LIIKE- ja KOEVARMUUS

Miksi koira ei tottele kokeessa, vaikka se tottelisi harjoituksissa hyvin? Jonkun mukaan syy on siinä, että koira tietää kokeessa, että sitä ei voi komentaa ja siksi ei tottele. Toisen mukaan koira tietää, että se ei saa palkkiota kokeessa ja siksi ei tottele.

Entä miksi koira ei tottele jotain käskyä? Ensimmäisen vastaajan mukaan ohjaajan pitää olla johdonmukainen ja koiran pitää totella, halusi se tai ei. Toinen on sitä mieltä, että jos koira ei tottele käskyä, harjoituksissa on edetty liian nopeasti ja niitä pitää helpottaa. Mistä moiset erimielisyydet? 

Koiran käyttäytyminen on aina itsekästä, se perustuu palkkioiden saamiselle ja rangaistusten välttämiselle (positiivinen tai negatiivinen vahviste). Kokeessa on helppo nähdä, mihin koiran toiminta perustuu – koira, joka toimii saadakseen palkkion näyttää erilaiselta kuin koira, joka toimii välttääkseen rangaistuksen (HUOM! ääripäät eri koulutustyyleistä).

Kehuminen voi merkitä koirille myös eri asioita: positiiviseen vahvisteeseen liitettynä kehu kertoo, että se voi kohta saada palkkion. Negatiiviseen vahvisteeseen (ja siihen liittyvään positiiviseen rankaisuun, joita yleensä arkikielessä sanotaan pakotteeksi) liittyvä kehu kertoo sen, että koira ei tule tuolloin rangaistuksi, se on (sillä hetkellä) "turvassa" sekä että se saa palkkion. Molemmat tavat voivat toimia, jos niitä käytetään oikein ja molemmissa on varjopuolensa.

Positiivinen vahvistaminen ja kehu Negatiivinen vahvistaminen ja kehu
Koira ei istu --> Koira ei istu -->
esim. odotetaan, että istuu --> esim. nykäistään peppukarvoista (on samalla rankaisu) -->
istuu --> kehu ja palkkio (positiivinen vahvistaminen) istuu --> kehu ja palkkio (tässäkin tulee positiivista vahvistamista)
Kehu = tein jotain, kohta tulee ehkä palkkio Kehu = tein jotain, mutta se ei ollut oikein ja sain rankaisun, tein jotain muuta, se oli oikein ja sain palkkion enkä rangaistusta

Pelkkä kehumisen käyttäminen ei tarkoita sitä, että koulutus olisi positiivista, jos koira käyttäytymistä pidetään muuten yllä negatiivisten vahvisteiden kautta. Jos tällainen kouluttaja lopettaa negatiivisten vahvisteiden (pakotteiden) käyttämisen ja vain kehuu kuten aikaisemminkin, koira toimii todennäköisesti huonommin, koska jos sen työskentely on perustunut pääosin rangaistusten välttämiseen ja kun niitä ei tule, koira olettaa tekevänsä oikein. Tällä perusteella voidaan tietysti todeta, että palkitsemalla koulutettu koira ei tottele yhtä hyvin kuin rankaisemalla(kin) koulutettu, mutta näissä tapauksissa pitäisi tietää koko koiran koulutushistoria ja -menetelmät (onko palkkaamattomuus koiralle merkki siitä, että se tekee väärin vai merkki siitä, että hyvin menee kun ei tullut rankaisua).

Koiran, jota on koulutettu pääasiassa negatiivisten vahvisteiden/pakotteiden kautta, tottelemattomuus kokeessa johtuu siitä, että se on huomannut kokeessa rangaistusten puuttuvan. Niin kauan kuin koiraa ei rangaista, se luulee tekevänsä oikein. Jos tällainen koira tekee virheen (ja koirat tekevät virheitä, kuten ihmisetkin), on siihen aina puututtava – negatiivista vahvistetta ja rankaisua/pakotetta ei voi satunnaistaa. Koira pitää opettaa niin varmaksi, että se ei enää tee virheitä, jotta sen kanssa voi mennä riskitilanteisiin (= kokeeseen). Koulutuksessa pitää siis luoda sellaisia tilanteita, joissa koira tekee väärin, jotta koiraa voidaan niissä tilanteissa rangaista ja ohjata tekemään oikein. Lisäksi pitää harjoitella monissa eri paikoissa ja häiriöissä.

Esim. harjoituksista  
Seuraaminen ja katsekontakti Houkutellaan koira (esim. avustaja) katsomaan muualle --> koira katsoo sinne --> kielto ja rankaisu --> koira katsoo ohjaajaa --> palkkio
Paikallaolo Houkutellaan liinassa kiinni oleva koira lelun avulla liikkeelle --> kielto ja liinasta nykäistään --> koira ei pääse lelun perään --> uudelleen paikoilleen ja kehutaan (+ palkitaan) (toistetaan harjoitusta kunnes koira ei enää nouse)

Yllä mainitussa tavassa koiralle opetetaan, että jos se tekee väärin, sen jälkeen sille tapahtuu heti jotain epämukavaa (ei tarkoita aina fyysisesti epämiellyttäviä asioita). Täten toivotaan koiran valitsevan ohjaajan haluamien asioiden tekemisen koiran haluamien asioiden sijaan. Ja toivotaan, että koirakin jossain vaiheessa alkaisi haluta samoja asioita kuin ohjaaja (koska muiden asioiden tekeminen on epämiellyttävää).

Positiivisia vahvisteita (koulutustyyliä) käytettäessä liikevarmuus perustuu siihen, että koira on jo opetusvaiheessa kokeillut vääriä ratkaisuja – esim. sivulletulossa koira on tullut eri kohtiin sivulle, mutta se saa palkkion vain oikeasta paikasta --> koira huomaa, että vinoon ei kannata tulla, koska se ei hyödy siitä. Kokeessa tottelemattomuus perustuu siihen, että koira ei saa palkkiota ja koiran työskentelyhalu katoaa sen huomatessa tämän. Ratkaisuna on se, että koira opetetaan työskentelemään kauemmin ennen palkkioiden saamista, myös kokeenomaisissa harjoituksissa, ja sen kanssa harjoitellaan monenlaisissa paikoissa ja erilaisten häiriöiden kanssa. Lisäksi koiran pitää antaa kokeilla harjoituksissa erilaisia vaihtoehtoja erilaisissa liikkeissä, jotta se huomaa, että ne eivät tuota palkkiota.

Esim. harjoituksista  
Seuraaminen ja katsekontakti Houkutellaan koira (esim. avustaja) katsomaan muualle --> koira katsoo sinne --> ohjaaja tekee samalla käännöksen muualle --> koira huomaa oman muualle katsomisensa aiheuttaneen ohjaajan (ja palkkion) katoamisen --> tulee ohjaajan luo ja katsoo ohjaajaa --> palkkio
Paikallaolo Houkutellaan (liinassa kiinni oleva) koira lelun avulla liikkeelle --> (liina estää koiran karkaamisen, ei muuta tehtävää) koira ei pääse lelun luokse (lelu otetaan pois) --> kun koira menee uudelleen maahan --> saa palkkion <-- koira huomaa maahanmenon ja siinä pysymisen tuovan sille palkkion (toistetaan harjoitusta kunnes koira ei enää nouse)

Edellisessä tavassa koiran pitäisi oppia, että se OMALLA TOIMINNALLAAN vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu: jos se tekee väärin, ei tapahdu mitään kivaa vaan päinvastoin kaikki kiva loppuu. Täten sen pitäisi alkaa itse valita sellaisia toimintoja, joista on sille hyötyä: esim. seuraamisessa mitä innokkaammin se seuraa, sitä varmemmin se saa palkkion ja jos se ei seuraa hyvin, palkkiota ei varmuudella tule.

Liikevarmuudella tarkoitetaan sitä, että koira todennäköisimmin tekee sen asian käskettäessä, mitä sille sanotaan. Todennäköisyyden pitäisi olla lähellä 100% luokkaa (eli koira tekee 10 kertaa 10:stä liikkeen täysin oikein), jotta voi mennä kokeeseen.  100% on melko mahdoton vaatimus, siihen eivät yllä huippu-urheilijatkaan omissa suorituksissaan. Täten yli 95% todennäköisyyttä voidaan pitää jo riittävän hyvänä monessakin liikkeessä. Koira voi tehdä liikkeet myös laadullisesti eri tavoin, vaikka tokossa pyritään siihen, että koira tekisi liikkeet laadullisestikin aina samalla tavalla ilman vaihtelua (esim. menee aina maahan samalla tavalla ja nopeudella). Tässäkin on vaihtelua, esim. märkä nurmi ja kuiva hiekkakenttä saavat helpostikin aikaan vaihtelua koiran maahanmenonopeudessa. Pyrkimys on kuitenkin myös laadullisesti yli 95% suorituksiin.

Liikevarmuuteen päästään molemmilla yllä mainituilla tavoilla eli joko

  • palkitaan koiraa vain kun se tekee oikein ja jätetään muut huomiotta tai viedään palkkion mahdollisuus pois TAI

  • rangaistaan koiraa, kun se ei tee kuten käsketään (pakotteet)

Molemmilla tavoilla tai niiden sekoittamisella pääsee tuloksiin, mutta molempiin liittyy myös joitakin ongelmia:

Positiivinen vahvistaminen
  • koira ei ole kiinnostunut ohjaajastaan, viis veisaa vaikka se ei saa palkkiota tältä (jatka vain väärin tekemistä tai ei tee mitään)
  • Lisätään koiran kiinnostusta ohjaajaa kohtaan, paremmat palkkiot, jääkausi arkielämässä, suhde kuntoon, motivaatiota lisää
  • koira on tekee väärin tai jättää jotain tekemättä ja saa siitä palkkion (joko ohjaajalta tai ympäristöstään)
  • Jos koira tekee väärin, pitää palkkion saamisen mahdollisuus estää jollain tapaa (otetaan lelu pois koiran ulottuvilta, ei anneta koiran nuuskia maata, ei päästetä sitä toisen koiran luo tms.)
  • koira ei ole kiinnostunut ohjaajan palkkioista yhtä paljon kuin ympäristön palkkioista (esim. toiset koirat)
  • Paremmat palkkiot, koira nälässä ennen treenejä, koira saa ruuan vain treeneissä, koiralla ei leluja kotona esillä, käytetään ympäristön palkkioita itse hyödyksi koulutuksessa, lisätään koiran kiinnostusta ohjaajaa kohtaan arkielämässä, nopeat ja innostavat treenit, ympäristön häiriöiden asteittainen lisääminen
Negatiivinen vahvistaminen ja positiivinen rankaisu
  • koira tekee väärin ja sitä rangaistaan, mutta se ei lopeta väärin tekemistä
  • Rankaisu ei ole tullut oikeaan aikaan oikeasta asiasta - koira ei ole ymmärtänyt, miksi sitä rangaistiin, jolloin se ei voi myöskään lopettaa väärän asian tekemistä (koska ei tiedä, mikä oli väärin) <- rankaisun paikan pitää olla sekunnilleen oikea (hankalaa ehkä)
  • Rankaisu on ollut liian mieto tai koira on "kovettunut" rangaistuksia kohtaan (kuten ratsastuskoulun hevoset avuille)
  • Rankaisu on ollut liian mieto verrattuna väärän tekemisen tarjoamiin palkkioihin
  • koira tekee väärin ja sitä rangaistaan, mutta se ei sen jälkeen tee mitään
  • Rankaisu ei ole ollut oikeantyyppinen: se on mahdollisesti ollut liian voimakas, jolloin koira "menee lukkoon" (viettipuolella puhutaan myös passiivisesta väistämisestä) eikä kykene toimimaan tai koira ei osaa yrittää mitään itsenäisesti ilman että sitä autetaan (on tullut passiiviseksi osapuoleksi koulutuksessa) <- mietittävä uudelleen rankaisun järkevää käyttöä, autetaan koiraa tekemään oikein rankaisun jälkeen, oma-aloitteisuuden lisääminen koirassa
  • Rankaisu on ollut liian vahva verrattuna oikeaan tekemiseen liittyviin palkkioihin <- paremmat palkkiot
  • koira tekee väärin ja sitä rangaistaan, jonka jälkeen se alkaa sekoittaa asioita toisiinsa ja tekee yhä huonommin
  • Koira ei ole tajunnut, mistä rankaisu tuli ja yrittää tehdä "vain jotain", jotta sitä ei enää rangaistaisi <-- mietittävä uudelleen, mistä rankaisee, oikea-aikaisuus ja miten saa koiran tekemään sen jälkeen oikein (autetaan koiraa)
  • koira passivoituu, jättää mieluummin yrittämättä rangaistusten välttämiseksi
  • Jos koiraa rangaistaan liian helposti ja yrittämisestä eikä anneta koiran koskaan tehdä väärin (eli kokeilla väärää ja todeta se itse huonoksi vaihtoehdoksi), koira saattaa passivoitua, ei kokeile omia ratkaisuja ongelmatilanteissa <- toisille ohjaajille tällainen koira sopii hyvin, toisille ei <- jos ei sovi, lisätään koiran oma-aloitteisuutta ja annetaan sen kokeilla vapaammin eri vaihtoehtoja

Kumpikaan tapa ei siis suoraan tuota oikeaa ohjaajan haluamaa vaihtoehtoa (= koira tottelee), vaan ohjaajan pitää osata itse löytää johdonmukainen tapa kouluttaa koiraa. Jos ei halua käyttää rangaistuksia, sille löytyy myös vaihtoehto, joka tosin vaatii ohjaajalta kärsivällisyyttä ja kiinnostusta kouluttamiseen. Lopputulos eli tottelevainen koira saadaan aikaan molemmilla tavoilla (tutkittu ja todistettu monissa labra- ja käytännönkokeissa). Koiran luonne vaikuttaa myös siihen, miten sitä voidaan kouluttaa: toiset koirat oppivat erittäin helposti kummalla tavalla vain ja toisten kanssa vain positiivisen vahvistamisen kautta saa aikaan hyviä suorituksia. Pelkillä pakotteilla ei saada aikaan ainakaan tokossa vaadittavia suorituksia (nykytokon tyylisiä).

Koevarmuudella tarkoitetaan sitä, että koira tekee liikkeet kokeessa aina todennäköisesti kaikki oikein ilman virheitä. Tässä myös pätee lähelle 100% suorituksen hakeminen, täydellistä suoritusta ei kai ole olemassa kuin sääntökirjassa. Koevarmuuteen päästään molemmissa tavoissa vain yhdellä tavalla = HARJOITTELEMALLA. Pitää tehdä sekä kokeenomaisia harjoituksia että erilaisia häiriöharjoituksia, joissa koira onnistuu. Lisäksi koiralla pitäisi itsellään olla halu tehdä koeliikkeitä, joka saadaan helpoiten aikaan positiivisen vahvistamisen kautta.