|
Ohjaajan ja koiran
välinen suhde on kunnossa, kun…
-
koira tulee ohjaajan
luokse myös kutsumatta
-
koira pitää lenkillä
yhteyttä ohjaajaan
-
ohjaaja luottaa
koiraan
-
koira odottaa
ohjaajan käskyjä ja nauttii harjoituksista
-
koiran ja ohjaajan
välinen yhteistyö toimii
-
koira luottaa
ohjaajaansa niin, että se pystyy rentoutumaan ohjaajan seurassa eri
paikoissa
-
koira hyväksyy
ohjaajan tekemät hoitotoimenpiteet
Suhteen rakentaminen kestää eripituisen
ajan eri koirilla (ja ohjaajilla). Rauhalliseen koiraan on helpompi luoda kiinteä suhde,
koska se keskittyy ohjaajaansa paremmin jo nuorena ja oikealla opetuksella se keskittyy
vain ohjaajaansa. Vilkkaan koiran keskittyminen on usein aluksi lyhytaikaista. Suhde ja
johtajuus koostuvat tottelemisen lisäksi luottamuksesta ja kunnioituksesta, jotka pitää
koiraltaan ansaita. Hyvä johtajuus ei synny väkivalloin.
Hyvä johtaja:
·
on
rauhallinen ja itsevarma
·
suuttuu
harvoin tahtonsa läpisaamisen takia
·
pystyy
johtamaan laumaa ilman uhkaa
·
osaa
tulkita koiransa viestejä
Ongelmallista johtajuutta on se, että
koiralla ei ole olemassa johtajaa ja sen pitää toimia lauman johtajana.
Nyky-yhteiskunnassa tällainen ei ole mahdollista, jolloin monet koirat reagoivat
tilanteeseen erilaisilla ongelmakäyttäytymisen muodoilla. Jos johtajuutta aletaan hakea
aikuiselta koiralta voimaa käyttäen, kärsivät siinä sekä koira että ohjaaja.
Merkkejä siitä, että
koiralla on johtajan asema:
-
koira
määrää
o
ulkoiluajat
o
ruokailuajat
o
rapsutusajat
o
leikkihetket
o
keneen,
koska ja missä tutustutaan
-
lisäksi
omistaja kulkee koiran perässä rapsutellen, hellien, lässyttäen ja ottaen
kontaktia koiraan eli mielistelee koiraa
Johtajuus ja tottelevaisuus liittyvät
toisiinsa, mutta niiden yhdistäminen toisiinsa tottelevaisuusharjoituksissa ei ole
välttämätöntä eikä ehkä edes hyödyllistä. Koiraa pystyy dominoimaan
harjoituksissa, mutta tässä on suuri riski, että koira samalla kokee
tottelevaisuusharjoitukset ikäviksi. Lisäksi koiraa voi pystyä hallitsemaan
tottelevaisuuskentällä voiman ja pakotteiden kautta dominoimalla, mutta vaikka koira
siellä tuntuisikin alistuvan omistajalleen, ei se välttämättä pidä tätä
johtajanaan – tai ainakaan hyvänä johtajana ja arkielämässä voi käyttäytyä
hyvinkin omapäisesti. Hyvää johtajuussuhdetta koiraan ei voi luoda vain
tottelevaisuutta harjoittelemalla ankarassa kurissa.
Koiran ei pidä antaa arkielämässä
käyttäytyä miten tahansa, jos haluaa koirastaan myös miellyttävän kilpailu- tai
harrastuskumppanin. Muutamia vinkkejä voi hyödyntää, kun haluaa kehittää omaa ja
koiransa välistä suhdetta oikeaan suuntaan. Paras olisi tietenkin, jos nämä tehdään
heti pennun kanssa, mutta vanhemmankin koiran kanssa voi yrittää aloittaa uudelleen.
Opetellaan koirien kieli: osataan tulkita koiraa oikein eri tilanteissa
ja osataan kommunikoida koiran kanssa.
Johdonmukaisuus: se mikä on kiellettyä ja mikä ei, pätee aina. Ollaan
koiran suhteen niin johdonmukaisia ja yksiselitteisiä kuin pystytään – tämä
helpottaa koirankin elämää. Ei kuitenkaan täytetä koiran elämää kielloilla.
Ollaan koiralle reiluja.
Reiluus: Reiluus tarkoittaa sitä, että ohjaaja antaa koiralle aina
sellaisen käskyn, jonka koira osaa. Sellaisia käskyjä ei anneta, joita koira
ei vielä osaa (tai ainakaan ei oleteta, että koira tottelisi niitä).
Ohjaajan eleet ovat selkeitä ja varmoja. Ohjaaja antaa koiralle positiivista
palautetta sen toimiessa oikein. Jos koira toimii väärin ja sen toiminta
pitää keskeyttää, se tehdään johdonmukaisesti ja ilman väkivaltaa, mieluiten
niin, että koiralle tarjotaan vaihtoehtoinen toimintatapa ko. tilanteeseen.
Luottamus: Ei aseteta koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin ja tuetaan
(nuorta) koiraa sen kasvaessa ja vaikeissa paikoissa (esim. pentua pelottaa
à
ei pakoteta sitä lähestymään pelon kohdetta vaan autetaan lähestymisessä).
Järjestetään mukavaa (sallittua) toimintaa yhdessä koiran kanssa (jos
koirasta halutaan innokas harrastuskoira tms. ei sen toimintatarmoa saa
sammuttaa ainaisilla kielloilla. Esim. esineiden pureskelu suunnataan
sallittuja esineitä kohtaan). Huolehditaan koiran turvallisuudesta.
Ei-käsky: koiralle opetetaan, mitä EI tarkoittaa (opettaminen (=lopeta
se mitä olet tekemässä ja tee jotain muuta sen sijaan). Tätä voidaan
erikseen harjoitella esim. kielletyn makupalan avulla – koira hamuaa maassa
kupissa olevaa namia, sanotaan ei ja kun koira lopettaa
à
palkitaan se namilla. Toistetaan, kunnes koira ymmärtää. Kielletyn asian
tekemisen lopettamisen jälkeen koiraa kiitetään ja annetaan sille muuta
puuhaa/viedään se pois tilanteessa/annetaan joku muu käsky.
Ruokailu: koiralla on ruoka-ajat, jolloin se saa ruokaa. Ruokaa ei
pidetä kupissa koko ajan, jos koira ei syö, kuppi nostetaan pois. Koiran
pitää istua tms. tehdä jotain, mitä ohjaaja haluaa ennen ruokailua. Jos
koiralla on tapana käskeä omistajaa antamaan ruokaa, voi koiran ruoka-aikoja
epäsäännöllistää eikä ruokaansa pyytävälle koiralle ole välttämätöntä antaa
ruokaa – pieni paasto ei koiraa nälkään tapa (Huom! Pennuille ruoka on
annettava n. ajallaan, koskee aikuista tervettä koiraa). Lisäksi voidaan
laittaa koira ruoka valmiiksi, jonka jälkeen omistaja itse ruokailee ensin
ja sitten vasta koira. Koiralle ei anneta makupaloja eikä ruokaa pöydästä.
Esineiden poisottaminen: omistaja voi halutessaan ottaa koiralta minkä
tahansa tavaran pois (irti-käsky). Pennun kanssa on helppo leikkiä
vaihtokauppaleikkejä leluilla (koira houkutellaan lelun kanssa luokse ja
vaihdetaan lelu toiseen leluun/otetaan lelu pois ja leikitään sillä
yhdessä/vaihdetaan lelu makupalaan). Ruoan kanssa toimii sama homma, esim.
koiralle annetaan luu, joka voidaan vaihtaa vielä isompaan luuhun tai koiran
ruokaan. Ruokakupin vahtimista voidaan estää sillä, että koiran annetaan
syödä kuppi omistajan sylissä tai koiran syödessä sen kuppiin käydään
rauhallisesti lisäämässä ruokaa.
Hihnassa vetäminen: jos haluaa itse päättää, minne ja millä vauhdilla
kuljetaan, ei koira saa vetää hihnassa. Jos tällaisen päätöksen tekee, pitää
sitä noudattaa AINA! Valitaan joku tekniikka, jota käytetään (kääntyminen,
pysähtyminen, makupalat, lelu, nykäisy…) AINA kun koira vetää hihnassa.
Valitaan sellaiset ”asusteet”, jotka ovat koiralle miellyttävät ulkoilla,
eikä liian lyhyttä hihnaa, varsinkaan jos koira ei pääse lenkin aikana
vapaaksi. Koiralla voi myös olla erikseen vetämisen sallivat varusteet ja
ei-vetämisvarusteet (esim. valjaat vs. kaulapanta). Koiran tulisi päästä
liikkumaan ja aktivoitumaan tarpeeksi, jotta vetäminen ei aiheutuisi siitä,
että koiralla on liian paljon energiaa ja liian vähän toimintaa sen
tyydyttämiseksi.
Lenkillä nuuskuttelu,
kuseskelu: Jotkut koirat pysähtelevät lenkillä jatkuvasti joko
merkkaillakseen tai nuuskiakseen hajuja. Tietyssä määrin tämä on sallittua,
mutta joskus koirat käyttävät sitä osoittaakseen omistajalleen johtajuuttaan
– koira määrää tahdin lenkillä ja omistaja odottelee koiraa. Koiran ei
tarvitse saada merkkailla jokaista pensasta eikä sen tarvitse pysähtyä
jokaisen hajun perässä, omistaja voi määrätä tästä.
Ulosmeneminen: ohjaaja voi vaatia, että koira odottaa paikoillaan
ulosmenoa (esim. istuu omalla paikallaan), josta se kutsutaan puettavaksi ja
ulosmenoon. Koira ei saa rynniä ensimmäisenä ovesta ulos, vaan se odottaa ja
luvan kuullessaan pääsee ulos. Sama koskee sisäänmenemistä, ohjaajan luvalla
saa mennä sisälle.
Autoilu: koiran paikka autossa ei ole ohjaajan sylissä, vaan siellä
missä sitä on turvallista kuljettaa. Koira ei saa päättää sitä, milloin se
menee tai tulee autosta pois – ohjaajan luvalla nämä molemmat. Jos koira
alkaa vinkua tms. autossa tietäessään pääsevänsä jonnekin mukavaan paikkaan
(esim. metsätiellä), autoilua jatketaan kunnes koira on kunnolla tai
käännytään takaisin kotiin ilman metsälenkkiä – koira ei päätä milloin matka
loppuu.
Käsittely ja hoito: koiran omistajan ja omistajan osoittamien
henkilöiden on saatava tutkia koira tarvittaessa. On hyvä opettaa koira
menemään esim. maahan kyljelleen tutkimista varten (ell) sekä seisomaan
paikoillaan ja antamaan tarkistaa hampaat, silmät ja korvat jne. Arkoja
koiria rohkaistaan tässä, ei painosteta. Käsittelyyn liittyy koiran
nostaminen. Koirasta riippuen käsittelyä harjoitettava päivittäin –
viikoittain. Koiraa ei pakoteta käsittelyyn, se totutetaan siihen ja
palkitaan sen ollessa kunnolla. Kyljelleen/selälleen väkisin kääntäminen
saattaa nostattaa dominoivien koirien aggressioita eikä se yleensä paranna
johtajuussuhdetta ohjaajaan, vaikka tämä omalla ruumiinpainollaan saisi
koiran ”alistettua”.
Koirien kohtaaminen: koira ei päätä sitä, mitä, ketä ja miten toisia
koiria kohdataan – omistaja antaa koiralleen aina luvan suullisesti mennä
tutustumaan toisiin koiriin, jos näin halutaan. Yli-innokkaan koiran ei
anneta tutustua kaikkiin vastaantulijoihin, se voidaan esim. käskeä istumaan
ja palkitaan siitä toisen koiran tullessa kohdalle tai houkutellaan namin
avulla ohi toisesta koirasta. Uhoavan koiran kanssa toimitaan samalla
tavalla, jos ja kun kieltosanan sanominen ei auta. Hihnasta kiskomista ja
koiralle rähjäämistä pitää välttää, koska se viestittää koiralle omistajan
olevan heikko ja tilanteen olevan koiran hallinnassa. Omistajan pitää
käyttäytyä rauhallisesti ja päättäväisesti. Jos toisten koirien kohtaaminen
on erittäin ongelmallista, pitää sitä alkaa tietoisesti harjoitella ensin
tuttujen koirien kanssa. Luottavainen ja varma koira ohittaa toiset koirat
niitä juuri huomaamatta. Omistajan tulee myös huolehtia siitä, ettei vie
koiraansa sellaiseen tilanteeseen, jossa se voisi joutua toisen koiran
ahdistelemaksi (hyvässä tai pahassa mielessä).
Leikkiminen: vaikka jonkun mielestä leluaan omistajalleen tyrkyttävä
koira on hellyttävä, se voi olla myös osoitus siitä, että koiran mielestä se
on omistajaansa ylempänä arvoasteikossa (tai sitten koira on saanut liian
vähän toimintaa, jolloin se alkaa kysellä omistajaltaan toimintaa). Jos
koira tulee pyytämään omistajaa leikkimään, sitä ei noteerata (ellei
kyseessä ole erityisen pidättyväinen koira, jonka kaikki huomionosoitukset
omistajaa kohtaan kannattaa noteerata). Omistaja aloittaa leikin koiran
kanssa ja myös lopettaa sen. Leikkimistä kannattaa kuitenkin harrastaa
koiran kanssa päivittäin, se lisää koiran ja omistajan välistä
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rapsuttelua koskevat samat säännöt, koiran
tullessa pyytämään kyhnytystä sitä ei huomata, vaan se kutsutaan luokse
rapsutettavaksi.
Tervehtiminen: koirasta riippuen sen tervehtimiseen pitää suhtautua
hieman eri tavoin. Yli-innokas tai erosta kärsivää koiraa ei heti
kotiintultaessa huomioida, vaan vasta sitten, kun koira on rauhoittunut. Jos
koira hyppii vasten, sitä ei huomioida ennen kuin sen kaikki tassut ovat
maassa (huomioimista on myös koiran kieltäminen tässä tilanteessa).
Vieraiden tullessa kotiin omistaja päättää, miten koiransa pitää käyttäytyä.
Helpointa on opettaa koira esim. menemään omalle paikalleen ulko-oven
avaamisen ajaksi, jonne se sitten palkitaan. Kun vieraat ovat asettuneet,
annetaan koiralle lupa tulla tervehtimään.
Pelkkä em. harjoitusten tekeminen
ei riitä, omistajan tulee käyttäytyä kokonaisuudessaan hyvän johtajan tavoin;
päättäväisesti, rauhallisesti, johdonmukaisesti ja kuitenkin ystävällisesti.
Ottamalla em. harjoitukset osaksi normaalia arkielämää johtajuutta tulee
”harjoiteltua” kaiken aikaa – kuten pitääkin. Lisäksi kaikenlainen
yhteinen ”puuhastelu” luo suhdetta koiran ja omistajan välille, olkoon se
sitten tokotreenaamista tai temppujen opettamista.
|