(Muokattu Nuuskun artikkelista, kirj. Ann-Mari Skutnabb & Pipa Pärssinen)

YLIPAINO ON MYÖS KOIRIEN ONGELMA

Koirien ylipaino on yleensä virheellisen ruokinnan seurausta; koirat saavat liian paljon ja liian hyvää ruokaa kun taas energiankulutus on liian pientä. Lihavuus on tyypillisintä 5-10 v. iässä ja sterilointi tai kastraatio lisää lihomisriskiä jopa 50%. Koiraa voidaan pitää ylipainoisena, kun se painaa 15-20 % ihannepainoaan enemmän. Tämä vaikuttaa jo koiran suorituskykyä heikentävästi. Noutajille on eri lähteissä esitetty erilaisia painorajoja, joista osaa on myös käytetty jossain vaiheessa rotumääritelmässäkin (mm. erilaiset koirakirjat, Noutaja-aakkoset, nettisivut…). Noutajien painoiksi ilmoitetaan yleensä nartuille noin 30 kg tai hieman alle ja uroksille hieman yli 30 kg (kuitenkin yleensä alle 35 kg). Tollereiden paino vaihtelee 20-23 kg välissä. Arvioinnit koskevat normaalinkokoista noutajaa so. koiraa, joka säkäkorkeudeltaan sopii rotumääritelmään. Nykyään monet noutajat ovat kasvattaneet sekä säkäkorkeuttaan että muutenkin ”massaansa” rotumääritelmän rajojen yli, jolloin tarkkojen painorajojen tulkitseminen on vaikeaa (esim. kiharan sanotaan voivan painaa 50 kg, ero esitettyyn n. 30 kg on huimaava!).

Koska pelkän painon perusteella ei koiraa pystytä määrittelemään yli- tai alipainoiseksi, on yleisesti käytetty menetelmä kylkiluiden tunnusteleminen. Kylkiluiden päällä ei koirilla ole muuta kuin nahkaa, lihakset kyljissä sijaitsevat kylkiluiden väleissä – näin ollen kaikki ylimääräinen kylkiluiden päällä on rasvakerrosta. Hyväkuntoisella normaalipainoisella koiralla kylkiluut tuntuvat kyljistä kevyesti tunnusteltuna ja rasvakerroksen tulisi olla ohut (liikuttele ”nahkaa” edestakaisin kyljen päällä ja kylkiluiden pitäisi paksuturkkisellakin koiralla tuntua näin helposti). Jos kylkiluita ei näin tunne tai joutuu painamaan käsillään ne tunteakseen tai epäilee koiransa olevan lihava, kannattaa kysyä muiden mielipiteitä (esim. koulutusohjaaja, kasvattaja tai eläinlääkäri). Mielipiteiden tulkinnassa pitää olla kriittinen; jos joku on sitä mieltä, että koira on liian lihava, se yleensä on sitä!

Koiran ruumiinrakenteen arviointi auttaa myös lihavuuden arvioinnissa. Sivusta katsottuna koiran vatsalinja on hieman ylöspäin vetäytynyt eikä maha roiku eikä ole samassa linjassa kyynärpäiden kanssa.

Päältä katsottaessa koiran vyötärön erottaa helposti, koira ei ole tasapaksu tai tasapaksu pötkö, vaikka kyseessä olisikin noutaja (ks kuvat alhaalla ja linkki: http://www.ygrr.org/doginfo/health-obesity.html).


Normaalipainoinen koira	Ylipainoinen koira

Normaalipainoinen/hoikka nuori noutaja, jolla vyötärö selvästi näkyvissä

Ylipainon syitä

Noutajien keskuudessa ylipaino on monia muita koirarotuja yleisempää. Miksi näin on? Syitä tähän löytyy useita: rodun suosio, käyttötarkoitus ja sen muuttuminen, noutajien ahneus, näyttelymenestyksen haluaminen, omistajan tietämättömyys tms.

Suosio tuo aina mukanaan varjopuolia. Noutajan liikunnan tarve on kohtalaisen suuri eikä pelkkä kävelylenkkien tekeminen aina riitä sen tyydyttämiseksi, vaan koira tarvitsee sen lisäksi lenkkeilyä (sen pitää saada hengästyä liikkuessaan). Tässä tuleekin esille kasvattajan vastuu pennuistaan: noutajien omistajille pitää antaa totuudenmukainen kuva tulevasta koirasta ja sen vaatimasta toiminnantarpeesta, mieluummin ehkä tätä liioitellen kuin vähätellen ja rauhallisen kotikoiran ominaisuuksia mainostaen.

Noutajat ovat yleensä innokkaita syömään, jopa ahneita. Niinpä noutajan lihottaminen on helppoa. Monien noutajien lihavuus alkaa jo pentuiässä, jolloin muodostuneet rasvasolut eivät vanhemmiten eräiden tutkimusten mukaan enää häviä minnekään, ne vain joko laajenevat tai supistuvat. Ihmisissä noin puolet lihavista lapsista on sitä myös 50 vuoden kuluttua. Mitä enemmän rasvasoluja on, sitä enemmän niitä tarvittaessa on lihomista varten. Vanhempien perimä vaikuttaa jonkin verran lihavuuteen, luotettavana pidetään 50 % geneettistä merkitystä. Pentuiässä pitäisi myös olla tarkkana koiran painon suhteen; pennun pitää antaa syödä tarpeeksi ja hyvälaatuista ruokaa (on se sitten koti- tai teollista ruokaa), mutta ns. pennunpyöreyden pitäisi hävitä vähitellen. Kiihkeimmän kasvukauden aikana (5-9 kk) kaikkien koirien tulisi olla hoikkia. Lyllertävä pentu ei ole kaunis näky varsinkaan käyttökoirarodussa.

Näyttelyissä nykysuuntaus kulkee vakaasti kohti varhaista aikuismaista ulkomuotoa, jolloin jo pentuluokassa näkee aikuisia koiria muistuttavia yksilöitä. Nähty ”massa” ei ole todellista lihasmassaa, vaan yleensä ruokinnalla aikaansaatua lihavuutta. Vasta koiran kasvun päätyttyä voidaan olettaa ns. massan alkavan kertyvän (n. 2 vuoden iässä tai sen jälkeenkin). Ja kun tiedetään, että noutajien fyysinen kehitys on yleensä melko hidasta ja rasvasolujen muodostumista tapahtuu eniten juuri nuoruudessa, moni varhaiskypsistä massavista koirista tulee vanhemmiten olemaan tyypiltään liian raskas. Tuomareilla onkin suuri vastuu näyttelyissä, sillä vaikka näyttelyt eivät ole jalostustarkastuksia, ne ovat osa jalostusta ja monia koiria käytetään jalostukseen näyttelymenestyksen perusteella. Terveyttä ei kuitenkaan saa uhrata ”kauneusnäkökohtien” vuoksi.

Arvosteluja tehtäessä tulisi muistaa koirarodun alkuperäinen käyttötarkoitus, rodun toiminnallisuus ja käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuva ulkomuoto ja rakenne. Ihanteellisinta olisikin, että noutajienomistajien ei tarvitsisi lihottaa koiriaan näyttelyitä varten, kuten monesti kuulee sanottavan. Näyttelykehän laidalla kannattaa kuvitella mielessään kehän koirat kaislikossa kahlailemassa sorsien perässä usean tunnin ajan…

Koirien omistajat eivät ehkä itse ole tietoisia koiriensa ylipainosta, jos siitä ei heille kukaan ole koskaan sanonut. Tai omistaja saattaa tietää koiransa olevan lihavan, mutta ei joko halua tai osaa tehdä asialle mitään. Herkkupalojen syöttämisestä on saattanut tulla molemmille tapa eikä niitä sitten raaskita jättää pois – kun se niin sievästi katsoo…Koirien inhimillistäminen on myös osittain mukana tässä; koiran ajatellaan suuttuvan tai loukkaantuvan, jos sille ei anneta herkkuja samalla kuin itsekin syö. Ja kun muistaa, että koirien omistajissakin on ylipainoisia henkilöitä, saattaa laihduttaminen jo ajatuksena olla omistajalle niin vastenmielinen ja ikäviä muistoja mieleen tuova, ettei hän halua koiraansa sellaisella kiusata.

Ylipainon seurauksia

Koiran ylipainolla on todettu olevan yhteyksiä mm. seuraaviin vaivoihin/sairauksiin:

sydän- ja verenkiertoelinten vaivat
luusto- ja liikuntaongelmat (mm. HD, OD, selkävaivat)
hengitystieongelmat
nivelrikko
kilpirauhasen toiminnan häiriintyminen
tiettyjen syöpäkasvainten riski nousee
synnytysongelmat
diabetes
iho-, maha- ja suolisto-ongelmat
huonompi vastustuskyky
pentuiässä nopean kasvuvaiheen aikana syntynyt ylipaino aiheuttaa helposti luustomuutoksia ja liikuntavaikeuksia (esim. kyynärnivelvaivat)

Lihava koira ei jaksa liikkua kunnolla eikä näin ollen pysty täysin nauttimaan elämästään – noutajat yleensä pitävät toiminnasta ja liikkumisesta, johon ne eivät lihavina ehkä kunnolla kykene. Monien harrastusten aloittaminen estyy lihavuuden takia – jos koira ei pysty vaivatta hyppäämään, agility ja PK voidaan unohtaa, mejässä kuumalla ilmalla ei jälkeä jaksa perille saakka ja nomessa hakuintokin lopahtaa kunnon loppuessa. Lihavista koirista suurempi osa on huonokuntoisia kuin hoikemmista koirista, koska paino aiheuttaa rajoituksia koiran liikuttamiselle ja liikkumisen halulle. Ylipainoinen koira saattaa olla apaattisempi ja rauhallisempi kuin mitä sama koira olisi hoikempana. Monesti ylimääräisten kilojen pudotus tuo koiraan uudenlaista puhtia ja tarmoa. Jos jossain harrastuslajissa koira ei jaksa kauaa tai koira toimii hitaanlaisesti, saattaa muutaman kilon painonpudotus auttaa.

Kuinka päästä eroon liiasta painosta?

Ylipainosta eroon pääseminen on teoriassa helppoa: vähemmän ruokaa ja enemmän liikettä. Sopiva tahti noutajankokoisessa koirassa on n. ½ kg / viikko, jotta koira pysyisi laihduttamisesta huolimatta hyvässä kunnossa. Koirien kohdalla laihduttaminen on yksinkertaista, koska koirien syömistä säätelee ihminen. Lievissä tapauksissa auttaa ruoka-annoksen pienentäminen aluksi 25%:lla ja perusliikunnan lisääminen sekä ylimääräisten makupalojen poisjättäminen (jos haluaa antaa koiralleen makupaloja, näinä voivat toimia kuivat leivänkannikat tms. rasvattomat tuotteet tai sitten nameiksi voi antaa koiranruokaa, jonka on valmiiksi annostellut koiran ruokakuppiin. Näin pystyy tarkkailemaan paremmin, ettei koira saa oman ruokansa lisäksi tupla-annosta makupalojen muodossa). Vaikeammissa tapauksissa kannattaa tehdä esim. eläinlääkärin kanssa yhdessä koiran laihdutussuunnitelma ja siirtyä erikoisruokiin.

Moni koira saa nykyään vähän liikuntaa ja kun tähän yhdistetään liian energiapitoinen ruoka (proteiinipitoisuus yli 25% ja rasvaa yli 15%), tuloksena on helposti lihava koira. Aktiivisen koiran ruoka sopii yleensä todellakin vain aktiiviselle koiralle, esim. rekikoiralle (toki poikkeuksiakin löytyy). Yksi vaihtoehto lievän ylipainon kesyttämiseksi on ruoan vaihtaminen kevyempään versioon. Koiran ruoka-annoksen voi jakaa useampaan osaan, jolloin koira ei ehdi tuntea itseään yhtä nälkäiseksi kuin vain yhden aterian saadessaan. Ruoan päiväkohtainen säätely on myös hyvä muistaa. Jos jonain päivänä lenkittely jää väliin, voi siltä päivältä myös koiran ruoka-annosta pienentää.

Riittävän liikunnan määrä on koirakohtaista; laihdutuksen aluksi saattaa puolenkin tunnin lenkki olla tarpeeksi. Metsälenkeillä koira joutuu käyttämään monin verroin useampia lihasryhmiä kuin pyörätielenkeillä, samoin hangessa tai suolla tarpoessaan. Mitä vaihtelevampaa maasto on (ja jos koira saa liikkua vapaana), sitä tehokkaampaa liikuntaa se koiralle tarjoaa. Pyörälenkeillä saa kohotettua koiran kuntoa tehokkaasti. Kaiken ulkoilun ei tarvitse olla määrätietoista liikuntaa, myös pelkkä ulkona oleskelu ja pieni puuhastelu verottaa kaloreja sisällämakoilua enemmän. Eri lajien harjoittelu kasvattaa myös kuntoa, mutta niitä ei saa käyttää ainoina kunnonkohotuskeinoina.

”Koirallani on huonot lonkat/kyynärpäät, en voi liikuttaa sitä”. Tätä kuulee monesti käytettävän syynä siihen, että koiraa ei liikuteta. Kuitenkin juuri tällaiselle koiralle ylimääräisestä painosta on paljon haittaa; koira joutuu huonoilla lonkillaan, kyynärpäillään tms. vielä kannattelemaan lisäkiloja. Hyvät lihakset mm. lonkkien ympärillä tukevat niitä, joten huonolonkkaiselle koiralle tekee vain karhunpalveluksen jättämällä liikunnan vähäiseksi. Vanhoissa koirissa näkee myös monesti tukevia koiria. Vanhuus ei kuitenkaan ole syy lopettaa liikkumista tai pitää koiraa lihavana. Vanhemmalle koiralle voi syöttää erikoisesti vanhenevan koiran tarpeisiin tarkoitettua ruokaa. Jos koira on terve, mikään ei estä pitempienkin lenkkien tekemistä. Vapaana liikkuessaan vanha koira saa valita liikkumisnopeutensa, jolloin metsälenkit onnistuvat myös yhdessä nuorempien koirien kanssa.

Oman koiran paino on lähes aina omistajan hallittavissa; jos ei halua anopin tarjoavan koirilleen herkkuja, sen voi myös selkeästi ilmoittaa (tehokasta on myös se, jos koira oksentaa salaa tarjotun herkun anopin parhaalle matolle). Koiran ja omistajan välisen suhteen hyvyyttä ei koira mittaa tarjottujen herkkujen määrässä eikä koiran kiintymystä ja luottamusta voi makupaloilla ostaa – yhdessä tekemisellä ja harrastamisella tämä käy paljon helpommin.

Linkkejä mm.

http://eu.eukanuba.com/Suomi/dx3.htm
http://www.best-in.fi/index.php?id=60
http://www.koirakopla.com/ylipaino.htm
http://varjo.us/lihavuus.html
http://www.k9.fi/liianpaksu.html
http://www.koirannivelrikko.fi/hoito.htm
http://www.ylipainoinenkoira.fi/