Koiran "koulutus" tulisi aloittaa heti kun pentu tulee taloon. Ensimmäisinä päivinä tutustutaan uuteen kotiin ja selvitetään siellä perussäännöt: ruokailupaikka, missä ulko-ovi on, minne mennään pissalle jne. Tämä on myös koiran kasvatusta, joka sisältää jokapäiväistä arkielämän "koulutusta". Varsinainen koulutus kannattaa aloittaa hieman myöhemmin, kuitenkin mahdollisimman pian, koska etenkin 3-4 kk iässä pentuaikana on helppo opettaa tiettyjä perusasioita. Ns. murrosiän aikana voidaan koulutuksessa pitää kevyempi jakso kasvatustyötä kuitenkaan unohtamatta.

Ensimmäiset "koulutussessiot" tulisi tehdä rauhallisessa ja mahdollisimman häiriöttömässä paikassa – sisällä kotona tai omalla kotipihalla. Harjoitellessa uuden opettaminen tapahtuu neutraalissa ympäristössä, joka ei sisällä koiralle häiriöitä. Häiriöharjoituksiin siirrytään, kun koira osaa asian helpossa paikassa varmasti. Aloitettaessa koiran tulisi olla aluksi mahdollisimman hyvässä oppimisvireessä: ei liian väsynyt eikä liian innostunut. Jos koira on luonteeltaan erittäin energinen, kannattaa opettaminen aloittaa esim. ruokailun tai pitemmän lenkin jälkeen. Jos koira puolestaan on luonteeltaan rauhallinen, voi opettamisen tehdä ennen ruokailua tai ulkoiluhetken alkupuolella.

Ensimmäinen asia, joka koiralle opetetaan, on KONTAKTI. Tämä tarkoittaa sitä, että koira aktiivisesti hakee huomiota ohjaajalta esim. katsekontaktin kautta. Kontaktin perusta luodaan tekemällä kaikenlaista yhdessä koiran kanssa – ohjaajan kanssa on mukavaa! Koiraa kehutaan sen kiinnittäessä huomionsa ohjaajaan - palkkiona on huomion antaminen, yhdessäoleminen, leikki jne. Tokossa tarvittavaa katsekontaktia (koira katsoo ohjaajaa kasvoihin) voidaan vahvistaa esim. sylkäisemällä koiralle makupala suusta. Samalla koiralle opetetaan kehumissanan ja palkkion välinen yhteys ("hyvä"/naksautus = makupala/lelu/leikki/silittely tai nämä kaikki). Vähitellen tähän voidaan liittää käskysana (esim. katso) ja pidennetään katsomisaikaa. Kontaktiharjoituksia tehdään erilaisissa ympäristöissä, ennen vapaaksipäästämistä, ennen ruokailua jne. Pennut oppivat yleensä kontaktinottamisen helposti, koska se liittyy niiden käyttäytymiseen emonsa kanssa (katsotaan emoa ja nuollaan emon suupieliä --> ruokaa, huomiota).

Kun koira tietää, mitä kontaktin ottaminen ja kehuminen tarkoittavat, voidaan aloittaa erilaisten asioiden harjoittelu. Näistä yhtenä tärkeimpänä on LUOKSETULO. Luoksetuloharjoituksia voidaan tehdä kontaktiharjoitusten yhteydessä – ulkona ollessa kutsutaan koiraa ottamaan kontaktia (kasvoihin) ja palkitaan siitä. Koiran kanssa voidaan myös leikkiä ulkona "takaa-ajoleikkiä", jossa ohjaaja juoksee koiraa karkuun mutkitellen ja koiraa innostaen (ei liian lujaa aluksi, ettei koira luovuta heti) ja antaa koiran saada itsensä kiinni, jolloin koira palkitaan esim. leikkimällä ohjaajan kanssa, kehumalla sitä, rapsuttelemalla ja taputtelemalla. Takaa-ajoleikkiin voidaan liittää käskysana luoksetulolle. Luoksetuloharjoituksia voidaan tehdä myös niin, että ohjaaja leikkii koiran kanssa, avustaja vie koiran pois ja "tuo" koiran ohjaajan luo ohjaajan kutsuessa koiraa. Luoksetuloharjoituksia pitää tehdä paljon erilaisissa ympäristöissä, jotta se tulisi "varmaksi". Luoksetulossa voidaan palkkiona käyttää myös leluja ja nameja, mutta mieluiten niin, että koira aina ensin palkitaan ohjaajan kehuilla ja hyvittelyllä ja vasta sen jälkeen muilla asioilla. Luoksetulossa pitäisi olla kyse koiran tulemisesta ohjaajan luokse, ei lelujen ja namien luokse.

MALTTAMINEN on kolmas tärkeä asia koiran elämässä. Pennun kanssa malttia (paikallaoloa ja rauhoittumista) voidaan harjoitella esim. uloslähtiessä tai ruokaa annettaessa - koira ei saa haluamaansa asiaa ennen kuin se malttaa hetken odottaa. Malttiharjoituksista siirrytään vähitellen "oikeisiin" paikallaoloharjoituksiin, joita pitää luoksetulon tavoin harjoitella monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa.

Koulutussessioiden tulee olla alussa lyhyitä tuokioita leikin ja muun yhdessäolon lomassa, mieluiten useampia kertoja päivässä ja koiraa motivoiden. Alussa kannattaa panostaa myös leikkimiseen, koska koiran kanssa leikkiminen on monesti erittäin tehokas palkitsemiskeino. Lisäksi leikin avulla saa koiran viritettyä oikeaan mielentilaan harjoituksissa (innostunut ja luottavainen) ja leikki tekee ihmisestä kiinnostavan koiran silmissä. Leikkiä voi joko lelun avulla (esim. saalisleikit, taisteleminen) tai ilman sitä (esim. painiminen, takaa-ajo). Jokainen koulutustuokio kannattaa aloittaa ja lopettaa yhteiseen leikkiin.

Yhteisharjoituksiin ei pennun kanssa kannata mennä, jos kontaktiharjoitukset ovat vielä aivan alussa – yhteisharjoituksien hälinä ja kaikki kiinnostavat lajitoverit vievät helposti pennun huomion pois ohjaajasta, jolloin ohjaajasta saattaa tulla makupalaa epätoivoisesti tyrkyttävä nalkuttaja. Ohjaaja voi kuitenkin mennä harjoituksiin ilman koiraa kuuntelemaan ja katselemaan kouluttajien antamia ohjeita. Harjoituksissa käydessä pitää muistaa tehdä harjoituksia vähän ja kunnolla, niin että koira varmasti tekee ne oikein ja ohjaajaan kaiken huomionsa kiinnittäen. Harjoitukset pitää aina lopettaa ennen kuin koira väsyy ja sillä on vielä hauskaa, yhteisharjoituksissa voi vaikka laittaa koiran kehän reunalle tai autoon odottelemaan ja kuuntelee itse ilman koiraa koulutusohjaajan ohjeet. Ei kannata "harjoitella koko rahan edestä", koska siinä koiran motivaatio ja keskittyminen saattavat kärsiä.

Pennun sosiaalistamista muihin koiriin voidaan harjoitella eri paikassa kuin koulutuspaikassa, voidaan lähteä esim. pentutreeniporukan kanssa yhdessä lenkille, mennä erilaisten tuttujen ja varmojen koirien kanssa leikkimään jne., jotta koira tottuisi erilaisiin koiriin ja saisi tarvitsemiaan aikuis- ja pentukontakteja. Pentuaikaan liittyy myös erilaisiin ihmisiin, ympäristöihin ja tilanteisiin tutustuminen. Pennun kanssa kannattaa käydä sekä metsässä samoilemassa että kaupungilla tutustumassa.

Rauhoittumisen opettaminen on tärkeää etenkin hieman hermostuneille koirille. Jo pennun kanssa voidaan viettää yhteisiä rauhoittumishetkiä kotona. Pennun ollessa väsynyt voidaan se pyytää lähelle lattialle makoilemaan ja samalla sitä voidaan silitellä tai hieroa rauhoittavasti. Samaa voidaan tehdä myös ulkona leikin jälkeen sekä myöhemmin koulutuskentällä. Olisi myös hyvä opettaa koira jo pienestä pitäen olemaan yksin (kotona, autossa, treenipaikalla), koska jos koiran kanssa aikoo myöhemmin kilpailla, on enemmän kuin hyvä, jos koiran voi jättää esim. autoon nukkumaan ja odottamaan vuoroaan. Tällöin pitkäkään kisapäivä ei tuota koiralle ongelmia, jos se osaa rauhoittua välillä turvallisessa paikassa.