Avainsana-arkisto: akillesjänteen repeämä

Akillesjänne osa 5 (päivät 28-32)

Reilut 4 vko katkeamisesta ja tänään oli ortoosin säätämisen aika. Säätöä tehtiin niin, että kulmaa on vielä ehkä se n. 15 astetta ja iso alaosan möllykkä-kantaosa on vielä paikallaan (”pisaran mallinen kanta”). Ei siis vielä lähtenyt möllykkä pois, mutta koska kulma muuttui, pystyy tällä nyt ”astumaan” vähän paremmin (pitää tehdä video käppästelystä, ei ehkä opetusvideon tasoa…). Mutta ei ole enää niin järkyttävän korkea verrattuna toiseen jalkaan, mikä helpottanee kävelemistä. Keppien kanssa ainakin nyt vielä ulkona, siellä on niin julmetun liukasta, ettei uskalla kokeilla ilman. Sisällä olen nyt parin päivän ajan pystynyt kävelemään omalla tyylilläni ilman keppejäkin, mikä helpottaa monessakin asiassa. Mutta keppien kanssa tulee käveltyä enemmän oikein ja nopeammin, joten niitä aion vielä käyttää.

Säätöjä muokattu, möllykkäosa mukana. Painava tämä koko systeemi on, hieman rasittaa.

Kinttu on edelleen ohut ja joitakin uusia mustelmia on tullut jalkapohjaan, ehkä juuri siitä, kun olen kävellyt vähän ilman keppejä? Pitää tutkailla, miten niiden kanssa käy, että onko jotenkin väärin, kun on tullut sellaisia. Jalan asennon muuttaminen tuntuu jänteessä/pohkeessa, venymistä = särkyä tullut nyt. Kuulemma normaalia ja menee muutamassa päivässä ohi, kun jänne venyy. En ole paljon jalkaa kosketellut tai yrittänyt liikutella vapaana, kun tuntee jalan vapauden hetkinä, että pohje ei siitä pitäisi (heilahdellessa tuntuu kipua). Joten olkoot vielä ja pitääkin olla vielä liikkumattomana.

Joulun jälkeen parin viikon kuluttua on seuraava aika ja silloin möllykkä lähtee pois ja saan matalamman kannan sekä ilmeisesti silloin tämä asennetaan niin, että jalka siinä pääsee nilkasta taipumaan. Sen kanssa ehkä sitten myös pari viikkoa tai jotain? Mutta sitten pääsee kävelemään ilmeisen normaalisti verrattuna nykytilaan. Tässä hyvä video minusta silloin:
https://www.youtube.com/watch?v=Q2HxmrQh3Zs

Akillesjänne osa 4 (päivät 20-27)

Maanantaina tulee jo 4 viikkoa täyteen akilleksen repeämästä – nopeasti (ja hitaasti toisaalta) aika on mennyt. Viikon aikana tilanne on mennyt kovastikin parempaan suuntaan! Aluksi jalka tosin alkoi mennä yöllä kovasti kipeäksi nivusen alueelta, jokin jänne tms. alkoi vihloa, kun jalkaa liikutti. Sitten sama juttu polven kanssa, jolloin tajusin ottaa polvien alla olleen käärön (korotuksen) pois. Pohje ei ole ollut enää kosketusarka, joten koroke oli turha ja vaikeutti (painavan) jalan nostamista niin, että tuli uusi ongelmia. Korokkeen poistaminen poisti ongelmankin muutaman päivän sisällä. Eli aluksi hyvä, sitten vain olisi pitänyt ottaa heti pois, kun pohje ei enää ollut kosketusarka.

Loppuviikosta jalka on alkanut tuntua aina vain paremmalta, kun siihen on voinut ottaa enemmän painoa parin viime päivän aikana. Sisällä pystyy jopa kinkkaamaan ilman keppejä. Tosin ei se kovin kaunista ole, kun jaloissa on niin suuri korkeusero. Korkkari vasemmassa jalassa auttaa asiaa, paitsi että korkkareiden pitäminen on kamalaa! Pakkotilanteessa auttaa, mutta ei jatkuvasti toimi, sen verran korkea pitää koron olla. Ulkona on nyt julmetun liukasta, ollut muutama päivä, minkä vuoksi ulkona ei voi kuvitellakaan kävelevän keppienkään kanssa oikeastaan ollenkaan. Vacoped ja sen suojana oleva muovipussi ovat myös liukkaat, joten vaikka toisessa jalassa on nastakenkä ja kepeissä piikit, katujen liukkaus estää aika tehokkaasti ulkona liikkumista. Ilman vacopediäkin ihmiset hissuttelevat eivätkä nastatkaan tuo tarpeeksi pitoa, kurja keli nyt. Joten vaikka tukea saan nyt jalalle hyvin, ei ulkoilu ole sen kummempaa ennen kuin tulee lunta.

Jalka on mielestäni melko hyvin kohti 90 asteen kulmaa menevä, kun jalka on vapaana. Mutta jos sitä vahingossa taivuttaa tai se liikahtaa vapaana ollessaan enemmän, tuntee jänteessä, että on siellä vielä jotain kesken. Kunhan ei jää liian löysäksi ja toisaalta kasvaa pituutta vähitellen. Pohje on edelleen kuihtunut (samoin toinenkin), mutta kuihtukoot, kasvattelen sitten myöhemmin siihen lihasta, kun jänne alkaa olla asiallinen.

Jalka 8.12.2019

Akillesjänne osa 3 (päivät 12-19)

Vacopedin saamisen jälkeen heti viikonloppuna oli toko-koetta ja flattien tokoviikonloppua. Pääasiassa istuin pyörätuolissa, joten jalka ei sinänsä rasittunut, mutta illalla oli kyllä turvonnut. Nukkuminen vacopedin kanssa ei ollut kovin kivaa ennen kuin tajusin laittaa polvien alle koirien ison pehmolelupötkön. Se nosti jalkaa siten, että nukkuessa pohje ei painunut ja kipeytynyt niin paljon. Mutta ei nukkuminen kovin hääviä kengän kanssa ollut, kääntyminen jne. säätämistä ja heräilyä yöllä.

Jalkaa särki/kipuili vähän koko ajan kunnes 16. päivä repeämästä koitti ja ensimmäisen kerran jalka ei ollutkaan enää niin kipeä! Sen jälkeen jalka on ollut vain kipeä, mutta ei samaan tapaan kosketusarka kuin tätä ennen, perussärkyä (eikä pohjetta voi pitää mitään vasten, mutta ei tosiaan samaan tapaan kipeä). Nukkuminen edelleen säätämistä, mutta polvijutun kanssa helpompaa ja tein vielä niin, että otin yöksi kiilakoron pois, mikä hieman kevensi ja pienensi kenkää – yöllä kun en sillä kuitenkaan kävelisi minnekään.

Mitään ulkoiluun tms. liittyvää en ole tehnyt, keppien kanssa edelleen sitä sun tätä meneminen (ärsyttää, kun se on hankalaa ja hidasta), odottelen vain, että pystyisin varaamaan jalalle paremmin. Tuo kenkä on sen verran korkea (n. + 5 cm), että en saa toiseen jalkaan mitenkään yhtä isoa koroketta, jotta käveleminen tai seisominen ei olisi vinoa. Jos olisi joku koroke, käveleminen voisi onnistua paremmin – pitää etsiä sellainen jostain (vanha kipsikenkä lisäkorokkeena ei ihan toimi).

Suihkussa käyminen helpottui, kun Heidin avustamana ostin sinne ison muovitynnyrin, jonka päällä istun. Jalan heilahtelukaan ei enää tunnu yhtä ikävältä, kun sitä osaa jo varoa. Jalka turpoaa edelleen päivän päätteeksi, mutta sille tuskin voi mitään. Pohjelihas on kadonnut melko lailla, mutta ero toiseen ei ole suhteessa niin suuri, koska en ole tehnyt mitään, joten sekin on surkea.

Kintut 30.11.2019

Ärsyttävää puuhaa on myös Klexanen pistäminen, sitä menee vielä reilun viikon verran tukosten estämiseksi. Tai enää reilun viikon verran, eipä se nipistä ja kirvele kuin pienen hetken.

Vacopedin pumppu, jolla sisus kovetetaan ja Klexanea.

Onneksi tässä mennään koko ajan eteenpäin, jokainen päivä kohti kiilan vaihtamista matalampaan jne. Ensi viikolla mietin, jos aktivoituisin ja kävisin kuntosalilla, alkaa tekemättömyys jo ärsyttää. Koirien kanssa en ole lenkkeillyt enkä treenannut, kaverit ym. ovat hoitaneet sen homman. Niille tulee nyt pakollista rauhoittumista tekemisestä.

Akillesjänne osa 2 (päivät 6-11)

Toinen viikko kipsin kanssa oli ajoittain asiallista, ajoittain hankalaa. Keppien kanssa kävely ei oikein alkanut sujua, ehkä luminen ja jäinen maa vaikuttivat asiaan sekä se, että kädet (kämmenet) tulivat edelleen kepeistä kipeäksi. Siihen vaikutti ehkä se, kun vasen jalka oli lähtökohtaisesti heikompi jalka eikä aluksi jaksanut tehdä niin paljon kannattelua kuin sen olisi pitänyt tehdä. Mutta koko ajan se on vahvistunut, kun pakostakin sen kanssa on joutunut tekemään kyykkyjä, yhdellä jalalla seisomista ym. Aika vähän mitään liikkumista kuitenkaan olen tehnyt ja jalka oli edelleen yöllä hieman hankala. Eli kunto on tippunut tavallisesta kohti heikkoa.

22.11. minulla oli aika Kokkolaan sairaalaan, jossa odotin saavani kipsin pois ja mahdollisesti saapaskengän, Vacopedin, tilalle. Näin kävikin eli lääkäri tsekkasi jalan ja sanoi, että jänne on alkanut kasvaa yhteen, joten kenkä kipsin tilalle. Repeämä oli isohko (2,9 cm), mutta sen verran ylhäällä lähellä jänteen ja lihaksen kiinnityskohtaa, että sitä ei leikattu (vaikea saada yhdistettyä tuossa kohtaa jänteen päitä toisiinsa, ei voi kiinnittää lihakseen tms.). Pohkeen kipeä kohta onkin juuri tuossa heti pohjelihaksen alapuolella. Nilkan molemmin puolin sekä sääressä oli mustelmaa, nilkassa kunnolla. Lisäksi turvotusta jonkin verran siellä täällä jalassa.

Ei mahdotonta eroa vielä jalkojen välillä, oikeassa vähän turvotusta.

Vacoped on kummallinen kapistus eikä niin kiva, kun luulin. Se oli luudutuksen jälkeen saamaani walkeriin verrattuna paljon painavampi ja kovempi, koska sen sisus kovettuu ilman poistuessa siitä. Jos sen laittoi pohkeen kohdalta kovin tiukalle, pohkeeseen sattuu eli en kamalan tiukalle halua sitä laittaa. Nukkuessa hankalahko, koska oli pai-na-va. Säätö nyt ylimmässä eli suurin korotus päällä. Sitä vähennetään joulukuun puolessavälissä eli 3 viikon kuluttua. Mukavinta se, että nyt jalan päälle saa varata sen mukaan, miten pystyy, kepit kuitenkin tukena. Ja suihkuun sai mennä ns. normaalisti, kun ei astu jalalla. Silloin ei kenkää tarvitse (tai saa sen vaikka kastella), muulloin sen pitää olla jalassa.

Vacoped jalassa

Ensimmäinen suihkukeikka ei alkanut hyvin. Vacoped pois jalasta, jalan ihastelua ja sitten suihkuun jakkaralle. Mulla oli siellä ollut ämpärit istuimena, vaan ne olivat armottoman matalat nyt, kun jalkaa piti varoa vielä enemmän. Ja ensimmäinen liikahdus siten, että jalka roikkui mukana, ei onnistunut ihan sujuvasti – heilahteleva nilkka tuntui jänteessä ja pelotti, että jalka osuu jonnekin ja retkahtaa siitä. Joten varovaisuutta piti noudattaa.

Muutenkin piti noudattaa varovaisuutta jalan kanssa, koska jänne tuntui nyt olevan hieman venyneessä tilassa asennon muuttumisen takia (ei enää ekvinus, vaan kulma muuttui). Aika varoen piti astella ja olla, kun pientä varaamista jalalle pystyi tekemään. Helpointa oli edelleen olla hieman varpaan/päkiän varassa, joten sillä liikkeelle.

Akillesjänne osa 1 (päivät 1-5)

Kirjoittelin aikoinani paljonkin murtuneesta nilkasta ja jalkapöydän luista (lisfrancin murtuma) sekä jalkapöydän luiden luuduttamisesta. Lyhyesti näistä: kaaduin hevosen kanssa lokakuussa siten, että vasen jalka jäi hevosen alle ja vääntyi siinä. Nilkkaan tuli sisäkehräsen murtuma, joka leikattiin ja ruuvattiin. Myös jalkapöydän luita murtui / siirtyi paikaltaan, niille ei sen kummemmin tehty muuta kuin olivat mukana kipsin sisällä. Kipsi oli 6 vko (muistaakseni) ja sen jälkeen käveleminen oli pitkään vaikeaa, koska jalalla ei voinut astua. Nilkka oli kunnossa, jalkapöytä ei. Lopulta menin lääkäriin ja siellä todettiin, että jalkapöydän luissa oli murtumia ja liikkumista sivuttain eli eivät kuten pitäisi. Jalka leikattiin huhtikuussa ja siinä jäykistettiin jalkapöydän luut. Aikaa kokonaisuudessaan meni n. pari vuotta, että jalkaa pystyi sanomaan suhteellisen normaaliksi. Jäykkä se tietysti on, mutta pystyy tekemään melkein kaiken normaalisti.

Nyt innostuin ja pääsin mukaan pelaamaan sählyä. Tätä ennen olin vain ulkoillut koirien kanssa, juossut erittäin satunnaisesti, ratsastanut säännöllisesti ja käynyt jumpassa epäsäännöllisesti. Toisella sählykerralla sitten astuessani muistini mukaan taaksepäin lattiaan ”tuli kuoppa” – luulin, että alla oli sellainen metallinen levy, joka kääntyi alas ja takaisin jalan mukan, kun kuului myös kova ääni. Mutta se olikin jalka, kantapää hävisi kokonaan alta ja siinä sitä oltiin. Pystyin hätäisesti kävelemään reunalle, kantapää oli pois, mutta jalan pystyi laittamaan maahan. Kylmää ja koholle, alkoi vähitellen sattuakin. Tuli heti epäilys, että akilles oli mennyt. Soitto Heidille, että apua tarttis. Kotona tuumailin, että pitääkö mennä lääkäriin vai ei. Vähän kuljin siinä tukea pitäen ja Heidi sanoi: ”Jos sun koira kävelisi noin, veisitkö lääkäriin?”. Soitto päivystykseen, buranaa ja panadolia nassuun, kylmää jalkaan ja Kokkolaan. Kipua alkoi olla jo enemmän ennen kuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa.

Kokkolassa lääkäri käski pötkölleen ja kokeili akillesta – ei reagoinut nilkka eli sökönä. Sain heti ajan seuraavalle päivälle ultraan tämän varmistamiseksi. Jalkaan laitettiin väliaikainen lasta, jalkaterä alaspäin eli ns. ekvinus-asento. Kipuja ei sinänsä ollut, otin yhden panadolin yötä vasten ja keppien kanssa kotiin. Aamulla ultrassa selvisi, että revennyt/katki oli. Siitä sitten eteenpäin ja lääkäri totesi, että repeämä on sen verran ylhäällä, että konservatiivisella hoidolla jatkuu. Jalkaan tuli kipsi niin, että se on alta auki ja jalka edelleen ekvinuksessa. Tätä ainakin pari viikkoa, sitten katsotaan tilanne, aletaan kääntää jalkaa kohti 90 asteen kulmaa ja sitten ortoosia, kantakiilaa ym. Fysioterapiaa myös.

Tein virheen siinä, että olin jo keskiviikkona töissä (seuraamassa virkakoirien treenejä) ja siinähän keppien kanssa kinkatessa kämmenet tietysti kipeytyivät kovasti. Kotiin sain pyörätuolin, vanhasta muistista tiesin, että muuten kotona on tosi hankalaa. Torstaina käväisin myös töissä tunnin pidossa, autolla pystyy ajamaan vähän erikoisesti – onneksi on automaatti! Ikävää tässä on se, että nyt tuo huono vasen jalka joutuu kovasti töihin. Tasapainottelu sillä on vaikeaa, koska jalkaterä ei liiku/jousta, vaan on levymäinen. Yhdellä jalalla seisominen on sillä siksi hankalaa, vaan tässähän se kehittyy. Pitää yrittää huoltaa sitä jollain tapaa, ettei rasitu liikaa, kun ei ole ns. normaali.

Rasitus ei ole hyvä jalalle, koska jalka ilmeisesti turposi ja siten jalkaterässä joku hermo tms. puristuu ja se oli kipeä, ei pystynyt oikein olemaan tai nukkumaan. Torstaina illalla vähän ”säädin” kipsin reunaa puristavalta osalta, mutta ei se auttanut enkä uskaltanut enempää sitä muokata. Perjantaina yöllä jossain vaiheessa levossa turvotus oli laskenut ja samalla kipu vähentynyt. En siis lähtenyt uutta kipsiä anomaan, vaan nyt olen jalka enemmän paikoillaan ja vaakasuorassa, jottei kipeydy uudelleen. Pohje/akilles ei muuten ole kipeä, enemmän sellainen kun on pohjetreenin jälkeen eli ei paha ollenkaan. Koirien ulkoiluttaminen on tuskaa, yritän kehitellä niille kotiohjelmaa.

Yritin pyörätuolin kanssa ulkoiluttaa koiria, raskasta oli