Avainsana-arkisto: luudutus

Akillesjänne osa 1 (päivät 1-5)

Kirjoittelin aikoinani paljonkin murtuneesta nilkasta ja jalkapöydän luista (lisfrancin murtuma) sekä jalkapöydän luiden luuduttamisesta. Lyhyesti näistä: kaaduin hevosen kanssa lokakuussa siten, että vasen jalka jäi hevosen alle ja vääntyi siinä. Nilkkaan tuli sisäkehräsen murtuma, joka leikattiin ja ruuvattiin. Myös jalkapöydän luita murtui / siirtyi paikaltaan, niille ei sen kummemmin tehty muuta kuin olivat mukana kipsin sisällä. Kipsi oli 6 vko (muistaakseni) ja sen jälkeen käveleminen oli pitkään vaikeaa, koska jalalla ei voinut astua. Nilkka oli kunnossa, jalkapöytä ei. Lopulta menin lääkäriin ja siellä todettiin, että jalkapöydän luissa oli murtumia ja liikkumista sivuttain eli eivät kuten pitäisi. Jalka leikattiin huhtikuussa ja siinä jäykistettiin jalkapöydän luut. Aikaa kokonaisuudessaan meni n. pari vuotta, että jalkaa pystyi sanomaan suhteellisen normaaliksi. Jäykkä se tietysti on, mutta pystyy tekemään melkein kaiken normaalisti.

Nyt innostuin ja pääsin mukaan pelaamaan sählyä. Tätä ennen olin vain ulkoillut koirien kanssa, juossut erittäin satunnaisesti, ratsastanut säännöllisesti ja käynyt jumpassa epäsäännöllisesti. Toisella sählykerralla sitten astuessani muistini mukaan taaksepäin lattiaan ”tuli kuoppa” – luulin, että alla oli sellainen metallinen levy, joka kääntyi alas ja takaisin jalan mukan, kun kuului myös kova ääni. Mutta se olikin jalka, kantapää hävisi kokonaan alta ja siinä sitä oltiin. Pystyin hätäisesti kävelemään reunalle, kantapää oli pois, mutta jalan pystyi laittamaan maahan. Kylmää ja koholle, alkoi vähitellen sattuakin. Tuli heti epäilys, että akilles oli mennyt. Soitto Heidille, että apua tarttis. Kotona tuumailin, että pitääkö mennä lääkäriin vai ei. Vähän kuljin siinä tukea pitäen ja Heidi sanoi: ”Jos sun koira kävelisi noin, veisitkö lääkäriin?”. Soitto päivystykseen, buranaa ja panadolia nassuun, kylmää jalkaan ja Kokkolaan. Kipua alkoi olla jo enemmän ennen kuin lääkkeet alkoivat vaikuttaa.

Kokkolassa lääkäri käski pötkölleen ja kokeili akillesta – ei reagoinut nilkka eli sökönä. Sain heti ajan seuraavalle päivälle ultraan tämän varmistamiseksi. Jalkaan laitettiin väliaikainen lasta, jalkaterä alaspäin eli ns. ekvinus-asento. Kipuja ei sinänsä ollut, otin yhden panadolin yötä vasten ja keppien kanssa kotiin. Aamulla ultrassa selvisi, että revennyt/katki oli. Siitä sitten eteenpäin ja lääkäri totesi, että repeämä on sen verran ylhäällä, että konservatiivisella hoidolla jatkuu. Jalkaan tuli kipsi niin, että se on alta auki ja jalka edelleen ekvinuksessa. Tätä ainakin pari viikkoa, sitten katsotaan tilanne, aletaan kääntää jalkaa kohti 90 asteen kulmaa ja sitten ortoosia, kantakiilaa ym. Fysioterapiaa myös.

Tein virheen siinä, että olin jo keskiviikkona töissä (seuraamassa virkakoirien treenejä) ja siinähän keppien kanssa kinkatessa kämmenet tietysti kipeytyivät kovasti. Kotiin sain pyörätuolin, vanhasta muistista tiesin, että muuten kotona on tosi hankalaa. Torstaina käväisin myös töissä tunnin pidossa, autolla pystyy ajamaan vähän erikoisesti – onneksi on automaatti! Ikävää tässä on se, että nyt tuo huono vasen jalka joutuu kovasti töihin. Tasapainottelu sillä on vaikeaa, koska jalkaterä ei liiku/jousta, vaan on levymäinen. Yhdellä jalalla seisominen on sillä siksi hankalaa, vaan tässähän se kehittyy. Pitää yrittää huoltaa sitä jollain tapaa, ettei rasitu liikaa, kun ei ole ns. normaali.

Rasitus ei ole hyvä jalalle, koska jalka ilmeisesti turposi ja siten jalkaterässä joku hermo tms. puristuu ja se oli kipeä, ei pystynyt oikein olemaan tai nukkumaan. Torstaina illalla vähän ”säädin” kipsin reunaa puristavalta osalta, mutta ei se auttanut enkä uskaltanut enempää sitä muokata. Perjantaina yöllä jossain vaiheessa levossa turvotus oli laskenut ja samalla kipu vähentynyt. En siis lähtenyt uutta kipsiä anomaan, vaan nyt olen jalka enemmän paikoillaan ja vaakasuorassa, jottei kipeydy uudelleen. Pohje/akilles ei muuten ole kipeä, enemmän sellainen kun on pohjetreenin jälkeen eli ei paha ollenkaan. Koirien ulkoiluttaminen on tuskaa, yritän kehitellä niille kotiohjelmaa.

Yritin pyörätuolin kanssa ulkoiluttaa koiria, raskasta oli