OPPIMINEN JA TUNNETILAT

Koiralle voi opettaa (ja kannattaakin, muuten koira oppii ne itsestään) erilaisten tunnetilojen säätelyä – etenkin rauhallisuus ja innostuneisuus/iloisuus. Useimmat eläimet liittävät sen tunnetilan, mikä niillä on ollut tehtävää harjoitellessa, ko. tehtävään. Täten koira kannattaa jo ENNEN liikkeen opettamisen aloittamista saattaa siihen tunnetilaan, mitä siltä myöhemmin halutaan liikkeen yhteydessä. Tämä onnistuu helpoiten, jos sen tekee aivan alusta alkaen. Jos koiran on jo opettanut tietyllä tavalla, joka ei miellytä ohjaajaa, on helpompi opettaa liike kokonaan uudelleen kuin yrittää korjata vanhaa tapaa – vanhan tavan tunnetila tulee usein esille uuden alta, etenkin, jos koulutuksessa on pitänyt taukoa.

Tutkimuksissa on osoitettu, että solutasolla aivoissa mantelitumake (aivojen tunnekeskus) ja hippokampus (liittyy muistin tallentamiseen ja oppimiseen) ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa. Oppimistapahtumassa myös oppimisen aikana vaikuttanut tunnetila yhdistyy samaan muistiketjuun. Jos tietyt tunteisiin liittyvät aivojen osat ovat muistijäljen syntymishetkellä aktiivisia, ovat ne aktiivisia myöhemminkin muun muistiketjun mukana.

Kilpailutottelevaisuudessa yksi arvostelukriteeri on suorituksen nopeus. Jos nopeus ei ole alusta pitäen mukana yhtenä kriteerinä (ennen määrän, keston, etäisyyden tms. lisäämistä), on iso riski, että toistoja ehtii tulemaan liian paljon ennen kuin oikea tunnetila otetaan mukaan. Aivot ehtivät muodostaa tehtävän suorittamisesta ”tavan”. Koirat pystyvät jonkin verran muuttamaan mielentilaansa siinä suhteessa, miten ne tehtävänsä tekevät (vrt. esim. hevosella se on vaikeampaa). Nopeuden voi ottaa oppimisessa kriteeriksi myöhemminkin, mutta yksinkertaisinta on etukäteen opettaa koiralle jokin merkki tai maneeri, joka saa sen tuntemaan toisin kuin se muuten tuntisi tai ennen koulutuksen aloittamista huolehtia siitä, että koira on siinä tunnetilassa, jossa sen myöhemminkin halutaan olevan. Täten nopeuden suhteen koiran tulisi olla opetettaessa sellaisessa mielentilassa, jossa se on nopea, jolloin oppimisen yhteydessä aivot tallettavat tämän tunnetilan liikkeeseen liittyen ja liikkeeseen liittyy nopeus automaattisesti. Myöhemmin nopeutta voidaan lisätä sillä, että esim. palkitaan vain todella nopeat suoritukset. Sama koskee muita haluttuja tunnetiloja – rauhallisuus, iloisuus, passivisuus, kiihtymys jne.

Kiihtymyksen (”vietikkyyden”) kanssa pitää olla tarkkana – etenkin PK-tottelevaisuudessa pelkkä nopeus ei riitä oikean vaikutelman saamiseksi, vaan koiran pitää näyttää ”vietikkäältä”. Täten PK-tottelevaisuusliikkeissä pitää miettiä tarkkaan, miten kiihtyneen koiran pitää olla, jotta se osaisi yhdistää liikkeeseen oikean mielentilan, mutta ei ylikiihtyisi ja stressaantuisi niin, että oppiminen heikkenee.

Tunnetilan liittäminen opetustilanteeseen voi tapahtua niin, että odotetaan koiran oikean mielentilan syntymistä ja tuolloin koulutetaan koiraa – tätä voi joutua odottamaan kauankin. Koiran käytökseen voidaan vaikuttaa oman käyttäytymisen kautta (esim. innostetaan tai rauhoitetaan koiraa). Tätä käytetään, kun puhutaan koiran virittämisestä. Ikävä kyllä tapa ei välttämättä ole tehokas, jos koira ei ala itse virittyä toimintaan – tällainen virittäminen ei välttämättä kestä pitkään tai koira virittyy liikaa, jolloin sitä joutuu rauhoittamaan tai kieltämään, jolloin oppiminen edelleen hidastuu. Kolmas tapa on yhdistää koirassa olevia tunnetiloja eri merkkeihin, joita käyttämällä myöhemmin koira voidaan saada oikeaan tunnetilaan. Viimeisin tapa perustuu klassiseen ehdollistumiseen ja se on erittäin tehokasta. Tähän liittyen monet koirat virittyvät esim. siitä, kun ohjaaja pukee tietyt vaatteet päälle, pakkaa tavarat harjoituskassiin tai pilkkoo makkarat pussiin mukaan.

RENTOUTUMINEN

Rentoutumisen taito on tärkeää etenkin kilpailu- ja työkoirille, koiran pitää osata levätä ne ajat, jolloin sen ei tarvitse tehdä töitä. Koiralle kannattaa kertoa, milloin työskentely alkaa ja milloin se loppuu (eleillä, merkeillä tai sanallisesti).

Rauhoittumisen voi opettaa kotona koiran ollessa ”muuten vaan”. Kun koira kotona rauhoittuu ja asettuu lepäämään, sitä kehutaan ja sanotaan rentoutumissana/näytetään rentoutumismerkki. Vähitellen koira yhdistää asiat toisiinsa ja samaa sanaa voi käyttää esim. harjoituksissa koiran kiihtyessä liikaa tms. tilanteissa. Koira yhdistää sanaan rentoutuneen olotilan ja kuullessaan sen rentoutuu myöhemmin missä vain.

Toinen tapa on ”opettaa” koiralle rentoutuminen. Se voidaan tehdä muokkaamalla (naksu, oper.) esille koirasta (koira menee makuulleen, naks -> lisätään siihen merkki/sana) tai houkuttelemalla (houkutellaan koira makuulleen, silitellään jne. siinä kunnes rauhoittuu. Lisätään sana).