Vaarantavatko pakotekoulutuksen menetelmät koirien hyvinvointia?

Fernandes, Olsson & de Castro: Do aversive-based training methods actually compromise dog welfare?: A literature review. AABS 196 (2917): 1-12

Koiria on koulutettu pitkään ja monenlaisiin tarkoituksiin: työtehtäviin, harrastuskäyttöön ja kotikoirakin tarvitsee jonkinlaista koulutusta. Yleisin oppimistapa on operantti ehdollistuminen, jossa koiran käyttäytyminen muuttuu sen aikaansaamien seurausten perusteella (esim. positiivinen vahvistaminen). Koulutustavat vaihtelevat menetelmistä, joissa käytetään eniten negatiivista vahvistamista ja positiivista rankaisua (”pakotekoulutus”) menetelmiin, joissa käytetään lähinnä positiivista vahvistamista ja negatiivista rankaisua (palkitsemiseen perustuvat menetelmät). ”Pakotekoulutuksen” menetelmiä on kritisoitu niiden mahdollisten eläinten hyvinvointia vaarantavien vaikutusten takia, esim. rangaistusten on todettu mm. johtavan negatiivisiin tunnereaktioihin kuten pelkoon ja ahdistukseen, jopa opittuun avuttomuuteen sekä heikentävän oppimista. Toisaalta jotkut sanovat, että epämiellyttäviin kokemuksiin perustuva koulutus on tehokkain tapa poistaa jotain epätoivottuja käytöksiä, esim. huono luoksetulo tai saalistaminen ja tätä kautta koulutustyyli lisää koiran hyvinvointia, kun sitä voi esim. pitää luotettavammin vapaana.

Tässä tutkimuksessa käytiin läpi 14 tutkimusartikkelia koirien kouluttamismenetelmistä vuosilta 2001-2014. Kolmessa tutkimuksessa koiria verrattiin koiria, joita oli koulutettu joko pakote- tai palkkiomenetelmällä. Näissä oli yhteys pakotekoulutuksen ja stressikäyttäytymisen sekä ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olemisen vähentymisen suhteen. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin lisääntynyttä stressikäytöstä koulutustilanteen ulkopuolella, minkä he arvelivat johtuvan ohjaajaan liittyneistä epämiellyttävistä tapahtumista.

Ongelmallisen käyttäytymisen suhteen tulokset olivat vaihtelevia. Neljässä tutkimuksessa huomattiin yhteys rankaisupainotteisen kouluttamisen ja ongelmakäytösten välillä, mikä voi johtua koirien ahdistuneisuudesta. Yhdessä tutkimuksessa yhteyttä ei ollut ja toisessa oli yhteys sekä palkkio- että rankaisukoulutuksen ja ongelmakäytösten välillä.

Yhteenvetona tutkimuksista voidaan sanoa, että pakotekoulutusmenetelmät voivat vaikuttaa negatiivisesti koiran hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Tutkimuksissa oli kuitenkin seikkoja, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten selkeitä johtopäätöksiä niistä voi vetää. Kyselytutkimuksissa omistajat ovat itse kertoneet koulutusmenetelmistä ja koiran käyttäytymisestä, mitkä eivät ehkä aina ole luotettavia. Ongelmakäytösten kohdalla ei aina voi tietää, onko ongelmakäytös alkanut pakotekoulutuksen jälkeen vai olivatko omistajat alkaneet käyttää pakotekoulutusta ongelmakäytöksen jälkeen eli mikä yhteys ongelmakäytöksellä ja koulutuksella on.

Empiriisiä tutkimuksia on tehty laboratoriokoirilla, joiden kouluttaminen ja elämä eivät vastaa sitä, mitä se on arkielämässä. Tutkimuksia on tehty eniten liittyen erilaisten pantojen käyttöön (esim. sähköpanta), mikä on pieni osa negatiivisen kouluttamisen menetelmistä. Tutkimuksissa ei myöskään aina kerrota tarkasti, miten koiria on koulutettu (esim. millaisia palkkioita käytetty).

Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vaikka tutkimuksissa on puutteita, saadaan niiden perusteella kuitenkin selville se, että negatiiviset koulutusmenetelmät ainakin jossain määrin aiheuttavat koirille stressiä. Tutkimukset ovat kuitenkin asetelmiltaan sellaisia, että selkeitä tuloksia ei saada, joten lisätutkimuksia aiheesta kaivataan.

Kommentteja tutkimuksista (myös Ziv ym. 2017)

Em. tutkimuksissa käytiin läpi osittain samoja tutkimuksia ja päädyttiin suhteellisen samoihin lopputuloksiin. Koulutusmenetelmien ja koiran hyvinvoinnin tai ongelmakäytösten määrän välille oli vaikea vetää johtopäätöksiä johtuen tutkimusten asetelmista. Osassa kyseltiin omistajilta menetelmistä, eivätkä he ehkä aina osaa vastata näihin luotettavasti tai eivät ehkä osaa kertoa riittävän hyvin koiran käyttäytymisestä (riippuen kysymysasetelmista).

Ongelmakäytöksissä ei tutkimuksissa kysytty, milloin käytös oli alkanut ja miten siihen oli reagoitu (miten yritetty poistaa), miten koiraa oli koulutettu ennen ongelmaa jne. Täten on mahdotonta saada selville sitä, onko ongelmakäytökseen ollut vaikuttamassa minkäkinlainen koulutusmenetelmä. Yleisesti ongelmakäytöksiä oli vähemmän niillä koirilla, joita koulutettiin positiivisesti – mutta oliko tämä syy vai seuraus (koiralla ei ongelmia – ei tarvinnut puuttua käyttäytymiseen vai koulutettu positiivisesti – ei ongelmia).

Yleisesti todetaan negatiivisten (pakotekoulutuksen) menetelmien vaikuttavan koirien hyvinvointiin haittaavasti, mutta selkeitä tutkimuksia eri menetelmistä ei ole. Se vaatisi sitä, että koiria opetettaisiin esim. istumaan tai koskemaan kohdetta joko positiivisesti tai negatiivisesti vahvistaen ja sitten tuloksia vertailtaisiin (ja mitattu esim. kortisolia, sydämen sykettä jne.). Tällaista perustutkimusta ei ole tehty, ei ainakaan näissä sellaista ei ollut löydetty. Lisäksi pitäisi olla tutkimuksia esim. ongelmakäytösten poistamisesta eri menetelmillä jne., jotta näistä saataisiin selkeitä faktoja tutkijoiden (ja esim. lainsäätäjien) käyttöön.

Kategoria(t): koulutus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *