ei häiriöitä ja paikallaolosysteemiä pitää kehittää, koska se on huono. Itse pitäisi opetella lisäksi "pikakeskittyminen", koska aika monessa kokeessa, jossa olen kilpaillut, olen myös tehnyt itse jotain (tuomarointi, liikkurointi tms.). Pitäisi opetella siis nopea ja hyvä tapa virittää itsensä ja koiransa, mutta se on vielä hukassa.

24.5.2008

Pieleen meni nome-koe (hieno kuva alla)! Se alkoi 1-markkeerauksella veteen lokille(1), matka n. 25m eli lyhyt), maakaistaletta välissä. Selma olisi voinut mennä sinne suoremmin, mutta ihan ok. Toinen tuli samaan lampeen jollekin sorsalle (2), mutta pitemmälle ja taas maakaistaleen taakse. Selma lähti noutoon kiertäen rannan kautta enkä puuttunut asiaan, koska oli muka niin määrätietoinen. Mutta se kostautui, ei mennyt sen pikkuruisen maakaistaleen yli ja markkeeraus jäi sinne, Selma uiskenteli vedessä väärässä paikassa. Ihan helpot markkeeraukset, mutta itse pilasin, kun en ottanut Selmaa takaisin ja käskenyt veden kautta noutoon.

Sitten alkoi haku maalta, metsää ja puskaa (3), josta piti tuoda kaksi (Selma toi variksen ja sorsalinnun, tunnistus 10+). Hieman haparointia, mutta ihan ok tulivat ne kaksi (teki alussa yhden tyhjän lenkin). Sitten ohjaus vedessä vastarannan tuppaaseen taville (4), se oli ihan helppo. Selma meni suoraan, hieman ohi puskasta, jonka jälkeen käänsi. Selma kääntyi hyvin, mutta meni sitten liian suoraan eli tuppaasta ohi, uusi kääntö ja taaksepäin ja ok. Sitten haku jatkui (5), mutta nyt selkeästi meillä huonompana. Selma kävi kuulemma syvyyssuunnassa alueen ok, mutta en mennyt sen keskelle, jossa riistaa olisi ollut. Toi vain yhden eli fasaanin. Siinä aikani lähetin ja sitten kysyin, onko pakko jatkaa...ei ollut, joten keskeytin.

Positiivista oli se, että koe olisi ollut helppo ja Selma kuunteli hyvin sekä oli rauhallinen ja kuunteli hyvin, vaikka kuumuili odottelualueella. Malttoi istua laukaustenkin aikaan paikoillaan. Hyvää oli otteet riistoista, sen kanssa kun on aiemmin taisteltu (siis ottamisen kanssa...) - nyt toi kaikki käteen, piti asiallisesti ja vauhtikin oli hyvä palautuksissa. Ainoastaan tavin kanssa muutti otteen sen otettuaan eli toi sen lopuksi päästä kiinni pitäen ja variksella hieman roikkui, mutta toi sitten hyvin.

Huonoa oli oma ohjaamiseni eli lähinnä tuo toinen markkeeraus - mietin Selman juostessa rannalla, että huudanko pois, mutta se meni niin määrätietoisesti vielä maakaistaleelle, että luulin sen varmuudella saavan linnun pois. Huonointa oli ehdottomasti haku. Samalla viikolla tein ensimmäiset "oikeat" haut Selmalle tälle vuotta ja ongelmia on. Ongelmat ovat ilmeisesti syntyneet PK-puolen harjoitusten kautta eli olen tehnyt siellä liikaa tallattuja esineruutuja (ja jälki on vahva...). Selma seurailee haussa(kin) jälkiä liian paljon / tukeutuu niihin (vaikka esineruudussa ei pysy kunnolla alueen sisällä).

Olen tehnyt laiskuuttani esineruutua aika paljon siten, että olen tallannut vain alueen reunat ja heitellyt esineet sen sisälle. Ihan hyvä, mutta...nomessa kun vien damit, niin sinne tulee samanlainen ura ja Selma selvästi käyttää sitä liian paljon. Lisäksi Selma hakee aivan liian paljon leveyssuunnassa vs. syvyyssuunta eli ei muuta hakuaan kauemmaksi vaan leventää sitä, jos ei heti löydä. Samalla jättää hakualueen keskustaa helposti etsimättä. Alla hieno kuvio meidän haustamme. Eli jos Selma ei löydä n. 50m jälkeen mitään, alkaa tuo leveyssuunnassa sahaaminen tms. Samoin Selma luovuttaa liian helposti, jos ei heti löydy ja tulee takaisin. Tai en tiedä, mitä se on, kokeessa tuomari sanoi, ettei Selma keskity tarpeeksi ja sen vuoksi tulee takaisin. Sekin voi olla totta, koska Selmalla on edelleen vaikea keskittyä, vaikka keskittymiskyky on parantunut huimasti viimeisen vuoden aikana.

Suunnitelma tästä eteenpäin: esineruutua ei tehdä ollenkaan nyt. Jos päästään jonnekin kokeeseen, niin tehdä sitä ennen 1-2 harjoitusta ja se siitä. Enkä tällä perusteella suosittele esineruutua (tallattuna ja niin pienenä kuin mitä se kokeessa on) muillekaan, jotka nomea haluaisivat tehdä. Alue on esineissä niin suppea, että toistettuna opettaa koiralle tehokkaasti hakemaan lähellä ja lyhyesti. Muiden (Elvi, Masu) kanssa en ole tehnyt esineruutua kuin vasta niiden ollessa vanhempia, Elvillä oli aina heikko haku, mutta Masulla ei. En tiedä, miten muut ovat edenneet nome vs. esineet, mutta helpompi on opettaa ensin nomehaku ja sitten myöhemmin vasta ottaa esineruutua ainakin näiden kokemusteni perusteella. Samoin jätämme jäljen vähemmälle (no vähällä se on nyt ollutkin, mutta jos tekisi jälki / viikko keskimäärin), koska nenä Selmalla on maassa ja jälki on nyt toissijainen meille.

Nomen suhteen haku pitää saada kuntoon ja pitää jatkaa sitä, minkä ehdin kahdessa treenissä tehdä eli jälkiähän alueelle tulee väkisinkin damien kanssa (jos ei tee veteen tai lennä), mutta yritän viedä damit aina hieman eri tavoin alueelle ja kauaksi kunnes haku alkaa toimia. Lisäksi laahausjälkiä voisi tehdä sekä tennispallojen viskelyä, jolloin ei varmasti tule jälkiä. Haut motivoituina kuitenkin. Haetutan muutaman ja Hellevi hakee loput :) mun kanssa siis. Markkeeraukset ja linja kuten ennenkin, vaikeampia paikkoja vain. Katsotaan, mitä tästä sitten tulee. Ei nyt ihan usko, että Selma olisi täysin lahjaton nomessa, varsinkin alokasluokka on niin helppo, että sen kyllä selvittää. Ja jos nyt vain päättää oikeasti harjoitella, niin kyllähän se menee.

Hellevin kohtalo sinetöityi myös eli esineruutu jää pois treeneistä, saa hakea ja etsiä muuten vaan erilaisia esineitä, mutta ei ruutuna. Jälkeä en myöskään tee kuin nenänkäyttötreeneinä, ruutuina siis ja ruokakupin viemisenä piiloon. Ilmavainua tuo osaa jo käyttää suhteellisen kivasti, ainakin kun etsii kuppiaan ulkona. Muuten Hellevi on välillä ollut tosi rauhallinen ja sitten taas vilkas. Ilmeisesti puuhailee päivät Selman kanssa omiaan, koska pääsevät kulkemaan vapaasti ulos ja sisään Kannuksessa. Hellevi on myös ollut mukana nometreeneissä katselijana, jos oppisi siten jotain (se sosiaalinen oppiminen nääs). Riistaan on tutustunut ja kaikki on olleet kivoja lajista huolimatta. Samoin edelleen noutaa ja tuo dameja eli sillä suunnalla kaikki ok.

Tässä välissä Selma ehti tokoilla 3.5. Oulussa, mutta saatiin kakkonen. Osasin sössiä ruudun eli meni sinne takareunaan, tuumailin onko sisällä, sitten kutsuin, mutta tietty Selma tuli sen verran lujaa, että tuli yli jne. ja sitten meni liikaa käskyjä, kun ohjasin sen takaisin ruutuun. Muuten oli tasapaksua, oli lämmintä eikä Selma ollut ollenkaan vireessä. Samana päivänä kiiruhdettiin iltapäiväksi agilityyn, jossa toinen rata huono (hylsy) ja toinen 0 + 2. sija. Se meni ok, mutta pelkkää tuuria. Sunnuntaina meni taas kuten odottaa saattaa eli pitäisi tosiaan treenata! Hyvää oli se, että Selma oli riittävän innokas eli toivoa on saada ihan hyviäkin ratoja. Jos harjoittelisi edes hieman...

Selman kaveriasiaa: Hellevi-Hille-Lina-? (HHL?) on saapunut Suomeen. Mutkien kautta eli ajelin Luulajaan, sieltä koneella Tukholmaan ja sieltä sitten Göteborgiin. Sieltä tuli mukaan pikkuinen ruskea tyttö, jonka nimi on vielä epäselvä eli Flatterhaft Du Och Jag. HHL? isä on Bob ja emä Ryding, joka myös on nomettanut kivalla menestyksellä. Toiveissa olisi saada mukava flatti erilaisiin harrastuksiin ja toivottavasti se toteutuu, ainakin pohjan pitäisi olla suhteellisen ok. Väri oli vähän "väärä", ruskeaa en ollut koskaan halunnut, vaan näin se menee... HHL? tms. matkusti reippaasti samaa reittiä Gborg-Tma-Luulaja nousut ja laskut omassa laukussaan. Ja kalasteli lentoasemilla paljon rapsuttelijoita tepastellessaan siellä. Matka meni pienistä kommelluksista huolimatta hyvin pennun kannalta, jaksoi vielä öisen ajomatkan Ouluunkin.

Selma kävi tokoissa (ja papereista on paljon kopioita tehtynä...) Oulussa sen jälkeen kun itse olin tuomaroinut avon ja voin. Tänään ei nollia! Ihme...Paikallaoloissa makuussa oli alussa nuuskinut. Seuraamisessa juoksun käännöksissä hiomista. Idiootti suht.ok, maassa vähän vino. Luoksetulossa saisi edelleen olla napakkuutta makuuni lisää, mutta menettelee. Ruutu varma, mutta haluaisin lisää vauhtia, samoin ohjatussa ja metallissa. Kun ei häsää, niin tekee pikkusievästi. Tunnarissa palautus olisi saanut olla ripeämpi, ravasi :( Kaukoissa takeni, se on ongelma, kun matka lisääntyy ja kun treeneissä en tee kaukaa, jotta näen, mitä koira tekee. Oli siis omaan makuuni liian rauhallinen, mutta tulos oli parempi kuin ennen, 299,5p.

Uutta myös ns. koulutussivut, joille ajattelin alkaa koota kaikenlaisia juttuja ja vinkkejä muistakin lajeista kuin tokosta. Nyt on vasta vähän valmiina, mutta pikkuhiljaa pitää lisäillä juttuja.

Mitään erityistä ei ole ehtinyt tapahtua, muiden kouluttamisia kyllä. Yritin tosin mennä agilityyn Selman kanssa 12.-13.4., mutta kaikki paperit paitsi tokon kisakirja olivat Kannuksessa ja minä Oulussa. Pitää aina raahata kamalasti tavaraa yhtä viikonloppua varten ja kuitenkin aina jää jotain pois. Nyt siis paperit, joiden piti olla autossa - siellä oli vain tokokirja. Soittelin la, että mitä tehdään --> ei saa osallistua. Sitten su menin paikalle, kun sanottiin, että pääsee. Prosessi eteni sitten siten, että ensin tokokirja ei kelvannut koiran tunnistamiseksi, vain rekkarit tai agilityn kisakirja. No kelpasi sitten, niissähän on siis täsmälleen samat tiedot lukuunottamatta koiran säkäluokkaa...molemmat mun mielestä ihan yhtä epävirallisia, koska niihin voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa. Saisi vaikka luopua niistä, eihän esim. mejässä tai nomessa mitään kisakirjoja ole! Ainoa, mitä tarvitsee, on koiran tunnistusmerkintä. Jos on tatuointi, paperitkin periaatteessa turhia, koska SKL tietokannasta voi printata todisteen. Jos siru, pitää olla sirupaperit. Mutta TM riittää suurimmaksi osaksi sellaisenaan - sehän sen idea on, että koiran voi tunnistaa siitä!

No sitten olisi pitänyt olla todistus koiran kisaluokasta. Kysyin, että olisiko kelvannut tuloste koiranetistä - joo (vaikka lauantaina ei olisi kelvannut). Hmm...mitä sillä oikein tekisi  (tulosteella), siis kuka keksisi, että hei, me ollaan kolmosissa, ei ne SKL:ssa varmaan huomaa, että on yhtäkkiä siirtynyt ykkösistä kolmosiin? Kirjaanhan voi periaatteessa jälleen kirjoitella mitä vain, ainoa virallinen kappale on koepöytäkirja ja sitten se, mitä tallennetaan tietokantaan (tosin siellä on virheitäkin, mutta kuitenkin). No meiltä sitten puuttui kuitenkin rokotukset, joten siihen se tyssäsi. Tai ei puutu, mutta ei ollut papereita mukana. Tottahan tuo, vaikka olisin voinut lähettää ne jälkikäteen jne., mutta vähän arvasinkin, että siihen se tökkää. Opetus: kopioi KAIKKI koiran paperit ja kisakirjat (olen saanut ostettua kyllä uusia kirjoja aiemmin kisapaikalta) siten, että niitä on a) autossa, b) Oulussa ja c) Kannuksessa. Kaikissa paikoissa, jotta edes jossain on ne mukana. Vähennä tavaran määrää, esim. vaatteista mulla on parit samanlaiset housut, kun en ole muistanut, mitä on missäkin, telkkareita on monta, imureita neljä, astiasto x 2, mattoja lukuisia, vaatteita tuplat (ja kaikki koiravaatteita) jne. kun asuu kahdessa paikassa. Halpaa! Samoin papereiden unohtaminen oli "vain" 50€ ja risat. (Ja pannaan vahinko kiertämään omissa kokeissa, jos jotain puuttuu --> kotiin vaan, lyhentää tuomaroinnissa työpäivää...no ei sentään)

Pitää siis pakata aina KAIKKI mahdollinen mukaan, vaikka ei koskisikaan niihin, mutta joskus SAATTAA tarvita jotain ja yleensä se on sitten juuri toisessa paikassa. Muutenkin tulee reissattua turhan paljon, viime viikolla perjantaina Hauholla ns. naksusuojeluseminaarissa (joka ei sisältänyt suojelua (paitsi yksi koira); koiria, jotka eivät osanneet leikkiä; ohjaajia, jotka eivät osanneet leikkiä tai eivät olleet käyttäneet naksua jne. eli oli pettymys koirakoiden anti, kouluttaja oli hyvä), sitten Vaasaan pari päivää, Kannukseen hetkeksi, sitten Jyväskylään, sieltä Ouluun, sieltä Helsinkiin, sitten Kannukseen ja vapuksi Ouluun. Ei ihme, että tavarat on hukassa.

Jos tässä pääsisi jonnekin kokeeseen, nometus olisi mielessä ja samoin jälkikokeet (jonne tuskin päästään, soitteluaikoja on vain). Sitten tokoa vähän ja agilityä, toko SM-järjestelyt jne. Selma ehtii välillä kokeilla vesijuoksumattoa, todiste alla.

Pentuasiat hieman tökkivät :( mutta jospa ne siitä...Helpommalla pääsisi, jos ottaisi labradorin, niitä kun löytyy ja laatutakuu on varmempi (harrastamista ajatellen). Funi oli kylässä pari päivää ja muistutteli mieleen, miten helppoja ne ovat. Sopivan kokoisia, nopeita ja tekeviä eivätkä hössötä yhtä paljon kuin flatit. Mutta toisaalta kuitenkin flatti on flatti, ei voi ainakaan vielä vaihtaa/ottaa rinnalle labradoria. Ehkä sitten joskus.

Selma on puuhastellut sitä sun tätä. Nomejuttuja ollaan aloiteltu tauon jälkeen ja ainakin markkeeraukset sujuvat paremmin kuin aikaisemmin, vaikka hiomista niissäkin on. Suhteellisen innokasta menoa kuitenkin, joten ehkä sitä jaksaa nomeillakin. Agilityä vähän, mutta siellä ei meno edelleenkään ole ihan sellaista, kuin haluaisin. Se jokin puuttuu, menee kivasti, mutta...pitää itse ohjata tosi hyvin, jotta saa linjat optimaalisiksi. Ja viedä paremmin esteeltä toiselle, koska muuten Selma ei liiku tarpeeksi hyvin omaan makuuni.

Tokossa edistymistä on tapahtunut kaukojen osalta, vihdoinkin. Vähän muutosta treeniin ja palkkaukseen ja nyt ei ole enää samanlaisia ongelmia kuin aiemmin. Kaksi koetta on tässä välissä ollut, mutta ne eivät menneet hyvin. Toisessa 9.3. Kannuksessa Selmalla tuli paikallaistumisesta nolla. Istui toki koko ajan, mutta ihan alussa virittelin sen väärin ja käväisi alussa itsekseen maassa ennen jättövaihetta. Blaah. Muuten suht.ok työskentelyä, tuttu halli, mutta Selma ei pidä siitä matosta ja tekee hitaasti, höpölaukalla. Ruudussa moka, meni takaa ulos ja jouduin käskyttämään sisälle. Muuten suht. ok, 270 tuloksena.

29.3. OKK:n kisoissa meni taas pieleen, höh. Paikallaistumisessa tassutti alussa. Makuussa kyttäsi Mariaa (liikkurina) eikä kuunnellut ensimmäistä käskyä. Sitten oli nuuskinut paljon ja nosti peppua ylös maassa ollessaan, joten se meni nollille. Seuraaminen ok, aukeaa käännöksissä oikealle ja hitaassa vasemmalle kääntymisessä ehti istua. Mutta seuraaminen on rauhoittunut. Idiootti oli huono - NUUSKI etenkin maassa todella paljon. Asennot olivat hyvät. Muutenkin nuuskii eli se pitää poistaa kokonaisuudesta. Luoksetulo ok, ruutu ok (nuuski). Ohjattu blaah. Selityksenä nometreenien paljous ja se, etten muista edes milloin viimeksi otin ohjattua kunnolla (kokeessa kai?). Meni merkille ja suoraan ohi keskimmäistä kohti. Kutsuin takaisin, mutta meni hutiksi ja keskeytin liikkeen. Muistaa tästä, että varmoja liikkeitä pitää kerrata edes kerran viikossa. Muut liikkeet ok, kaukoissa steppasi ja nuuski jättövaiheessa. 247 pistettä. Pitäisi saada nollat pois, mutta olen itse siinä huono, en muista tehdä tuttuja juttuja tarpeeksi. Ja paikallaolot edelleen huonot, on aivan liian levoton aina niissä, arkielämässäkin. Tassut vain steppaavat itsekseen, tanssitauti.

25.2.2008

Masun tulokset Evirasta tulivat, tässä tiivistelmä tuloksista. Tutkimustulos: myeloproliferatiivinen tauti - epätyypilliseen megakaryoblastiseen anemiaan viittaavat löydökset. Masulla oli siis verihiutaleita muodostavien solujen kasvain eli megakaryoblastinen leukemia. Sairaus oli edennyt tavallista hitaammin. Taudille on tyypillistä anemia ja alentunut verihiutaleiden määrä. Ruumiinavauksessa todettiin keuhkoissa ja munuaisissa megakaryoblastiselle leukemialle tyypilliset löydökset. Luuydinlöydökset osin epätyypilliset ja sopivat normaalia hitaammin edenneeseen tautiin. Tälle sairaudelle on tyypillistä pienten veritulppien muodostuminen elimissä, mikä on johtanut sydänlihaksen rappeumaan. Maksassa ja lisämunuaisissa todetut muutokset ovat seurausta koiran saamasta lääkityksestä. (Maksassa oli hepatiitti eli se oletus oli "oikein" alkuvaiheen diagnooseissa). Tuossa siis lyhyesti lausunnon sisältö. Leukemia, jonka kanssa Masu sinnitteli (onneksi?) normaalia pitempään. Voi ajatella, että se kuvasi Masua hyvin, halusi olla menossa mukana mahdollisimman pitkään eikä luovuttanut ennen kuin ihan viimeisenä päivänään. Tulosten saaminen helpotti hieman, vaikka ei tilannetta muutakaan, mutta jos tästä on jollekin muulle joskus apua.

Masu lempipuuhassaan

Linkkejä:

http://www.solunetti.fi/fi/patologia/neoplasia_1/
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/011011.htm

Hyvä leukemiakirjoitus, jonka luin joskus Masun sairastumisen alkuaikoina
 

Selma-raasu jäi taas yksin, kun Tiina "varasti" Tahvon. Tahvo oli pari viikkoa meillä ja sinä aikana ehti kokeilla vesijuoksumattoa (koululle hankittiin sellainen, Selma on päässyt jo kolmesti testaamaan sitä) ja sen jälkeen joutui leikkuriin, patti pois haarojen välistä (oli nuollut sitä ja Tiina antoi luvan operoida, kun sain pikaisesti ajan lääkäriin). Patti lähti hyvin pois, mutta oli ilmeisesti pahanlaatuinen :( mutta Tahvo-setä on virkeä kaveri ja olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa (pitää ryöstää se Tiinalta...).

Selma kävi tokoilemassa la 23.2. Torniossa, mutta meni huonosti! Paikallaistumisessa meni maahan (no ei olla otettu ryhmässä, mutta kuitenkin...) ja makuun istui! Heh. Vähän väärin meni. Tein puolet liikkeistä ja sen jälkeen sitten keskeytin, kun Selma ei tuntunut kovin hyvältä, jotenkin vähän sinne päin tekemistä. Sunnuntaina 24.2. oltiin agissa, jossa ensimmäisellä radalla olin myöhässä sarjaesteellä ja Selma meni tuomarin ansaan eli hyppäsi väärään suuntaan. Toisella radalla tuli virhe pituudelta ja sen jälkeen A:lta loikkaaminen, joten pysäytin siihen ja otettiin A uudelleen. Suhteellisen hyvin oli intoa, joten pitää treenailla kunnolla agia, ei vain silloin tällöin. Nyt hiihtolomaillaan ja ratsastellaan Iikin kanssa.

Kannuksessa otettiin kuvia (siis Hansu ja Sari ottivat) ja tässä jotain tuloksia niistä - hienoja! Huomatkaa Ikea-lelut.

Masusta ei uusia tietoja. Kudosnäytteissä ei löytynyt mitään erikoista eikä luurydinnäytteessäkään. Se oli kuulemma aktiivista (noin vanhaksi koiraksi) ja punasoluja kyllä tuotti, joten siinä mielessä kunnossa (eikä nyt harmita, etten otattanut luuydinnäytettä Masusta, koska sieltä ei olisi selvinnyt mitään ainakaan tämän perusteella). Näytteet lähtivät Helsinkiin lisälausunnolle, jos jokin syy Masun anemialle löytyisi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hups, Masulle tuli anemia, jokin hävitti punasolut ja ei muuta vikaa. Kuulostaa kivalta. Pitää tutkailla autoimmuuneja anemioita lisää. Vaikka ei nämä tutkimiset Masua takaisin tuo, mutta jos syy selviäisi kuitenkin.

Selma yrittää paikata Masun (ja Elvin) jättämää aukkoa tehokkaasti ja onkin siinä hieman onnistunut. Vaikka edelleen etenkin Masua on kova ikävä, Masu oli Masu ja korvaamaton sellaisenaan. Selman seurana on tässä välissä ollut muutamia kaverikoiria eli Roni (pakotettuna naapurista päiväkaveriksi), Tahvo (Masun velipuoli-puoliveli) pari viikkoa, Ronja-rouva (14v. eli Elvin kaveri oikeastaan) viikonlopun ja Paavo viikonlopun verran. Paavosta Selma suorastaan hullaantui, Paavo on samanlainen fiksu ja järkevä kuten Selma...Tahvo pääsee taas kyläilemään, tällä kertaa pitemmäksi aikaa eli muutama viikko menee kylässä. Kesäksi olen katsellut Selmalle uutta kaveria Ruotsista, katsotaan, miten asiat etenevät. Rotu ei vaihdu, vaikka hieman sitä aluksi suunnittelinkin (labradoriin, noutajat on pop, vaikka aussiekin on ihan jees ja malikkakin menisi ja kelpiet on ehkä myös kivoja, onhan niitä rotuja).

Selma kävi tokoilemassa Torniossa 23.1. Alku meni lupaavasti, paikallaoloissa oli rauhallinen! Seuraamistreeni on tuottanut tulosta, se meni hyvin (aivastelua tosin alussa). Idiootissa kääntyi seisomisessa, kun menin pylvään taakse. Luoksetulossa seisominen edelleen heikko. Ruudussa merkille menossa meni katsomaan lippua tms. ja ruudussa kaksi maahan-käskyä (muuten ok). Ohjattu ok, metallissa peppu nousi hieman ennen kuin päästin noutoon. Tunnarissa ok ja kaukoissa seiso-maahan -vaihto huono. Ei kovin hyvä noiden pikkuvirheiden takia, mutta ykkönen kuitenkin. Ottaa häiriöitä edelleen, mutta vähemmän kuin ennen. Luoksetulo heikko, kaukoissa tekniikkaa pitää hioa edelleen.

Masun avaus on tehty Evirassa, ei ainakaan päällisin puolin ollut mitään erityistä näkyvissä. Maksa hieman pehmeämpi ja turpeampi kuin olisi pitänyt olla, ei kasvaimia, lobulukset erottuivat, väri hieman kellertävän vaalea. Aneeminen, veri vesimäistä ja hyytyi huonosti. Kylkiluiden rustoliitoksissa sidekudosta, mutta se voi olla normaalia vanhalle koiralle. Luuydin silmämääräisesti normaalia. Lisämunuaisissa ei näyttänyt olevan muutoksia (ei surkastumista, kuorikerros erottui). Kortisonikuuri saattanut vaikuttaa maksaan ja lisämunuaisiin. Keuhkoissa jotain tiivistymiä, mutta ei pitäisi olla vaikutusta. Nestettä oli kertynyt keuhkoihin ja vatsaan, mutta ilmeisesti liittyi lopetukseen. Lihakset surkastuneet (tämä tapahtui joulukuun aikana itse asiassa, sitä ennen vielä pyöreyttä lihaksissa). Eli EI MITÄÄN näistä uutta. Kudosnäytteet saa ensi viikolla, jos niistä löytyisi syytä. Toivottavasti.

Hansu laittoi kuvia Selmasta ja Masusta (vähän suttusilmäisenäkin), joissa mukana "kamalia" tonttukuvia YESsin reissun jälkeen. Ne ovat viimeiset kuvat Masusta, en halunnut ottaa kuvia joulun aikaan, kun Masu oli niin väsyneen oloinen ja jotenkin ei-masunnäköinen. Mieluummin muistelee reipasta kaahari-Masua pomppimassa ovella ulosmentäessä, haukkumassa hevosille tallilla, kiitämässä egiesteillä, seuraamassa sivulla, nukkumassa vessan oven edessä, kun sieltä tulee pois tai vaikka tässä tilanteessa koneen edessä "hurisemassa" (istuva Masu ja hurhur ääntä, ei haukkua, ei murinaa vaan hurinaa, suu supussa, kun halusi huomiota).

Kiitoksia kaikille viesteistä ja muusta tuesta koko tämän syksyn ajan!

9.1.2008 Lisää

Ei oikein aika kulu eikä halua koko ajan muistella Masua. Selailin nettiä ja katselin flattisivuja, koiria muistoissa. Järkyttävää luettavaa! Suurin osa näyttää eläneen max. 10 vuoden ikään. Ja hyvin paljon nuorempina kuolleita, 5-7 v. Tämänkö pitäisi olla normaali tilanne? Ja hyväksyttävä, että flattia ei todellakaan tarvitse kotonaan sietää yli 10 v., pääsee eroon paljon aikaisemmin? Tuli mieleeni jalostus ja valinnat siellä; itselleni kirkastui (mahdollisesti jos joskus kasvattaa) asia yhä varmemmin: ulkomuoto on kaikkein viimeinen asia, johon kiinnittää huomiota, jos rakenne on edes sinne päin (= liikkuu hyvin) ja koko mielellään sitä pienempää sorttia. Aivan sama pään muodolle ja hännän paikalle jne. Luonne = riistainto ja työskentelyhalu, terveys (luusto ja silmät "siinä sivussa", autoimmuunisairaudet?, syöpä?) ja elinikä hyvä.

En tosin tiedä, onko mahdollista enää saada flatteja rotuna parempaan jamaan, tällä hetkellä ei näytä hyvältä. Toivottavasti geenitutkimuksista saisi jotain selvää ja apua tilanteeseen. Ei motivoi ottamaan flattia, jos saa pelätä koiran kuolemaa sen ollessa parhaassa iässään. Ja edelleenkään 10v. noutaja EI ole vanha eikä mummeli. 10v. jaksaa vielä olla mukana kaikessa ja työskennellä, JOS on terve (kuten PITÄISI olla). Edelleen vertaan huskyihin, joissa yli 10v. koira voi vielä juosta valjakossa mukana...Elvi ehti mummoutua joskus 11-12v. välillä, Masu ei vielä ollut mitenkään mummo, sairas kyllä.

Muistoja Masusta (ja vähän Elvistä). Pentuna tuli kotiin ja yritti Elvin tisseille, jolloin sai heti kyytiä, raukka. Siksi Masusta kai tuli tuollainen. Elvi alkoi leikkiä Masun kanssa parin viikon kuluttua ja sen jälkeen olivat parhaat kaverukset. Tai melkein, Elvi ei leikkinyt tarpeeksi, kun ei pärjännyt juoksuleikeissä. Masu söi pienenä sukan, en tosin tiennyt sitä. Sitten tokotreeneissä oli vaisu, kävi oksentamassa ja sen jälkeen taas innokkaana tohelsi menemään. Seuraavana päivänä sama juttu eikä sitten kakannutkaan. Mentiin lääkäriin, maha auki ja sukka pois. Oli ollut hetken siellä. Mitään muuta merkkiä ei näkynyt kuin oksensi ja sitten ei kakannut. Yhtä innokas kaikkeen kuin ennenkin. Nuorena agitreeneissä kaahasi itsekseen miten sattuu, sanoin, että en voi antaa sen mennä miten menee, kun on niin hullu. Sanottiin, että anna sen mennä kun se on niin nuori vielä. Sitten Masu menikin, miten sattuu. Törmäsi muuriin niin että se kaatui, mutta vauhti ei muuttunut. Lensi A:n harjalta Kemin kisoissa alas ja jatkoi matkaa samalla vauhdilla. Agility oli Masulle hieman liikaa, en osannut ohjata ja hallita koiraa ja siellä tuli turhan kovasti komennettua, kun en ollut osannut kouluttaa. Ja Masu oli päässyt menemään liikaa itse. Masu myös oppi käyttämään huonoon ohjaajaan alkuvaiheessa hampaita, kun en osannut. Masu katseli, kun Elvi teki agilityä ja opiskeli itsenäisesti keinun (juoksi läpi, tippui ja juoksi uudelleen) sekä A:n (A oli Ruskohallin seinän vieressä, sen ympärillä tavaraa, Masu huomasi sen ja juoksi sen itsekseen tosin jotenkin tavaroihin sekaantuen).

Masu teloi jalkaansa pienenä usein, lasinsiruihin ainakin kolmena kesänä. SNJ:n leirillä pääsi pitkästä aikaa uimaan ja sitten uikin vaikka kuinka. Nuorena oli hullu uimaan, vanhempana hieman hillitsi sitä. Opetti Selman uimaan, vaikka Selma polskutteli hassusti aluksi. Elvi lipui uimaan kuin kuningatar. Tuolla leirillä osallistui ekaan tokokokeeseen, jos oikein muistan, ja oli siellä (iloinen) yllätys. Ei halunnut kesken kokeen silittelyjä tai kannustamista, kuten Elvi vaati, vaan halusi keskittyä tekemiseen. Joten kokeissa Masua ei sitten kovin paljon tullut innostettua, kun kiehahti helposti yli.

Kaikissa harrastuksissa Masu oli (mielestäni) huippu, tosin kuumuminen (ja heikohkot hermot) oli ongelma agilityssä sekä nomessa. Ja tokossa ehkä myös. Jäljellä hyvä, sitä olisi ollut kiva tehdä enemmänkin (koemielessä), mutta aikaa ei jäänyt, kun tokoiltiin niin paljon. Jäljellä harmittaa se, että mejää ei ehtinyt enempää eikä PK-jälkeä ja se, että PK-SM:t menivät alisuorituksiksi. Ensimmäisellä kerralla en uskonut koiraan ja viimeinen keppi jäi (tuota virhettä en enää tee) ja toisella kerralla Masu ei mennyt esteitä, mutta siihen löytyi sitten syy selästä. Luupiikit ilmeisesti tuolloin pahassa vaiheessa ja samana talvena tuli vinkaisuja, kun selkään sattui. PK jäi sitten siihen, samoin agility. Tokossa osasin pilata noudon sekä merkin eikä paikallaistumistakaan tullut opetettua kunnolla. Harmittaa tuokin, että tokossa tuli pilattua turhan monta liikettä osaamattomuudella eikä niitä saanut enää sitten korjattua. Tykkäsin Masun tyylistä tehdä, tosissaan eikä noutajamaista hetkuttelua, sähäkkää reagointia. Vaikea kuvata sitä. Masua tuskin haittasi, vaikka liikkeet eivät olleet ihan kunnossa, kaikki tekeminen oli sen mielestä mukavaa. Ihme nome-koirakin, en todellakaan osannut (ehtinyt) kouluttaa siihen ja kuitenkin siellä suhteessa hyvät tulokset. Ilmeisesti kuumuminen sekä noudon alkuharjoittelun hankaluudet aiheuttivat sen, että joskus 6-7v. alkoi rikkoa riistaa. Tai mikä lie syy. Reissuissa Masu oli helppo, kulki mukana missä piti, nukkui kun väsytti ja odotteli, kun piti odotella. Tosin ehti jollain reissulla varastaa Virven suklaalevyn...

Mitä muuta Masu osasi...varastaa ruokaa (yhdessä Elvin kanssa ja ilmankin), pyöriä kakassa (Tyttikin sen totesi), rähjätä ja olla kaveria (lips lips), putsata kavereiden korvat, silmät ja suut, ei osannut mennä ovesta ulos kiihkoilematta sen äärellä ja joka kerta laukalla ulos täysiä, rääkkäsi Selmaa, joka jumaloi Masua ja Masun ihmeellisiä juoksutaitoja, ärsyttää kiihkoilullaan monia muita koiria (kaahasi, sinkoili, haukkui, pyöri), aiheutti hermojen menettämistä, kun meni kisoissa huonosti ja hermojen palautumista, kun meni kisoissa hyvin, kotikoirana ei välttämättä helpoin (normaalikoirien mittapuulla), mutta minulle se kaikkein paras koira ja hyvä kaveri, jollaista ei tule koskaan toista.

4.1.2008

Masun tilannetta: välillä huonompi ja välillä parempi. Öninä jäi pois ja limakalvot eivät jatkaneet vaalentumistaan, mutta eivät ole kovasti väriäkään saaneet. Jaksaminen on huonoa edelleen, tosin kuntokin on rapistunut ihan kokonaan lenkkien puutteen takia. Takapää on hieman hutera, selkä kai siellä sitten lisänä oireilee? Ei tiedä. Pari todella heikkoa päivää on ollut, jolloin olen ollut jo tilaamassa aikaa ell seuraavalle päivälle, mutta sitten tilanne on parantunut. Vaikea sanoa, mitä tekisi. Tuloksia ei ole vielä tullut YESsiltä, haluaisi tietää ne ensin ennen kuin alkaa mihinkään uusiin toimenpiteisiin tms.

Selma on ollut hieman ihmeissään, kun Masu ei riehu sen kanssa. Nyt tosin on taas puhdistanut Selmaa, mikä on hyvä juttu. Selma on päässyt nauttimaan pitkistä ratsastuslenkeistä pöllöilevän Iivanan kanssa ja tallilla puuhastelusta, joten Selman loma on kai ollut ihan onnistunut. Vähän on tokoiltu ja otettu agilityä, mutta ei ihan kamalaa innostusta ole niihin ollut (mulla, Selma on kovin innoissaan aina). Jälkiä ei tehty eikä nomeakaan, vaikka olisi pitänyt. Onneksi tuli pakkaset, ettei "voi" treenata.