Tokonuorten leirillä keväällä 2017

Sain taas ilokseni olla mukana kouluttamassa Kennelliiton tokonuorten leirillä huhtikuun alussa v. 2017. Mukana oli 14 reipasta tokoilijaa, joiden kanssa treenattiin perjantaista sunnuntaihin. Kovin päteviä ovat nämä nuoret koiriensa kanssa, täytyy tunnustaa! Ja saavat osallistua kahdesti vuodessa viikonloppuleirille, jossa erilaisia luentoja ja koulutuksia riittää.

Tämänvuotinen luento-osuus liittyi mentaalivalmennukseen, jonka piti erittäin hyvä kouluttaja Anne Talvitie. Siellä tuli itsellenikin hyödyllisiä ajatuksia, näin nuorten siivellä kun sain kuunnella asiaa. Tässäpä muutamia mieleeni erityisesti tarttuneita.

Ensinnäkin mentaalivalmennuksen osista: faktat (mm. oma terveys, nukkuminen, koira, välineet, treenipaikat), kehittyminen (treenit, oppiminen jne.) ja mieli (esim. motivaatio, asenne, ajattelu, tunteet). Treenaamisesta se tuttu juttu, että pitää harjoitella muutakin kuin mitä osaa ja missä on hyvä. Riittävän vaativia treenejä, että oppii uutta, ei vanhan toistamista. Pitää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, siellä voi tulla virheitä ja sitten tietää, että mitä pitää harjoitella lisää. Jos pyörii aina vain onnistumisten parissa, ei kehity. Virheet vievät treeniä eteenpäin.

Ajattelusta nousi esille keho (esim. koppava nokka pystyssä asento -> vaikuttaa myös siihen, että on itsevarmempi olo), mieli ja kieli. Miten puhuu itselleen, mitä ajattelee – sillä suuri merkitys.

Asennekysymykset nousivat myös hyvin esiin. Pysyvät asenteet liittyvät siihen, että pitää todistaa jotain (esim. kokeessa). Mennään kokeeseen onnistumaan ja jos ei onnistu, ajatellaan, että ollaan huonoja. Ei uskalleta epäonnistua kokeessa, etteivät muut näe, että ei ”huono”. Pysyviin asenteisiin liittyi mm. se, että pitää heti osata jokin asia, pitää olla hyvä, ei saa epäonnistua ja verrataan muihin. Voidaan esim. pitää itse ”jonkinlaisena” (esim. jännittäjänä), vaikka on sitä ehkä vain tietyssä tilanteessa. Kehittyvät asenteet ovat niitä, joissa ajatellaan, että kohta osaan ja halutaan haasteita. Se on oppimista ja sitä, että otetaan vastaan palautetta ja kehitytään sen mukaan. Arvostetaan sitä, että harjoitellaan ja kehitytään, ei olla vielä hyviä, mutta voidaan kehittyä hyväksi.

Kisajännityksestä jäi mieleeni mm. se, että kokeelle annettu merkitys vaikuttaa siihen, miten toimii ja millaisia reaktioita itsellä on. Jos merkitys on se, että siinä on pakko onnistua, tehdä täydellisesti tai ajattelee, mitä muut ajattelevat, aiheuttaa tämä helposti painetta ja ahdistusta. Jos merkitys on se, että halutaan tehdä hyvä oma suoritus, ei verrata tätä muihin ja saada tietoa virheistä, jotta voi kehittyä, antaa tämä itsevarmempia tunteita.

Sitten vielä siitä, mihin voi itse vaikuttaa: omiin asioihin eli mihin oikeasti voi kisapaikalla vaikuttaa (esim. kisarutiinit, oma toiminta). Mihin ei voi vaikuttaa kuin vähän ovat ”sun asiat” eli esim. kaverin asiat (voi auttaa, mutta ei voi tehdä muuta). Ja mihin ei voi vaikuttaa ovat ”muiden asiat” eli esim. sää, säännöt, tuomari, ketkä muut ovat kokeessa jne. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa eli omat asiat.

Näistä löysin omia huonoja ajattelutapoja, esim. omien koirien vertaaminen muiden koiriin ja sitä kautta ajattelutapa, että omat koirani ovat ”huonoja”. Vaikka eivät ne ole, tekevät erittäin hyvin, kun miettii niitä resursseja, mitä niille on annettu (koko, rakenne, luonne jne.). Tai keskittyminen kokeita ajatellessa liikaa muiden asioihin, esim. miten muilla menee ja millaisia muut ovat tai jos kokeessa on nopea bc -> Marge ei koskaan voi saada kymppiä ruudusta. Mutta eihän sen näin pitäisi mennä, koska ovat erirotuisia ja työskentelevät eri tavalla. Ja jos on, niin sille en minä voi sitten mitään. Pitäisi olla enemmän tyytyväinen oman koiransa suorittamiseen senhetkisen tason mukaan, ei vertailla koiria toisiinsa (mikä estää kehittymistä), tehdä riittävän vaikeita harjoituksia eikä vain sitä, mikä aina varmuudella onnistuu. Ja tietysti muuttaa ajattelutapaa virheiden suhteen eli jos (kun) kokeessa tulee virhe, niin se on vain tietoa seuraavaa treeniä varten. Koe on vain osa treenaamista, ei liikaa painoarvoa pisteille tms. siellä, vaan sille, miten koira suorittaa liikkeet suhteessa koulutus- ja osaamistasoon. Monenlaista ajatusta siis heräsi (taas) näistä ja suosittelen osallistumaan Annen koulutuksiin tai luentoihin, jos mahdollista – tässä vain pieni pintaraapaisu siitä, millaisia asioita siellä käsiteltiin.

http://www.kennelliitto.fi/nuorille/tule-mukaan-menoon/tokonuoret/kennelliiton-tokonuoret-valmennusryhma

Mistä on huippukoirat tehty?

Pääsin arvostelemaan edustusjoukkueen karsintakoetta Seinäjoella (v. 2017) eli siellä oli hyvä tilaisuus nähdä maailman parhaita tokokoiria. Nyt ihan ajatuksella katsoin enemmän koiria koirina (sen mitä pystyin), yritin selvitellä mitä eroja koetilanteessa näkee koirien välillä ja mikä erottaa hyvät suoritukset ei-niin-hyvistä. Näitä ajatuksia on herännyt tässä vuosien mittaan aina uudelleen, kun mietin, että miksi aikanaan Elvin kanssa toko oli vähän laiskaa, Masun kanssa toko tuntui helpolta, Selman kanssa hankalammalta (mutta hauskalta), Hellevin kanssa oikein hankalalta (ja toisaalta erittäin helpolta) ja näiden kahden viimeisimmän kanssa yritän kuitenkin saada tokossa(kin) jotain aikaiseksi. Mutta millaiset mahdollisuudet hyviin suorituksiin on, kun mietin omiankin koiriani? Millaisia esteitä ja millaisia mahdollisuuksia niissä on, miksi jotkut asiat ovat kovin vaikeita ja toiset helppoja?

Olen pohtinut hyvää tokokoiraa ja sen luonnetta (esim. http://www.pipap.net/koulutus/hyvatokokoira.pdf), temperamentti ja persoonallisuutta. Koirarotujen välillä on selkeitä eroja koulutettavuudessa, esim. paimenkoirat nousevat koulutettavuudessa korkealle, samoin koirat, jotka ovat leikkisiä (ks. linkit). Näiden kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksesta tokossa huipulla on yleensä tietynlaisia koiria. Ne ovat hyvin motivoitavissa, jaksavat tehdä useita toistoja ennen palkkion saamista, palkkaantuvat tekemisestä (etenkin juoksemisesta), palkkaantuvat ohjaajan huomiosta (se on niille tärkeää), oppivat nopeasti, kestävät toistojen tekemistä, ovat luonnostaan nopeita ja nauttivat liikkumisesta, tekevät ilman suurta vaivaa nopeita liikkeitä (ts. erilaiset nopeat toiminnat eivät vaadi niiltä ponnisteluja, ovat terveitä) ja ovat ”hyvähermoisia”.

Hyvähermoisuus on ehkä se osa, joka erottaa nopeat ja näppärät koirat toisistaan tokossa (kokeessa). Hyvähermoisella koiralla ei ole mitään erityisiä pelon kohteita (esim. äänet, pinnat, ihmiset tai koirat), se ei stressaannu liian helposti ja jos se stressaantuu, sen strategia stressitilanteessa on ”fight”, ei pakeneminen tai passivoituminen. Koira pystyy toimimaan ja rentoutumaan erilaisissa tilanteissa. Se myös palautuu stressistä hyvin. Koira kestää ”painetta” ts. ohjaajalta tulevaa painostamista. Tällainen näkyy treeneissäkin, esim. koira tekee jonkun asian huonosti, jolloin sitä käsketään tekemään tehtävä uudelleen, ehkä parikin kertaa, ja koira yrittää tehdä asian uudelleen eri tavalla (tehtävää ei siis epäonnistumisen jälkeen tarvitse heti helpottaa). Koira kestää myös rankaisuja ilman että niiden käyttö näkyy selkeästi sen toiminnassa (eli koira pystyy hallitsemaan negatiivisia tunteita, siirtyy nopeasti positiivisempaan tunnetilaan). Koiran vireystilaa saadaan nostettua ilman että se kiihtyy liikaa (alkaa äännellä tms.) ja vireystilaa saadaan myös laskettua (taas samaa tunteiden säätelyn hallintaa). Koira myös kestää ohjaajan hermostunutta mielialaa (etenkin koetilanteessa), ei lamaannu tai kiihdy liikaa (on ehkä ns. kohtuullisen kova).

Jos koiralla on puutteita hermoissa (stressin sietämisessä), voi tilannetta yrittää parantaa. Voi opettaa koiralle erilaisia rentoutustekniikoita, ehdollistaa koiraa rauhoittumiseen ja rentoutumiseen, ehdollistaa rauhoittavia tehtäviä, pitää koiran vireystilaa matalampana, tekee paljon erilaisia häiriötreenejä, tekee paljon kokeenomaisia treenejä jne. Näissä on kuitenkin kova työ, ne eivät tapahdu itsestään ja vaatii toistoja, jotta oikea mielentila ehdollistuu varmasti koiralle. Ja jos koiralla on ongelmia kestää stressiä, niin tämä voi kuitenkin näkyä silloin, kun ohjaaja itse on jännittynyt tai koira voi yhdistää jännittyneisyyden koetilanteeseen. Helpommalla siis pääsee, jos koiralla on hyvät hermot.

Ajattelen, että hyvähermoinen koira koetilanteessa on se koira, joka ei ole ylivirittynyt (ellei sitä ole opetettu sellaiseksi), joka ei esitä useita stressin merkkejä tai rauhoittavia signaaleja sekä jonka olemus on kokonaisuudessaan melko rennon oloinen. Koira pystyy keskittymään ohjaajan ohjeisiin, se ei reagoi helposti häiriöihin ja pystyy työskentelemään hyvällä tasolla koko ajan.

Oma koira –asiaa

Koiran hyviä ja heikkoja ominaisuuksia voi olla hankala tunnistaa, ellei koiraa pysty vertaamaan toisiin koiriin. Kun mietin omia koiriani, niin niistä Masulla on ollut luonnostaan eniten hyvä tokokoiran ominaisuuksia. Ei siis yllätys, että sen kanssa tokoileminen oli helpohkoa. Elviä oli hankalahko motivoida, ei jaksanut tehdä kauan eikä nopeasti, rakenne ei ollut paras mahdollinen, mutta hermot olivat hyvä (lt +2). Selma oli erittäin vilkas sekä hieman puutteita ”hermoissa”, mitä olisi voinut korjata paremman koulutuksen avulla. Hellevi pystyi keskittymään hyvin, häiriöt eivät olleet ongelma, mutta perusmotivaation puute ja pehmeys tekivät tilanteen hankalaksi.

Marge on innokas, mutta reagoi häiriöihin, saattaa jänskättää asioita, vinkuu ja tärisee usein paikallaolossa sekä reagoi minun jännitykseeni. Voisi siis olla vahvempihermoinen, mikä aiheuttaa sen, että kokeenomaisia harjoituksia pitäisi tehdä valtavan paljon. Alli vaikuttaa hyvähermoiselta ja seisoo omilla (kapeilla) jaloillaan, palkkautuu ym. asiallisesti. Yllättävän paljon töitä ovat kuitenkin teettäneet muutamat helpot asiat, esim. maahanmeno alkaa vasta nyt sujua nopeasti ja sivulletuloa pitää hinkata teknisesti erilaiseksi (vatitreenin tuloksena astelee hienosti ristiaskeleita eli on hidas).

Kun mietin näitä puutteita ja vahvuuksia omissa koirissani, pitää ne muistaa huomioida koulutuksessa. Pitää asettaa tavoitteet koiran (ja rodun) mukaan, mihin koira pystyy henkisesti ja fyysisesti sillä koulutuksella, jota sille on tarjonnut. Lisäksi haluan, että koirani työskentelevät innokkaina ja rentoina. Jätän siis ajatuksen vireystilan voimakkaasta nostamisesta (jotta vireystila kantaisi kokeessa) pois, keskityn eustressin aikaansaamiseen ja hyvän mielialan luomiseen (CER…) ja toivon, että nämä yhdistettynä kokeenomaiseen harjoitteluun saavat aikaan mieleisiäni suorituksia.

Persoonallisuus

http://koiraseminaarit.blogspot.fi/2011/02/katriina-tiira-koiran-kayttaytyminen-ja.html
http://docplayer.fi/8465257-Koiran-periytyva-persoonallisuus.html
http://shiba-no-kai.com/onewebmedia/Mentalitet%20och%20personlighet%20hos%20hund.pdf
http://extrasida.se/upload/57784072.pdf
http://www.popgen.su.se/hund/dokument/Hundkursen_Personlighet_HO.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&as_sdt=0,5&q=%22dog+personality%22&scisbd=1

Koulutettavuus

http://pets.webmd.com/dogs/features/how-smart-is-your-dog
http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(11)00086-4/abstract
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19683035
https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201506/is-there-relationship-between-playfulness-and-trainability
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0376635710000215
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.2752/089279305785594135?journalCode=rfan20
https://scholar.google.fi/scholar?q=dog+breed+trainability&btnG=&hl=fi&scisbd=1&as_sdt=0%2C5

Stressiasiaa

Tuulia Applebyn luennot 18.2.2017

Tuulia Appleby kävi pitämässä luennot koiran tunteista ja niiden merkityksestä sekä hormoneista Kannuksessa. Tunneosasto oli itselleni mielenkiintoisempi, hormoniasiat ovat tutumpia. Kirjoitan tähän jotain muistiinpanoja, hyvin tiivistetysti. Ja paljon tietoa tunteista etenkin löytyy esim. Helena Telkänrannan kirjoista (jotka ovat ”pakollista” luettavaa kaikille koiraharrastajille). Mukana on myös joitakin omia kommentteja sekä linkkejä.

Tunteet

Tietoisuus tunteista

Yleisesti tunteet ovat tärkeitä evoluution kannalta, hengissäsäilyminen perustuu niihin (esim. vältetään pelottavia asioita). Eläimillä on tunteita, ne ovat myös tietoisia tunteistaan ja pystyvät ilmaisemaan niitä (ks. esim. Telkänrannan kirjat).

Pankseppin mukaan olemassa on 7 tunnejärjestelmää, jotka löytyvät ainakin nisäkkäiltä ja linnuilta

  1. Seeking: hakeminen, tavoitteleminen. Tähän kuuluvat saalistaminen ja hajutyöskentely.
  2. Play: leikkiminen
  3. Lust: seksuaalinen himo
  4. Care: hoivaaminen
    ß miellyttäviä tunteita, itsessään palkitsevia – ei pelkästään päämäärä, vaan se, että saa tehdä tätä asiaa
  5. fear: pelko
  6. panic (sadness, grief, separation, anxiety): paniikki
  7. rage: raivo

Toinen tapa tunteiden luokittelussa on sellainen, jossa tunteita katsotaan niiden voimakkuuden ja tunnekokemuksen mukaisesti (nelikenttä / asteikko):

  • fobia – pelko – levottomuus – helpotus
  • euforia – riemu – ilo – turhautuminen – viha – raivo

Esim. turhautuminen: on jotain odotuksia, jotka menetetään à turhautuminen, joka voi johtaa vihaan (aggressiivinen käyttäytyminen).

Aggressio

Aggressiivisuus on käytös, jonka takana on tunnetila (viha, raivo). Aggression portaat on se tuttu kaavio, esim. löytyy https://www.google.fi/search?q=aggression+ladder&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwi8zKXOhJrSAhXBhiwKHQfkA8EQ_AUICCgB&biw=1366&bih=662

Oppiminen ja tunteet

Miksi koira oppii, miksi toimii opitulla tavalla? Jos koira saa palkkioita -> siitä tuntuu paremmalta, kokee mielihyvää. Tällöin koira toistaa tekemistään, koska haluaa uudelleen saman mielihyvän tunteen. Tähän liittyy positiivinen vahvistaminen, jonka tunnetilaa voisi kuvata ”ilolla” (esim. koira istuu maltillisesti paikoillaan -> se saa noutaa). Jos koiraa opetetaan negatiivisella vahvistamisella (ikävän asian poistaminen, esim. hihnasta nyppiminen loppuu), tunnetila on helpotus. Helpotus ylläpitää käyttäytymistä (kun teen näin, ikävä asia loppuu ja tunnen helpotusta).

Positiiviseen rankaisuun liittyvä tunnetila pelko, (paha olla, jotain ikävää lisätään tilanteeseen, esim. koiraa läpsäistään kuonolle, kun se vinkuu). Negatiiviseen rankaisuun liittyvä tunnetila on turhautuminen.

On eroa, miten kouluttaa. Jos käyttää palkitsemista -> koiran aivoissa syntyy ilon tunteita, erittyy dopamiinia ja opioideja. Jos käyttää negatiivista vahvistamista, syntyy helpotuksen tunnetta sekä erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia (stressihormoneja), dopamiinia, opioideja sekä serotoniinia. Rankaisujenaikaan erittyy noradrenaliinia ja adrenaliinia sekä CRH (saa aikaan kortisonin erittymistä).

”Liking”-tunne liittyy opioideihin ja ”wanting”-tunne dopamiiniin. Halutaan tietysti saada aikaan hyvää oloa, koirakin! Joten koulutuksessa olisi syytä paneutua siihen, että näitä tunteita syntyy ja koiralle tulee niistä hyvä olo.

Mendlin kaaviota katsottiin myös kouluttamisen ja tunteiden yhteydessä (esim. http://dvg4ol0hclm7o.cloudfront.net/content/royprsb/277/1696/2895/F1.large.jpg). Siinä oli kaksi järjestelmää: palkkion saaminen tai rangaistuksen välttäminen. Koiran halutaan pysyttelevän innoissaan olemisen/ilon sekä rentouden/rauhallisuuden puolella (ei pelko/alistuminen ja suru/masennus).

Kärsivällisyys

Kouluttamisessa tavoitellaan myös tasapainoista koiraa, ilon lisäksi rentoutta (joskus rauhallisuuttakin). Kärsivällisyyttä harjoitetaan siten, että koiran annetaan itse löytää ratkaisu erilaisissa tilanteissa. Esim. koira haluaa kovasti päästä ulos:

  • se voidaan käskyttää istumaan, mutta koiran päässä voi edelleen olla kiihtynyt olotila
  • koiran voidaan itse hoksata, että se pääsee ulos vain kun se on rauhallinen, esim. istuu rauhassa -> koira oppii hallitsemaan omaan tilaansa

Pelko, ahdistuneisuus ja fobia

Pelossa liikutaan järkevässä reaktiossa suhteessa ärsykkeeseen, konkreettiseen uhkaan. Ahdistus on aavistus siitä, että jotain pelottavaa tulee tapahtumaan. Fobia on kohtuuttoman kova pelko, joka ei ole suhteessa ärsykkeeseen.

Koiran reagointitavat:

  • Flight: välttelee, piiloutuu, jos mahdollista
  • Fight: jos ei pysty piilottelemaan, joutuu puolustautumaan
  • Flirt: sosiaalisia eläimiä, yrittää tyynnyttää, tehdä kaikkensa, ettei tapahdu mitään pahaa, mielistelee kovasti
  • Freeze: jähmettyy paikoilleen, ei liiku, toivoo ettei kukaan huomaa. Kissat etenkin ell-käynnillä. Voi jäädä huomaamatta

Mitä useammin pelkojärjestelmä on käytössä, sitä enemmän se vahvistuu (kuten muutkin). Joissakin peloissa on geneettistä alttiutta, esim. äänipelko (esim. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0272735894000395).

Pelkoehdollistuminen tapahtuu usein ”fast but dirty” ts. nopeasti (aivorunko + talamus -> mantelitumake -> hypotalamus). Hitaampi reitti menee ensin aivokuorelle ja sieltä hippokampuksen kautta mantelitumakkeeseen -> hypotalamukseen. Tähän hitaampaan reittiin voidaan vaikuttaa opettamisella (esim. vastaehdollistuminen). Eläimiä on opetettu sietämään kivuliaitakin (= herättävä pelkoa) toimenpiteitä vastaehdollistumisen kautta (esim. totutetaan voimakkaisiin sähköiskuihin vähitellen ruuan avulla). 

Biofeedback

Tässä tuli esille hengittämisen hallinta, joka hallittuna laskee sykettä ja vaikuttaa esim. stressiin. (vähän kuten mindfullnessia tms.). Karen Overallilla on harjoituksia tähän (esim. 15 päivän rauhoittumisohjelma, hengitysharjoituksia).

Stressistä vähän

Stressiasiassa uusi mielenkiintoinen juttu oli paviaaniuroksien ja niiden välisiä tappeluiden tutkiminen kortisolin mittaamisen muodossa. Voittaneilla paviaaneilla kortisolitaso pysyi matalana, mutta hävinneillä se nousi paitsi joillakin. Ne, joilla se ei noussut, olivat hävityn tappelun jälkeen menneet kurmuuttamaan jonkun toisen paviaanin. Siirretty aggressiota, näkyy koiramaailmassakin.

Koulutuksen aikana stressiä usein aiheuttaa se, että eläintä pidetään kiinni. Sillä ei ole mahdollisuutta poistua tilanteesta, jolloin se ajattelee, ettei sillä ole valinnanvaraa. Valinnan ja hallinnan puute aiheuttaa stressiä (ja jopa opittua avuttomuutta). Täten olisi tärkeää, että koiralla olisi koulutuksessa paljon sellaista, jossa sillä on valinnanvaraa ja mahdollisuus vaikuttaa koulutukseen. Tätä on käytännössä shaping, nappaaminen tai targetin käyttö. Tai se, että koira saa hakea namin ohjaajalta eikä sitä tungeta koiran suuhun. Pelkästään se ajatus, että koira voi poistua tilanteesta (esim. ei ole kiinni), vähentää stressiä. Yleensäkin asioiden tekeminen vapaaehtoisesti helpottaa ja koirat/eläimet tekevät helpommin asioita, kun niillä on ajatus siitä, että ne voivat tehdä valintoja.

Stressi ja suorittaminen

Peruskaava vireystilasta ja suorituksesta (esim. http://www.eoslifework.co.uk/Images/stress1.gif) on esimerkki. Jos tehtävä on vaikea, vireystilan pitää olla matala ja helpossa tehtävässä se voi olla korkeampikin (esim. http://www.duncanmcpherson.com/psy1/graph1.gif). Kun koira on stressaantunut, se helposti valitsee tuttuja käytösmalleja, jotka se osaa hyvin. Mukava rento käytös ikävässä tilanteessa -> koira voi rentoutua (operanttia vastaehdollistamista tai ihan tavallista operanttia ehdollistumista). Kisakoira: opetetaan asiat niin hyvin, ettei stressi saa aikaan epätoivottuja käyttäytymismalleja, vaan opetetut asiat ovat vahvoja ja mukavia koiran mielestä, opetettu niin, etteivät ne ole koirasta epämiellyttäviä.

Yhteenvetoa, mielestäni tärkeää

Tärkeää on tunnistaa ja tuntea koiran tunteet, kun sitä kouluttaa (elää arkielämää). Tunteilla on merkityksensä ja taustansa, ne kertovat koiran mielialasta, joka vaikuttaa suoraan kouluttamiseen. Halutaan positiivisia tunteita, jotka saa aikaan vain positiivisen vahvistamisen kautta. Negatiivinen vahvistaminen sekin tuo ”positiivisia” tunteita aikaan, mutta ne liittyvät helpotukseen – ei optimaalista oppimisen kannalta. Evoluutio ohjaa pois vaarasta, epämiellyttävistä tunteista ja kohti positiivisia tunteita.

Opettaminen siten, että koiralla on valinnanvaraa ts. ei pakoteta, pidetä väkisin kiinni, estetä liikkumasta tai poistumasta koulutustilanteesta ja annetaan hoksata itse. Kärsivällisyyden harjoittelua tulee samalla, kun koira itse joutuu hallitsemaan toimintaansa.

Tunnejärjestelmät, yleistä tunteista ja aivosta

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2005/291105_b.htm
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/koirasi_nauraa_tiedatko_mille
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Tunteiden%20aivomekanismit_MAO.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_Laakarilehti_16.pdf
http://becs.aalto.fi/~lnummen/PDFs/Nummenmaa_laakarilehti_15.pdf
http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf

Affective consciousness: Core emotional feelings in animals and humans. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053810004001187

Aivojen kemiaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivojen_v%C3%A4litt%C3%A4j%C3%A4aine
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L4.html

Serotonin and emotion, learning and memory.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23104855

Biofeedback / Overall’s relaxation protocol

https://www.google.fi/search?q=mendl+emotions&rlz=1C1LDJZ_fiFI708FI708&biw=1366&bih=662&source=lnms&sa=X&ved=0ahUKEwj6h4Khh5rSAhVC1ywKHUQyDQsQ_AUIBSgA&dpr=1#q=overall+relaxation+protocol