|
KUULUMISIA 2009 & 2010
28.2.2010 Ei jaksa / ehdi päivittämään näitä sivuja, joten laitan jotain blogiin. Moromoi :)
3.10. Flattimestaruus sujui hyvässä seurassa (siis erinomaisessa!) hyvin, vaikka tulokset eivät kovin suurenmoisiksi yltäneet. Ajeltiin sinne perjantaina Tiinana & Viivin kanssa ja majoituttiin pohjoisen flattiporukan kanssa. Katsoin vielä PM-joukkueen karsintaa pellolla perjantai-iltana. Lauantaina oli vuorossa ensin näyttelyosuus, jossa tytöt saivat kohtalaiset arvostelut (kiitos esittäjät :) mutta eivät (yllättäen!) sijoittuneet. Samalla nähtiin Hellevin velikin, joka oli mukana kokeessa. Hellevi starttasi juniorimestaruudessa. Koe alkoi lyhyellä ja helpolla vesimarkkeerauksella, jonka noutoon menoa Hellevi empi, mutta meni kuitenkin (pehmeä ranta). Sen jälkeen oli rannansuuntainen ohjaus, n. 30m. Sain ohjattua Hellevin ihan kohtalaisesti kaksikin kertaa riistalle, mutta jäi aina vähän tuulen alle ja meni ohi. Sinne se sitten jäi. Sitten pitkä vesinouto, jota Hellevi ei uskaltanut hakea. Lumpeet keskellä lampea sekoittivat ja muutenkin on heikko uimari. Samaa vikaa näkyi muillakin. Sitten haku, joka meni mukavasti, itsenäisesti eikä kysellyt. Mutta lopputulos ei kovin kummoinen. Oli muutenkin tosi vaisu. Arvostelu: "Työintoinen rauhallisella tahdilla töitä tekevä koira. Epäonnistui valitettavasti ohjauksessa eikä koiran itseluottamus riitä pitkään markkeeraukseen. Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin lupaava pari".
Selma starttasi ekaa kertaa avoimessa. Koe tehtiin parityönä ja parina meillä Jori & Kusti. Selma sai ensin aloittaa vesiohjauksella, joka vähän takelteli alussa (rantaan oli matkaa n. 15m, ja sitten juoksenteli rannansuuntaisesti ennen kuin sain veteen). Vedessä ohjautui asiallisesti ja ohjasin riistalle, mutta tuulen yläpuolelle ja sitten Selma menikin jo rantaan ja katosi näköpiiristä...juoksi sitten jostain näkvyille ja otin pois. Harmi, oma moka oli ohjata tuulen yläpuolelta. Sitten 2-markkeeraus linjaan, joista eka tuli pienellä lenkillä. Toista etsi oikealta suunnalta, mutta puskasta. Olisi pitänyt työntyä siitä pois, koska lintu oli ihan näkyvillä vedessä, mutta Selma oli varma, että se on siinä puskassa. Toinen siis jäi. Sitten passiin odottelemaan Kustin suoritusta. Siellä hieman levoton, mutta ei paha Selmaksi. Samoin seuraamiset hyvät Selmaksi. Kun Kusti oli tehnyt kaiken, aloitettiin haku. Kanavan yli matalaan kaislikkoon ja metsäsaarekkeeseen. Se sujui Selmalta älyttömän hyvin! Ei yhtään tyhjää reissua ja mielestäni näppärää työtä. Lopputulos AVO3. Arvostelu: "Työskentelyhaluinen koira, joka epäonnistuu paikallistamistehtävässä. Ohjausriista jää löytämättä, vaikka koira saadaan ohjattua oikealle alueelle". Viivi oli Tiinan kanssa voittajan paras koira lauantaina - jee! Sunnuntaina ihmeteltiin mestaruutta, jossa hienoja suorituksia ja sitten epäonnistumisiakin nähtiin. Kokonaisuutena 10+ reissu, vaikka ihan kaikki tulokset eivät olleetkaan hyviä.
20.9. Selma & Hellevi joutuivat taas nomettamaan, Närpiöön. Ei olisi kannattanut lähteä...Selma starttasi heti alussa. Ensin vesiohjaus, jossa jäi aluksi vedessä tupeksimaan lähituppaisiin, sitten kaislikkoon ja sitten vasta sain ohjattua oikealle tuppaalle. Sitten linjamarkkeeraus ja yllätys, ei muistanut kuin lähemmäksi heitetyn. Pudotteli riistoja kovasti! Sitten haku, jossa kävi kiertämässä koko alueen takareunat, uiskenteli jne. ennen kuin toi yhden. Sitten taas laajaa kaartelua ja toi toisen. Pudotti! Sitten alkoi keskittyminen mennä ihan kokonaan ja juoksenteli vain samoilla reiteillä. Heikko haku siis! Arvostelulappu hukassa, mutta riistan pudottelu ja nuo muut virheet aikaansaivat AVO0-tuloksen. Hellevin koe oli helppo lukuunottamatta pitkää veteen tehtyä 2-markkeerausta. Aloitettiin ensi veteen 1-markkeerauksella, joka sujui suht. ok. Hellevi oli koko ajan taas vaisu. Sitten vesiohjaus n. 15m viistosti, se meni ok. Sitten se pitkä 2-markkeeraus. Se meni yllättävän hyvin, uskalsi hakea molemmat! Pudotti palautuksessa :( Sitten hakuun, josta toi ensin yhden, mutta pudotti. Sitten haki toisen, variksen, pudotti sen n. 5m päähän, tutki, KUSI viereen, tutki ja sitten toi, kun käskin. Edelleen sai jatkaa hakua, toi ja taas pudotti siihen eteen. Ihme koira! Pudottelut johtivat siihen, että saatiin ALO0. Arvostelu: "Rauhallisella tyylillä työskentelevä koira, joka suorittaa tehtäviä melko hyvin. Tänään kuitenkin riistan palautukset ja luovutukset ovat niin huonoja, että se pudottaa koiran pois palkinnoilta".
Ihme juttu, että oli noin huono. En ole treenannut juurikaan riistoilla, mutta tuon jälkeen piti yrittää ehtiä tehdä perustreenejä ja riistatreenejä, koska molemmat olivat huonoja palautuksissa. Hellevi oli muutenkin ihan kamala laama, veltto eikä innostunut mistään. Sai patistaa tekemään kaikkea. Tuon jälkeen aikomus oli mennä BH-kokeeseen, mutta melkein peruin sen. Mentiin kuitenkin 22.9. kokeeseen. Siellä paikallaolossa nousi istumaan ja istui koko ajan. Seuraamiset ok, vähän ryhmässä nuuskaisi (ei oltu treenattu niitä). Liikkeestä istumisessa autoin melkein pysähtymällä. Liikkeestä maahanmeno oli hidas ja vähän vino ja luoksetulo tietysti suoran sivulle. Saatiin tottis kuitenkin läpi ja parasta oli se, että Hellevi oli jostain syystä ihan innoissaan kentällä ym. Viikonlopun ja vielä maanantain laama oli kadonnut? Kaupunkiosuudella oli hankaluuksia mennä maahan, kun satoi vettä ja oli ällöä. Mutta saatin koko juttu läpi ja tosi hieno tittelikin :)
Sitten yritettiin ehtiä treenata,
Hellevi oli aluksi laama nomessa, mutta sitten reipas. Selman läsnäolo
vaikuttaa tosi paljon, kuumuu heti ja toimii eri tavalla Selman ollessa
paikalla. Pitää tehdä enemmän treenejä ilman Selmaa! Seuraava koitos oli
kiireisen viikonlopun ja viikon (tokotuomarointi, tokokollegio ja taas
tokotuomarointi) jälkeen
Naisten Haku Hailuodossa. Sitä ennen ehdin onneksi treenata riistalla
kertaalleen ihan perusjuttuja, jotka alun takeltelun jälkeen sujuivat
normaalisti. Hailuotoon menin jo perjantaina, liukkaalla kelillä OSN:n
vaunun perässä. Lauantaina Hellevi starttasi heti ensimmäisenä
kauniissa auringonpaisteessa. Ensimmäiseksi tehtiin pitkä vesimarkkeeraus,
ensin kovaa maata ja sitten vettä pitkästi. Hellevi lähti ihan reippaasti
uimaan, mutta sitten tuli pupu pöksyyn ja jätti noudon tekemättä. Sitten
otettiin maaohjaus viistosti kohti metsänreunaa. Lähti sinne minne halusi
eli suoraan kohti metsää. Sain komentaa aika kovasti, ennen kuin pysähtyi ja
sitten otti oikean suunnan ja toi riistan. Sitten hakuun, jossa osa oli
maalla (pellolla) ja osa kaislikossa. Maa-alueella etsi hyvin ja
innokkaasti, toi nopeasti sieltä kolme. Kaislikkoon ei millään meinannut
mennä, kävi liian lyhyellä tai takana väärällä alueella tai sitten meni
maa-alueella. Eikä tullut väärältä alueelta innokkaasti takaisin, vaan
vikuroi. Kiltti pikku Hellevi?! Sitten meni kaislikkoon ja toi ensin pupun,
jonka pudotti lähempänä mua ja jouduin käskemään noutamaan sen. Sitten tuli
vielä kaislikosta lokki. Sen jälkeen viimeinen markkeeraus, jolle lähti
suoraan, mutta avovesi pelotti ja lähti kaartelemaan. Ajatteli kai päästä
helpommalla sinne. Kaarteli ja kun muuta ei voinut, kävi hakemassa sen
lokin. Uutta: itsepäisyys ja omapäisyys - Hellevi on pirtsaantunut ja alkaa olla aikuisempi (mm. rähähtänyt liiasta nuuskimisesta muille!). Alkaa näyttää kuumumisen merkkejä. Riistalla tuo kaniongelma oli ainoa tässä kokeessa (nähnyt kanin viimeksi taippareissa), kaikki muut tulivat käteen ja sivulle. Mikä sitä vaivasi edellisessä kokeessa?! Vai onko se auttanut, että nyt kaikki (riistat ja damit) pitää palauttaa aina samalla tavalla eli selkeyttä tullut siihen lisää?
Selma sitten puolestaan pääsi
ruotsalaisella tuomarille avoimeen. Koe alkoi seuraamisella ohjauspaikkaan,
maaohjaus (aika helppo). Siinä lähti sinne minne halusi eli keskemmälle
peltoa, kun piti mennä viistoon. Otti ohjausta kohtalaisesti ja toi sitten
vaakun. Sitten seuraamista ja hakuun, sieltä piti tuoda yksi. Toikin sen
nopeasti, oli korppi, jota oli vähän ihmetellyt, mutta toi ja käteen asti
taas. Sitten seuraamista ja vesiohjaus. Se olikin hankala. Maalla, sitten
vesirajaan ja veteen jonkin matkaa. Näytti ja oli yksinkertainen, mutta
koirat jäivät juoksemaan rantaa pitkin. Samaa teki Selma osin, ei kuunnellut
kovin hyvin pilliä (pitää treenata, joo), mutta meni myös veteen. Sain
siirtyä ja ottaa vielä uusiksi ja sitten se onnistuikin! Kovasti joutui
käskemään, mutta sai sen riistan pois! Auttoiko tässä kannustukseni "ääliö
mee uimaan" tms., jonka tokaisin jossain vaiheessa, kun Selma meni rantaa
pitkin - en tiedä. Sinnikäs koira se kuitenkin on, joskus :) Sitten
2-markkeeraus, EI linjaan - meni hyvin! Se olikin kyllä helppo. Sitten vielä
hakua, mutta nyt se tökki. Ei edennyt kaislikkoalueella, vaan pyöri lähellä
ja kyseli. Luulen, että se painostaminen ohjauksessa teki jotain, koska ei
oikein edennyt kuin lyhyitä matkoja, pysähteli ja katseli mua. Sitten sai
siirtyä vähän ja laittaa uudelleen. Sieltä sitten alkoikin sujua ja toi
variksen. Vaikka ei ihan priimaa työtä ollut ja viimeisen vaakun toi ensin
hyvin ihmisten lomasta takaisin mua kohti, mutta sitten pysähtyi ja pudotti
sen tuomarin jalkoihin (olin siellä taaempana itse), saatiin kuitenkin AVO2!
Yleisvaikutelma: En bra hund dom är stark i vattenarbete. Hon är en utmärk markör och har en bra vilthantering. Belastas i dag något avbrister i sitt sök. Duktig förare. Kokonaisuutena Selmalle sopi tuollainen paloissa tehty koe, koska pääkoppa ei poksahtanut kuten Närpiössä (menee juoksenteluksi). Ohjaus oli tuskaa, koska Selma "tietää" mitä tehdä, mutta hyvää se, että jotain se kuuntelee kuitenkin ja haluaa löytää riistan. Riistojen otot ja palautukset ihan erilaiset, sivulle jne. niiden kanssa (treeni ja selkeys palauttamisen suhteen vaikuttanut?). Heikkoa seuraaminen, jota ei ollut...ja haku painostamisen jälkeen oli huonoa.
Ilta naisten haussa meni jälleen hyvässä seurassa ja manikyyrejä tehden. Sekä hienosti pukeutuen. Sunnuntaina olin heittäjän voittajassa, kovassa tuulessa linnut tuppasivat yrittämään lentoa puskiin. VOIta oli helppo seurata mun paikasta, hyviä suorituksia kuten muissakin paikoissa (mm. Unni). Mukava viikonloppu, ei tullut edes oikein kylmäkään kun oli järjettömästi vaatteita päällä. Ja voitin 2 jumppapussia arvonnasta! Ja laminaattia hiuksiin! Nekin vielä kaiken kivan päälle.
Nomen koekausi on ohi, mutta tavoitteet selvenneet: molemmille paljon pillitreenejä, ihan perusteita. Molemmille nomeseuraamista häiriöiden kanssa. Hellevin pitää oppia uimaan kunnolla (ensi vuonna). Selmalle linjamarkkeerauksia (toki Hellevillekin). Ohjausta enemmän, motivoituja ja ei-motivoituja. Nome on mukavaa :) Otetaan tokojakin, agilityä jne., mutta nomessa on kuitenkin jotain mielenkiintoisempaa ainakin näin noutajan kannalta katsottuna kuin noissa muissa lajeissa.
6.9. Kuukausi on kulunut jälleen edellisestä päivityksestä. Koulu eli työt alkoivat, vähän ollaan kokeiltu, vielä vähemmän treenattu ja enemmän reissattu. Siinä kuukauden saldo. Selma kävi tokoilemassa elokuun alussa, mutta oli hyvin keskittymätön ja teki paljon virheitä. 2-tulos taisi tulla. Hellevin piti myös mennä, mutta koska Hellevi viimeinkin aloitti juoksun, jäi se sitten väliin. Sitten oli agikisat, joissa Selma porhalsi muistaakseni 5, 0, hyl ja 15 tms. Viimeisellä radalla myöhästyin rataantutustumisesta, joten Henna lupautui paikkaamaan mua. Hyvin menikin, pari virhettä, mutta sillä "treenillä" loistavasti! Sorsastuksen aloituksessa piipahdettiin myös, mutta lähdettiin pois liian aikaisin (oli niin huono lento iltapäivällä) - myöhemmin oli sitten lennellyt paremmin. Tuon jälkeen vuorossa oli Moskovan reissu 21.-23.8., jossa tuomarointia ja kouluttamista. Tuomaroin KV-kokeen ja myös "Obedience 1"-luokan, jonka sääntöjä en tiennyt...siellä oli...
Oudot liikkeet, mutta yritin jotenkin keksiä arvosteluun sääntöjä. Koirat olivat mm. käppänä, kultsu, bc ja collie. Osa oli aivan mukavia, mutta osassa näkyi koulutusmetodien jälki. KV-kokeessa mukana oli 11 koiraa sekä muutama kokeen epävirallisesti tehnyt koira eli joita ei palkittu. Taso oli jotenkin huterampi kuin viime kerralla Ukrainassa, koirat hyviä (muutama koira oli äärimmäisen hyviä, vaikka vielä nuoria). Ehkä iso ulkokenttä (puistossa) oli jotenkin koirille hankala hahmottaa ja hieman kuhmurainenkin, en tiedä. Eniten ongelmia oli seuraamisissa, luoksetulossa ja ruudussa. Hyvää oli koirien hyvä keskittyminen, nopeus ja sosiaalisuus - edelleen hämmästyttää, miten eri tavalla koirien kanssa siellä toimitaan. Koirat ovat vapaasti, välillä sekaisin keskenään, mutta kaikki (osaavat) koirat todella hyvin hallinnassa. Koulutustavat vaihtelevat, mikä näkyy koirissakin. Osa naksuttelee ja on todella tarkkoja koulutuksessa, ja koirat ovat hyviä. Mielenkiintoista oli! http://dogschool.ru/
Reissun jälkeen heti keskiviikkona Selma kävi jälkikokeessa Kannuksessa. Tottis oli KAMALAA. Pihalla alun seuraamisen = ei seurannut. Tasamaan noudon vei puskaan, jonne vie kaikki lelunsakin kentällä...hypyissä kosketuksia, luoksetulot ja noudot kaikki suoraan sivulle, eteenmenossa kaksi maahan-käskyä (kuten aina, tokon perua että seisoo)...keskittyminen oli olematonta, hermostunut ja levoton. 78 pistettä eli surkeaa. Maastossa janalla takajälki, luulin että väärä jälki ja yritin saada janalla eteenpäin. Pian kääntyi takaisin oikeaan suuntaan jälkeä ja jatkoi sitä. Tyhmä minä takajäljen jälkeen :-( Kepit nousivat kaikki ja jäljesti HYVIN. Kuten olisi mennyt Masun tai Elvin kanssa, pystyi lukemaan hyvin koiraa. Treenit ovat auttaneet?!? Osaan siis opettaa Selmankin jäljestämään?!? Sitten esineet, jotka tulivat kaikki, mutta kaarrelen ja minäkin menin Selmalta vähän hukkaan. Yhteensä 265 ja JK3. Huono tottis oikeutetusti alensi tulosta 2-tulokseen, mutta maastoon olen tyytyväinen. Ja treenit olivat jääneet viime hetkillä vähiin, etenkin esineruutu - en muista, milloin olisin tehnyt sitä. Onneksi ollaan nometettu, joten osaa etsiä.
Edellisenä viikonloppuna vuorossa oli koulutusohjaajien jatkokurssi Helsingissä + tuomarointi + serkkutapaaminen ym. Siinä vierähtikin useampi päivä reissussa. Keskiviikkona meillä oli hakukoe, jossa olin vastaavana - nyt se onnistui paljon paremmin kuin edellisellä kerralla! Pari koetta vielä ja ehkä osaan kohta melkein itse suunnitella kokeen! 5.9. lauantaina oli vuorossa katastrofaalinen jälkikoe Oulussa. Tässä välissä en ollut ehtinyt treenata kuin perjantaina sateessa tottiksia Miikun kanssa. Ei hyvä, koska tuolla Moskovan reissulla saarnasin sitä, että jos haluaa tuloksia, pitää harjoitella. 1-2 kertaa viikossa ei vie minnekään. Nyt itse en ollut tehnyt sitäkään, liikaa muuta puuhaa. Eikä oikein jaksakaan, laiska ja liikaa muuta hommaa. No, kokeessa oltiin Ann-Marin & Vizzlan parina - huippupareja siis kehissä! Selma oli JÄRKYTTÄVÄ. Tuuli, joten lehdet ja liike vei osan mielenkiinnosta, mutta se ei ainoa syy kaameutueen. Seuraamista ei tapahtunut oikein missään vaiheessa. Kaikissa liikkeissä pälyili kaikkialle. Luoksetulojen eteentuloja ei voinut havaita, ei noudoissakaan. Hypyt pieleen jne. 68 pistettä! Oikeasti - olen aina ajatellut, että miten ihmeessä KUKAAN voi saada KOSKAAN alle koularin pisteet tottiksessa, koska se on niin helppoa. Se ei vain ole mahdollista, koska koiran PITÄÄ sen verran totella, että saa ne pisteet kasaan. No, ei saatu, ei - hyppyjen pieleenmenoissa jo niin paljon pistemenetyksiä ja kokonaisuudessa yhdyn tuomarin sanoihin eli ei ollut mukana. Analysointia:
Kaikki tämä on ollut tiedossa jo kauan, mutta nyt jo Selman mielenterveydenkin takia pitää jotain tehdä. Koko koira on pieni stressikasa, joka ei tuolla tahdilla elä kauaa. Kaikessa näkyy tuo ylenpalttinen stressaantuminen. Nyt siis aloitetaan rauhalliset treenit, enemmän rauhallista tekemistä, lajimäärän vähentäminen (nyt tokon perusteita ja nomea, välillä mielenterveysjälki, koska se ei nosta kierroksia) ja harjoittelua. Palkkaamisen vähentäminen ja heittelyn lopettaminen (se, että saa pallon suuhunsa, riittää palkaksi, ei tarvitse heitellä). Kontaktiharjoituksia ja keskittymistreenejä. Paikallaoloa ilman, että tekee yhtään mitään - on vain. Jospa näillä saisi Selman päätä paremmin kasaan ja normaalimman koiran esille.
Hellevin kanssa puolestaan pitää yrittää saada siitä potkua irti; sitä, jota näkyy nomessa ja agissa. Tokossa edelleen liian herkkis ja alistuvainen, korvat rusetilla aina tulee luo. Pitäisi olla itsevarmuutta paljon enemmän. Naksutellaan, tokoa vähän ja nomeillaan. Vähän jälkeä, mutta pääpaino osuu nyt nomeen. Tokon / tottiksen Hellevi osaa tarpeeksi hyvin enkä halua tehdä sitä liikaa, koska vie selvästi Hellevin itsenäisyyttä pois. Voisivat Selman kanssa tasapainottaa toisensa! Nyt Selman treenisuunnitelmista huolimatta käydään agikisoissa, mutta jos eka startti menee huonosti, ei tehdä toista. Treenattu on viimeksi...kisoissa...ei ole oikein koiraa kohtaan kisata ilman että treenaa. Vaikka laji olisi ns. helppo eli agi, niin ei kuitenkaan. Puomin kontakti on ollut koko ajan niin huono, että se pitää saada ensi kuntoon. (Miksi ihmeessä ilmoitin tuonne kisoihin? Lottoamista selvästi). Flattimestaruus kutsuu ensi viikonloppuna :) siis koe, ei itse mestaruus (meitä, mutta toivottavasti kummitädin koiraa...). Selma AVOssa ja Hellevi Juoniorimestaruudessa mukana - paljon on tekemistä molempien kanssa eikä taideta ehtiä viikossa treenata esim. Hellevin markkeerauksia kuntoon. Onneksi nometus jatkuu (ja metsästys) syyskuun ajan, joten jos jotain saisi aikaan...kun ei tarvitse tehdä muita lajeja.
3.8. Tässä välissä olen ehtinyt käymään Vaasassa tuomaroimassa sekä kouluttamassa, TOP-käynneillä ja farmarimessuillakin...niiden lisäksi koirahommia eli Selma ja Hellevi osallistuivat molemmat (!) näyttelyyn Kiimingissä 1.8. Tuomarina toimi Tuula Pratt (Kemissä lukion kolmosella oli liikunnanopettajani). Helleviä esitti Tiina ja Selmaa Henna - molemmat ehkä hieman pakotettuina...
Hellevi sai NUO H. Arvostelu: Päässä kuono-osa saa vielä täyteläistyä. Oikeat pään linjat. Hyvä kaula. Niukasti kulmautunut edestä, normaalisti takaa. Runko kokonaisuudessaan saa vielä täyttyä. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Hyvät tassut. Hieman jäykkä etuaskel ja ahtautta takana. Hyvälaatuinen turkki. <-- arvostelu kuvasi Helleviä ihan oikein, kevythän se on. Seuraava näyttely odottaa meitä joskus tulevaisuudessa, kun Hellevi on aikuinen - kakarakehiin ei kannata mennä, kun ei ole aikuista lähelläkään (no, kakarahan se on ja pitääkin olla).
Selma esiintyi seuraavaksi, KÄY EH ja sij. 2. Arvostelu: Pää saisi olla kokonais. vaikuttavampi. Siinä on oikeat linjat, mutta vaikuttaa pieneltä. Hieman pysty kaula ja saisi olla voimakk. kulmautunut edestä. Hyvä rungon muoto ja tiiiviissä kunnossa. Oikein hyvät takakulmaukset, riittävä raajaluusto. Jäntevät liikkeet, mutta etuaskeleessa saisi olla enemmän ulottuvuutta. Hieman avoin turkki. <-- asiallinen arvostelu, pikkuinen pääkköhän sillä on ja edessä voisi olla enemmän liikettä. Tukka oli kesäkunnossa, vaikka laskeutunut paljon litistelyn tuloksena.
Näytelmiä ennen ja jälkeen jatkettiin Kiimingissä Filurin pentutreffejä, jossa mukana oli viikonlopun aikana yhteensä 9 flattia: Selma, Masu, Hyrre ja Nalli (Hellevin puolikas veli, joka taipui sunnuntaina), Viivi ja pentunsa Helmi, Topi ja Jippo sekä Selman veli Simo. Lisäksi paikalla nähtiin mäyris Iitu ja näyttelylinjainen kettukoira Lempi. Selma vietti aikaansa aluksi pääasiassa uiden Viivin varjostaessa tätä toimintaa ja Hellevi puolestaan juoksenteli siellä sun täällä. Pojat eivät olleet oikeastaan yhtään kiinnostuneita Hellevistä, joten ei kai se juoksu ole ihan heti alkamassa. Selma tapansa mukaan ilmoitti heti alussa, ettei hän ole kiva tyttö, joten sai olla rauhassa. Perjantaina tehtiin hieman nometokoa ja sitten koirat saivat taas jatkaa juoksentelua. La jatkettiin treeneillä, jotka menivät meidän osalta jotenkin. Hellevin palautukset olivat vähän huonot, samoin Selma kekkuili hieman, mutta teki hyvän haun. Sunnuntaina vielä aamulla otettiin treenit lähihakua (ollaan me treenattu sitä pari kertaa!) ja markkeerauksia. Mukavaa oli kokonaisuudessaan - hyvä porukka ym. :-) Ja vielä kuvia pentutreffeiltä.
20.7. Taas on hieman venähtänyt viime päivityksestä...Hellevi yritti taipua ensimmäisen kerran 31.5. Ylikiimingissä, mutta uiminen ja vene tekivät tepposet. Ensimmäisen, rannalta heitetyn lokin Hellevi haki asiallisesti. Toiselle, veneestä heitetylle lokille Hellevi lähti hieman empien ja sitten kääntyikin takaisin. Ei lähtenyt enää ollenkaan sinne, pupu meni pöksyyn. Tulos NOU0. Samana päivänä Selma pääsi alokkaaseen starttaamaan ja yllättäen nappasikin ALO1 -tuloksen. Pieniä kauneusvirheitä oli mukana, lähinnä mun takia, mutta ykkönen on ykkönen :-)
Iivanan silmäasia ei edistynyt hyvään suuntaan kevään aikana eikä kesälläkään, joten valitettavasti Iikki siirtyi kesälaitumien sijaan ikuisille laitumille :-(
Hellevi sai uuden taipumismahdollisuuden 13.6. Lohtajalla ja nyt ensimmäisen lokin perään meneminen hieman arvelutti, mutta toinen haettiin moitteetta. Paria vaakkua pudotteli, mutta kokonaisuudessaan asiallinen ja tulos NOU1. Tavoitteena oli startata melko pian alokkaassa, mutta Hellevi on niin epävarma, että sitä pitää siirtää ja kasvattaa Hellevin pääkoppaa (ei pituutta kuitenkaan). Pientä pelokkuutta on havaittavissa erilaisissa tilanteissa, vaikka ihan mörköilyyn asti ei ole päästy. Saisi muutenkin hieman aikuistua ja esim. aloittaa juoksunsa!
Taippareiden jälkeen menimme flattileirille Saarijärvelle ma-to väliseksi ajaksi. Koulutin osittain tokoa ja agia ja osan ajasta omiani. Molemmat pääsivät käymään treeneissä jonkun kerran. Ja molemmille pitää (pitäisi) opettaa / vahvistaa pilliä - se on jäänyt luvattoman vähäiseksi!
Ennen SNJ:n leiriä Selma kävi kipittämässä agilityä OKK:n iltakisoisa 1.7. Treenit olivat jääneet vähäisiksi pomppimisiksi, joissa huomasin, että Hellevi on paljon nopeampi kuin Selma sekä on oppinut (itsestään) pujottelemaan. Selmalle ko. kisasta 0, ei sijoitusta (hyvää). A:lla teki huonon pompun kontaktilta, jota jäin hetkeksi ihmettelemään, mutta sitten jatkettiin. Luulin, että tuli 5...
SNJ:n leirillä koulutin Heidin, Fannyn ja Marian kanssa tokoa. Mukava leiri, ei voi muuta sanoa, vaikka meidän "juhlimiset" olivatkin aika laimeita. Kunnon kyttääjiä enneminkin oltiin...mutta mukavaa oli ja saatiin kakkua ja skumppaa yhtenä päivänä (Riitan JVA) ja toisenakin melkein. Tiistaina tuomaroin ja kisasin leirikokeessa. Selma oli taas tylsämielinen piski, paikallamakuussa nousi istumaan (mitähän se ajattelee siinä...?). Muutenkaan ei ollut mikään hyvä. Huonoin tunnarissa, jossa meni kapuloille ja sama sijaistoiminta eli maan kaivaminen ja nuuskiminen ennen oman ottamista kuin ennekin. Kaukoissa eteni, ne olivat huonot (aikaisemmin aina mennyt taaksepäin). Kuitenkin hikiykkönen 257,5. OSN:n joukkueessa olivat mukana Taina & Noora (ALO2), Kirsi & Hugo (ALO1), Teija & Melli (AVO3) ja Maria & Ansa (EVL). Joukkueemme sijoitus oli 4 / 5, ei ihan huipusti. Leirillä oli myös NAM eli agilitymestaruus. Siellä Hellevi oli mukana mölleissä ja 1-luokassa. Tiukkaa teki kontaktien kanssa, koska A:n otin ekaa kertaa keskiviikkona ja kisat olivat perjantaina. Puomia ei myöskään oltu otettu radalla, vähän tyhmää oli mennä mukaan. Nuo sujuivat kyllä molemmilla radoilla, mutta niiden sijaan mölleissä tuli kieltoja x 2. Ja 1-luokassa Helleville tuli kamala kiire putkesta hypylle mun perään ja jostain syystä (muhkurainen maa, huono hyppy?) seuraavalla hypyllä veti kuperkeikat eli kaksi volttia kerien esteen yli-läpi. Sen jälkeen oli kuten ennenkin, vaikka muutoin on järjetön nössö, mutta ei jatkettu rataa. Mitään vammoja ei onneksi tullut. Selma teki karsintaradalla kolmosissa suhteellisen nopean nollan, mutta finaaliradalla todellakin kaahasi kontaktit + pudotti rimaa tms. ja sieltä 20. Oltiin NAMissa kuitenkin kakkosia Sarin & Neferin jälkeen, kun muut hyllyttivät.
Heti leiriviikon päätteeksi lauantaina lähdettiin aamusta ajelemaan tokon SM:iä Kangasalaan (miten se taipuukaan). KASsilla oli mukana kaksi joukkuetta, 1:ssä alossa Jenna & Rami, Tiina & Lili, avoimessa Tuija & Karkki ja voissa Marika & Asti. 2:ssa olimme me Hellevin kanssa alossa, Heidi & Kapo sekä Katja & Hemmo avossa ja sitten evl:ssä Katja & Ruska sekä Päivi & Pihka. Kankolla oli myös joukkue mukana, joka pääsi perille auton hajoamisesta huolimatta...Hellevin ja Selman kehät menivät hieman päällekkäin, joten tein ensin Selman kanssa paikallaolot, sitten Hellevin liikkeet ja sen jälkeen Selman liikkeet. Selman paikallaoloissa makuussa kävi pikku haksahdus, kun liikkuri tuli hakemaan minut ja viereisen koiran ohjaajan piilosta. Naapuri oli tullut treffaamaan Selmaa, joka ei ollut ensin huomannut ja sitten oli pyllytutkiskelusta naapuria hieman moittinut. Sen jälkeen oli siirtynyt istumaan ko. naapurikoiran paikalle, kun tulin piilosta! Laitoin Selman takaisin paikoilleen (Pihkan viereen). Tämän episodin jälkeen saimme kuitenkin uusia makuun, koska häiriö oli kuulemma ollut sen verran suuri. Selmalle ei jäänyt mitään angstia tästä ja toinen paikkamakuu meni paremmin kuin ensimmäinen.
Sitten juoksin Hellevin kanssa kehään. Siellä luoksepäästävyys 8, nousi ja lipsutteli. Makuu 10, katseli hieman, mutta muuten ok. Seuraavassa kehässä seuraaminen hihnassa, maahanmeno ja hyppy, jotka kaikki 10. Kolmanteen kehään mennessä Hellevi oli jotenkin tosi huonossa vireessä, ei yhtään mukana. Seuraaminen 9, seisomisessa käsiapu mukana ja 7. Yhteensä pisteet 188 ja olin aika pettynyt huonoon vireeseen viimeisessä kehässä.
Tämän jälkeen Selman kanssa kehään. Seuraaminen oli HUONOA. Edisti, aivasteli miljoona kertaa ym. Todella heikkoa, 6½. Sitten luoksetulo ja ruutu. Seisominen luoksetulossa huono, muuten normi. Ruudussa meni taas taakse ja jouduin kutsumaan keskemmälle + huono sivulletulo. Näiden jälkeen idiootti ja tunnari, joista idiootissa TAAS sijaistoimintoina nuuskuttelua ja tunnarissa kuopsuttelua. Sitten ohjattu, se ok. Vimpassa kaukot, väisti viereen laitettua kynää voimakkaasti eikä tehnyt ekaa seisomista - väistää kaikki namit, esteet jne. eli tuo ehkä syynä kaukojen nollautumiseen, häiriöherkkä on. Metallissa kopsautus ja laiskuus. Oli siis todella huono, tekee paljon sijaistoimintoja. Pisteet 214, surkeaa.
Päivä eteni hissukseen ja tuloslistoja valmistui tasaiseen tahtiin. Meidän joukkueesta ykköseen ylsi varmuudella (vaikka kaukot 5) Heidi & Kapo sekä Päivi & Pihka. Katjalle ja Hemmolle juuri AVO2-tulos. Katja ja Ruska sortuivat samaan kuin moni muukin eli ruudun nollaus kortilla - moni koirista sekoitti eri kehien merkkejä toisiinsa. Suurin osa meidän porukasta oli jo aamupäivällä, joten iltapäivällä ehti jopa katselemaan muiden suorituksia (ja moikkaamaan tuttuja). Kankolaisista Jenni & Saida tekivät ykkösen verran töitä, vaikka Saida nostikin väärää tunnaria ja he pääsivät sunnuntaille. Varakoira-Demo teki Annin kanssa huippuhyvän voittajan voittaen sen kirkkaasti. Muut eivät ihan ykköseen yltäneet. 1-joukkueessa Asti nollasi ruudun ja sai hyvän kakkosen, Karkki sai avosta hyvän ykkösen. Alokkaan käppänät eivät ihan ykköstahtiin yltäneet.
Palkintosijat alkoivat varmistua ja yllätyksekseni Hellevi oli alokkaassa kolmas - vaikka meillä meni niin huonosti. Pihka kipusi Päivin kanssa evl:n kolmospallille. Tässä vaiheessa aloimme jo jännittää joukkuekisaa, koska mahdollisuuksia palkintosijoille oli. Kun kolmanneksi sijoittuneen T-teamin pisteet luettiin, aloimme miettiä, että miten paljon niitä pisteitä meillä olikaan...kakkoseksi nousi AST ja meidät lueteltiin viimeisinä eli SM-joukkuekultaa KASsille. KASsilla onkin ollut pitkät perinteet joukkuetokossa ja mitaleja on tullut sieltä useampia.
Sunnuntaina sitten jännitettiin muiden suorituksia (ja puhuttiin viisaita...). Kokeen edetessä sijoitukset muuttuivat hieman, mm. Jenni teki Saidan kanssa todella hyvää työtä ja he nousivat listoilla koko ajan. Lopputuloksissa he nousivat kakkossijalle Lentsun ja Jatsin jälkeen eli huima nousu (päivän parhaat pisteet). Lauantain voittaja nollasi luoksetulon, joten he putosivat listoilla. Ansu nousi Kenin kanssa kolmoseksi ja Pihka"mummo" oli loppujen lopuksi neljäs! Kuvia mm. Katjan blogissa.
29.5. Pitkä aikaväli (taas) viimeisistä päivityksistä. Selma on tainnut agilitata tässä välissä kertaalleen, mutta teki virheitä kontakteilla (siis minä, joka en osaa ohjata kontakteja kisoissa - kiitos siitä Masu...). Selma kävi myös tokoilemassa, pari koetta (ehkä?), joista toinen meni hyvin (ei nollia) ja toinen ei (nollia). Epätasainen koira, pitäisi olla sen kanssa koko ajan paaaaaljon jämäkämpi, mutta ei jaksa...hillukoot menemään (no ei, pitää yrittää kohentaa omia tapoja). Jälkikokeissa käytiin kahteen kertaan. Ensimmäinen vähän heikolla treenillä (maastot eivät oikein sulaneet ajoissa) ja AIVAN liian lyhyiden jälkien tekemisen kautta. Max. pituus 300m --> ei toivoakaan, että olisimme kokeessa onnistuneet. Alku meni hyvin kamalassa kivikossa, mutta sitten kallio-osuuden alussa lähdettiin minne sattuu. Huomasin sen itsekin, mutta ei enää auttanut korjata tilannetta. 3 keppiä ja ihan hyvin mennyt jana tuloksena. Esineet käytiin humputtelemassa, 2 tuli sieltä. Tämän jälkeen tehtiin pitempiä jälkiä, ei aivan tarpeeksi, mutta kuitenkin. Toisessa kokeessa saatiin (ilmeisesti) kepit 1, 2, 4, 6 eli läpi meni, mutta pari keppiä vain jäi välille. Palkkaussysteemin muuttaminen sekä pitempien jälkien tekeminen ovat auttaneet (yllätys yllätys), mutta keskittymiskyvyn heikkous tulee tässä esille (jos vertaan Masun ja Elvin kanssa tehtyihin treeneihin ja koesuorituksiin). Pitää yrittää vielä pidentää treenijälkiä, jos saisi lisää sinnikkyyttä ja keskittymistä. Jana on ollut hyvä paitsi kokeessa, jossa en oikein osannut huolehtia asiallisesta lähettämisestä.
Toukokuussa olimme pitkästä aikaa koulutettavana eli Jessica tuli pitämään Ouluun OSN:lle tokokurssia. Hellevi teki etenkin ruutua ja noutoa, joissa vauhti oli pointtina. Selman kanssa tehtiin ruutua ja merkkiä, jossa paikka on vähän väärä. Keli oli loistava ja koulutus mukavaa!
Iivanan kuulumiset ovat erilaiset eli silmän tilanne on mennyt huonommaksi. Niihin yritettiin ensin vähentää tippoja, koska aikomus oli tietysti päästä laitumelle. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan vasen silmä meni sumeaksi. Sen jälkeen tipat osittain vaihdettiin, aloitettiin antibiootti ja kipulääkitys. Uudet tipat eivät toimineet ollenkaan, vaan muutamassa päivässä silmä meni täysin sumeaksi ja vuoti enemmän. Silloin vaihdettiin vanha tippa takaisin, mutta tilanne ei ole hyvä. Ko. tippaa ei saa tähän sumeaan silmään käyttää (kortisonitippa), mutta vaihtoehtoja ei juuri nyt ole. Tämän seurauksena Iivana ei tänä vuonna enää pääse laitumelle ollenkaan, vaan siirtyy piakkoin muille laitumille. Ikävä päätös, koska ilman silmäongelmaa Iikki olisi aivan hyvässä kunnossa. Mutta silmä näyttää olevan kipeä ja kun se menee koko ajan huonommaksi, ei vaihtoehtoja enää ole. Silmän poisto olisi yksi vaihtoehto, mutta se ei loppujen lopuksi toisi mitään muuta kuin ehkä vähän aikaa lisää, koska uveiitti on molemmissa silmissä ja toinen silmä on myös huono. N. 13 vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän yhdessä Iikin kanssa enkä vaihtaisi yhtään niistä pois! Säpsyilijä on uskomaton koirien kanssa, viime lenkilläkin törmäilivät jalkoihin ja Iivana vain myhäilee, että onpas ne villejä...
5.4. Melkein pääsiäisloma! Kiirettä on pitänyt, yllätys...reissuviikko takana ja koekausi edessä - sekä koirille että kokeiden järjestämisen merkeissä. Tästä eteenpäin on kohta joka viikko jokin koe järjestettävänä (tokoa ja PK:ta), joten ei tule ongelmia ajankäytön kanssa. Kohta on onneksi kesä :) Koirien kanssa treenailu on ollut satunnaista ja toimiminen treeneissä myös satunnaista. Selma hömpöttelee kuten ennekin, pitäisi saada edelleen skarppiutta ja varmuutta liikkeisiin. Nenänkäyttötreenejä on aloitettu ja tehostettu, jotta virittyisi kesän tunnelmiin. Agilityssä Selma käväisi Oulussa kisoissa asti. Ensimmäinen rata oli upea, tosin alun putken takana ollut hyppy meni väärältä puolelta (hyl). Mutta osasin ohjata ja Selma teki pienenpienet kaarrokset. Toinen oli huonoa ohjausta ja sain senkin hyllytettyä. Seuraavan päivän radoista ensimmäisellä hätäilin kontaktilta kääntämisen kanssa, sieltä siis 5. Se ei sujunut kovinkaan hyvin muuten, ei tuntunut sujuvalta. Toinen meni hyvin, mutta lopussa käännöksessä rimanpudotus. Muutoin tuntui sujuvammalta menemiseltä. Jatkamme harjoittelua.
Hellevin kanssa on mennyt silleen ja tälleen. Toko-kokeeseen olin menossa nyt keväällä (ja mennäänkin tässä joskus), mutta ei hyvältä vaikuta, koska en saa virettä edelleenkään toimimaan. Välillä on ok ja sitten taas ihan huono. Saisi olla innokkaampi, kuumempi ja kiihkeämpi. Olisi pitänyt varmaan pentuna tehdä asioita eri tavalla, koska rauhallisuus tulee esille liian helposti nimenomaan tokoillessa. Tekee, mutta ei siten, miten haluaisin - ei villiinny eikä hulluttele. Hellevi on turhan pehmeä, ei uskalla haastaa, joten treeneissäkään ei tällaista esitä. Agilityssä toisaalta edelleen toimii täysin eri tavalla. Nomessa joskus huippukiva ja sitten kohta ei. Esine-etsinnässä etsii hyvin, nenä toimii, eikä kaahaa sen yli. Saisi sielläkin olla mielestäni aktiivisempi. Joskus tekee vauhdilla ja innolla, joskus ei. Saa nähdä, miten Hellevin kanssa käy. Ikää lisää ja itsevarmuutta, koska käytös on edelleen pentumaista, vaikka 1v. tulikin täyteen. Kaikki tuo (itsevarmuuden puute ja pehmeys) vaikuttavat tilanteisiin, joissa toimii käskyjen mukaan - on liian nöyrä. Odotellaan jälkikelejä ja maastokautta, siellä on parhaimmillaan.
28.2. Hiihtoloman lopun kunniaksi näin nopea päivitys! Loma on mennyt Iikkeillessä, kirjoittaessa ja hiihtoja möllöttäessä. Selma treenasi muutaman kerran "ei palkkaa, ei apuja" treenejä ja sain sen kiinni itse teossa ruudusta, kun tein ohjausharjoituksen. Ei meinannut millään uskoa, kun pysäytin sitä siellä - ohjautui kyllä eli liikkui minne näytin, mutta top meni kuuroille korville. Sitten karjahtelin aina eitä, kun ei pysähtynyt ja muutaman jälkeen uskoi, että ei tarkoittaa lopeta ruudussakin. Sen jälkeen ohjautui hyvin. Ah, rankaisun ihanuutta...Treenit eivät ole menneet erityisen hyvin, koska palkkiot ovat poistuneet mutta enemmän samaan tapaan kuin kokeessa sujuu. Hyvä hyvä. Ei ole mitään hyötyä tehdä pallo lentää saat namia treenejä, kun kokeessa niitä ei kuitenkaan ole.
Tokokokeeseen mentiin mielenkiintoisella asenteella lauantaina OKK:lle. Aloitus istumisella, siellä vähän tassuttelua ja nuuskimista - pää ei kestä paikallaoloja ryhmässä. Sitten ruutu, merkki jotenkin, ruutuun hohhoijaalaukalla, sivulletulo vähän löysä. Ohjatussa sama löysä merkki, kaartoi kamalasti oikealle lähetyksessä (ei hajua missä kapulat olivat?), mutta löysi ja toi (vinoon). Pa on huono etukautta, ollut aina, pitää muuttaa kaikki takaakierroiksi, koska joko tulee pienellä lenkillä vinoon tai isolla lenkillä suoraan. Eikä kumpikaan ole hyvä. Sitten tuli muistaakseni kaukot, hieman liikkui eteen ja saman sivulle, aika ok. Sen jälkeen seuraaminen, Selma oli rauhallinen hitaassa käynnissä :o, mutta vähän sivusuunnassa liikettä. Teki virheen juoksun täyskäännöksessä, ihmeellinen takaakiertolenkki (kääntyi väärään suuntaan tms.). Aika ok eka osa, vähän poissaoleva, mutta verrattuna treeniin ei ihmeellisyyksiä.
Toinen osa alkoi tunnarilla ja taas pieleen! Sama halli, ei onnistunut. Ihme juttu, meni kapuloille, epävarma, kaapi maata ja otti sitten kapulan siitä paljon mitään tutkimatta. Jotain hämärää on tässä nyt ja nimenomaan OKK:n hallissa. Sen jälkeen idiootti, lempiliike...Sama seisomisessa kuin Torniossa eli nuuski maata ja ennakoi kääntymällä kun tulin sivulle, huono. Lähdin oikein reippaasti liikkeelle, koska oletin istumisen epäonnistuvan. Niin kävikin, meni maahan --> hah, sainpas kiinni eli käännyin ja saman tien kielsin + käskin istumaan. Oli hieman yllättynyt tästä, koska en antanutkaan jatkaa huonoa suoritusta. Mutta ei mitään järkeä, koska tuo liike on nyt ollut hankala (alussa ei) - nuuskii, epävarma eikä pidä siitä. Treeneissä suht. ok, joten koetilanteessa on pakko saada kiinni itse teossa. Ja pitäisi treenata liikkurin kanssa...Sitten tuli luoksetulo, seiso ok, maahan luisteli. Metallissa pa huono --> taas yritti pientä lenkkiä. Ihan viimeiseksi paikallamakuu, jossa oli nuuskinut jne. ja istumisenkin kanssa oli vähän niin ja näin. Paikallaolot ovat Selmalle olleet aina vaikeita, alokkaasta saakka, jatkuu edelleen. Hyvää kokeessa: toimi pääosin kuin treeneissä, tosin vähän löysänä, ei kaahottanut, keskittyi aika hyvin, teki vaikka tasan tarkkaan tiesi, ettei saa mitään palloja. Huonoa: idiootti, paikallaolot, tunnari (!), löysyys (palkkaamattomuustreenit + koe -yhdistelmä liian aikaisin). Nyt jatketaan samaa rataa, systeemi tuntui hyvältä, Selma on alkanut keskittyä tekemiseen eri tavalla kuin jos vain leikin treeneissä pallon kanssa. Tyhmä kouluttaja on Selmalla ollut (alusta saakka...).
Hellevi sai myös vähän piipahtaa kehässä, tuntui ihan kivalta, mutta ihmiset...ja koirat...ei voi seurata kunnolla ihmisten tai koirien ohi, kun alkaa mielistellä ja heiluttaa koko kroppaa (kaikki ovat NIIIIIN ihania). Tuossa eniten tekemistä edelleen. Sitten pitää alkaa miettiä Hellevin palkkaussysteemiä kokeeseen, tuleeko joku loppupalkka (ruoka? lelu?) vai miten tekisi. Hellevissä eroa Selmaan (joka palkkaantuu nyt liikaa pallolla, ei minulla) on se, että Hellevi aidosti pitää kehuista ja rapsuttelusta. Selmaa sellainen lähinnä ärsyttää, se haluaa vain pallon ja jos sitä ei saa, tekee huonosti (järkevä koira siis!). Saisi olla vähän enemmän kiinnostunut mun kehuista --> tämä muutetaan (hah, tämä ikävä ylläri on jo hieman valjennut Selmalle näiden muutaman treenin aikana). Helleviä voinee tulevaisuudessa palkata melko paljon kehuilla ja huomiolla, koska ei koe niitä ahdistavina tai häiritsevinä. Nössöydestä on siis hyötyäkin. Samoin Selman huonosta koetreenistä, koska oikein kunnolla on huomannut eron, kun treeniä muutti vähänkin - miten paljon paremmin se keskittyy, miten hyvillä treeneillä, joissa on kivakivaa, pallo lentää ja namia tulee, ei ole merkitystä koetta ajatellen (mielialaa joo, mutta ei koetta) ja miten tärkeää Selman tyyppisillä koirilla on poistaa erot treenien ja kokeen välillä treenatessa.
22.2. No ei tule päivitettyä, ei...En muutenkaan tykkää näistä sivuista, mutta olkoot sen aikaa kunnes jaksan tehdä paremmat. Päivityksiä..hmm...mitähän sitä on ollut? Iikillä oli ähkyoireita tammikuun lopussa, Sanna ulkoilutti Iikkiä lauantaina ja sitten yhdessä sunnuntaina. Opetusn tästä: ei koskaan ilman kännykkää tallille, koska juuri silloin sitä tarvitaan. Onneksi tilanne laukesi ilman ell-käyntiä. Silmät ovat entisellään tai ainakaan eivät ole (vielä...) menneet huonompaan suuntaan. Olen ehtinyt (vain) kerran putoamaankin selästä maastossa, kun Iillä oli pöllöilypäivä (hui, hevonen ja kärryt; hui, tuulee; hui, peikko...). Muuten Iikillä menee (kai) hyvin, kun muut sitä hoitelevat ;) ja 20 tulee täyteen tänä vuonna. Hiihtoloman kunniaksi aikeissa on päästä pöllyttelemään hankilaukkoja enemmänkin.
Selma pääsi agilitaamaan Iikin ähkyn aikaan Kemin pakkasralliin. Ei kovin hyvällä menestyksellä johtuen huonosta ohjaajasta, joka ei osaa mennä pitkiä ratoja (kun tekee aina n. 5-10 esteen pätkiä kun treenaa...). Kemissä tuli yksi hylsy, mutta se tuli sitä ennen huonosti menneeltä radalta, joten ei väliä. Sitten tuli 15, ainakin jokin rima alas ja tuliko sitten kiertelyä eli ohitusta jostain esteestä, ei muista. Sitten viimeiseltä tuli 5 rimasta. Ei kovin tyypillistä Selmaa pudotella rimoja. Ohjaus oli heikkoa, vauhti aika ok, joten parannusta kaivataan ohjaajan suunnalta. Aika pahasti puuttuu rutiinia ohjauksesta.
Selma pääsi myös tokoilemaan Tornioon 21.2. Ei hyvä. Selkeitä virheitä tuli ruudussa, jossa merkille meno tökki hieman (hidas, ihmetteli teippejä vähän?). Ruudussa sivuun enkä saanut ohjattua enää ruutuun sisälle. Luoksetulossa otin seisomiseen suullisen käskyn - huono idea, koska ei pysähtynyt. Höh. Käsimerkkiä olen käyttänyt enemmän, olisi pitänyt käyttää sitä. Ohjatussa edelleen merkkiongelma, se kaatui ja sitä piti tutkia. Annoin lisäksi noutokäskyn, kun Selma nuuski sitä (viisasta), jonka korjasin kiellolla ja sitten haki suht. ok oikean. Kaukoissa ei mennyt ekalla maahan, koska piti katsella liikkuria (vanha virhe) ja sitten tuli lisäkäsky + pakitusta. Perusongelmana oli nuuskiminen, jota tapahtui oikeastaan kaikkialla - istuminen, paikallamakuu, idiootti, ohjatun merkki...Olen treenannut edelleen huonosti - kuten aina. Aikapulaa eikä oikein jaksa, olen liian löysä itsekseni treenatessa. Kun treenaa, niin se on pallon kanssa hillumista. Ei hyvä, ei. Jos olisin itseni "valmentaja", olisin paljon tiukempi ja käskisin tekemään asiat esim. näin...
Siinäpä sitä, onneksi (?) tuli käytyä kokeessa toteamassa, miten pieleen olen treenannut sen mitä olen treenannut, jotta tilannetta voi muuttaa. Jos voi...hope so, koska periaatteessa Selma pitää tokosta (tekemisestä). Ja vaikka PK-tottis on Selmalle selvästi helpompaa, niin pitäisi tokossa nyt saada se jollekin perustasolle.
Hellevin kanssa puolestaan on ollut jotain huonoja hetkiä treeneissä, koska olen yksinkertaisesti tehnyt tokoa liian pilkulleen. Maan mainio SS/sano mua...-aussieleiri helmikuussa tuli oikeaan paikkaan, kun siellä hirmut (mm. Hansu & Tytti) valittivat aiheesta. Eli olen ollut liian hissukka tokossa Hellevin kanssa, jonka takia se on myös hissukka (ja kun se on niin nöyrä ja kiltti luonteeltaankin). Agissa Hellevi on hyvä (tai niin hyvä kuin tuonrakenteinen voi olla) ja menee niin lujaa kuin pääsee. Siellä myös koko olemus on erilainen ja asenne samoin. Agi aloitettiinkin Selman kanssa kentällä juosten ja palkka oli aina vauhdikas, joten pohjat siellä kunnossa. Perjantaina leirillä Hellevi oli täysin pihalla, kun olin erilainen eli innokkaampi ja oikeasti leikissä mukana. Sen jälkeen H alkoi tajuta ideaa. Nyt toimii paljon paremmin ja tekee tokoa lähes samaan tapaan kuin agia (asenne). Erilainen se on edelleen verrattuna Selmaan, mutta jos pysyy tuollaisena, niin aika hyvä, koska ei kuitenkaan hössää, mutta tekee nyt hyvällä vauhdilla. Katsellaan, ainakin tilanne on nyt paljon lupaavampi kuin ennen, kun olin tylsä (no kun Selman kanssa saa olla tylsä...). Ja hyvä opetus siinä mielessä, että jos olisin itse katsonut itseäni Hellevin kanssa, olisin (ehkä?) huomannut kuinka tylsä olin. Onneksi tuli tutkivia silmäpareja haukkumaan mua! Kisaamaan ei mennä ennen kuin asenne on 100% oikea ja kun H ei enää ole niin hulluna ihmisiin - luoksepäästävyys ei tule olemaan kaunista katsottavaa, kun H pomppii tasajalkaa ilmaan ihmisiä kohden. Luonteeltaan H on n. ½ vuotiaan pennun tasolla, ei yhtään valmis vielä mihinkään.
SS/sano mua...-leirin tuotoksia ovat myös Selman kohdalla tuumattu tassuttelun poistaminen jännitteiden lisäämisen kautta. Vasta aloitettu, mutta pitää ottaa se kaikkialle. Sopii hyvin näihin keskittymisharjoituksiin myös, vaikka tuskin lähtee kokonaan pois, koska tekee sitä paljon arkielämässäkin. Mutta jos saisi vähemmäksi edes. Agissa Selma oli mielestäni näppärä siellä, kääntymisiä eri tavoin ja teki kivan lyhyitä kääntymisiä ihan asiallisella vauhdilla. Nyt pitää vain saada itselle ohjausrutiinia.
Tokokirja valmistuu (liian) hidasta tahtia (mutta pian kuitenkin. Yllättävän hankalaa on ollut, kun haluan siihen kaiken mahdollisen, mitä tulee mieleen. Samaan aikaan tulee huomattua omia treenivirheitä, mutta niitähän on hyvä korjata testimielessä, saa autenttista aineistoakin. Ja toisaalta jos olisi vain helppoja koiria ilman ongelmia, niin ei sitä ehkä osaisi miettiä, mitä kaikkea pitää ns. hankalampien koirien kanssa miettiä. Siinä mielessä kiva, että nytkin on kaksi niin erilaista koiraa, vaikka rotu on sama (eivätkä nuo mitään vaikeita ole jos vertaa vaikka jos treenaisi tokoon lhasa apsoa...).
8.1. Unohdin, että olihan sitä jotain tapahtunut viime päivityksen jälkeen. Eli kävin kouluttamassa ja tuomaroimassa Ukrainassa KV-kokeessa Kiovassa 13.-14.12. Tästä lisää omassa jutussaan.
2.1. Onpas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä...Fiksasin vähän näitä sivuja, en tosin ole kovinkaan innoissani lopputuloksesta, mutta olkoot tällaiset vähän aikaa. Sisältöä en jaksanut vielä sen kummemmin muuttaa. Selma kävi marraskuussa tokokokeessa, mutta veti hienosti tunnarin nollille! Syytä vaikea sanoa, koska ei kuulu tapoihin, joten olkoon sitten vahinko. Idiootti oli siellä myös huono, sen liikkeen ilmapiiri on huono meillä...muuten oli ihan ok. Hellevi on kasvanut, mutta vain vähän eli on pieni. Selman kokoluokkaa, mutta tanakampi, pötkylämpi, vähän lyhyt selkä. Iso pää...Joululoma on mennyt paljolti tallilla, Hellevi osaa kauniisti nuuhkia Iikkiä ja vähän varoa hevosia, tosin livahtelee Iikin karsinaan (Iikin ollessa siellä) ja käy piehtaroimassa kakassa - se on tosi kivaa! Ruskeassa ei näy...Vähän ollaan treenailtu sitä sun tätä, mutta aika laiskasti. Toko-kirjan kirjoittaminen on "kuumimmillaan", pitäisi saada pihalle tammikuun alkupuolella eli hip hurraa. Esineruutukirja tulee myös (onko nää mainoksia...?). Näistä lisää koulutussivuilla myöhemmin tässä kuussa.
Hellevin ja Selman videoita löytyy youtubesta, Hellevi voisi olla hyvä hakusana. Tai pipaems. Ei mitään erityisiä.
Hellevi ja Iikki
|
Selma
kävi testaamassa Kemin jälkimaastot yöttömän yön kokeessa. Tottis ei
ollut parasta mahdollista, 85 pistettä. Vähän löysää ja pari virhettä +
luoksetulo+ ja noudot suoraan sivulle. Jana meni hienosti, sieltä saatiin
täydet 40. Sitten jälki...alku ok, kamalasti ötököitä ja painostavan kuumaa.
Meni sievästi jäljellä. Keppejä ei oikein noussut, mutta kuuliaisesti menin
perässä. Sitten tuli keppi (3., ks. kuva). Sen jälkeen n. 8m päässä
täyskäännös takaviistoon. Ihmettelin hieman, mutta näytti jäljestävän. No
niin jäljestikin, hirveä suon laitaa pitkin makuulle ym. Tultiin sitten pois
metsästä. Oltiin menty kaavion mukaan suht. kauan ko. jälkeä ja alku sen
mukaisesti, jostain syystä vain alun kepit eivät nousseet. Ja Selmamaiseen
tapaan jäljen vaihto noin vain, ei selkeitä merkkejä siitä. Tuon jälkeen
Miikku teki pari jälkeä Pommin kanssa, joista eka surkeaa haahustelua ja
jäljen vaihtoa + motivaation hiipumista. Toinen jo paremmin. Samoin itse
tein Hellevin kanssa jäljen Selmalle, jossa alku hankalaa ja lopussa
paremmin. Pitäisi saada Selma tajuamaan, että sen pitää jäljestää samaa
jälkeä koko ajan, ei vaihtaa noin vain. Olen nyt laittanut jäljelle
itsessään makupaloja, joita aiemmin siellä ei ole ollut. Lisäksi pitää tehdä
jälkiä sotkuisiin paikkoihin, jotta oppisi olemaan vaihtamatta. Hankala
piski, nenä kauniisti maassa menee ja sitten vain vaihtaa!
Hellevi
on treenaillut Selman tapaan melko vähän, koska kiirettä on pitänyt niin
paljon muissa jutuissa. Toko saatiin kahlattua läpi OSN:n kokeessa
4.5. Jännityksen paikkoja olivat luoksepäästävyys ja paikallaolo. Näissä
lp:ssä oli hyvin rauhallinen verrattuna ennen kehään harjoiteltuun
kummitädin tekemään tarkastukseen...siitä 9. Paikallaolo oli oikeasti ehkä
3.-4. yhteisharjoitus muiden koirien kanssa yhtä aikaa rivissä...ei saisi
koskaan mennä kokeeseen noin. Toisaalta Hellevi tottelee niin äärimmäisen
hyvin ja on kiltti, että en uskonut sen siitä liikkuvan (koska tulee niin
paljon muualla paikallaoloa, esim. nomessa ryhmässä). Ongelmia aiheuttivat
muiden käskyt, jotka yllättivät Hellevin (ei ole kuullut sellaista
yhteiskäskytystä juuri ollenkaan). Makuuasento olisi voinut olla suorempi,
se on aina vähän vino. Pysyi sievästi ja rauhallisesti paikoillaan (ei ole
ottanut oppia Selmasta...). Seuraamiset molemmat suht. ok, väljyyttä oli
ensimmäisessä versiossa täyskäännöksessä ja toisessa jäi hieman juoksussa
(9½). Maahanmeno ja luoksetulo 10. Seisomisessa ennakoi istumisen, 9.
Hypyssä sama juttu, 9. KV 10. ALO1 192p. ja voitti jopa luokkansa :-) Oli
hassua kisata noin rauhallisen koiran kanssa, joka tuijotti minua koko
ajan...mitä nyt pari kertaa sai sinkoamisen (aah, ihmisiä eli tuomari ja
liikkuri), mutta muuten oli ok. Mutta outo se kuitenkin on...
