KOULUTUKSEN PERUSTA - KESKITTYMINEN OHJAAJAAN

Koiralta kouluttaminen vaatii sitä, että se keskittyy ohjaajaan ja tämän sanomisiin. Tämä voi olla hankalaa etenkin paikoissa, joissa on paljon hajuja, häiröitä ja ehkä muita koiriakin. Siksi harjoittelu tulisi aloittaa aina sellaisessa paikassa, jossa koiralle ei tule liian paljon häiriöitä. Suurimman osan harjoituksista voi tehdä kotona sisällä, josta ne siirretään tuttuun paikkaan ulos ja vasta sitten koulutuskentille.

Osa koirista keskittyy helposti ohjaajaan ja tämän antamiin tehtäviin, kun taas osalla tässä on (suuriakin) vaikeuksia. Joskus tämän syynä on koiran luonne (hermorakenne ja vilkkaus jne.); joidenkin koirien on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan tai pitkään niiden ylivilkkauden ja hermostuneisuuden takia. Tällaiset koirat koulutuksessa ovat monesti sellaisia, jotka huomaavat kaiken liikkuvan ja liikkumattoman, ne unohtelevat mitä olivatkaan tekemässä sekä niiden on vaikea pysyä aloillaan ja rauhoittua. Joidenkin koirien ohjaajaan keskittymättömyyden syynä on se, ettei niitä kiinnosta keskittyä ohjaajaan. Joko ympäristön häiriöt ovat liiallisia tai ohjaaja on niiden mielestä tylsä ja epäkiinnostava.

Keskittymisen kohdentamisen ohjaajaan voi tehdä dominanssin kautta: ohjaaja asettaa koiralle vaatimuksia ja jos se ei tottele niitä, se saa siitä rangaistuksen. Lopputuloksena koira ei rangaistuksen uhalla uskalla/halua olla keskittymättä ohjaajaan. Tämä saattaa tosin katketa kokeessa, jossa koira huomaa, että ohjaaja ei voi rangaista sitä ja koira voi olla keskittymättä ohjaajaan (ja samalla jättää tottelemisenkin sikseen).

Toinen tapa on se, että koiran kanssa leikitään ja sitä motivoidaan tottelemaan. Tällöin koira oppii tarkkailemaan omistajaansa, koska omistaja on se, jonka kanssa on kaikkein hauskinta. Joskus koiran eteen voi sattua ylipääsemättömiä kiinnostuksen kohteita, joita se ei voi vastustaa eikä ohjaajalla ole parempaakaan tarjottavaa – täten koira jättää keskittymisen ohjaajan käskyihin…Siksi motivoimalla kouluttavien pitää erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että harjoituksia tehdään mahdollisimman monenlaisissa ympäristöissä ja häiriöitä lisätään vähitellen, ei kerralla suurta määrää.

Kolmas tapa on se, että koiralle luodaan keskittymistä vaativia tilanteita myös arkipäivän tilanteissa. Näitä ovat esim. ruuan antaminen – sitä ennen koiran pitää istua; vapauttaminen – koiran pitää ottaa ohjaajaan kontakti ennen kuin se pääsee autosta ulos tai kotona rapsuttaminen – koiraa ei rapsutella ”ilmaiseksi” vaan sen pitää ensin tehdä jotain ennen kuin sitä huomioidaan. Arkielämän tilanteiden selkeyttämisen kautta (= ollaan koiralle selkeitä ja pidetään asetetuista rajoista kiinni eli tietyt asiat tehdään aina samalla tavalla) saadaan ns. johtajuutta harjoitettua luonnollisesti eikä koulutuskentällä tarvitse sitten keskittyä johtajuuden vahvistamiseen esim. dominanssin avulla, vaan siellä voidaan luoda koiralle motivaatiota työskentelyyn. Kun arkielämässä koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa, on myös työskentely yhdessä helpompaa – koira tahtoo kuunnella ja totella ohjaajaansa.

DOMINANSSI

Jos koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa, ei tottelevaisuusharjoituksissa juuri koskaan tarvitse koiralle näyttää johtajuutta/dominanssia. Esim. jos koira on kiinnostuneempi muista koirista kuin ohjaajastaan, tämän konfliktin voi korjata dominoivalla käyttäytymisellä (rangaistaan koiraa, ”selätetään” se, ravistellaan niskasta tms.), mutta se ei vie harjoitusta pitkälle – ohjaaja ei muutu koiran silmissä yhtään kiinnostavammaksi kuin aikaisemmin eivätkä muut koirat menetä kiinnostavuuttaan. Koira ei mene niiden luokse, koska se haluaa välttää rangaistuksen, ei siksi, että se pitäisi ohjaajaa kiinnostavana. Tämä toki riittää ko. tilanteessa, mutta jatkoa ajatellen pitäisi tilanne korjata luomalla koiralle motivaatiota ohjaajaa kohti (ohjaaja kiinnostavaksi, koiralle mielekkäitä tehtäviä).

http://www.saunalahti.fi/tkennelk/ydinluu_1_04_dominanssi.htm

Eaton, B. Dominanssi – tarua vai totta?