Valmistautuminen toko-kokeeseen - kilpailuharjoittelu

Koeliikkeiden opettaminen ei ole kovinkaan hankalaa ja ne saa yleensä helposti toimimaan harjoituksissa. Kun perusliikkeet on opetettu ja niitä on harjoiteltu osina, yhdistetään näitä osia koeluokan mukaisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä koesuoritusta ajatellen, vaan koiran pitää osata tehdä koeliikkeitä peräkkäin ilman ohjaajan apuja tai palkkioita liikkeiden aikana tai välillä. Tätä ei koira opi itsekseen, vaan se(kin) pitää koiralle opettaa, jotta koira toimisi kokeessa sen loppuun asti samalla tavalla kuin harjoituksissakin.

Jos ohjaaja ei ole koskaan harjoituksissa tehnyt liikkeitä peräkkäin koiraa samalla tavalla palkiten kuin kokeessa, koesuoritus tulee olemaan koiran huijaamista. ”Tyhmiä” koiria voi huijata muutaman kerran (= ei tulekaan palkkaa (rangaistuksia) kokeessa), mutta ennemin tai myöhemmin koira huomaa eron kokeiden ja harjoittelun välillä (kumpi on mukavampaa, kumpi kannattavampaa koiralle, missä kannattaa tehdä hyvin, missä ei tarvitse tehdä mitä ohjaaja sanoo…). Tähän liittyy myös se, kuinka palkitsevana koira pitää pelkkää ohjaajan kehua ja kiitosta.

Joillekin koirille ohjaajan kiitos itsessään on tärkeää (ns. ”miellyttämisenhaluiset” koirat) tai ne ovat erittäin motivoituneita työskentelemään (esim. monet paimenkoirat ja käyttökoirat), jolloin itse tekeminen toimii niille palkintona. Tällaisten koirien kanssa ohjaaja pääsee helpolla eikä hänen tarvitse kiinnittää kovinkaan paljon huomiota kisasuorituksen rakentamiseen. Monilla koirilla tekemisen into ei kuitenkaan suuntaudu täysillä ohjaajaan ja hänen käskyihinsä, vaan ne mieluummin esim. nuuskisivat maata kuin heittäytyisivät siihen makaamaan kerta toisensa perään ilman palkkiota. Täten niiden kanssa pitää panostaa enemmän myös kisatreeneihin, jottei ajaudu tilanteeseen, jossa koira toimii treeneissä, mutta ei kokeessa.

Jos tällaisten koirien kanssa ei tee kisatreenejä, tuloksen voi olla

• Koira voi luulla, että se tekee kokeessa väärin / liian vähän, koska ei saa palkkiota (tai vaihtoehtoisesti sitä ei rangaista väärästä toiminnasta) à koira alkaa muuttaa omaa toimintaansa palkkion toivossa / jättää jotain tekemättä. Mm. keksii temppuja, tekee jotain ylimääräistä, tekee liian vähän, hyytyy, tulee epävarmaksi, alkaa vinkua, kuumuu…
• Koira "väsyy" eikä enää työskentele ja tekee kaiken huonosti, tulee epävarmaksi ja tekee liikkeet hitaasti. Koira saattaa oppia yhdistämään tämän koetilanteeseen.

Jotta koira oppisi työskentelemään pitkään, pitää liikkeiden osien harjoittelun ja hiomisen lisäksi tehdä kokeenomaisia harjoituksia, joissa tehdään liikkeitä peräkkäin aivan samalla tavalla kuin kokeessakin.

Palkitseminen

Ohjaajan pitää opettaa koiralle erilaisia palkitsemistapoja, joissa osassa koiraa ei palkita muulla kuin sellaisilla palkkioilla, joita voi ottaa mukaan kehään. Nämä ovat mm. ohjaajan ääni ja äänensävy, taputtelut, rapsuttelut ja ”hillitty riehuminen”. Koiraa ei kannata palkita aina nameilla, leluilla tms. primaarisilla palkkioilla (= palkkio, joka itsessään on koiralle mieluisa ilman opettamista), vaan aina silloin tällöin em. palkkioilla, koska palloja tms. ei voi ottaa kehään mukaan. Harjoituksissa em. palkkioita voi yhdistää koiralle mieluisempiin palkkioihin, esim. ensin kehuminen ja taputtelu ja vasta sen jälkeen koiraa palkitaan taisteluleikillä.

Opetuksen alussa koiraa pitää palkita useasti, jotta se oppisi liikkeet. Kun liikkeitä aletaan kasata kokoon ja koira osaa tehdä kokonaisia liikkeitä (ilman apuja ja oikein), aletaan vähitellen tehdä 2-4 liikettä peräkkäin ennen kuin koira palkitaan. Tavoitteena on, että koira oppii, että jos palkkio ei tule tämän liikkeen jälkeen, niin se tulee seuraavan tai sitä seuraavan jne. jälkeen.

Ihanteellista olisi se, että koira oppisi tekemään kaikki kisaliikkeet peräkkäin ilman palkitsemista. Se vie kauan aikaa ja toisaalta voi olla vaarallista, jos tässä kiirehditään ja palkitsemista vähennetään liian nopeasti, jolloin koira alkaakin tehdä liikkeitä huonommin. Lisäksi vaarana on ns. pitkäkestoisen toiminnan syntyminen eli koira voi alkaa tehdä alkuliikkeitä huonommin, jos niistä palkitaan liian harvoin ja opettamisen kanssa on hutiloitu jossain vaiheessa. Koira ”tietää”, että palkkio tulee vasta tietyn liikkeen tai useamman liikkeen jälkeen, joten sen takia se ei ”panosta” ensimmäisten liikkeiden tekemiseen. Joskus voi siis tehdä kaikki liikkeet peräkkäin ja palkitsee vasta niiden kaikkien, mutta pääasiassa kannattaa tehdä 2-4 liikettä ennen palkkiota.

Kieltäminen

Joskus tulee eteen sellainen tilanne, jossa koira huolimatta siitä, että se osaa liikkeen, ei tee sitä ja tekee jotain täysin muuta (esim. koira käsketään maahan ja se ei mene maahan). Tällöin tilanteessa pitää toimia ja yleisin toimintatapa on jonkinlainen rankaiseminen tai väärän toiminnan estäminen. Ennen rankaisua koiraa pitää kieltää, jotta se voi välttää rangaistuksen lopettamalla väärän toiminnan. Rangaistus itsessään voi olla esim. tekemisen lopettaminen ja palkkioiden poistaminen (ns. negatiivinen rankaisu) tai koiran jonkinlainen moittiminen tai ”kurittaminen” (ns. positiivinen rankaisu). Rankaisun jälkeen koira (toivottavasti) valitsee oikean tavan toimia, josta siitä päästään kehumaan. Jos tilanne alkaa toistua, on siinä jotain vikaa: koiran motivaatio on huono, koira on sairas, koiran ja ohjaajan välinen suhde ei toimi tai koira ei vielä osaa asiaa. Jos jokin liike on siinä tilanteessa, että koiraa pitää siinä moittia, ei tätä liikettä voi (kannata) viedä vielä kokeenomaiseen harjoitukseen, vaan sitä pitää työstää ehkä jopa aivan alusta uudelleen.

Jos koira kokeenomaisessa harjoituksessa tekee jotain väärin (esim. seuraamisessa alkaa nuuskia), voi suorituksen joko keskeyttää saman tien ja ottaa sen uusiksi tai toimia kuten kokeessakin toimisi: antaa lisäkäskyn, kieltää koiraa tai antaa sen tehdä väärin. Näistä lisäkäsky tai kielto on (kokeessakin) monesti parempi toimintatapa, sillä jos koiran antaa kokeessa toimia väärin (jatkuvasti), tästä voi tulla huono toimintamalli jatkoa ajatellen. Mutta kieltämistä / korjaamista vaativaa liikettä pitää tämän jälkeen harjoitella erikseen ja miettiä, mikä kohta liikkeestä on pielessä ja ”korjata” se ennen seuraavia kokeenomaisia treenejä.

Ohjaajan avut

Kokeessa koirien voi olla vaikea suorittaa liikkeitä, koska ohjaaja ei saa käyttää apuja siellä. Ohjaajan pitää jättää kaikissa liikkeissä ja niiden osissa erilaiset avut mahdollisimman nopeasti pois tai ainakin käyttää niitä vain tarkoituksellisesti ja tietoisena niistä, koska koirat tarkkailevat paljon ohjaajan liikkeitä ja eleitä. Apuja ovat palkkioiden näyttäminen koiralle ennen liikettä tai palkkion pitäminen näkyvissä, vartalon kierrot ja kääntymiset, olkapäiden vinoudet, käsivippaukset, jalan erikoiset asennot, luonnoton liikkuminen, käsien pitäminen muuten kuin luonnollisesti sivulla roikkumassa, pään nyökkäykset jne. Kokeessa jännittynyt ohjaaja saattaa jättää nämä avut käyttämättä ja jos niitä kuitenkin käyttää aina treeneissä, on kisakatastrofi valmis – koira ei ymmärrä ohjaajan signaaleja. Videokamera on hyvä keino erilaisten apujen tarkkailemiseksi ja poistamiseksi.

Apu on myös koiran kehuminen kesken liikkeen, kun halutaan vahvistaa liikettä kehumalla koiraa. Koira voi kuitenkin tulla riippuvaiseksi kesken liikkeen annettavasta kehusta ja tämä tekee treenin ja koetilanteen toisistaan liian erilaisiksi. Jos tuntuu siltä, että ei voi tehdä liikettä ilman, että kehuu koiraa kesken liikkeen, pitää panostaa enemmän osasuoritusten harjoittelemiseen eikä harjoitella kokonaisia liikkeitä.

Ohjaajan käyttäytyminen

Kisatreeneissä on erityisen tärkeää, että ohjaaja käyttäytyy niissä täsmälleen samalla tavalla kuin kokeessakin. Tämä tarkoittaa sitä, että koira otetaan kentälle kuten kokeessakin, kentälle ei mennä ennen omaa vuoroa, liikkeiden väliajoilla toimitaan kuten kokeessa (ei höpötetä tai puuhailla omia), jos liike menee pieleen, toimitaan kuten kokeessa, käytetään liikkeenohjaajaa, tuomari kehässä jne. Monet ajattelevat, että kisapaikka ja sen häiriöt ovat niitä, jotka aiheuttavat suurimmat ongelmat koiralle, mutta suurempi ongelma voi olla ohjaaja, joka käyttäytyy kokeessa eri tavalla kuin treeneissä.

Kokeessa koira joutuu kehässä odottamaan pitkiäkin aikoja liikkeiden välillä. Monet eivät pidä harjoituksissa pitkiä taukoja liikkeiden välillä, jolloin koira voi kokeessa alkaa tehdä varaslähtöjä tai on muutoin levoton odotellessaan. Pitää siis harjoitella myös niin, että pitää taukoa (= on hiljaa tekemättä mitään) useampia sekunteja ja vasta sen jälkeen alkaa suorittaa liikettä tai liikkeen lopussa vapauttaa ja palkitsee koiran.

Liikkeiden välillä koiraa saa palkita, mutta vain niillä palkkioilla, joita voi ottaa mukaan kokeeseen (ks. yllä). Jos liikkeiden välillä koiraa palkitsee muulla palkkiolla, ei ko. harjoitus enää ole kokeenomainen siitä eteenpäin. Täten kisatreeneissä koiraa ei mielellään palkita kesken liikkeiden, vaan palkitseminen tapahtuu vasta liikkeiden tekemisen jälkeen yllätyksenä koiralle. Palkitsemisen jälkeen kannattaa poistua kentältä ja tulla sinne uudelleen takaisin ja tehdä treeni uudelleen (näin kisatunnelma säilyy paremmin kuin jos jatkaisi suoraan palkkaamisen jälkeen kentällä). Jos koiraa pitää innostaa ennen suorituksia, se tehdään kuvitellun kentän ulkopuolella kuten kokeessakin.

Palkkion laatu

Jotta koira jakaisi työskennellä palkkion eteen, sen pitää oikeasti pitää siitä. Joitakin koiria on helppo motivoida palkkioilla ilman sen suurempaa päänvaivaa, ne tekevät suurin piirtein mitä tahansa saadakseen esim. juosta pallon perässä tai saadakseen ohjaajalta taputuksia. Näiden kanssa on helppo venyttää pinnaa ennen kuin ne palkitaan, koska ne haluavat palkkiota niin kovasti. Joidenkin muiden kanssa pitää edetä hitaammin ja varovaisemmin, jos ne eivät ole niin kiinnostuneita palkkioista. Kannattaa myös (yrittää) parantaa palkkion laatua eli enemmän nameja, parempia nameja, pitempi leikki, enemmän kehuja jne. palkkiona kisatreeneissä.

Palkkio kehän laidalla valmiina

Jotkut käyttävät palkkioita valmiina kehän laidalla eli esim. makupalarasia repun luona odottamassa koiraa. Tämä pitää opettaa vaiheittain, jotta se toimisi ja se on aika pitkällinen prosessi toteuttaa. Lisäksi liikkeiden osien pitää olla hyvin treenattuja ja palkkion paikka pitää miettiä hyvin. Opettelu aloitetaan tekemällä esim. vähän seuraamista, jonka jälkeen koira palkitaan ruokakupilla. Sitten tehdään koko seuraaminen ja palkkio. Sen jälkeen seuraaminen ja jotain muuta ja palkkio jne. Joskus kannattaa kuitenkin palkita koira heti ensimmäisen liikkeen jälkeen, jottei koira totu siihen, että se saa palkkion vasta pitemmän ajan kuluttua ja alkaa ”laiskotella” alussa.

Onnistuminen ensimmäisellä kerralla

Treeneissä saatetaan yhtä liikettä toistaa useasti, varsinkin kun liikettä vasta kasataan kokoon.  Kokeessa kuitenkin on vain yksi yritys. Kun liike alkaa olla valmis, on parempi tehdä liike vain kerran ja palkita koira siitä kunnolla. Hyvin menneen liikkeen toistaminen ei ole välttämätöntä, koska ei niitä kokeessakaan toisteta. Lisäksi jotkut koirat eivät kestä oikein tehdyn liikkeen jälkeen koko liikkeen toistamista uudelleen – ne ehkä luulevat tehneensä jotain huonosti edellisellä kerralla ja sen vuoksi tekevät jotain toisin (huonommin) toisella kerralla. Jos haluaa toistaa jotain liikettä enemmän, kannattaa tehdä halutun liikkeen jälkeen muutama muu liike (= vie kisatreeni loppuun asti) ja lopuksi sitten voidaan tehdä useampi toisto haluamaansa liikettä (palkiten koiraa eri osista).

Ei kannata myöskään ”lämmitellä” koiraa tekemällä osaa liikkeestä ennen koko liikettä (esim. tekee yhden luoksetulon pysähtymisen palkattuna ennen koko liikettä), koska kokeessakaan ei tätä voi tehdä. Ennen kuin menee kokeeseen, pitäisi pystyä tekemään mikä tahansa liike ilman suurempia virittelyjä ja onnistua kerralla. Sallittuja hillittyjä virittelyjä voi käyttää, esim. sanoo liikkeen nimen ennen sen tekemistä tai taputtaa koiraa tietyllä tavalla ennen tiettyä liikettä jne.

Henkinen valmentautuminen

Henkisen valmennuksen tavoitteena on mm. hallita jännitystä ja kisastressiä, motivoida ja kasvattaa henkisiä voimavaroja. Monet onnistuvat hyvin harjoituksissa, mutta eivät kokeissa. Koetilanteessa pitäisi osata yhdistää sekä henkiset että fyysiset voimavarat oikein ja saavuttaa harmoninen suoritus. Koetilanne on aina myös stressitilanne, jolloin myönteinen stressi aiheuttaa mukavan kisajännityksen, kun taas kielteinen stressi voi aiheuttaa pelkoa tai ahdistuneisuutta.

Stressiä voi säädellä mm. sillä, että ei pyri liiallisiin suorituksiin, jotka eivät ole saavutettavissa (esim. koira ei tee treeneissä oikein kuin esim. 50% suorituksista, on turha odottaa kisatilanteessa 100% onnistumista), keskitytään hyvin ennen suoritusta, ei ylikunnioiteta muita kisaajia sekä käyttämällä erilaisia stressinsäätelymenetelmiä. Näitä ovat mm. erilaiset rentoutumismenetelmät, mentaalinen harjoittelu, suggestio, hypnoosi ja keskittymisharjoitukset. Henkisen valmennuksen käyttäminen osana kilpailuihin valmistautumista on yleistynyt koiraurheilulajeissa ja sen merkitys on yllättävän suuri etenkin sellaisissa lajeissa, jossa ohjaajan vaikutus suoritukseen on suuri (esim. agility ja toko).

Miksi kilpailutreenaamista?

Jos ei koskaan ole tehnyt kisaliikkeistä edes osaa peräkkäin koiraa palkitsematta ja sitä auttamatta, on kokeeseen meneminen sekä koiralle että ohjaajalle täysin uusi tilanne. Ja uusien tilanteiden kohdalla pitäisi harjoitusta helpottaa, mutta miten se onnistuu kokeessa, jossa pitäisi näyttää paras osaaminen mahdollisesti hankalissakin olosuhteissa? Jos menee kokeeseen (kokemattoman) koiran kanssa, joka ei ole tottunut häiriöihin, ei osaa työskennellä pitkään jne., voi koe pilata sen, minkä on rakentanut. Esim. jos koira tekee kisoissa väärin ja sen kanssa jatkaa liikettä, antaa kaksoiskäskyn tai jotain muuta apua, tulee samalla vahvistaneeksi väärää käytöstä.

Jos on harjoitellut hyvin ja tehnyt perustyön huolellisesti, koetilanne toimii myös hyvänä harjoituksena ja näytön paikkana. Toki kokeeseen voi mennä myös sellaisen koiran kanssa, joka ei ole valmis ja katsoo, missä vaiheessa koiran kanssa on menossa. Mutta jos ei koskaan harjoittele kunnolla, voi tuloksena voi olla koira, joka tekee treeneissä hyvin, mutta ei koskaan kokeessa. Pahimmassa tapauksessa edes runsas kokeenomainen harjoittelu ei auta, koska koira on oppinut kokeen ja treenien eron.

Alla on yksi esimerkki siitä, miten alokasluokan koiran kanssa voi kisatreenaamista tehdä:

Lukemista:

Canis 6/2004 (Tävlingsträning)
Svartberg: Kilpailemisen taito 

(Julkaistu Nuusku -07 ja Dobberilehti -07)