NOUTAJIEN KOKEET

Parhaiten noutajien kokeista löytyy tietoa Suomen Noutajakoirajärjestön tai Suomen Metsästysnoutajien sivuilta. Myös rotukohtaisilta sivuilta löytyy tietoa noutajien metsästyskokeista.

Noutajien kokeet

Noutajien kokeita ovat:

• noutajien taipumuskoe (taipparit) eli NOU

• noutajien metsästyskokeet eli NOME-kokeet, joita ovat NOME B-kokeet, NOME A-kokeet ja WT-kokeet

• käytännön metsästyskoe eli NKM
  [Säännöt]

Lisäksi noutajat saavat osallistua (muiden rotujen tapaan) metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin eli MEJÄ-kokeisiin.

Mitä kokeissa testataan?

Kokeissa testataan koiraa erilaisissa tilanteissa, joissa yritetään matkia oikeaa metsästystilannetta. NOME A-kokeissa ja NKM-kokeessa lisäksi ollaan mukana oikeissa metsästystilanteissa.

Perustehtäviä kokeissa ovat:

• vapaa haku: koira etsii tietyltä alueelta vapaasti riistaa. Koira työskentelee itsenäisesti ilman ohjaajan tukea.

• markkeeraustehtävät: koira näkee tai kuulee pudotuksen ja se noutaa damin/riistan putoamispaikan muistikuvan perusteella (paikallistamistehtävä). Useamman heiton yhteydessä testataan koiran paikallistamiskyvyn lisäksi muistia.

• ohjaustehtävät: koiraa ohjataan suullisin käskyin, pillin ja käsimerkkien avulla paikkaan, jossa dami/riista on. Koira ei ole nähnyt tai kuullut pudotusta. Ohjauksessa testataan koiran luottamusta ohjaajan ohjeisiin ja halua totella ohjaajan ohjeita.

Muita testattavia asioita:

• jälki: taipumuskokeessa ja alokasluokassa vedetään riistaeläimellä jälki eli siellä testataan koiran kykyä seurata jälkeä sekä koiran itsenäisyyttä.

• suhtautuminen ampumiseen: kokeessa ammutaan useissa eri tilanteissa ja samalla testataan koiran reagoimista ampumiseen

• sosiaalisuus: koiran sosiaalisuutta tarkkaillaan sen ollessa muiden koirien ja ihmisten lähellä tai sen työskennellessä yhtä aikaa muiden koirien ollessa paikalla

• yhteistyö: miten koira työskentelee yhdessä ohjaajansa kanssa, miten se noudattaa käskyjä, pillitystä jne.

• seuraaminen ja paikallaolo: kokeiden aikana koirien pitää seurata ohjaajansa yleensä kytkemättömänä rauhallisesti ja keskittyneesti. Samoin koiran pitää pysyä paikoillaan ohjaajan niin käskiessä hiljaa ja rauhallisesti mutta kuitenkin ympäristöään tarkkaillen

Koiraa saa ohjata kokeessa suullisin käskyin, käsimerkein ja pillin avulla. Pillin käyttöä suositellaan eniten varsinkin kun koira on kaukana ohjaajastaan.

Harjoittelu

Nome-treenit harjoittelu aloitetaan tietysti heti pennun tultua taloon. Luoksetuloa on voitu harjoitella jo kasvattajan luona ruokakupille pentuja pillillä kutsuen ja sitä voidaan jatkaa uudessa kodissakin. Pilli voi olla muovinen pilli (yleensä käytetään Acmen pillejä...) tai luupilli. Metallinen pilli ei ole käytännöllinen talvella.

Hihnana käytetään usein lyhyehköä noutajahihnaa eli hihnaa, jossa kaulapanta ja hihna ovat samaa narua. Noutajahihna on helppo ottaa pois ja laittaa koiran kaulaan. Arkielämässä käytettynä noutajahihna ei välttämättä ole hyvä, koska se on usein lyhyt ja ohut. Koiran voi ehdollistaa hihnan käyttöön siten, että noutajahihna päällä tehdään nome-treenejä ja silloin koiran pitää ns. seurata ohjaajaa (kulkea ohjaajan vierellä) vs. lenkillä hajujen haistelu. Hihnan voi ehdollistaa koiralle myös siihen tilanteeseen, kun se saa nome-treeneissä levätä eli sen vuoro ei ole silloin, kun koiralla on hihna kaulassa, mutta se kuitenkin on osittain "töissä".

Damit (dummyt) ovat tarpeellinen osa harjoittelua. Niiden avulla voidaan harjoitella noutoja. Osassa dameissa on nauhoja, jotka lepattavat damia heitetäessä tai ne ovat kaksivärisiä (markkeerausdamit). Vesityöskentelyssä voidaan käyttää muovidameja, jotka kelluvat varmuudella pitkään. Dameja ei koskaan ole liikaa, joten niitä kannattaa hankkia heti aluksi useampia. 10-15 damilla pärjää harjoittelussa pääsääntöisesti hyvin. Dameja voidaan heittää damiheittimen avulla, joka lennättää damit pamauksen kera pitemmälle kuin ihminen jaksaa heittää.

Tennispallot ovat käteviä monessakin harjoittelussa - hakualue, markkeeraus jne. Apuna niiden heittelyssä voidaan käyttää tennismailaa tai heittokauhaa / pallonheitintä.

Tekokania voidaan käyttää esim. apuna tutustettaessa koiraa riistaan. Tekokani on kaninnahalla päällystetty dami, joka voi olla melko painavakin (muistuttaa oikeaa kania).

Siipidamit ovat dameja, joihin on kiinnitetty linnun siivet narulla tai ilmastointiteipillä. Niiden avulla voidaan myös esim. tutustuttaa koiraa riistaan tai motivoida koiraa (jos koira pitää enemmän riistasta kuin dameista).

Riistaharjoituksia voi tehdä oikeastaan millä tahansa riistalla. Kokeessa yleisimpiä ovat varikset ja lokit, koska niiden saatavuus on hyvä. Lisäksi kokeessa voi olla fasaaneja, vesilintuja (kaikenlaisia), kaneja, kyyhkyjä, harakoita tai korppeja. Riistaa voi pakastaa ja sulattaa uudelleen, jos se on vielä hyväkuntoista ja ehjää.

Harjoittelumaastojen tulisi olla monipuolisia, koska kokeissakin maastot vaihtelevat paljon. Vesityöskentely on mukana B-kokeissa oikeastaan aina, joten sinne tähtäävien kannattaa harjoitella paljon erilaisten vesistöjen äärellä. Lisäksi harjoittelupaikkoina pitäisi olla peltoja (WT, A-koe), soita, metsiä jne.

Harjoittelun edellytyksiä

Jotta päästäisiin harjoittelemaan noutajien rodunomaisia tehtäviä eli noutoja, pitäisi koiran osata muutama perusasia. Luoksetulo on tärkein näistä. Jos koira ei tule luokse, ei se luultavasti tuo dameja/riistaakaan luokse, jolloin harjoittelu on mahdotonta. Olisi hyvä, jos koira osaisi tulla luokse sekä pillillä että suullisella käskyllä. Koiran pitäisi olla jollain tapaa ohjaajansa hallinnassa eli luoksetulon lisäksi sen pitää malttaa kuunnella ohjaajan käskyjä eli esim. lupaa lähteä noutoon tai ohjaajan ohjauskäskyjä. Koiran pitää osata noutaa sekä luovuttaa dami/riista pudottelematta, kaartelematta, pureskelematta tms. ohjaajan käteen. Palautuspaikka voi olla ohjaajan edessä tai sivulla, koira voi istua tai seistä.

Hyvän työskentelyhalun pitäisi tulla automaattisesti noutajanpennun mukana, mutta sitä voi vahvistaa. Ilman vahvistamista hyväkin koira voi muuttua haluttomaksi. Noutamista ei kannata tehdä liikaa tai painostaa koiraa jottei noutaminen muutu puurtavaksi ja hitaaksi työskentelyksi. Lyhyet, motivoidut koulutushetket pennun kanssa 1-3 kertaa päivässä tuovat paremman tuloksen kuin pitkä harjoittelu muutaman kerran viikossa.

Osan harjoituksista voi tehdä ilman noutamista, esim. koira voi oppia käyttämään nenäänsä (etsimään tai jäljestämään) etsiessään ohjaajaa tai ruokaa (ruokakuppi piilotettuna, makkarajälki...).

Noutohalu

Noutajalla pitäisi olla luonnostaan hyvä noutohalu ts. se haluaa kantaa esineitä. Vaikka noutaja on jalostettu tekemään saalistamista "väärin" ts. se ei saaliin löytäessään ala repiä ja syödä sitä, vaan tuo sen ohjaajalle, pitää tätä "väärintekemistä" kuitenkin kannustaa ja muokata nuoren koiran kohdalla. Pentu yrittää luonnollisesti saadessaan itselleen jotain kivaa kantaa se turvaan esim. omalle paikalleen. Noutoharjoituksia tehtäessä voidaan asettua pennun kanssa niin, että ohjaaja on koiran turvapaikalla, esim. omalla pedillä ja koira tuo noudettavan esineen sinne turvaan = ohjaajan syliin.

Noutohalua voidaan kehittää nuoren koiran kanssa esim. siten, että ohjaaja leikkii itse pallolla/damilla, jota heilutetaan koiran nenän edessä. Koiran annetaan yrittää ottaa pallo/dami, mutta pallo/dami vetäistään koiran ulottumattomiin. Leikki lopetetaan juuri sillä hetkellä, kun koira on eniten innostunut ja pallo/dami viedään pois. Muutamien kertojen jälkeen koiran noutohalun pitäisi olla kasvanut niin, että päästään harjoittelemaan itse noutoa ts. koira alkaa halukkaasti yrittää ottaa palloa/damia itselleen.

Maltti

Malttiharjoitukset pitää tehdä aluksi irrallaan nome-treeneistä, opetetaan kotona ruokakupilla, ovesta ulosmenemisen avulla jne. arkielämän tilanteissa, että vasta luvan kuultuaan koira saa lähteä liikkeelle. Noutoharjoitusten alussa voidaan koiraa pitää aloillaan aina pieni hetki ennen kuin se päästetään noutamaan (esim. pennulle vieritetään pallo ja pidetään samalla pentua rinnasta kiinni, päästetään se noutamaan kun pentu ei rimpuile pallon perään). Jos koira hätäilee noutamisen suhteen, pitää olla erityisen tarkka siinä, ettei koira koskaan pääse noutamaan, jos se yrittää karata noutoon tai liikehtii levottomasti. Jos koiran noutohalu on heikko, voidaan malttiharjoitukset jättää hetkeksi pois ja tehdään ns. paukkunoutoja, joissa koira pääsee noutamaan heti, kun esine heitetään.

Seuraaminen

Nome-seuraaminen on erilaista kuin esim. toko-seuraaminen. Nomessa riittää, että koira on ohjaajan vierellä ja kulkee samaa tahtia ohjaajan kanssa edistämättä tai sinkoilematta paikoiltaan (eikä pidä kontaktia ohjaajaan). Nome-seuraamisessa yleisin opetusmenetelmä on ikään kuin vanhanaikainen toko-seuraamisen opetustapa. Tämä tarkoittaa sitä, että koira laitetaan hihnaan (yleensä noutajahihna) ja kävellään avoimella paikalla mutkitellen, kääntyillen jne. Koiran kulkiessa eri tahtiin ohjaajan kanssa (hihna kiristyessä) ohjaaja nykäisee taluttimesta ja vaihtaa suuntaa. Oikeassa paikassa kulkemiseen liitetään kehut ja käskysana, jota käytetään nome-seuraamisessa. Tuloksena on yleensä suhteellisen rauhallinen seuraaminen, koska mielikuva seuraamisesta ei koiralla ole kiihdyttävä (nykäisyt eli rangaistukset hihnasta).

Toinen vaihtoehto on jättää nykäisyt sikseen ainakin aluksi ja käyttää apuna esim. damia tms. palkkiota, jonka avulla koiraa palkitaan sen tullessa oikeaan paikkaan seuraamaan. Alkuharjoittelu voidaan tehdä jälleen avoimella paikalla, jossa kuljetaan mutkitellen ja kun koira seuraa oikeassa kohdassa, sitä kehutaan ja palkitaan esim. heittämällä sille pallo. Myöhemmin pallo tai dami voidaan jättää valmiiksi jonnekin maahan, seurautetaan koiraa mutkitellen ja koiran seuratessa asiallisesti se voidaan vapauttaa palkkiolle. Koiraa ei koskaan palkita tai vapauteta, jos se pitää kontaktia ohjaajaan.

Pilli

Monet kasvattajat ovat käyttäneet pilliä jo pennuille, kun niitä on kutsuttu syömään. Yksinkertaiset pillitykset ovat yleensä luoksetulovihellys ja koiran pysäyttäminen pillillä (istumaan tai seisomaan). Lisäksi yleisesti käytetään pilliä huomiomerkkinä (koira ottaa kontaktin ohjaajaan) ja lähihaussa (koira on esim. lähetetty linjalle ja ohjaaja antaa lähihakuvihellyksen kun koira on riistan lähellä).

Luoksetulo (piiiiip – piiiip tai piipiipiipiipiip)

Luoksetulossa käytetään usein kahta pitkää vihellystä peräkkäin tai useita lyhyitä vihellyksiä peräkkäin. Luoksetulovihellystä voidaan harjoitella aina ruokaa annettaessa, jolloin samalla puhalletaan. Ruuan avulla voidaan harjoitella luoksetuloa sekä sisällä että ulkona. Aluksi koiraa pitää palkita aina jollain tavalla sen tullessa luokse, myöhemmin satunnaisesti koko koiran elämän ajan. HUOM! Jos on epäilystä, että koira ei alkuharjoittelun aikana tule pillittäessä, ei pilliä käytetä silloin, vaan haetaan koira. Koiralle ei saa myöskään pillittää liikaa tai turhaan, jotta pilli ei koe inflaatiota.

Istuminen/pysähtyminen (piiiiip)

Pysähtymisessä voidaan käyttää yhtä pitkää puhallusta. Sitä voidaan harjoitella aina kun koiran pitää istua, esim. ruokaa annettaessa koiran istuessa puhalletaan samalla pilliin ja näytetään käsimerkki (käsi ylös). Samaa harjoitellaan sekä sisällä että ulkona ja aluksi jälleen koiraa palkitaan aina (makupala, pallonheitto). Harjoitusta vaikeutetaan lisäämällä matkaa koiran ja ohjaajan välillä, pillitetään pysäytys koiran ollessa menossa pois ohjaajan luota (palkkio heitetään tai viedään koiralle sen pysähtyessä) tai koiran tullessa kohti (palkitaan esim. heittämällä palkkio koiran taakse tai koiran taakse valmiiksi asetetulle palkkiolle, ns. taaksepalkitseminen).

Harjoituksia voi tehdä aina silloin, kun koiran tulee pysähtyä ja istuutua: ulosmenon yhteydessä, autosta poistumisen yhteydessä, lenkillä pysähdyttäessä, vapaaksi pääsemisen yhteydessä jne., jolloin palkkiona toimii esim. matkan jatkuminen) -> koira oppii, että pysähtyminen tarkoittaa jonkin mukavan asian alkamista, ei mukavan asian loppumista 

Huomio (pip)

Lyhyttä terävää puhallusta voidaan käyttää koiran huomion herättämiseksi, jolloin koira katsoo ohjaajaan päin. Tätä harjoitellaan erikseen istumisesta/pysähtymisestä, jottei koira sekoita niitä keskenään. Esim. pillitys ja koira katsoo ohjaajaa -> heitetään palkkio koiralle.

Lähihaku (pipipipipi tai pi-piu pi-piu pi-piu)

Lähihaussa puhalletaan esim. useita nopeita lyhyitä puhalluksia pillillä peräkkäin. Sitä voidaan opettaa esim. sirottelemalla makupaloja lattialle tai maahan koiran nähden. Kun koira alkaa etsiä nameja, pillitetään samalla lähihakupillitystä. Tehdään sama, mutta siten, ettei  koira näe makupalojen pudottelua. Kun koira osaa tämän, voidaan makupalojen sijasta laittaa etsittäväksi palloja tai dameja ja koiran etsiessä niitä puhalletaan lähihakupillitystä.

Linkkejä

Selma dameilee