MITÄ VIKAA KOIRIEN KOULUTTAMISESSA LÖYTYY?

(jos menee hermot muita kouluttaessa...ja itsekin on tehnyt näitä)

Omien aivojen puuttuminen

• matkitaan sokeasti nähtyä käyttäytymistä tai tehdään kyseenalaistamatta juuri niin kuin joku sanoo (pasteerataan kentällä kuten gurutkin tekevät, aivot narikassa)

• ei vaadita perusteita MIKSI jokin asia tehdään eikä vaadita selityksiä, mihin neuvot perustuvat

• uskotaan, vaikka neuvot perustuisivat uskomuksiin tai olettamuksiin koirien käyttäytymisestä tai pseudotieteellisiin selityksiin (tällä koiralla on nyt suuri negatiivinen vastine tuolle istumiselle, jolloin se ei voi aktivoitua tarvetasolla. Vaatii höpläytystä jotta ei ala dominoivaksi)

• ei tiedetä itsekään, mihin omat koulutus"tiedot" perustuvat, toistetaan vaan opittua hokemaa (esim. tee johtajuusharjoituksia, niin kaikki asiat paranevat...ks. Canis)

• konstruktivistinen oppimiskäsitys mukaan koirankoulutukseen...(kyseenalaistaminen ja kriittisyys)

Tiedon puute

• koiran kielen lukemisessa pahoja lukihäriötä (esim. kokeessa koira heiluttaa häntää = iloinen koira. Juu tai hermostunut, alistunut, peloissaan, uhkaileva jne.)

• rähjäävä koira = dominoiva koira (tai epävarma, pelokas, arka, härnäävä...)

• ei osata nähdä koiran eleistä esim. pitääkö se tietynlaisesta palkitsemisesta, mikä on koiran mieliala jne.

• väärinymmärrykset kirjoja lukiessa, ei ymmärretä, mitä niissä sanotaan

• tietoa koiran (eläinten) oppimisesta ei hyödynnetä kouluttamisessa (ei osata / ei haluta / ei viitsitä)

• lääke: koulutuksissa selkeä esimerkkejä sisältävä materiaalin jakaminen, kielen yhtenäistäminen kouluttamisessa, tutkimustiedon laajamittainen hyödyntäminen, oppaat omistajille kouluttamisesta, tutustuminen ja tiedon hankkiminen itse...

Jumittuminen, kaavoihin kangistuminen

• "näitä tämänrotuisia ei voi kouluttaa kuin tällä tavalla" <- jokainen koira on yksilö, samaa perimää löytyy eri roduista, mutta yksilökohtaisia eroja on paljon. Lisäksi eri tavoilla (positiivinen puoli lähinnä) voi kouluttaa oikeastaan kaikkia koiria, negatiivisilla ei kaikkia, koska vaatii koiralta enemmän rangaistustensietokykyä (puhutaan paineensietokyvystä; sitä voi kehittää positiivisilla menetelmillä vrt. urheilijat ja onnistuneiden toistojen sekä valmennuksen kautta henkistä vahvuutta. Rangaistustensietokykyä periaatteessa myös voi kehittää)

• tällä rodulla ei ole miellyttämisenhalua...niinpä niin, onpa yllättävää?!

• PK-rotuisista yleensä: vaikea kouluttaa, koska on niin dominoiva/kova/itsepäinen jne. (eiköhän ne vaikeimmat löydy esim. vinttikoirissa ja seurakoirissa tai sosiaalistumisessaan epäonnistuneissa koirissa). Jos koira syö tai tykkää leikkiä - vaikea?

• tätä lajia varten koiria ei voi kouluttaa kuin tällä tavalla - eivät toimi muuten, laji on supervaativa ja koirat supervaativia <- jumittuminen kaavoihin, omaan napaan, ei uskalleta/haluta kokeilla uutta (kun vanhallakin on pärjätty <- mikäs siinä, jos vanha tapa on toimiva, mutta ei kannata luulla, ettei muita yhtä hyviä/jopa parempiakin tapoja voisi olla olemassa)

• vaatiminen = rankaiseminen. Ei voi vaatia muulla tavalla ja jos kouluttaa positiivisesti = koiralta ei vaadita mitään. Mitä on vaatiminen? Ei ainakaan synonyymi rankaisulle, ehkä ehdottomuus/johdonmukaisuus olisi sopivampi sana. Ehdoton voi olla monella eri tavalla koulutettaessa sekä myös ei-ehdoton. Vrt. johdonmukaisuus.

Muiden lajien/rotujen aliarvostaminen

• tottakai oma rotu/laji(t) ovat parhaat, mutta...

• oletus, että oma laji on "the laji", muut eivät mittaa mitään eikä muista koirista ole mihinkään...

• eri lajeissa on erilaisia tavoitteita, joiden suorittamisessa erilaiset koirat pärjäävät omalla tavallaan

• ennakkoluulot ja tietämättömyys taustalla, kateellisuus yleensäkin, huono itsetunto, joka paranee muita mollaamalla? Arvostaako yleensäkään erilaisuutta?

• kaikkea arvostettavaa koiramaailmassa ei voi mitata kokeilla: MM-voittaja voi olla "arvottomampi" kuin vanhustentalolla vieraileva kaverikoira (tai päinvastoin) - ihmisen hyvinvoinnille tavallinen (kuriton tai hemmoteltu tai kouluttamaton jne.) kotikoira voi olla elintärkeä

• lääke: tutustuminen eri lajeihin ja niiden koiriin sekä ohjaajiin eri tasoilla sekä tietoon eläinten vaikutuksesta ihmisten hyvinvoinnille

Ohjaajien luulot koiriensa osaamistasosta

• koira v-tuilee = kirosana nro 1

• kyllä tämä oikeasti osaa = kirosana nro 2

• ei uskota, kun sanoo, että Ei, se ei osaa nyt, koska se ei tee sitä juuri koskaan oikein tässä tilanteessa

• luullaan, että kun koira on parissa paikassa tehnyt oikein -> osaa. Väärin

• koirat osaavat lukea hyvin ohjaajien antamia vartalo- ym. vihjeitä, mutta käskyjä ne eivät välttämättä osaa kuin tyydyttävästi (= eivät osaa yleistää asioita hyvin)

Tylsät ohjaajat

• harjoitellaan liian vähän perusasioita, harpataan liian nopeasti eteenpäin -> nyt heti just tuo koeliike valmiiksi, vaikka koira ei osaa edes mennä maahan käskystä - kikkakolmosten keräilyä ja kokeilua opettamisen sijasta

• koeliikkeiden kaavamaista vääntämistä (ja ihmetellään, miksi koira ei tee enää yhtä hyvin kuin ennen. Opettele itse lukemaan ja laskemaan vuositolkulla samoja kirjoja ja laskuja...)

• jankataan perusasioita, ei edetä -> ei koskaan kokeeseen (eikä ehkä edes harjoitella tai harjoittelun laatu on heikkoa)

Epäreilut ohjaajat

• ei opeteta asioita kunnolla koiralle ja rangaistaan koiraa sitten osaamattomuudesta (ns. korjataan koiraa). Peitellään omaa koulutuksen epäonnistumista rankaisemalla koiraa ja toivotaan, että se sitä kautta oppisi (yökki nro 1: koira istuu vinoon perusasentoon -> ohjaaja koukkii sen kädellä oikeaan paikkaan ja on tyytyväinen. Koira istuu seuraavalla kerralla tai hankalammassa paikassa edelleen vinoon. Ohjaaja koukkii suoraksi jne. jne. Koira vino hela tiden. Jos nyt edes voisi OPETTAA sen perusasennon kerralla oikein!)

• yritetään liikaa, kun muita on katsomassa -> koira ei osaa -> rangaistaan sitä

• ryhmäpaineen alla murtuminen: ei pidetä omaa linjaa, tehdään kuten muut ja samaa kuin muut, ei uskalleta olla erilaisia, vaikka koira ei kykenisi samaan kuin muiden koirat

• "vaaditaan" koiralta, vaikka se ei osaa (mutta kyllä se osaa, kun tarpeeksi vaaditaan...kutsutaan inkvisitio paikalle ja tunnustus irtoaa)

• annetaan jonkun muun "käsitellä" koiraa koulutustarkoituksessa (ja tehdä mitä vain), käskyttää omiaan jne. -> koiran luottamus ohjaajaan voi kärsiä

• syytetään koiraa epäonnistumisista (p koira, surkea, ei tarpeeksi sitä sun tätä - joskus aiheesta, joskus taas ei...joillakin tuntuu aina olevan huono mäihä koirien kanssa...), jätetään koira oman onnensa nojaan, jos ei mene hyvin - ei olla reiluja ja sanota, että en ole opettanut vielä, ei tämä osaa -> helpompi syyttää koiraa kuin myöntää itse olevansa huono

• johdonmukaisuuden ja johtajuuden nimissä koiran huono kohtelu (ja muukin aiheeton tai ei-lajityypillinen huono kohtelu eli huutaminen, läpsiminen, höykkyyttäminen jne.)

• koirilleen karjuvat ja kiroilevat ohjaajat (koirilla on hyvä kuulo - sen kun muistaisi itsekin) - jos koira ei tottele, volyymiä lisää ja kyllä tottelee? Ehkä joskus toimii...mutta ei kovin kauniin kuuloista, sama kun lapsilleen karjuvat vanhemmat aika karmean kuuloisia. Hetkellisiä hämmenysvaikutuksia aikaan, koirat myös oppivat, että ihminen ei ole tosissaan (= rangaistusta ei tule) ennen kuin volyymi nousee

• avoimesti rangaistuksia jakelevat ohjaajat, jotka eivät tarkkaile, toimiiko rangaistus ja tuleeko se aiheesta - epäsiistin näköistä, kun ohjaaja jatkuvasti nyppii hihnasta tai tempoo koiraa kentällä. Missä on yhteistyö? Suhde? Luottamus?

Olen oikeassa aina

• minähän olen, mutta muut siis...

• ei myönnetä, että on itse tehnyt esim. koulutusvirheen (koira on huono, itse ei voi olla)

• oma menetelmä on ainoa oikea (no minullahan on...) -> hyviä on monia, koirakohtaisia ja oikeastaan eniten OHJAAJAkohtaisia - mikä on ohjaajan ajatus opettamisesta yleensä, minkälaisena pitää koiraa suhteessa ihmiseen, moraalikäsitykset (onko oikein rangaista koiraa jos se ei osaa - onko oikein rangaista oppilasta jos hän ei osaa jne.), tavoitteet ja mitä keinoja on valmis käyttämään ne saavuttaakseen, mikä on tietotaso oppimisesta ja soveltamisen hallinta, mihin "uskoo", minkä olettaa olevan oikeaa ja sovelluskelpoista tietoa jne.

• kaikkien koulutusmenetelmien pitäisi olla sellaisia, että niitä voi toteuttaa missä vain (kestävät päivänvalon) ja kouluttamisesta tai sen katsomisesta nauttivat koiran ja ohjaajan lisäksi sitä katsovat ihmiset. Itse olen tässä kriittinen...väliä ei niinkään ole koulutustasolla - jokaisella tasolla työskentelyn pitäisi olla hyvässä yhteistyössä tapahtuvaa lajista riippumatta. Valitettavasti näin ei ole läheskään aina.

• ei voida oppia mistään muusta kuin omasta lajista/rodusta mitään, muilla ei ole mitään annettavaa, tämä laji/rotu on niin erilainen kuin muut, lajini on niin vaativa (vaikka käytössä ovat samat oppimisen lait, sama laji, kohtuullisen samanlainen käyttäytyminen...)

Omituisia sanontoja

• miellyttämisenhalu (joka esim. motivoi suomalaisia kehumaan muita koko ajan)

• osaaminen: mistä tietää, että koira osaa? Ohjaaja epämääräisesti ajattelee koiran osaavan. On tehnyt oikein 3 / 10 suorituksesta, onnistuneet jäävät mieleen ja kas, koira osaa (30%:sti siis...). 80% varmuus tai enemmän yleensä tavoiteltavaa ennen vaatimusten nostoa ja sen tietäminen = lasketaan onnistumiset, faktaa

• johtajuus (mitä se on, miten ilmenee esim. jos koira ei tee jotain oikein = johtajuus puutteellinen? Kävele ovista ensin, syö itse ensin, selätä koira ja jopa ongelmat ratkeavat)

• vaatiminen: yleensä tarkoittaa sitä, että koira laitetaan tilanteeseen, jossa se ei osaa ja rangaistaan koiraa siitä. Voisi olla myös se, että häiriöitä lisätään vähitellen ja koira tekee koko ajan onnistumisen rajalla töitä. Ohjaajasta kiinni, kummalla tavalla haluaa "vaatia"

• korjaaminen: tarkoittaa lähinnä kauniimmin sanottuna sitä, että koiraa rangaistaan kun se tekee väärin. Miten voi korjata "rikkimenneen" istumisen? Liimataan istuminen kasaan? Ei voi korjata tehtyä asiaa, pitää ottaa uusiksi ja tehdä oikein. Tilanne on jo mennyt, virhe tapahtunut, ei voi palata taaksepäin korjaamaan. Voi vain rangaista virheestä / jättää se huomiotta ja ottaa sen jälkeen uusiksi.

• johdonmukaisuus: miten sen saavuttaa? Tarkoittaa sitä, että ei anneta epämääräisiä käskyjä, ei palkita (rangaista) epämääräisesti, opetetaan käskyt selkeästi koiralle, kerrotaan koiralle, milloin se tekee oikein (ja väärin). Ei vaadi kovia otteita tai tiukkaa äkseerausta vaan hallittua käytöstä ja kärsivällisyyttä ja selkeyttä itseltä. Toisten koirien kanssa voi olla epäselvempi ja toisten kanssa pitää olla aina selkeä käyttäytymisessään.