Akillesjänne osa 3 (päivät 12-19)

Vacopedin saamisen jälkeen heti viikonloppuna oli toko-koetta ja flattien tokoviikonloppua. Pääasiassa istuin pyörätuolissa, joten jalka ei sinänsä rasittunut, mutta illalla oli kyllä turvonnut. Nukkuminen vacopedin kanssa ei ollut kovin kivaa ennen kuin tajusin laittaa polvien alle koirien ison pehmolelupötkön. Se nosti jalkaa siten, että nukkuessa pohje ei painunut ja kipeytynyt niin paljon. Mutta ei nukkuminen kovin hääviä kengän kanssa ollut, kääntyminen jne. säätämistä ja heräilyä yöllä.

Jalkaa särki/kipuili vähän koko ajan kunnes 16. päivä repeämästä koitti ja ensimmäisen kerran jalka ei ollutkaan enää niin kipeä! Sen jälkeen jalka on ollut vain kipeä, mutta ei samaan tapaan kosketusarka kuin tätä ennen, perussärkyä (eikä pohjetta voi pitää mitään vasten, mutta ei tosiaan samaan tapaan kipeä). Nukkuminen edelleen säätämistä, mutta polvijutun kanssa helpompaa ja tein vielä niin, että otin yöksi kiilakoron pois, mikä hieman kevensi ja pienensi kenkää – yöllä kun en sillä kuitenkaan kävelisi minnekään.

Mitään ulkoiluun tms. liittyvää en ole tehnyt, keppien kanssa edelleen sitä sun tätä meneminen (ärsyttää, kun se on hankalaa ja hidasta), odottelen vain, että pystyisin varaamaan jalalle paremmin. Tuo kenkä on sen verran korkea (n. + 5 cm), että en saa toiseen jalkaan mitenkään yhtä isoa koroketta, jotta käveleminen tai seisominen ei olisi vinoa. Jos olisi joku koroke, käveleminen voisi onnistua paremmin – pitää etsiä sellainen jostain (vanha kipsikenkä lisäkorokkeena ei ihan toimi).

Suihkussa käyminen helpottui, kun Heidin avustamana ostin sinne ison muovitynnyrin, jonka päällä istun. Jalan heilahtelukaan ei enää tunnu yhtä ikävältä, kun sitä osaa jo varoa. Jalka turpoaa edelleen päivän päätteeksi, mutta sille tuskin voi mitään. Pohjelihas on kadonnut melko lailla, mutta ero toiseen ei ole suhteessa niin suuri, koska en ole tehnyt mitään, joten sekin on surkea.

Kintut 30.11.2019

Ärsyttävää puuhaa on myös Klexanen pistäminen, sitä menee vielä reilun viikon verran tukosten estämiseksi. Tai enää reilun viikon verran, eipä se nipistä ja kirvele kuin pienen hetken.

Vacopedin pumppu, jolla sisus kovetetaan ja Klexanea.

Onneksi tässä mennään koko ajan eteenpäin, jokainen päivä kohti kiilan vaihtamista matalampaan jne. Ensi viikolla mietin, jos aktivoituisin ja kävisin kuntosalilla, alkaa tekemättömyys jo ärsyttää. Koirien kanssa en ole lenkkeillyt enkä treenannut, kaverit ym. ovat hoitaneet sen homman. Niille tulee nyt pakollista rauhoittumista tekemisestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.