JOHTAJUUS (Canis-lehti)

Yleisesti on ollut tunnustettua, että saadakseen itselleen tottelevaisen koiran pitää ihmisen olla koiran johtaja. Mutta mitä johtajuus oikein tarkoittaa ja mihin sitä voidaan käyttää?

Johtajuuskäsite

Johtajuutta on pidetty käsitteenä, joka selittää kaiken koiran tekemisen ja ajattelemisen. Tuttua on sanonta: Sinun koirasi ei tule luoksesi, koska et ole sen johtaja tms. Johtajuus käsitetään usein enemmän tai vähemmän maagisena ominaisuutena, joka toisilla on ja toisilla ei ole. Johtajuusajattelu perustuu koirien laumakäyttäytymiseen. Siellä puhutaan hierarkiasta ja järjestyksestä. Lisäksi kirjallisuudessa kerrotaan, kuinka omistajan pitää tehokkaasti rangaista koiraansa, perustana tälle käytetään johtajuutta ja susilauman käyttäytymistä.

Toisenlaisia käsitteitä ollaan käytetty vastareaktiona johtajuusteorioille ja käsitettä ollaan pyritty uudelleenmuotoilemaan. Tässä on käytetty apuna johtajuusteorioita yritysmaailmasta ja ollaan myös yritetty saada käyttöön johtajuustermin synonyymiksi vanhemmuus tai ”followership”.

Ongelmallista johtajuuden kanssa on se, että sitä ei voida mitata, koiran ajatuksia ei pystytä lukemaan. Tämän vuoksi on helpompaa tarkkailla johtajuuden ollessa kyseessä käyttäytymistä kuin yrittää tulkita koiran ajatuksia.

Johtajuus ja lauma

Tillung (2003) kyseenalaistaa perinteistä johtajuusajattelua susilaumassa. Hän ei usko väitteeseen, jonka mukaan johtajuus on tärkeää oppimisessa, koska koirat ovat laumaeläimiä – jos näin on, sen tulisi koskea kaikkia laumaeläimiä? Ja voiko koira/laumaeläin oppia vain ylemmiltään? Eli onko johtajuus koiran kouluttamisen perusedellytyksiä? Oppiiko ylempiarvoinen eläin alemmaltaan vain siinä tapauksessa, että se on sille tarkoituksenmukaista?

Näin ei välttämättä ole, johtajasusi ei menetä oppimiskykyään/haluaan johtajanasemansa myötä – se ei olisi sille järkevää. Samoin on koirien kanssa – ne oppivat myös ihmisiltä, joita eivät pidä johtajinaan (myös huonoja tapoja). Näin ollen johtajuus ei ole välttämätön edellytys sille, että koira oppii jotain (ihmiseltä).

Kahden teorian vertailua – johtajuusteoria ja oppimisteoria

Johtajuusteoriaa käytetään monesti harjoitusohjelman pohjana, usein perusteena pakotteiden, rangaistusten ja epämukavuuden käytölle. Joidenkin johtajuusharjoitusten tarkoituksena on alentaa koiran asemaa hierarkiassa. Nämä voidaan myös selittää oppimisteorioiden kautta, esim. rangaistuksen käyttö silloin, kun koira ei tule luokse (johtajuusteoria: koira ei tule luokse kutsusta – heitetään sitä räminätölkillä – koira saa rangaistuksen siitä, kun ei totellut johtajan kutsua ja oppii kunnioittamaan johtajaan. Ts. välttääkseen epämukavuuden koira tulee todennäköisimmin ohjaajan luokse (negatiivista vahvistamista)).

Teorian arvo

Johtajuusteoria viittaa koiran sisäiseen maailmaan, jota ei voi suoraan havainnoida (koira pitää omistajaa ylempänään/kunnioittaa johtajaa). Johtajuus on syy moneen ongelmaan, kuten 1950-luvulla psykologiassa käsitettiin oireiden johtuvan sisäisistä alitajuisista ongelmista. Syy oli syvällä sisällä ja oireet tulivat esille käyttäytymisessä. Freudin psykoanalyysi on esimerkki tällaisesta (seksuaalisuus on pohjimmiltaan syy kaikkiin ongelmiin).

Esimerkki (Svartdal & Flaten 1998): esim. siitä, kun keskitytään alitajuisiin syihin. Naisskitsofreenikko palkittiin savukkeella aina kun hän kulki ympäriinsä harjan kanssa. Täten hän kulki suurimman osan ajasta harja kädessä saadakseen palkkion. 2 psykiatria kutsuttiin paikalle selittämään naisen käyttäytymistä. Toinen heistä selitti asian seuraavasti: Naisen vaeltaminen harjan kanssa vaikuttaa rituaalilta, maagiselta. Harja voi olla 1) lapsi, joka antaa hänelle rakkautta 2) fallossymboli 3) kuningattaren valtikka.

Esimerkki valaisee tärkeää asiaa: tunnetut oppimisen edellytykset voivat vaikuttaa käyttäytymiseen niin paljon, että käyttäytyminen voi vaikuttaa patologiselta.

”Huono – hyvä johtajuus”

Monen ongelmakäyttäytymisen syynä pidetään huonoa johtajuutta. Sitä käytetään yleisenä terminä, vaikka ongelma olisi vääränlaista käyttäytymistä. Hyvää johtajuutta kuvataan mm. sillä, että koira perheen syödessä makaa omalla paikallaan eikä kerjää ruokapöydässä. Tämä voi olla kuitenkin seurausta siitä, että koiraa on palkittu perheen syödessä sen maatessa omalla paikallaan. Käyttäytyminen, jota pidetään hyvänä johtajuussuhteena, onkin positiivisen vahvistamisen seurausta.

Kaikkea käyttäytymistä ei voida muuttaa oppimisteoreettisten periaatteiden mukaan, esim. jos käyttäytymisen syynä on sairaus. Lisäksi lajin perimä vaikuttaa, koirasta ei voi tehdä kissaa ja päinvastoin – geenit määräävät paljon perusedellytyksiä käyttäytymisestä. Kuitenkin tieto oppimisesta auttaa ymmärtämään käyttäytymistä.

Koiran käyttäytymistä on helpompi muokata, kun ei yritä ajatella niin paljon sitä, mitä koira ajattelee vaan keskittyy enemmän käyttäytymisen havainnoimiseen ja ympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että saa vaikutettua koiran toimintaan.

Koulutuksessa…

Esimerkki

Joku kouluttaja antaisi oppilaalle konkreettisia rankaisuohjeita johtajuuden vahvistamiseksi. Lisäksi hän ehkä varoittaisi liiallisesta palkitsemisesta. Toinen kouluttaja voisi em. kaltaisen juttelun tehtyään antaa oppilaalle johtajuusharjoituksia (mene ensin ovesta ulos, syö ensin jne.). Kolmas kouluttaja sen sijaan että miettisi, mitä koira miettii, analysoisi tilanteen ja kysyisi, missä tilanteessa koira ei tule luokse. Sen jälkeen hän tekisi konkreettisen ohjelman, jossa olisi ohjaajalle luoksetuloharjoituksia käytännön tilanteisiin. Tämä on oppilaalle helpointa – hän saa konkreettisia neuvoja ongelmaansa ja pystyy toteuttamaan ne helpommin kuin abstraktit ”paranna suhdetta koiraasi” -neuvot.