MIELIKUVAHARJOITTELU

Materiaalina Inki Sjöstenin luento 30.-31.10.1999 ja Inki & Roland Sjöstenin kirjat.

Mielikuvaharjoittelussa keskeistä on kuunteleminen ja kuullun ymmärtäminen. Käskysanan merkitys opetetaan koiralle heti ensimmäisellä harjoituskerralla, kun koira kuulee sanan. Mielikuva muodostetaan opettamalla liikesuoritus takaperin eli koiralle opetetaan ensiksi palkkiotilanne, johon käskysana yhdistetään. Uuden sanaan opettaminen tehdään aluksi hyvin hitaasti, jotta koira tosiaan kuulee käskysanan, pohtii mitä se tarkoittaa, saa ohjaajalta vastauksen pohdintaan eli tarvittavat avut, kuulee kehumissanan, jonka koira osaa yhdistää palkkioon ja koira palkitaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Palkkiosana onkin ensimmäinen, joka koiralle opetetaan. Harjoitus lopetetaan esim. vapaa-sanaan, mikä merkitsee ettei koiran tarvitse enää keskittyä pitempään.

Mielikuva on muodostettu, kun koira ei tarvitse enää ohjaajalta apuja ymmärtääkseen käskysanan. Mielikuva on valmis, kun koira kykenee noudattamaan käskyä erilaisista häiriöistä piittaamatta. Mielikuvaharjoittelussa yritetään kehittää koulutusta niin, että autamme koiraa muodostamaan vahvoja ja positiivisia mielikuvia, joista seuraa että koira valitsee tottelemisen. Yksi mielikuvaharjoittelun edellytyksiä on koiran ja ohjaajan välinen hyvä suhde. Tätä voi kehittää mm. positiivisella tottelevaisuuskoulutuksella.

Aivan ensimmäiseksi meidän pitää opettaa koira kuuntelemaan. Koiran aisteista vahvin on haju, seuraavaksi tulee näkö ja kolmanneksi kuulo. Koiralle pitää opettaa, että meidän kuuntelemisemme kannattaa. Katsekontakti on hyvä lähtökohta koiran kuuntelemaan opettamiselle. Katsekontaktia ja palkkiosanaa opetetaan koiralle niin, että kun koira ottaa rauhallisessa paikassa sinuun katsekontaktin, kehut sitä kehumissanalla (hyvä, bra tms.), sen jälkeen otat palkkion esille ja annat sen koiralle toistaen kehumissanaa. Tämä mielikuva pitää pitää aina aktiivisena, jotta sen teho ei häviä. Koiran oppimisen edellytyksenä on koiran keskittyminen siihen mitä ohjaaja sanoo. Tämän vuoksi ohjaaja ei saa antaessaan käskyä antaa koiran keskittymistä häiritseviä näköärsykkeitä vartalollaan. Eli käskyä annettaessa ollaan aivan paikoillaan ja rauhallisesti. Samoin tällöin ei vielä myöskään kaiveta makupalaa/lelua esille.

Käskysanan oppiminen etenee seuraavalla tavalla:

1. Valitse rauhallinen ja häiriötön paikka.
2. Ota katsekontakti koiraan, jotta se todella kuuntelee, minkä käskyn aiot sille sanoa.
3. Äännä käskysana selkeästi ja varmistu, että koira kuulee sen ja ihmettelee sanan merkitystä.
4. Odota muutama sekunti ennen kuin annat apuja.
5. Kun koira on tehnyt asian, sano koiralle kehumissana, mikä merkitsee koiralle sitä, että palkkio on tulossa.
6. Anna lopuksi koiralle palkkio.
7. Lopeta harjoitus sanomalla vapaa ja poistu koiran luota huomioimatta sitä enää.

Perusajatus on se, että opetustilanteessa jokaisen yksityiskohdan jälkeen odotetaan muutama sekunti ja annetaan koiralle mahdollisuus ehtiä henkisesti mukaan tilanteeseen. Koiralle annetaan tällä tavoin aikaa ymmärtää, mitä siltä odotetaan.

Tee harjoitus uudelleen, mutta odota muutama sekunti pitempään ennen kuin annat käskyn jälkeen lisäapuja. Kolmannella kerralla odotetaan vielä pitempään ennen kuin apuja annetaan; monet koirat oppivat helposti odottamaan ohjaajan vartaloapuja ennen kuin tekevät tehtävän. Neljännellä kerralla koirat yleensä ymmärtävät tehtävän ja suorittavat sen. Jatkossa harjoittelu perustuu satunnaiseen palkitsemiseen eli toisinaan koira saa kehumissanan jälkeen konkreettisen palkkion ja toisinaan taas ei. Koiralla pitää kuitenkin olla toivo mahdolliseen palkkioon, jottei se luopuisi palkkiontoivosta.

Palkitsemisessa on hyvä muistaa ns. neliapilaperiaate: palkkiona voit käyttää sosiaalista palkkiota (silittelyt, rapsuttelut ja ystävällinen puhe), vetoleikkiä ilman että koira haluaa omia esinettä (vaihda se makupalaan), saalistusleikkiä (käytä kahta palloa, jotta koira ei taaskaan omisi palkkiota) sekä makupaloja.

Ohjaajan täytyy itse etsiä omalle koiralleen sopivat palkitsemistavat ja muistaa lelujen kanssa leikittäessä olla "leikin ohjaaja". Aina se, mitä kuvittelemme koiran pitävän parhaana mahdollisena palkkiona, ei olekaan koiran mielestä mukavin. Välillä koira saa suorituksestaan kaikki em. palkkiot, välillä vain yhden - vaihtele palkkiota ja palkitsemistapaa sekä palkitsemisväliä (välillä heti, toisella kerralla pitempi viive jne.). Kannattaa muistaa, että koira ei tottele "miellyttääkseen" ihmistä, vaan taustalla on aina jokin koiraa hyödyttävä seikka, on se sitten ruoka, sosiaalinen hyväksyntä, pallo tai lupa suorittaa seuraava tehtävä.

Mielikuvaharjoittelua kaikki me olemme käyttäneet jossain määrin, tässä se vain tehdään tietoisesti. Harjoittelu muistuttaa osin shapingia (vrt. kehumissana), jossa myös halutaan koiran ajattelevan itsenäisesti. Toisaalta mielikuvaharjoittelussa ohjaaja ohjaa koiran oikeaan asentoon, shapingissa ohjaaminen on hienovaraisempaa. Hyvä puoli mielikuvaharjoittelussa on ohjaajan turhien vartalokäskyjen "eliminointi", jolloin lienee helpompaa päästä esim. kilpailusuorituksiin, kun koira osaa pelkät suulliset käskyt. Toisaalta mielikuvaharjoittelu vaatii ohjaajalta paljon, koska ohjaaja voi helposti sortua houkuttelemaan koiraa liian nopeasti suoritukseen, toistaa käskysanaa turhaan tai ohjaajan palkitsemistapa ja -aika on väärä. Koiralle mielikuvan muodostumisen yhteydessä tärkeää on se, että koira ymmärtää palkkion tulevan siitä kun koira on suorittanut tehtävän (maahanmeno, luoksetulo, noutaminen). Tällöin nopeus liikkeissä kehittyy koiran oivalluksen kautta - mitä nopeammin koira tekee tehtävän, sitä nopeammin ohjaaja sanoo kehumissanan ja koira saa palkkion.

Lisäksi mielikuvaharjoittelussa koiran ja ohjaajan välisen suhteen pitää olla kunnossa, jotta koira haluaisi ja uskaltaisi kuunnella ohjaajaa sekä yrittää päästä oikeaan suoritukseen. Tähän liittyy myös koiran palkitseminen; hyvässä tiimissä sekä koiralla että ohjaajalla on myös hauskaa keskenään eli kannattaa opetella leikkimään koiran kanssa, jotta voisi palkita koiraa myös tällä tavalla.